torstai 8. lokakuuta 2015

Kohti elämää


Etsiminen ei tunnu loppuvan.
Se vain jalostuu ja punoo hentoja säikeitään.
Tekee samalla
tutuista kuvioista äkkiä monimutkaisia.

Aina on uutta löydettävää.
Kasa avoimia kysymyksiä
sekoittamassa päätä.

Huomaan, että
löydän itseni alusta.

Olinko viisaampi nuorempana.
Oivalsinko vahvuuteni paremmin.
Uskalsin silloin unelmoida rohkeammin,
mutta en uskonut itseeni tarpeeksi.

Olisiko rohkeus nyt kanssani?
Vai pettääkö se heti seuraavassa mutkassa.
Osaan minä jotakin.

Kohti elämää.
Se on tuolla jossakin.
Se tulisieluinen tyttö tiesi sittenkin elämästä jotakin.

2 kommenttia:

  1. Sun tekstit ovat kauniita ja koskettavia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti sanottu. Kiitos. Sitä toivoo aina, että joku löytäisi jostakin kirjoituksesta jotakin sellaista minkä voisi omaksi ottaa. Se on se minun suurin syyni kirjoittaa.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.