Ehdin sittenkin istua hetkeksi alas kirjoittamaan vuoden viimeisen postauksen. Koko päivän olen ajatellut, että tänään pitää ehtiä koneelle. Kuopus nukkuu huoneessaan ja minä tässä istun nojatuolissa ihan vieressä ja valvon hänen untansa rakettien paukkuessa. Mitä vuodesta 2015 jää mieleen? Isoin asia on tietysti kuopuksen syntymä ja perheen kasvaminen. Tuo pieni suloinen taapero on sulattanut, niin monen ihmisen sydämen. Rehellisesti voin sanoa, että aurinkoisen hymyn paisteessa minunkin sydämeni suli ikiroudastaan. Tänä vuonna olen uskaltanut vihdoin rakastaa ja tulla ulos kuorestani. Olen opetellut elämään tätä elämää. Olen opetellut korjaamaan asennettani suhteessa muihin ihmisiin. Olen unohtanut olla puolustuskannalla. Olen miettinyt miten voisin kohdella minulle rakasta ihmistä paremmin. Miten voisin näyttää rakkauteni ja elää sitä todeksi. Olen muistanut vuosien jälkeen oman leikkisyyteni ja kepeyteni. Olen löytänyt itseni uudestaan.
Joku on sanonut, että lapset valitsevat omat vanhempansa, että lapsillamme on meille jotakin opetettavaa. Esikoiseni on opettanut minut pitämään enemmän melua. Tekemään itseni näkyväksi. Kuopus taas on antanut rohkeuden rakastaa. Kiitos näistä elämän suurista lahjoista. Olisin täydellisen hukassa ilman perhettäni. Kulunut vuosi on ollut rakkauden ja perheen yhdistymisen aikaa. Uskoisin, että tämä vuosi jää mieleeni myös henkisen kasvun aikana.
Tulevaan vuoteen suhtaudun uteliaasti. Odotan mitä elämä tielleni heittää. Tiedän jo nyt, että olen itse aktiivisesti raivaamassa omaa polkuani . En suostu enää oman elämäni sivuhenkilöksi. Kovalla työllä palaset tulevat loksahtamaan paikoilleen ja elämä vie minut seikkailuihin. Uskon, että jotakin todella hyvää on tulossa. Minulle ja koko perheelleni. Uusi vaihe elämässämme alkaa. Uskon, että nämä siivet kantavat läpi ilon ja itkun.
Blogin osalta vuosi on ollut todella vilkas. On ollut tapahtumia ja tapaamisia. Monet hienot ihmiset ovat rikastuttaneet elämääni. Osan kanssa olen saanut tavata kasvokkain ja osan kanssa taas olen tullut tutuiksi somessa. Vuoteen on mahtunut hienoja postauksia, turhautumista, kuohuvien kilistelyä ja iloa kirjoittamisesta. Blogi on myös selkeästi vakiintunut. Olen rauhoittunut kirjoittajana ja keskittynyt enemmän aiheisiin, jotka koskettavat minua itseäni. Kirjoitan ilolla elämästä. Valosta ja varjosta. Oma tyyli tehdä tätä hommaa on löytynyt.
Tammikuun lopussa on myös vihdoin aika paljastaa mysteeri vinkkien viitoittama tie. On todella ilo päästä jakamaan teidän kanssanne palanen merkityksellistä matkaa. Moni on saattanut jo miettiä mistä kummasta on kyse. Kaikki kyllä paljastuu. Toivon teille kaikille oikein toiveikasta vuotta 2016!!