#slowmorning - Tärkeintä tänään

*Kirja saatu kustantajalta
Tuuma

Maaretta Tukiaisen Tärkeintä tänään - Näin saat vähemmällä enemmän kirja kuljettaa meitä kohti yksinkertaisempaa elämää lempeästi vaihe vaiheelta. Kirja saa lukijansa positiivisella tavalla kyseenalaistamaan totutut asenteet ja ajatusmallit. Ihminen kaipaa luonnostaan yksinkertaista elämää, mutta meillä on myös taipumus elää tulevassa tai menneessä, sekä ympäröidä itsemme turhalla materialla. Asioista luopuminen on meille vaikeaa ja haasteellista. Usein luovumme asioita vasta viimeisellä kierroksella ja pakon edessä. Luopuminen on valinta, joka saa meissä aikaan kuohuntaa. Luopumisesta seuraava tyhjyys saattaa hetkellisesti ahdistaa. Luopuminen kuitenkin mahdollistaa uuden kasvun. parhaillaan luovumme jostakin voimiamme vievästä ja saamme tilalle asioita ja ajatuksia, jotka tukevat kasvuamme.

"Miten vähemmän voisi muka olla enemmän? Se

on mahdotonta. Enemmän on enemmän!"

- Yngwie Malmsteen

Kirja koostuu viidestä osasta. Alussa keskitytään ajan ja elämän syklisyyteen. Sanomattakin on selvää, että jokaisen meistä tulisi löytää arkeensa oma toimiva rytmi. Toimivan rytmin ansiosta kykenemme keskittymään. Vain keskittynyt mieli voi viedä asioita haluttuun suuntaan. Toinen osa keskittyy minimalismiin. Keskiössä on se, miten eri tavoilla vähemmän voi olla enemmän. Kolmannessa osassa tutuksi tulee ns. kolmeen pisteen menetelmä (elämä, viikko, päivä). Oman elämän tarkastelu kokonaiskuvasta lähikuvaan ja lopulta tarkennukseen. Kirjan neljäs osa avaa yksinkertaistamisen kokemusten tasolle. Kirja tarjoaa erilaisia malleja jäsentää arkea, jotta se tuntuisi yksinkertaisemmalle. Viides osa tarjoilee tiivistettynä asian ytimen.

Yksinkertaisen elämän tavoitteleminen on mahdollista meille kaikille. Sen eteen kannattaa nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Hyvän elämän tavoittelu ei koskaan ole turhaa. Yksinkertaisuus auttaa sinua olemaan se, joka todella olet. Minimalistinen onni on tuntuu olevan jotakin sellaista, joka istuu luonteeseemme ja tapaamme elää.

"Jos tahtoo tuloksia, nöyrtyy tekemään.

Jos kaipaa selkeyttä, karsii tekemisiään.

Jos haluaa merkitystä, elää sen mukaan, mikä on tärkeää".

- Maaretta Tukiainen

Olethan jo tutustunut Entä jos -kaupan valikoimiin?

#slowmorning - Tekemisen pehmeys

Ette usko, miten vapautunut fiilis on tällä hetkellä blogin suhteen. Koko homma saa vihdoinkin mennä ihan omalla painollaan. En vaadi itseltäni enää älyttömiä suorituksia. Tähän pisteeseen on kuljettu pitkä tie. Blogi on aina edustanut minulla jotakin täysin omaa. Tekeminen on palkinnut monin eri tavoin. Vuosiin on silti mahtunut myös paljon niitä hetkiä, jolloin en olisi jaksanut tai pystynyt, mutta olen pakottanut itseni suoriutumaan. Pitkän päivän jälkeen saatoin kirjoitella blogia öisin, jotta pysyisin jossakin tahdissa. Oli kaikenlaisia typeriä minimissään kahdeksan postausta kuukaudessa tavoitteita. Kolmen lapsen kanssa sellainen tahti on aivan päätöntä, varsinkin kun kyseessä on harrastus. Kaikki sellainen on loistanut poissaolollaan jo pitkään ja olen siitä hyvilläni. 

Minulla on aina ollut vahva tarve kirjoittaa. Pukea tuntemuksiani sanoiksi. Ihmiselle joka on sosiaalisissa tilanteissa yllättävän ujo (vaikka kukaan minut tunteva ei koskaan sanoisi niin) ja muutenkin elämässään introvertti jonkinlainen purkukeino on melkein elinehto. Varmasti kirjoittaisin avoimemmin ja rehellisemmin monesta asiasta, jos blogini ei koskaan olisi noussut blogimerestä ja ottanut omaa paikkaansa. Olen ujo ja vetäytyvä myös somessa. Välillä minusta ja ajatuksistani voi saada paremmin kiinni ja saatan tulla jonkin asian kanssa ulos, mutta enimmäkseni pysyn hivenen etäällä. Saatan kertoa, että olen väsynyt, mutta en kerro mitä asioita väsymykseni takana piilee. Se on tapa suojella ihmisiä lähelläni ja tietysti myös minua itseäni. Osittain se johtuu myös siitä, että pelkään negatiivisuutta. En haluaisi jakaa sellaista eteenpäin, mikä voi viedä voimia toiselta.

Tekemisen painopiste on siirtynyt enemmän ja enemmän Instagramin suuntaan, jonka koen jostakin syystä itselleni helpommaksi tavaksi päivitellä juttuja. Blogi kuitenkin on ja pysyy. Täydellisten kuvakulmien aika on kuitenkin ohi. Riman asettaminen kovin ylhäälle, joka asiassa syö iloa tekemiseltä. Nautin yhä kaikesta pienestä ja ihanasta. Toivon kuitenkin, että kaikki te näkisitte, kuinka armollisuus ja pehmeys on laskeutunut kaiken tekemiseni ylle. Maitokahvimedia ei ole täydellinen. Minä en ole täydellinen. Epätäydellisyys on ihan ok. Tavoitteita saa toki olla ja hiljaisia toiveita, mutta elämä on tarkoitettu ennen kaikkea elettäväksi ja koettavaksi. En halua pyyhkäistä elämästäni jatkuvasti valtavaa määrä iloa pois sen vuoksi, että minun pitäisi suoriutua ja suoriutua.

Lopuksi haluan sanoa kiitos. Kiitos, että yhteisön ja blogin ympärillä on valtava määrä ihania ihmisiä. Olen aina kokenut, että kuljemme matkaa yhdessä. Elämän haasteet ovat usein yhteneväiset. Olen saanut teiltä kaikilta valtavasti tukea ja ihanaa kannustusta. Olette läsnä ilossa ja surussa. Te olette paras osa tätä välillä hullultakin tuntuvaa hommaa. Ja kyllä. Minäkin ajattelen useimmiten, että hullua hommaa tämä on. En rakentele mitään ihmeellisiä linnoja somettamisen ympärille. Suurin toiveeni juuri nyt on, että tavoittaisitte kaiken keskeltä sen, kuka minä oikeasti olen.

#slowmorning - Uuden edessä

Oma arkeni on alkanut hiljaisesti, mutta samalla varmasti muuttua. Hidas muutos on lempeä. Kenties se on itselleni se ominaisin tapa tehdä muutosta todeksi. En muista, että olisin koskaan ollut erityisen nopea käänteissäni. Tämä tietysti johtuu osittain siitä, että en erityisemmin pidä muutoksista, vaikka ymmärränkin niiden tarpeellisuuden ja väistämättömyyden. Hiljaisen muutoksen keskellä pystyn kuitenkin järjestelemään ajatuksiani ja tunteitani paremmin, sekä miettiä asioita monelta eri kantilta, joka on minulle lähes elinehto. Haluan aina nähdä mahdollisimman selvästi mihin olen menossa.

Olen tosi pitkään halunnut pitää elämäni peruselementit muuttumattomina, vaikka se on tarkoittanut osittain oman elämäni hyllylle laittamista. Olen kokenut, että tarjoan lapsilleni jotakin sellaista tärkeää ja arvokasta, joka piirtyy heidän mieliinsä ja kantaa heitä läpi elämän. Läsnäolo. Olen ollut vierellä jokaisessa hetkessä. Olen kiitollinen, että olen saanut siihen mahdollisuuden. Elämäni on vihdoin siinä pisteessä, että arkeeni on tullut pieniä hetkiä, jolloin minua ei enää tarvita ihan jokaiseen asiaan. Lapseni ovat kasvaneet. Ajatella. Aika on kulunut kuin varkain. Ajan lisääntyminen on saanut minut suuntaamaan katsettani enemmän ja enemmän tulevaisuuteen.

