lauantai 27. heinäkuuta 2019

#slowmorning - The Suklaakakku


Minä opettelin leipomaan vasta lasten syntymän myötä. En vieläkään ole mielestäni mitenkään erityisen hyvä. En osaa koristella kakkuja hienosti. En omista hienoa yleiskonetta. Vuoden mittaan järjestän kuitenkin useat ihan onnistuneet juhlat tavallisella sähkövatkaimella. Harvoin enää poltan kakkuja tai pipareita uunissa. Hekotusta. Ei varmasti ole yhtään liioiteltua sanoa, että yksi resepti on meidän perheessämme ylitse muiden. Jokaisena juhlapäivänä vuodesta toiseen löytyy pöydästämme vadelmainen suklaakakku. Kakku on erityisesti esikoisen toivelistalla. Vieraatkin osaavat jo odottaa, että kakkua taatusti meidän juhlissamme saa. Koristelun hoidan usein marjoilla ja valmiilla marengeilla. Ja makuhan se on kaikista tärkein. Tämä kakku on helppo ja nopea ja taatusti maistuva. Kyllähän jokaiseen juhlapöytään pitää ujuttaa suklaata mukaan. Ota resepti talteen.


200 g tummaa suklaata
100 g voita
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
Marjoja oman valinnan mukaan.

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Voitele ja jauhota  vuoan reunat vehnäjauholla tai korppujauholla.

Sulata rasva miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä, lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt suklaa-rasvaseos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita jauhoseos varovasti taikinaan.

Kaada puolet taikinasta vuokaan. Ripottele marjat taikinan pinnalle ja kaada loput taikinasta marjojen päälle. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Kakun kuuluu jäädä keskeltä tahmeaksi, hieman taikinamaiseksi.

Irrota jäähtynyt kakku vuoasta ja ripottele pinnalle kaakaojauhetta ja marjoja. Voit halutessasi tarjota kakun kanssa jäätelöä tai kermavaahtoa.

 

torstai 25. heinäkuuta 2019

Sodastream - Lasten ja aikuisten riemuksi


* Kaupallinen yhteistyö
SodaStream

Hellivät helteet saavat tulla. Meidän talossa ei SodaStream laitteen saapumisen jälkeen ole tarvinnut lapsia erityisesti houkutella juomaan. Laitteen vieressä on pitkä jono pikkuisia tyyppejä lasi kädessä. Perheen vanhemmatkaan eivät enää kinastele siitä, että tyhjiä kivennäisvesi pulloja on ihan joka paikassa. Enpä olisi uskonut, että SodaStream Spirit hiilihapotuslaite on arjessa näin verraton kaveri. Hieman kaduttaa, että emme ole sitä jo aikaisemmin hankkineet. Hienointa on varmaankin se, että laite on koko perheen mielestä todella kiva. Meillä limsoja on tarjolla viikonloppu painotteisesti ja muuten koko porukka nauttii raikasta kuplavettä ja hedelmäisiä makuvesiä. Oletko sinä kokeillut jo Fruit Dropseja?

Itse laitetta on saatavilla mustana tai valkoisena. Kumpi sopisi paremmin sinun keittiöösi? Minä valitsin tällä kertaa mustan hiilihapotuslaitteen. Nautin suuresti laitteen johdottomuudesta. Johdottomuuden ansioista laitteen voi sijoittaa keittiössä mihin tahansa. Laitteen mukana tulee hiilihappopatruuna, sekä muovinen (korkillinen) 1 litran juomapullo. Erityisen kiitoksen hiilihapotuslaite saa helposta käytettävyydestään. Itse laite on kevyt ja helppo pitää puhtaana. Koko laitteen voisi helposti ottaa myös mukaan, vaikka kesämökille. Makuvaihtoehtoja juomien suhteen löytyy oikein mukavasti ja mikään ei estä tekemästä myös omia kokeiluja ja yhdistelmiä. Houkuttaako?


Uutena tuotteena on nyt myös saatavilla SodaStream - My Only Bottle. Kätevällä kantolenkillä ja ruostumattomasta teräksestä valmistetulla korkilla varustettu tyylikäs pisaranmuotoinen pullo kulkee kätevästi matkoilla mukana. Meillä pullo on ollut matkassa pallokentän reunalla ja autossa matkalla kesäisiin kohteisiin. Kuplaveden voi valmistaa suoraan puolenlitran juomapulloon. Käytön jälkeen pullon voi pestä kätevästi astanpesukoneessa. Juomapullo sopii kaikkiin SodaStream laitemalleihin (poislukien Crystal, jossa käytetään lasipulloja).