Nyt alkaa olla käsillä minun aikani. Mitä kaikkea minä vielä voinkaan tehdä. Rehellisesti sanottuna tunnen itseni nyt paremmin. Tiedän paremmin, mihin kaikkeen minusta todellisuudessa on. Hiljaisina vuosina olen oivaltanut itsestäni paljon uusia asioita. Voisi sanoa, että olen rakentanut itseni uudestaan. Olen aina tiennyt olevani taistelija ja selviytyjä. Elämäni on kuitenkin ollut jo pitkään sellaista, että en ole tarvinnut ominaisuuksia, jotka joskus olivat tärkeitä. Lasten myötä maailmani on täyttynyt pehmeillä arvoilla. Tunnen kuplivaa iloa ja positiivista jännitystä elämän seikkailujen edessä. Lapset toimivat myös inspiraation lähteenä. Minä haluan näyttää tyttärilleni, että naisen elämässä on monia erilaisia rooleja. Jokainen voi koota sellaisen paletin, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Lapset tulevat jatkossakin ensin kaikessa, mitä teen, mutta tulevaisuudessani on nyt tilaa myös toisenlaisille asioille. Urapolun suhteen olen miettinyt muutamia erilaisia kuvioita ja aika näyttää, mikä suunnitelmistani toteutuu. Luotan siihen, että asiat järjestyvät usein ihmeellisellä tavalla. Töitä tulee kuitenkin tulevaisuuden eteen tehdä. Ajatukset tulee asettaa käytäntöön.

#slowmorning - Muumipappa ja meri

*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Olen monesti miettinyt, mistä ihmisten ehtymätön rakkaus Muumeja kohtaan oikein kumpuaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hahmojen epätäydellisyys tekevät heistä suloisen ulkomuotonsa ohella helposti lähestyttäviä. Kirjojen hahmot laitetaan usein myös erikoisiin olosuhteisiin. He joutuvat sietämään epävarmuutta ja pelkoakin. Jokainen hahmo pääsee loistamaan omien vahvuuksiensa kautta, mutta myös näyttämään oman herkkyytensä ja vajaavaisuutensa. Toisinaan hahmot tekevät erehdyksiä ja vääriä päätöksiä. Tuskastelevat valintojaan ja yrittävät pärjätä kuohuvien tapahtumien keskellä. Toki on myös lohdullista tietää, että kirjoissa päädytään monen käänteen kautta onnelliseen tai vähintäänkin toiveikkaaseen lopputulokseen.

Muumipappa ja meri päätyi luettavakseni aikana, jolloin maailma ympärilläni muuttui uskomattoman nopeasti. Perheen elinpiirin kutistuminen kotoisiin nurkkiin tuntui hyvin samankaltaiselle kuin Muumiperheen oleskelu majakkasaarella. Toki he lähtivät saarelle Muumipapan innoittamana suuri seikkailu mielessään, kun meidät taas ajoin tilanteeseen näkymätön yhteinen uhka.Tapa tulkita kirjojen tekstejä on vahvasti sidoksissa siihen, milloin kirja käsiimme etsiytyy. Toisenlaisena aikana olisin kiinnittänyt huomioni kirjassa tyystin eri seikkoihin. Saaren ympäröivä meri edusti minulle pitkälti aikamme epävarmuutta. Toisinaan tunsin mielikuvitukseni kiikuttavan meren aaltoja ja kuohupäitä. Valtavan suuri meri on hypnoottisen kaunis. Luonnonvoimat voivat kuitenkin luoda myrskyn lähes hetkessä ja pyyhkäistä pois rannalla sijaitsevan kalastajan vaatimattoman asumuksen.

Kenties Muumipappa julistaisi itse itsensä kirjan kiistattomaksi päähenkilöksi. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin enemmän Muumipeikon salaisuuksiin ja yöllisiin kohtaamisiin Mörön ja Merihevosten kanssa, sekä Muumimamma ajatuksiin ja sisäiseen kuohuntaan. Yleisesti en koskaan samaistu Muumimammaan, mutta nyt tunsin hänen kanssaan suurta yhteenkuuluvuutta. Oli aivan kuin hänen tuntemuksensa olisi sekoittunut omiini. Muumimamma maalaa majakan seinään kotoisaa puutarhaansa ja uppoutuu itse maalaukseensa ja muuttuu hetkeksi lähes näkymättömäksi. Itse näin Muumimamman käytöksessä paljon merkkejä siitä, että Muumipapan suunnitelmien perässä juokseminen vei hänen voimiaan. Sydämeni lähes särkyi lukiessani Muumimamman ponnekkaista yrityksistä luoda majakkasaarelle oikea puutarha. Meri ja karut olosuhteet pyyhkivät pois kovan työn aikaansaamat ponnistelut.

Kirja tarjosi minulle kuiteinkin suuressa määrin lohtua ja ymmärrystä. Ilman suuria tunteita ja liikutusta ei tätä kirjaa voi lukea.

"Hänen katsellessaan taivasta iltarusko hiipi seinää pitkin ylöspäin ja sytytti kukat hänen puutarhassaan. Ne tulivat eläviksi ja alkoivat hehkua. Puutarha avautui, haravoitu käytävä, jonka perspektiivi oli vähän omituinen, muuttui aivan oikeaksi ja vei suoraan kuistille. Äiti laski käpälänsä puunrungolle, se oli lämmin auringosta, hän tunsi sireenien puhjenneen kukkaan".

- Muumipappa ja meri

Tove Jansson - Katse horisontin yli

*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Erikoisina ja haastavina aikona haluaa usein palata tuttujen ja lohtua tuovien asioiden äärelle. Minä olen menneinä viikkoina lukenut enemmäin kuin pitkiin aikoihin. Olen lukenut yksin ja olen lukenut lapsilleni. Olen suorastaan hautautunut Tove Janssonin tuotantoon. Kahvikupin ääressä ole selaillut itsekseni Katse horisontin yli kirjaa, joka sisältää sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta. Kirjan kantta koristaa pieni punainen saaristolaismökki. Mietin millaiselta tuntuisi asustaa tuollaisessa turvallisessa pesässä meren myrskytessä ympärillä. Oudolla tavalla tiedän vastauksen. Tuttu arki loistaa poissaolollaan ja koko maailma myrskyää. Minä luen satuja ja loruja pienessä vinttihuoneessa lapsilleni.

Katse horisontin yli kirja ei olisi voinut tulla elämääni parempaan aikaan. Löydän sivuilta vahvistusta siihen, että tästäkin ajasta selvitään. Muumit ovat syntyneet sota-aikana, jolloin varmasti useammat ihmiset etsivät mielessään pakopaikkaa vallitsevalta tilanteelta ja sen tuomilta uhkakuvilta. Muumipeikko ja pyrstötähti kuvaa monella tapaa maailman loppumista ja heijastelee pelkoa totaalisesta maailman tuhosta. Valkoiset pullakat isoine kuonoineen suojautuvat luonnonkatastrofin keskellä luolaan ja varaavat sinne mukaansa kaiken tarpeellisen. 

Tiesitkö, että Tove piti itseään ensisijaisesti taidemaalarina. Hän oli saanut laadukkaan ja klassisen koulutuksen ammattiin, jota harjoitti läpi koko elämänsä. Kirjan sivuilla pääsee rauhassa ihastelemaan Toven maalauksia. Toven lahjakkuus veti häntä moniin eri suuntiin: kuvittajaksi erilaisiin julkaisuihin, sarjakuvapiirtäjäksi, teatteriin Muumi tarinoiden siirtyessä näyttämölle, kirjojen kirjoittajaksi ja taidemaalariksi, sekä suurten monumentaaliteosten tekijäksi. Sitaateissa ja maalauksissa on yhä nähtävissä aikaansa nähden moderni nainen, joka oli nähnyt maailmaa. Tarinoiden ja maalausten tummissa sävyissä on myös nähtävillä nainen, joka kärsi ajoittain masennuksesta ja haaveili myös perinteisemmästä elämästä. Elämä vei kuitenkin toisaalle. 

Tarinat ja hahmot ovat kestäneet aikaa. Arka tarvitsee yhä vierelleen toisen vielä aremman kasvaakseen rohkeuteen. Lukija ei voi olla liikuttumatta  hienoista tarinoista, joissa kuten elämässä muutenkin valon rinnalla kulkee pimeys. Kaikelle on oma paikkansa. Kevät on aina täynnä toivoa.

Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle,
 joka oli laelta kirkkaan sininen ja puunlatvojen yläpuolelta merenvihreä. 
Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. 
Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa
 ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa.

- Näkymätön lapsi

Kevätlaulu

#slowmorning - PIM! Olet luova

*Kaupallinen yhteistyö
Kirja saatu kustantajalta Tuuma

Olen viettänyt mielenkiintoisia lukuhetkiä Pim! Olet luova kirjan, sekä Luovuuskorttien parissa. Jo pidemmän aikaa olen painiskellut muutaman idean kimpussa, mutta en ole saanut valmista aikaan. Osaksi siitä syystä, että käytettävissä oleva aika on kovin katkonaista. Luova työskentely vaatii ympärilleen suotuisat olosuhteet. Mennyt maaliskuu on tuonut mukanaan suuren määrän muuttujia. Tällä hetkellä maailmassa on suuri tilaus luovuudelle. Jokainen meistä on joutunut miettimään elämänsä ainakin osaksi uudelleen. Luovuus kuuluu olennaisena osana elämäämme. Luovuutta voi jumpata kuin näkymätöntä lihasta ja antaa sen rikastuttaa omaa arkea.

Luovuus on tapa nähdä maailmaa 

monesta eri kulmasta samanaikaisesti 

- nähdä vaihtoehtoja.

-Pim! Olet luova

Pim! Olet luova kirja, sekä Luovuuskortit tuntuvat pelastukselle ja ystävälle. On jotakin mihin tukeutua työskentelyn eri vaiheissa (1. kerääminen 2. valikointi 3. luonnostelu 4. jalostaminen 5. viimeistely) ja peilata omaa tekemistään. Usein alussa innostuu ja eteneminen on verkkaista. Välillä jumiudutaan tahmeaan vaiheeseen, jossa mikään ei tunnu oikein sujuvan. Tärkeintä on kuitenkin olla luovuttamatta. Pienikin askel on aina askel eteenpäin. Luova ajattelu kaipaa välillä myös kriittistä ja negatiivista ajattelua. Olennaista on tietää missä vaiheessa työskentelyä kriittisyys toimii lopputulokseen nähden parhaiten.

Kirja myös vahvisti uskomustani siitä, että välillä tarvitaan myös onnekkaita sattumia. Tilaisuuden tullessa kohdalle siihen pitää osata tarttua. Kaikkea ei myöskään tarvitse keksiä ja kehitellä itse alusta asti. Luovassa prosessissa on lupa käyttää jo olemassa olevaa oman työn lähtökohtana tai apuna. Välillä on myös suotavaa jättää asioita hautumaan. Joskus ongelmat tosiaan ratkeavat helpommin hyvin nukutun yön jälkeen.

Toisinaan ideoita pitää testata käytännössä, jotta näkee toimiiko idea todellisuudessa vai ei. Välillä on tarpeen räjäyttää koko ajatus ja koota se uudelleen. Aina voi tehdä paremmin ja päästä pidemmälle. Itse olen huomannut, että mielikuvaharjoittelu on kenties vahvin puoleni. Olen myös melkoisen kurinalainen työskentelijä, joten minulle ei tuota vaikeuksia muokata suunnitelmiani kolme kertaa. Olen myös realistinen ja pidän selkeistä jutuista, joten Keep it simple sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Ilman KYLLÄ-sanaa on mahdotonta synnyttää mitään uutta.

Ilman EI-sanaa on mahdotonta synnyttää mitään upeaa.

- Pim! Olet luova

#slowmorning - Tekemistä kotiin

Mennyt viikko on ollut jotakin sellaista, jota on vaikea pukea sanoiksi. Varjot lähestyvät myös meitä, mutta olen vakaasti päättänyt pitää katseeni suunnattuna kohti valoa. Seuraan tilannetta, mutta päähuomioni on nyt kaikessa positiivisessa. Oma mieleni on pysynyt iloisena ja toiveikkaana seuratessani muiden ihmisten kivoja tempauksia. Tämä aika on nostattanut meissä suomalaisissa tervetullutta me-henkeä. Yhdessä olemme vahvempia ja tästäkin koitoksesta selvitään. Henkinen läheisyys ja huumori auttavat meitä kaikkia eteenpäin. Minäkin listasin muutamia kivoja juttuja, joita voi juuri nyt tehdä kotona. Toimeliaisuus auttaa pysymään positiivisena. Käytetään tämä aika väliemme tiivistämiseen ja unelmien hellimiseen. Ihanaa sunnuntaita sinulle ja perheellesi.

Tekemistä kotiin:

Kaiva kaapista esille lautapelit ja pelikortit

Askartele vanhoista lehdistä aarrekartta. Uskalletaan unelmoida kaikesta huolimatta.

Ompele donitseja.

Katsele elokuvia ja sarjoja (Erityinen suositus: Frendit)

Kokeile kahvikuorintaa tai hiusten värjäämistä kahvilla.

Jaa hauskoja memejä ystävillesi

Kuuntele paljon musiikkia!

Nauti auringosta

Hoida viherkasveja

Tee sateenkaari ja osallistu #rainbowmovement

Tee retki lähimetsään

Valokuvaa yksityiskohtia

Tee internetistä löytyviä mielenkiintoisia testejä

Leivo tai kokeile uusia reseptejä

Kirjoita ystävällesi ihan oikea kirje

Tutustu eteerisiin öljyihin ja niiden hyötyihin

Väritä värityskuvia

Rakentele yhdessä lasten kanssa

Lukekaa yhdessä kirjoja ja tutustukaa myös äänikirjoihin

Aloita päiväkirja

Venyttele huolella

Askartele minimaailma

Siivoa ja järjestä, jos se tuottaa sinulle iloa

Sisusta

Rakenna aikakapseli

Perusta blogi =)

Maistelkaa yhdessä eksoottisia hedelmiä

Nauti kahvihetkistä

Jaa hyviä vinkkejä ja positiivisia uutisia eteenpäin!

Muista noudattaa annettuja ohjeita ja huolehtia omasta ja läheistesi turvallisuudesta!

#slowmorning - Yhteinen loma

Perheen yhdessä viettämä aika on kullan arvoista. Isän lomaillessa saa äitikin vihdoin ottaa hitusen rennommin. Maisemanvaihdos on usein myös enemmän kuin toivottu. Rakastan olla kotona, mutta toisinaan kotoisat nurkat alkavat hieman ahdistaa. Päivät täyttyvät usein samanlaisista rutiineista. Lasten aikataulut sanelevat pitkälti päivän kulun. Lomalla vallitseva vapaus on ihanaa. Jokainen aamu voi uudestaan päättää, miltä tämä päivä tulee näyttämään. Mitä kivaa ja erilaista tekemistä sitä tänään kehittelisi koko porukalle. Poissaolollaan loistaa arjen yksitoikkoisuus. 

Me saimme viettää kivan viikon Levillä lumisissa maisemissa. Kotipiha lätäkköineen jäi taakse, kun suuntasimme talven ihmemaata kohti. Tähän väliin on kehuttava meidän lapsia. Kolme lasta takapenkillä ei kenties aina ole se kaikista helpoin yhdistelmä. Pelkkä tilanahtaus saa lapset helposti ärsyyntymään. Muutamaa välikohtausta lukuunottamatta pitkät ajomatkat sujuivat muksuilta oikein mallikkaasti. Avainasemassa on hyvät reissueväät. Perinteisten eväiden lisäksi varasimme lapsille omat PEZ-automaatit, taateleita, jaettavan (pienen) sipsipussin ja pikkupullia. Lisäksi tuli taas todettua, kuinka käteviä smoothiet ovat autossa.

Lunta Levillä riitti. Muutaman kerran olemme perheenä Levillä talvisin vierailleet ja tämän talven lumimäärä tuntui ihan huikealle. Lumiraja tuntui kulkevan aikalailla napapiirin kohdalla. Perheen isommat lapset hiihtivät ja luistelivat. Yhdessä harrastettiin mäenlaskua ja potkuteltiin potkukelkalla. Kävimme ikuisen joulun Tonttulassa katsomassa poroja, lampaita, hevosia ja rekikoiria. Vierailtiin parissa kivassa kahvilassa ja kivuttiin Levin huipulle ottamaan valokuvia. Tehtiin lumienkeleitä Levijärjen jäällä. Lähes koko viikko valmistettiin mökillä lasten lempiruokia, joten lomalla ei tarvinnut turhaan riidellä. Puuhaa riitti pitkin päivää ja illalla saunottiin ja rentouduttiin yhdessä katsomalla lastenelokuvia. Tällä kertaa lapset myös nukkuivat mokillä todella hyvin. Jouluna mökillä ollessamme oli huomattavasti levottomampaa.