Raikkaiden juomien ohella suurin ilo on ylimääräisten muovipullojen pyörittelyn loppuminen. Kauppakassit painavat nykyisin huomattavasti vähemmän ja rintamamiestalon pienet "säilytys/kierrätyskomerot", eivät ole parin illan jälkeen tupaten täynnä tyhjiä pulloja. Tilan vapauduttua, myös muu kierrätys toimii huomattavasti paremmin. Muovista on puhuttu paljon. Toki meillä Suomessa kierrätys toimii pääsääntöisesti hienosti, mutta maastoon joutuessaan muvipullon maantumiseen kuluu aikaa noin 450 vuotta. Ajatella.

Nyt myös sinulla on mahdollisuus
voittaa itsellesi oma SodaStream laite ja
My Only Bottle:n
Osallistu ARVONTAAN blogin Instagram-tilillä.



Yhteistyössä Always somewhere else ja SodaStream

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Take one place and make it your one


Lausahdus on elokuvasta Under The Tuscan Sun. Elokuva on seurannut mukanani vuosia. Moni varmasti luokittelisi elokuvan täydeksi hömpäksi. Ja toki minäkin elokuvafriikkinä olen nähnyt lukuisia parempia ja laadukkaampia tuotoksia. Esimerkiksi Kummisedät ovat hyviä elokuvia, mutta en oikein pysty hyödyntämään elokuvien oppeja omassa elämässäni. Tyyliin: "Revenge is a dish best served cold". Kahlatessani remonttiviidakossa olen aina muistanut tuon yhden lausahduksen. Ota yksi paikka ja tee siitä omasi. Sillä ajatuksella olen kestänyt ja jaksanut. Nykyisen talomme ensimmäinen kesä oli puuhaa täynnä. Odotin viimeisilläni perheen esikoista ja kesä oli suorastaan järkyttävän kuuma. Keittiön remontointi jäi viimeiseksi hommaksi ja muistan, kuinka söin ison masuni kansssa aamiaismuroja makuuhuoneessa. Jännitin ihan hirmuisesti saammeko kaiken valmiksi ajoissa. Vintin remontointi ajoittui kuopuksen syntymän kanssa samoihin aikoihin. Tarvitsimme yksinkertaisesti lisää tilaa. Lopulta pienestä vinttihuoneesta tuli ehdoton lempipaikkani talossa. Istun keinutuolissani jokainen ilta odottamassa pienten nukahtamista. Olen oppinut liikkumaan talossa ninjan tavoin ja välttelemään narahtavia rappusia. Talo ja minä olemme olleet yhtä jo pitkään.


Tämäkin talo on seissyt paikallaan ennen minua ja luultavasti seisoo pihlajien vieressä uljaana aikansa edustajana vielä pitkään minun jälkeeni. Joku muu leikkaa pihan pensaat ja istuttaa lisää kukkia pihamaalle. Vaihtaa uudet tapetit huoneisiin. Kenties jotakin hillitympää. Huolehtii siitä, että aluskatteet ovat hyvässä kunnossa. Kiittää, että talossa ei ole öljylämmitystä. Moni ajattelee nyt, että eksyin kummallisesti aiheesta. Ei suinkaan. "Unthinkably good things can happen even late in the game". Sama leffa. Uusi viisaus. Tuohon lauseeseen haluan uskoa. Haluan uskoa jokaiseen kauniiseen sanaan.


Ennen nostettiin talo sijoiltaan ja se siirrettiin uuteen paikkaan. Kiva ajatus sekin. Vanha talo ja uusi kaupunki. Minäkin mieluusti tekisin samoin. Jäisimme mielellämme jatkamaan elämäämme tässä talossa, se on pohjimmainen totuus. Valitettavasti tarvitsemme uuden sijainnin. Elämä ei aina anna meidän saada kaikkea. Tosiasiat tarjoillaan meille usein hieman tuimallakin tavalla. Odotamme kovasti, että joku sanoisi: " I´m gonna make him an affer he can't refuse". Nythän minun pitää syödä sanani. Kummisetä elokuvien sloganeita voi käyttää hyvin tavallisessa arkisessa elämässä! Totuus on myös, että jossakin tuolla odottaa uusi kotikatu ja postilaatikko. Uudet pihapuut ja ulko-ovi. Uusi kutsuva keittiö ja kotoinen takan rätinä. Minä ja perheeni muuntaudumme osaksi jonkun toisen talon tarinaa. Ja kuinka ihania asioita meitä siellä odottaakaan. Jotenkin ajattelin, että tässä vaiheessa elämääni kaikki olisi jo hienosti asettunut uomiinsa. Minä olisin asettunut. Elämä on kuitenkin varannut meille kaikille vielä uuden seikkailun. Lopulta toivonkin, että seikkailu ei loppuisi koskaaan, vaikka perustaisinkin vihdoin pysyvän kodin jonnekin. Missä se paikka on..se on vielä ihanasti arvoitus.