Reissu onnistui todella hyvin. Tänään puramme reissukassit ja lepäämme. Tuntuu, että itselläkin on taas voimia ihan eri tavalla. Taisimme tuoda lumen mukanamme Leviltä tänne Etelä-Suomeen. Hiljainen lumisade alkoi eilen saapuessamme omaan pihaan ja tällä hetkellä pyryttää jo melkoisesti. Lapset ovat riemuissaan. Keittiössä ropisee kahvinkeitin ja taidankin tästä lähteä juomaan kupillisen. Lisää lomakuvia ja tunne,mia löytyy blogin Instagram-sivuilta. Kurkista myös kohokohdat. Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle,

Follow my blog with Bloglovin

#slowmorning - Sunnuntai

Ulkona on harmaata ja tuulista. Pienet hiutaleet lentelevät holtittomasti tuulen mukana. Naapuritalon piipusta tupruttaa savua. Pitkän aamiaisen jälkeen on hetki aikaa vain olla ja lapset ovatkin etsiytyneet omien leikkiensä pariin. Välillä lastenäänet kantautuvat keittiöön, jossa istun keittiönpöydän ääressä kirjoittelemassa teille sunnuntain kuulumisia. Kahvi lempimukissani alkaa olla jo kylmää. Kirjoitan aina yleensä talon vintissä, sillä minun on vaikea keskittyä hälinän keskellä. Tänä aamuna haluan kuitenkin olla lasten saatavilla ja kaiken keskellä. Isommat lapset viettivät viikonloppuna aikaa isovanhemmillaan ja välissä oli vielä kaverisynttärit, joten tuntuu siltä, että yhteistä aikaa on ollut tällä viikolla vähemmän. 

Vieressäni pöydällä on iso kasa playmobile leikkejä. Minä tykkään leikkiä lasten kanssa. Saatan välillä unohtaa, kuinka paljon olen arjessa läsnä ja mukana kaikessa, mitä lapset tekevät. Miksi sitä aina näkee herkemmin omat puutteensa? Keittiö on talomme suosituin huone ja täällä tehdään yhdessä läksyjä, kootaan rakennussarjoja ja piirrellään. Toivon, että meillä olisi joskus sellainen koti, jonka keittiössä olisi todella iso pöytä. Olisi kiva jättää välillä leikit ja palapelit korjaamatta, jotta niiden äärelle voisi palata ilman, että pitää aloittaa kaikki alusta.

Olen iloinen siitä, että minulla on pieniä haaveita. Muistan vielä ajan, jolloin en oikein osannut haaveilla mistään. En hamua tähtiin vieläkään, vaan asetan maltillisia tavoitteita ja toiveita tulevalle. Olen kiitollinen taipumukselleni nähdä kaikki pienikin hyvä ympärilläni. Luojalle kiitos siitä, että näen usein monta mahdollisuutta päästä perille. Elämän suurien kysymysten kohdalla olen huono luovuttamaan.

Kikatusta. Leikkihuoneessa on menossa Putous hahmojen kilpailu. Koko perheen suosikki on Salon Seija. Monella tapaa kaikki on hyvin, vaikka osa palasista vielä etsiikin paikkaansa. Luotan itseeni ja perheeseeni, että saamme kyllä kaiken toimimaan, vaikka elämä toisikin suuria muutoksia tullessaan. Välillä täytyy vain uskaltaa hypätä, vaikka kaikki ei olisi niin selkeää. Me pidämme kuitenkin toisistamme huolta. Vielä pieni hetki rauhaa ennen kuin aalto lyö rantaan. Pidetään toisistamme tiukkaan kiinni. Elämää keltaisessa rintamamiestalossa.

#slowmorning - On helppoa olla onnellinen

* Tuotteet saatu

NHS

Toivoisin, että osaisin pukea paremmin sanoiksi mielessäni risteileviä ajatuksia. Haluaisin kertoa teille, kuinka nautin näistä harmaista ja lumettomistakin päivistä. Harmaus on minulle pehmeyttä. Silloin ei aurinko saa päätäni särkemään ja olo on helpompi. Tunnelmoin rauhassa sytyttämällä tuikkuja ja kynttilöitä. Iloitsen kausivaloista. Kellokin tuntuu menevän maltillisesti eteenpäin. Lasten leikkiessä ehdin keittää pannukahvit. Valikoida kaapista lempimukini. Taustalla soi hiljaa lempibiisejä. Minä saatan kuunnella samoja kappaleita uudestaan ja uudestaan.

Maroon 5 - Memories

Taylor Swift - Wildest Dreams

Post Malone - Circles

Anssi Kela - Jotain on poissa

Lana Del Rey - California

Maija Vilkkumaa - Kissavideoita

a-ha - Stay On These Roads

Cocoon, Lola Marsh - I Got You

Diffuuseri pulputtaa kevyesti ilmoille kanelin ja inkiväärin tuoksua. Eteeriset öljyt ovat tärkeä osa arkeani. Uskallan tehdä jo omia sekoituksiani. Keittiön ikkunasta avautuva näkymä on tuttu ja jään usein katselemaan maisemaa. Orapihlaja-aidat, iso mänty ja sympaattiset vanhat talot. Mietin hetken omiani. Havahdun mietteistäni kuopuksen halatessa jalkaani. Hän haluaa syliin. Ja aikaa minulla on. Vielä hetki ollaan tässä näin, kuten olemme tottuneet olemaan.

Arjen rutiinit tuntuvat lohduttaville. Minua ei häiritse tehdä samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Pidän kotitöistä. Minusta on ihanaa, kun koti on kunnossa. Rakastan puhtaita pyykkipinoja ja järjestyksessä olevia tavaroita. Toki talossa saa silti näkyä, että täällä asustaa kolme lasta. Usein korjaan tavarat pois illalla muiden mentyä jo nukkumaan. Aamulla on mukava aloittaa päivä kaiken ollessa kohdillaan. 

Juuri nyt rakastan viherkasveja ja kodin pieniä asetelmia, joita olen luonut sinne ja tänne. Olen huomannut, että kodin tunnelma on lopulta kiinni varsin pienistä seikoista. Kodikkuutta ja lämpöä saa lisättyä varsin helposti. Koko sisustusta ei tarvitse uusia. Arvostan muutenkin kodin kerroksellisuutta.  Koko syksyn ja talven olen saanut taas kiinni siitä, mikä rintamamiestalossa asumisessa on sitä parasta. Rakastan taas kotoisia nurkkia, omaperäisiä ratkaisuja ja narisevia lattioita. Keinutuolissa istuu taas onnellinen äiti villasukat jalassa. Lasten mentyä nukkumaan katson viikolla laadukasta brittidraamaa Kotirintaman naiset. Lämmin suositus. Siinäkin on ihana pieni juttu, joka antaa voimaa.

#slowmorning - Tyhjä sivu

Ajatella. Kokonainen vuosi edessä. Tyhjä sivu. Some on täyttynyt vanhan vuoden muisteluista ja uudelle vuodelle asetetuista lupauksista, toiveista ja tavoitteista. Vuoden ensimmäiset päivät eivät tänä vuonna vahvistaneet uskoani tulevaan. En ollut täynnä malttamatonta odotusta ja kihisevää jännitystä. Uusi vuosi tuntui suurelta ja vähän pelottavaltakin. Lapissa koen usein saman tunteen. Seisoessani tunturin laella tunnen oloni turvattomaksi. Ympärilläni on liian paljon tilaa. Samalla kaikki on kuitenkin mielettömän kaunista ja ilma on raikasta hengittää. Etelän tyttö on vain tottunut ahtaampiin näkymiin. Harvoin ajattelen asioita viikon tai kuukauden päähän. Minulle on ominaista pilkkoa aika pieniin helposti pureskeltaviin paloihin.

Tiedän, että fiilikseni ovat sidoksissa siihen tosiasiaan, että alkanut vuosi tulee olemaan meidän perheellemme varsin erilainen kuin aikaisemmat. Pikkulapsiarjen täyttämät vuodet ovat olleet minulle yhtä suoraa väylää ilman poikkeamia. Samanlaista suoraa kuin ajaessamme kotiin läpi Pohjanmaan. Tuleva tuo eteeni paljon isoja kysymyksiä ratkottavaksi. Toki olen aina välillä suunnannut ajatukseni tulevaan ja yrittänyt hahmottaa miltä se saattaisi näyttää. Miettinyt mitä haluaisin vielä tehdä. Menneiden vuosien aikana olen oppinut itsestäni paljon uutta. Osittain on ollut lähes hämmentävää huomata, kuinka olen ollut varsin pitkään sokea itselleni. Olen saanut huomata ihan omakohtaisesti, kuinka me ihmiset todellakin olemme monikerroksisia ja monimutkaisia luomuksia. Olen monesti joutunut kysynyt elänkö itseni näköistä elämää?

Tiedostan, että elämäni on menossa remonttiin monella tasolla. Tavallaan olisi paljon helpompaa jatkaa samoilla urilla. Tiedän kuitenkin, että ilman muutosta en tule koskaan valmiiksi. Ilman muutosta vahvuuteni ja lahjani jäävät käyttämättä ja luistelen elämäni läpi epävarmuusalueillani. Sydämeni sanoo myös, että olen tehnyt sen minkä itselleni aikoinaan lupasin ja nyt on minun vuoroni etsiä ja löytää. Seikkailun kynnyksellä kuuluukin hieman pelottaa. Silloin tietää, että suunta on oikea. Pelon voi valjastaa voimavaraksi, jonka avulla on mahdollista ylittää itsensä. Astuessani pikkulapsiarkeen jätin vanhat kenkäni ovensuuhun. Astuessani kohta uuteen elämänvaiheeseen vanhat kenkäni eivät välttämättä enää sovi minulle. Vanha elämäni ennen lapsia ja tekemäni valinnat eivät välttämättä tunnu enää omilleni. Kipuilu ja kasvaminen kuuluu elämään ja sitä ei voi välttää.

En tee lupauksia vuodelle 2020. Askelmerkit on kuitenkin mietittävä huolella uudestaan. Edessä on paljon henkistä työtä. On siedettävä epätietoisuutta ja pienoisesti myös odotettava ihmettä, jotta elämän palikat järjestäytyisivät toivotulla tavalla. Onneksi rinnallani on mahtava tiimi. Oma perhe. Me ammennetaan voimaa toisistamme ja tiivistämme välejämme.

Ihanaa vuotta 2020 sinulle. Olkoon vuosi täynnä arjen pieniä iloja. Etsimistä ja löytämistä.

#slowmorning - Pelkoja suuremmat unelmat

*Kirja saatu kustantajalta

Viisas Elämä

Varpu Eana:n kirja Pelkoja suuremmat unelmat on kirja, jota lukiessa tekisi mieli ympyröidä avainsanoja, alleviivata lauseita ja liimata Post-it tarralappuja itselle tärkeimpien lukujen kohdalle. Teksisi suorastaan mieli kirjoitella sivujen reunaan omia ajatuksia aiheesta tai piirrellä mielenmaisemia sivuille.  Harvoin pääsee sukeltamaan toisen ihmisen tarinaan tällä tasolla. Kirjan luettuani minulle jäi olo, kun olisin ollut mukana luottamuksellisessa keskustelussa. Muistatteko vielä, kun nuorena juteltiin todellisista tunteista ja asioista sen kaikista rakkaimman ystävän kanssa. Yö saattoi jo hämärtää ja yhä vain puhuttiin kaikesta, mikä mieltä painoi. Tässä kirjassa on paljon sitä samaa.

Peloista ei ole koskaan helppo puhua. Nykyinen pärjäämisen kulttuuri sulkee suumme varsin tehokkaasti. Meidän kaikkien tulisi olla kuin samasta puusta veistettyjä. Ymmärrämme oletuksen mahdottomuuden, mutta samalla kannamme hurjia paineita. Jokainen meistä kirjoittaa täysin omaa tarinaa. Elämän kinttupolun varrelta löytyvät myös omat kipupisteemme, jotka ovat juurruttaneet meihin pelon siemeniä. Pelkoja maailmassa riittää. Ne tuntuvat kuin ansalangoille, jotka estävät tai ainakin hidastavat etenemistämme. Pelkoja suuremmat unelmat vahvistavat sitä hiljaista ääntä sisällämme, joka sanoo: "Kaikki on voitettavissa. Kaikesta huolimatta sinä voit mennä, tehdä ja onnistua".  

Pelko meissä on jotakin kovin ytimeen kaivettua. On selvää, että negatiivisen kierteen katkaisemiseen tarvitaan valtava määrä energiaa ja halukkuutta itsensä työstämiseen. Elämä on kuitenkin pitkä matka. Pelkojen kanssa askel painaa enemmän. Valmiiksi elämä ei lopulta tule kuin elämällä. Haluatko elää oikeasti oman näköistä elämää vai tyydytkö pelon otteessa olemiseen. Omia rajoja voi siirtää, vaikka tuuman verran kerrallaan. Päästää elämää sisään. Parhaita positiivisia kokemuksia ovat sellaiset, jotka saavat meidät haluamaan enemmän. Enemmän elämää ja vähemmän pelkoja. Matkan varrella on lupa nauttia onnistumisista. Juhlia sitä, että henki kulkee keuhkoissa ja sydän lyö rauhallisesti. 

Kirjan kuvaliitettä jää selailemaan pitkäksi aikaa. Kuviin tuntuu suorastaan jäävän kiinni. Kuvat tarkentavat kuvaa kirjan kirjoittajasta. Varpu. Kuinka paljon annatkaa toivoa meille puoliksi pimeydessä kulkeville, jotta mekin uskaltaisimme tavoitella valoa ja täyttä elämää. Kuva 34. Reunalla. Kenties en koskaan itse istu kuvan paikalla, mutta minulle samaa rohkeutta edustaa oman perheen perustaminen. Suurin pelkoni on jo voitettu. Nähtyäni itse mihin kykenen tiedän pystyväni lopulta mihin vain.

Mitä tekisin, jos minua ei pelottaisi?

Yhteistyössä Always somewhere else ja Viisas Elämä 

#slowmorning - Japanismin parhaat

*Kirja saatu kustantajalta
Viisas Elämä

Erin Niimi Longhurst:n Japanismin parhaat kirja on todellinen aarre. Tätä kirjaa suosittelen jokaisen esteetikon pukinkonttiin. Kirjan kauniit ja täydellisen tasapainoiset kuvat yhdessä japanilaista filosofiaa henkivien tekstien kanssa vievät lukijansa täysin mukanaan. Aika ja paikka hämärtyvät ja astut kokonaan uuteen maailmaan, joka on kuitenkin erikoisella tavalla tuttu. On suorastaan häkellyttävää huomata, kuinka paljon meillä on yhteistä japanilaisen kulttuurin kanssa. Syvä luontoyhteys tulee varmasti ensimmäisenä mieleen monilla. Molemmat kansat tietävät, että luonnossa oleskelulla on huomattavia terapeuttisia vaikutuksia. Hiljaisuuden kokeminen ja rauhoittuminen luonnon keskellä on molemmissa kulttuureissa suuressa arvossa.

Saunominen ja järveen pulahtaminen on suomalaisuutta parhaimmillaan. Japanilaiset nauttivat kuumista lähteistä ja kylpemisestä. Kylpemisetiketissä on eroavaisuuksia, mutta myös paljon samaa. Onsenissa käynti on yhteisöllinen kokemus. Usein meilläkin elämän isot ja syvälliset keskustelut käydään lauteilla istuen. Saunassa jaetaan eri sukupolvien viisautta. Viileään järveen sukeltaminen on kuin puhdistautumisriitti. Japanilaiset varaavat kylpemiseen paljon aikaa. Aika on sijoitus omaan hyvinvointiin.

Itseäni kiinnosti erityisesti luku japanilaisesta kodista. Tilojen jakaminen sisä- ja ulkopuoleksi ja kenkien riisuminen ovat meillekin tuttuja asioita. Japanilaisissa kodeissa on paljon puupintoja ja tämä sama materiaali näkyy meillä myös paljon skandinaavisessa sisustuksessa. Japanissa puupintoja ei maalata, vaan niiden annetaan kaunistua ajan myötä. Japanilaiset kodit ovat myös helposti muunneltavissa. Tähän vaikuttvat monet eri tekijät mm. luonnonolojen mukanaan tuomat haasteet. Tila koetaan myös arvokkaaksi eikä sitä haluta täyttää tavaralla. Tämä liittyy luonnollisesti siihen, että maa on tiheään asuttu ja tilaa ei yksinkertaisesti ole ympärillä samalla tavalla kuin meillä. Meillä  on tapana tuoda luontoa sisälle. Kasveja, oksia ja muita luonnonelementtejä käytetään paljon sisustuksessa. Suomalaiselle vähemmän on yleensä enemmän ja tämä pätee myös sisustukseen. Kunnioitamme omaa ja toisen tilaa.

Olisi ihana päästä joskus näkemään omin silmin japanilainen teeseremonia. Chaji on muodollinen seremonia ja voi kestää neljäkin tuntia. Teeseremonian erityispiirteitä on harmonia, kunnioitus, puhtaus ja tyyneys. Kirja opastaa japanilaisten teelaatujen pariin ja löytyy kirjasta myös ohjeet teeseremonian järjestämiseen. Tiesittekö, että japanilaiset ottvat usein mukaan oman suosikkikuppinsa mennessään kodin ulkopuolelle. Muovisia kertakäyttömukeja ei paljon japanissa näy. Meille suomalaisille kahvi on sydämenasia. Kahvihetki on pyhä ja kuuluu olennaisena osana päivärytmiimme. Kahvipöydässä kahvia kaadetaan arvojärjestyksessä, iäkkäimmille ihmisille ensin. Suomalaista vaatimattomuutta korostetaan kursailulla. Ensimmäisestä kutsusta pöytään harvoin istahdetaan. Kahvi kuuluu arkeen ja juhlaan. Meillä kahdeksan tunnin työpäivään kuuluu kaksi lakisääteistä kahvitaukoa. Meillä juodaan voiton kunniaksi mitallikahveja ja katetaan vieraita varten paras kahviastiasto pöytään, sekä kerätään kummilapselle kahvilusikoita.