Olen myös iloinen siitä, että joku toinen perhe aikanaan asettu asumaan keltaiseen rintamamiestaloon. Joku toinen oppii tuntemaan talon yhtä hyvin kuin minä tunnen sen nyt. Uusi perhe saa ihastella lintuja, jotka palaavat jokainen kevät tekemään uusia poikasia pihapiirin pönttöihin. Saavat tutustua temppuileviin oraviin ja törmäävät pihassa asuvaan sammakkoon ja satunnaiseen siiliin. Keräävät pihapiirin satoa kesäisin ja syksyisin. Vadelmat, kirsikat, raparperi ja omenat maistuvat kenties perheen lapsille. Kenties hekin lähtevät seikkailemaan lähimetsään ja heidänkin lapsensa keräävät mustikoita ja sileitä kiviä retkillään, kuten meidän lapsilla on tapana. Toivoisin, että uusi perhe ruokkisi aina talvisin pihalle ilmestyvää mustavalkoista kissaa. Talvella olen jättänyt myös rusakolle porkkanoita.

Täällä on ollut mukava asua. Naapurit tervehtivät postilaatikolla ja koulu on mukavan lähellä ja tie sinne on turvallinen. Käymme usein laskemassa mäkeä lähistöllä olevassa leikkipuistossa, vaikka oma piha onkin puuhaa täynnä. Palveluita on lähistöllä mukavasti ja junan kyytiinkin pääsee kätevästi. Erityisesti on mainittava vieressä oleva kiva kirpputori, sekä todella hyvä ja edullinen parturi. Leivoksia ja pehmistäkin saa lyhyen matkan päästä. Uutta kotia etsiessämme toivoisin, että löytäisimme meille yhtä hyvän paikan asua ja elää.






#slowmorning - Bucket List - Me kaksi


*Kirja saatu kustantajalta
Gummerus

Minäkin olen kasannut vuosien aikana monta listausta isoja ja pieniä toiveita ja unelmia. Listaukset olen tehnyt pitkälti omasta vinkkelistäni. Olikin virkistävää törmätä Rakastavaisten Bucket List-kirjaan, josta löytyi 150 valmiiksi mietittyä haastetta ja elämystä pariskunnille. Kirjaan on tietysti varattu tilaa myös omille kivoille ideoille. Luultavaa on, että kirjan tehtävien parissa tulee eteen, niin hauskoja hetkiä, että se inspiroi jatkamaan seikkailemista yhdessä ihan vakituisesti. Kirja soveltuu, niin uusille kuin vanhoillekin pariskunnille. Tehtävien suorittamisen yhteydessä tuoreet parit oppivat toisistaan uusia asioita hauskalla tavalla. Vanhat parit taas saavat mahdollisuuden nähdä oman rakkaansa uudessa valossa. Lähes jokainen meistä on mahdollisuuden tullessa eteen tulisieluinen seikkailija. Arjessa edellä mainitut piirteet jäävät helposti pyykkikasojen ja likaisten tiskien varjoihin.

Monesti parisuhteessa ja elämässä yleensäkin ruvetaan suorittamaan samaa tuttua kaavaa. Toki rutiineissa on omat hyvätkin puolensa, mutta ehdottomasti kannattaa sekoittaa välillä pakkaa. Ihanteellista olisi pitää kerran kuussa aikuisten treffi-ilta, mutta monelle meistä se on mahdottomuus. Onneksi kirjasta löytyy myös pieniä tehtäviä, joita voi suorittaa myös kotosalla lasten mentyä nukkumaan. Yhteisen illan vihdoin koittaessa tehkää rohkeasti uusia asioita!! Älkää suunnatko syömään aina samaan ravintolaan. Älkää antako väsymykselle periksi ja paetko leffateatterin hämärään (ellei kyseessä ole jokin todella mahtava elokuva). Oman kokemukseni mukaan parhaiten vielä vuosienkin jälkeen muistaa ne hetket, joissa oli mukana hulluttelua ja heittäytymistä. Älkää siis ottako elämää tai itseänne turhan vakavasti. Jokainen päivä on mahdollisuus luoda uusi ja jännittävä luku omaan elämään.

Ja kyllä. Täytyy uskaltaa olla romanttinen. Söpöstellä oikein urakalla ja heittää kaiken päälle tomusokeria ja hattaraa. Te olette yhdessä sen arvoisia. Pitäkää kipinää iloisesti yllä. Hauskuus kantaa yli karikoiden ja ruuhkavuosien. Ottakaa kirja kivaksi ystäväksi yhteiselle matkalle tai antakaa lahjaksi pariskunnalle, joka kaipaa hieman iloa ja inspiraatiota. Meillä on mieheni kanssa kohta edessä harvinainen hetki viettää aikaa kahden. Tulevaa on odotettu kokonainen vuosi. Bucket List ideoista toteutamme ainakin jäätelön syömisen aamupalaksi ja suudellaan sateella (ja auringon paisteessa), sekä saippuakuplien puhaltelu Tonavan rannalla.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Gummerus