Yhteläisyyksien lisäksi meillä olisi myös paljon opittavaa japanilaisesta kulttuurista. Itse nostaisin yhtenä asiana kintsugin. Ajan mukanaan tuomat haasteet tulevat auttamaan meitä tällä polulla. Kintsugi tarkoittaa keramiikan korjaamisen menetelmää, jossa halkeamia korostetaan kullalla häivyttämisen sijaan. Rikkoutunutta astiaa ei heitetä pois, vaan sen ajatellaan muuttuvan arvokkaammaksi. Ajatus ei kuitenkaan ulotu vain esineisiin. Ajatuksia voi soveltaa elämään yleensä. Varsinkin vastoinkäymisten ja vaikeiden asioiden käsittelyssä. Muista arvostaa myös vikojasi ja puutteitasi. Viat ja puutteet tekevät meistä persoonallisia. Älä anna periksi. Näe asiat positiivisessa valossa.

Haava

on kohta,

josta valo

pääsee

sisääsi.

-Rumi

Yhteistyössä Always somewhere else ja Viisas Elämä

#slowmorning - Aamukahvilla

*Kaupallinen yhteistyö
Turun Kahvipaahtimo

Minusta on tullut lasten myötä aamuihminen. Ennen lapsia torkutin herätyskelloa viimeisille minuuteille saakka. Join aamukahvini pikaisesti ja juoksin bussipysäkille. Nykyisin hoidan kolmen lapsen aamutoimet ripeästi, jotta yksi heistä ehtii ajoissa kouluun ja kaksi muuta katselemaan aamuohjelmia. Tämän jälkeen on minun vuoroni. Avaan sälekaihtimet, sammutan sähkövalot ja sytytän kynttilän Napsautan diffuuserin päälle. Laitan taustalle soimaan musiikkia, joka kolahtaa sydämeen juuri siinä hetkessä. Tällä viikolla keittiössä on soinut joululaulujen lisäksi Gwen Stefani ja Taylor Swift.

Keitän aamukahvin hartaudella. Tänä aamuna valitsin aamukahviksi Turun Kahvipaahtimon Los Pinos kahvia. Valikoin astiakaapista lempimukini ja kaadan valmiin kahvin kuppiin. Sekaan sokeria ja maitoa juuri oikea määrä. Pidän kovasti kahvin mukanaan tuomasta makupeletista: kinuski, hunaja, kevätkukkia, yrttimäinen, makea ja täysi. Juon aina kaksi kupillista. Usein  katselen ulos keittiön ikkunasta, kun päivä hiljalleen heräilee. Marraskuun harmaina aamuina olen siirtänyt katseeni pois loskasta ja harmaudesta kohti kotikorttelimme jyhkeitä vanhoja puita ja kauniita orapihlaja-aitoja. Tänään joulukuun ensimmäisenä päivänä maisema näyttää ihanan valkoiselle. Taustalla soi hiljaa musiikki. Lapset ovat siirtyneet leikkihuoneeseen leikkimään.

Ihanaa, että uusia kahvielämyksiä on vielä luvassa kahden paketin verran. Tulossa maisteluun Los Pirineos Shade #09 ja La Nueva Montana. Kahvien mukana saan matkata kotikadulta El Salvadoriin ja Guatemalaan. Tänään piipahdin Hondurasissa. Brasilian matkan ansiosta pystyn kuvittelemaan paahteisen auringon ja ilmankosteuden ihollani. Muistan miltä kypsä ananas tuoksui vanhan kaupungin torilla ja, kuinka Atlantin aallot löivät rantaan nostaessani aamukahvin huulilleni. Suloisia kahvimuistoja.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Turun Kahvipaahtimo

#slowmorning - Tee maailmasta parempi paikka

*Kaupallinen yhteistyö
Kirja saatu kustantajalta

Ihana saada esitellä teille kirja, josta on ollut itselleni paljon iloa. Saranda Dedolli-Yasa :n Tee maailmasta parempi paikka on tarjonnut minulle ison nipun pieniä ja suuria oivalluksia. Kirjan luettuani tunsin myös ahdistuksen hellittävän otettaan. Minä olen ottanut monen muun tavoin ilmastokriisin tosissani ja yrittänyt kovasti muuttaa tapojani ja ajatella arkeani uusiksi. Olen hyvällä asialla ja oikealla polulla, mutta tämänkin asian kanssa voi mennä yli. Huonon omantunnon kantaminen kaikesta vie voimia. Kirja palautti minut todellisuuteen. Minun ei tarvitse pelastaa maailmaa yksin. Ahdistus voi pahimmillaan lamaannuttaa ja estää meitä toimimasta. Kirjan kansien väliin on kerätty kattava kokoelma alansa asiantuntijoiden, aktiivisten toimijoiden ja kokemusasiantuntijoiden ajatuksia. Tarjolla on melkoisen runsas paketti tietoa ja mielipiteitä, sekä konkreettisia esimerkkejä.

Kirja avaa helposti ja ymmärrettävästi isojakin asioita. Oletko koskaan kysynyt itseltäsi, mitä vastuullisuus todella on? Kirja ohjaa sinua vastaamaan kahteen kysymykseen: Kehen tai mihin toimintasi vaikuttaa itsesi lisäksi? Millä tavalla toimintasi tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa? Ruokavalinnat/vaatteet/kosmetiikka/matkailu/yhteiskunnallinen vaikuttaminen muodostavat kirjan rungon. Kirjan esittämiä ajatuksia ei tarvitse toki purematta niellä. Lue kirja avoimella mielellä. Uusi näkökulma asioihin rikastuttaa aina ajatusmaailmaa. Pienikin teko on parempi kuin olla tekemättä mitään. Ristiriitoihin ei voi olla aiheen tiimoilta törmäämättä. Elämä harvoin on mustavalkoista. Olen myös omassa elämässäni joutunut miettimään, kuinka pitkälle olen valmis henkilökohtaisesti menemään tehdäkseni oikeita valintoja.

Lopulta maailman tekee paremmaksi paikaksi isolla nipulla pieniä tekoja. Ruokahävikin pienentäminen, kasvisruoan suosiminen, pakkaamattomien vihannesten ja hedelmien ostaminen todella auttaa. Kertakäyttömuodin unohtaminen on hyväksi luonnolle ja kukkarolle. Harkitsemattomista heräteostoksista luopuminen lisää myös elämänhallinnan tunnetta. Todellista vapautta on olla ostamatta. Tämä ei ole ihan yksinkertainen asia omaksua mainoksien vilistäessä silmissämme. Kirjasta löytyvä muotibloggari Reetta Pellikan haastattelu on erityisen kiinnostavaa luettavaa. Vastuullisemman kosmetiikan valitseminen perinteisen eli synteettisen kosmetiikan sijaan on konkreettinen valinta eettisemmän maailman puolesta. Kuluttajien kiinnostus luonnonkosmetiikkaa kohtaan on ohjannut myös synteettisiä ainesosia käyttäviä yrityksiä lisäämään tuotannossaan puhtaampia raaka-aineita ja käyttämään vastuullisempia menetelmiä.

Vastuullisempi matkailu on ollut kenties eniten tapetilla viime aikoina. Jokaisen meistä olisi hyvä kysyä itseltään olenko tutustunut omaan kotimaahani tarpeeksi? Kotimaanmatkailu on ekoteko. Lasten myötä oma kiinnostukseni kotimaata kohtaan on kasvanut selvästi. Haluan näyttää lapsilleni tätä ihanaa maata ja sen erikoisuuksia. Ulkomaille suunnatessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että suosisi mahdollisuuksien mukaan suoria lentoja kohdemaahan. Muistaa vastuullisuus myös matkalla ollessa. Itse pidän huolen siitä, että tuotan matkalla mahdollisimman vähän jätettä. En pakkaa mukaan turhia muovipulloja, mietin vedenkulutustani, en osta reissussa mitään turhaa ja suosin julkista liikennettä liikkuessani. Voin lämpimästi suositella myös polkupyörän vuokraamista muutamaksi päiväksi.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen paremman huomisen vuoksi voi tuntua turhankin isolle paketille. Mitä se oikein tarkoittaa? Tarvitseeko minun kilpailla paikasta kaupunginvaltuustoon? Toki voit tehdä niin, jos sinua asia kiinnostaa. Voit myös antaa tukesi hyvää asiaa ajavalle järjestölle. Kannatusjäsenyys ei maksa paljoa ja sen voi antaa myös joululahjaksi ystävälle. Tärkeintä on seurata uutisia ja yhteiskunnallista keskustelua. Tiedä missä mennään. Käytä ääntäsi eli äänestä. Inspiroi elämäsi ihmisiä omien tekojesi kautta.

Miten sinä teet maailmasta paremman paikan?

Anna oma panoksesi.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Viisas Elämä

#slowmorning - Ole reilu ja ajattele

Syksy on edennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Välillä on ollut fiilis, että haluaisi ruveta teippailemaan pudonneita lehtiä takaisin puidenoksille. Hidastaa aikaa. Luoda ihan oma vuodenkierto ja aikamääreet. Elämässäni on ollut jo tovin liikaa asioita. Ajatuksia on välillä vaikea saada järjestykseen yksin. Missä me ollaan juuri nyt ja mihin me ollaan menossa? Liian isoja kysymyksiä yksin vastattavaksi.  Pienoisesti on alkanut ahdistaa se, että parisuhteessa ei ole pitkään aikaan ollut aikaa kunnon keskustelulle. Puhe on vain hätäisiä lausahduksia tai harkitsemattomia purkauksia. Kummankin vireystila on lähes olematon. Välillä tuntuu, että yhteinen elämä ei ole oikein hallinnassa. En pidä tunteesta. Onneksi sanaton yhteys toiseen on kuitenkin olemassa. Tunnen kaikki ne tuhannet säikeet, jotka sitovat meidät tiukasti yhteen.

Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin, miksi pienten lasten vanhemmat päätyvät eroon. Puhumattomuudelle on helpompaa antaa periksi kuin jatkaa toistuvia sinnikkäitä yrityksia yhteyden säilyttämiseksi. Helposti yhteyden ylläpitäminen jää enemmän toisen puoliskon harteille, vaikka sen pitäisi olla molempien vastuulla. Tässä kohden pallon voisikin välillä ihan reilusti heittää toiselle. Voisitko miettiä näitä muutamaa juttua, jotka vaivaavat minua ja palata asiaan, kun sinulle parhaiten sopii. Aina ei kaikille asioille löydy heti ratkaisua. Lopulta sekin on ihan ok. Pelkästään kuulluksi tuleminen usein jo helpottaa. Kukaan meistä ei halua puhua seinille. Kukaan meistä ei halua puhua loittonevalle selälle. Itse olen jo oppinut näissä hetkissä havahtumaan. Asiani on tärkeä ja haluan sanoa sen sinulle kasvotusten.

Väsymys on myrkkyä parisuhteelle. Salakavalasti tabletti ilmestyy parisänkyyn ja siitä sitten koomassa katsotaan yhdessä sarjoja ja elokuvia. Kosketuksen ei kuitenkaan tarvitse hiipua. Lämmin kainalo lohduttaa ruuhkavuosissa rämpivää. Hipsuttelu kertoo, että tässä ollaan yhä yhdessä. Pienet irtiotot totutusta kuviosta myös piristävät kummasti. Lopulta ei ole kovinkaan paljon väliä sillä, mitä tehdään ja missä ollaan. Lähdetäänkö hotellilomalle vai käydäänkö kahvilla. Tärkeintä on olla läsnä. Saada jutella niitä ihan omia juttuja, joita muut eivät ymmärrä. Kulkea vierekkäin. Ottaa toista kädestä kiinni. Koko perheen yhteinen loma kodin ulkopuolella lataa myös akkuja ja antaa mahdollisuuden erilaiselle yhdessäololle. Enimmäksi elämä on kuitenki tavallista arkea. Arjessa pienten kivojen juttujen merkitys kasvaa ja niitä kannattaa ruokkia. Kauniit sanat ja teot kertovat rakkaudesta.

Suurin oivallukseni yhteisten vuosien aikana on ollut lopulta todella yksinkertainen. Ole reilu ja ajattele. Tiimihenkeä ei ylistetä suotta. Perhe on mieletön voimavara. Tässä on meidän tiimi ja me pidetään toistemme puolta ja huolehditaan, että kaikilla on hyvä olla. Hyvästä olosta kumpuaa myös luotto siihen, että elämä todella kantaa. Muistetaan myös kiitollisuus. Kiitollisuus elämälle siitä, että se on asettanut polkuni varrelle ihanan ihmisen, jonka kanssa on ollut hyvä jatkaa matkaa kaksin. Kiitollisuus tästä hetkestä. Ruuhkavuodet opettavat ja kasvattavat. Saavat meidät laittamaan elämämme asioita tärkeysjärjestykseen välillä vähän pakolla. Venymisestä tulee oma taiteenlajinsa. Keskeneräisyyden sietäminen voi välillä olla vaikeaa. Elämä tulee lopulta valmiiksi vain elämällä. Muistetaan myös ilo. Yhteinen nauru ja heittäytyminen rakastettavaksi. Väistämättä eteen tulee myös päiviä, jolloin elämä ottaa päästä, silloin kannattaa paistaa lettuja.

#slowmorning - Itsensä hyväksyminen

Herkkyys on kulkenut matkassani aina. Kesti todella pitkään ymmärtää edes itse, miksi toisinaan jäykistyin muiden ihmisten läsnäollessa ja jännitys valtasi koko kehon. Kaikki ne asiat, joita ihmiset eivät sano ääneen jäävät roikkumaan ilmaan. Moni on kohtelias, mutta äänensävyssä saattaa piillä piikki. Fyysinen olemus muuttuu huomaamatta turhautuneeksi ja hyökkääväksi. Katse on tuima ja pistävä, vaikka sanat ovat neutraalit. Kenties taitavasti vähätellään ja huokaillaan ja kaikki tapahtuu, niin kohteliaasti, että muut seurueessa eivät huomaa mitään. Keskustelutilanteet ja kohtaamiset voivat olla erityisherkälle välillä haastavia tilanteita. Tunnetilojen vaistoaminen ja skannaaminen ovat itsestä riippumatonta toimintaa. Kohde voi olla tuttu tai tuntematon. Kassajonossa, kadulla, hotellien aulassa ja postilaatikolla tapahtuvat kohtaamiset saattavat jättää koko päivän kestävän fiiliksen. Toki välillä käteen jäävä olotila on myös positiivinen. Muutama sana tai katse ja voit vaistota myös lämpöä, empatiaa ja syvää yhteyttä toiseen ihmiseen. Kokemukset voivat yhdistää ihmisiä voimakkaalla tavalla. Aivan, kun arven voisi vaistota toisessa. Toisinaan vieras ihminen voi tuntua omituisen tutulle. On helppo uskoa, että polut risteilevät maailmassa tavalla, joka kenties ylittää oman käsityskykyni.

Parhaimmillaan herkkyys on sitä, että pystyy auttamaan ja koskettamaan toista ihmistä ymmärtämällä häntä täydellisesti. Näen asioissa usein todella monia eri puolia. Maailma on minulle täynnä eri värisävyjä ja vivahteita. Se tosin aiheuttaa sen, että lähes mikään ei koskaan ole yksinkertaista minulle. Mietin usein muiden ihmisten tunteita ja omani jäävät pienoisesti syrjään. Tunnen iloa, surua, rakkautta ja empatiaa suurella vaihteella. Nuorempana vahvana läpi tulevia tunteita oli vaikeampi säädellä ja ymmärtää. Nyt vanhempana osaa taidon paremmin ja luotan toisinaan enemmän rationaaliseen ajatteluun. Järkiperäistäminen on suojakilpeni, jolla pidän asioita loitommalla ytimestä. 

Ahdistun väkijoukossa ja menen usein sekaisin, kun ympärilläni tapahtuu samaan aikaan liikaa asioita. Toisaalta olen osannut luoda tähänkin haasteeseen toimivia ratkaisuja. Usein keskityn johonkin pieniin yksityiskohtiin. Täydessä junassa keskityn hengitykseen tietoisemmin ja hetkeen, kun junan ovet aukeavat seisakkeilla ja tuovat mukanaan ilmavirran, joka pyyhkäisee kasvojani. Erityisherkkyys tuo elämääni aika ison listan asioita, jotka tuntuvat epämukaville. Olen todella herkkä koville äänille ja voimakkaille hajuille. Silmäni ovat valonarat. Pahimpina aikoina sain päänsäryn katsoessani liian räikeää mainostaulua. Vältän vaihteluja vuorokausirytmissä. Monesti olen harmitellut sitä, että elämässäni pitää olla monta pysyvää ja muuttumatonta elementtiä. Eniten minua surettaa se, että en voi itkeä. Pienikin tunnekuohu saa usein aikaan monen päivän päänsäryn. Tukahdetut tunteet taas tekevät minusta masennukseen taipuvaisen.

Välillä minun on vaikeaa päästä asioita yli. Joudun ottamaan oman aikani. Haasteellisinta on ollut läheisen ihmisen menetys, josta en tuntunut pääsevän eteenpäin. Oli vaikeaa hyväksyä, jonkin sellaisen olevan poissa, jonka läsnäolon tunsi yhä kovin vahvana. Uppouduin musiikkiin, joka auttoi minua surutyössä. Musiikki nostaa minut aina korkeuksiin. Samoin kauniit yksityiskohdat, luonnon loppumattomat värisävyt ja linjat. Nautin kauneudesta ja hiljaisuudesta. Sanoista ja soljuvista lauseista. Kirjoittaminen on ollut minulle iso pelastus.

Todella pitkään elin muiden ehdoilla, vaikka se tarkoitti loputonta venymistä ja joustamista. Olin väsynyt ja virtaa vailla.  Lopulta uskalsin kuunnella sisäistä ääntäni, joka toivoi vain rauhaa ja tilaa. Oli tullut aika hyväksyä itseni sellaisena kuin oikeasti olen. Koti on minulle turvasatama ja välillä ahdistun herkästi, kun jokin yllättävä asia rikkoo totutun rytmin. Toki silti aina välillä ravistelen ja haastan itseäni. Monesti yllätyn, että minusta on vaikka mihin, jos vain päätän niin. Saatan arkuudestani ja herkkyydestäni huolimatta innostua asioista aivan mielettömästi. Ja minulta löytyy draivia viedä asioita loppuun. Olen herkkä, mutta voimakas. Pystyn näkemään yllättävän pitkälle. Toisten puhuessa minä jo olen siellä. 

#slowmorning - You had me at hello

En kuuntele lempimusaa talossa, kun vain yksin ollessa. En istu enää iltoja viinilasi kädessä. En osta uutta mekkoa. En lakkaa kynsiä. En mieti turhanpäiväisiä. En pyörittele turhia sanoja. En jankuta. Enää ei jokaisella tavaralla ole talossa omaa paikkaansa. Pihan kukkapenkit odottavat hoitajaansa. Talon täkkejä ei tuuleteta jokaisella pakkasilmalla. En katso enää kokonaisia elokuvia. En juuri lue kirjoja. En värittele värityskirjoja. En kirjoita runoja. En juuri varaile matkoja ulkomaille. En nuku aamulla myöhään. Tuskin ehdi olla sinua lähellä.

Tiedän. Luovuin jostakin ja sain uutta tilalle. Jokainen mennyt vuosi on opettanut minulle omat läksynsä. Itsekkyys on ravistettu minusta pois. Se leijui jalkojeni juureen ja minä jatkoin matkaani. Jätin sen kaiken taakseni. Jos joku olisi kertonut millaista tää kaikki todella on. Kuinka opetella rakkautta, kuinka kompuroida läpi nämä kuviot. Olisinko silloin rypenyt vähemmän vai pitääkö jokaisen kokea koko kirjo tunteiden. Sukeltaa ja taas itsensä pinnalta löytää.

En juuri mieti miltä tuntuu. Siirrän vuoret syrjään. Aikaa ei ole edes surulle. En ehdi edes taakse katsoa. Pysy valppaana. Ja kuinka välillä haluaisin lipua sinun käsivarsillesi ja sanoa kannattele hetken minua. Parasta on kuitenkin seistä tukevalla maalla. Tietäen. Olet todella siinä ja odotat, vaikka se ei koskaan ennen ollut vahvin puolesi. Juuri nyt on hyvä olla näin. Aloillaan. Enemmän kuin vain me.

Välillä kaikki repii hermoa. Usein kuitenkin nauru voittaa kiukun. Ja rehellisyys. Mikä sua oikein riepoo? Hulluutta on tähän lähteä. Ja silti en osaa kuvitella muuta paikkaa, jossa olisi yhtä hyvä  ja johon kuuluisin. Ilo ei ole koskaan tuntunut näin kirkaalle, kun katsoessan kasvoja pieniä. Kuinka paljon haluankaan teille antaa. Ja vieläkin enemmän. Jokainen uusi aamu tummat varjot kaikoavat loitommalle. On sydän eheä. Kenties satutettu, mutta sykkivä ja elävä.

Jos olisit kysynyt vuosia sitten. Olisin vastannut: "You had me at hello".

#slowmorning - Ostotottumusten muuttaminen

Olen muuttanut ostotottumuksiani hiljalleen kahdeksan vuoden aikana. Aluksi en edes huomannut muutosta. Tarvitsin vain vähemmän kaikkea. Vähemmän vaatteita, asusteita ja kosmetiikkaa. Luovuin myös hiusten värjäämisestä. Tyylini on muutenkin aika simppeli ja luonnollinen, joten se ei tuntunut edes uhraukselle. Lopulta heräsin itsekin huomaamaan, kuinka vähän kulutin entiseen verrattuna. Minulle tuli hyvä olo. Toki teen hankintoja aina silloin tällöin, jos todella tarvisen jotakin, mutta nykyisin kaikessa ostamisessani on läsnä syvä harkinta. En halua kotiini isoa kasaa materiaa. Haluan valita asioita, jotka ovat pitkäikäisia ja kestäviä. Kotimaisuus, ekologisuus ja eettisyys ovat minulle tärkeitä arvoja. Hankin nykyisin osan vaatteistani käytettynä ja pukeudun silti luultavasti siistimmin kuin ennen. Ennakkoluulot joutavat romukoppaan.

Lasten synnyttyä huomasin, kuinka tavaraa satoi kotiimme suorastaan järjettömiä määriä. Kauhistuin. Minusta alkoi kirjaimellisesti tuntua, että hukumme tavaraan. Aloin olemaan tarkempi sen suhteen millaisia tavaroita itse ostin lapsilleni. Vaatteiden suhteen suosin arkivaatteita. Karsin pois turhat hörselöt, sekä liian arat ja vaikeasti pestävät vaatteet. Lisäksi kiinnitin huomiota myös vaatteiden väreihin ja valitsin aina mahdollisuuksien mukaan neutraaleja värejä. Pidin hyvää huolta hankituista vaatteista pesemällä ne oikein. Pieneksi jääneet siistit vaatteet pakkasin kannellisiin laatikoihin odottamaan seuraavaa käyttäjää. Lelujen suhteen rupesin olemaan yhtä tarkka. Leluja hankkiessani mietin, että tavarat olisivat oikeasti mieluisia ja kestäisivät leikkiä. Lapset eivät lopulta välitä siitä ovatko lelut uusia vai vanhoja. Hauskuus on tärkeintä.

Meillä laitetaan hyvällä prosentilla ehjiä ja siistejä vaatteita, sekä muita tavaroita kiertoon. Olemme tässä kuussa hankkineet itse käytettynä uuden jääkaapin ja lastensängyn. Olemme päättäneet, että uuden tavaran osto minimoidaan tässä talossa. Tuleva joulu vietetään myös eri tavalla. Yhdessä perheenä voi tehdä paljon ympäristön hyväksi. Kerran viikossa vietetty puuropäivä, vanhan korjaaminen, lainaaminen  ja kierrättäminen ovat hyviä tekoja. Meidän perhe on sitoutunut muuttamaan elintapojaan pysyvästi paremman huomisen vuoksi. Meillä keskustellaan nyt yhdessä enemmän kuin koskaan. Lapset ovat fiksuja! Elämä on lopulta hauskempaa näin. Kaikkea ei tarvitse saada. On ihanaa huomata, että vähempikin riittää. Onni ja rauha eivät piileksi tavarakasojen takana.

Olen viettänyt ilmastoahdistuksen vuoksi unettomia öitä. Katsonut lapsiani ja tuntenut surua. Tehnyt päätöksiä. Uuden ajattelun on kosketettava jokaista elämän osa-aluetta. Kaikki on arvioita uudelleen. Vähempi ei riitä. Eilen lapset istuttivat isänsä kanssa puun pihamaalle. Minä mietin, kuinka lasten kasvaessa mekin joudumme vastaamaan kiperiin kysymyksiin. Haluan sanoa, että teimme parhaamme. Kanavoi sinäkin ahdistus teoiksi. Muuta ajatteluasi ja tapojasi. Inspiroi ihmisiä vierelläsi.

#slowmorning - Kohtaamisen vaikeus

Kaikilla meistä on varmasti kokemuksia siitä, kuinka ei ole tullut kunnolla kuulluksi ja ymmärretyksi. Nähdyksi ja hyväksytyksi. Pidemmän päälle jatkuessaan tilanne luo murskaavan yksinäisyyden tunteen, vaikka ympärillä olisikin paljon ihmisiä. Tarve tulla kuulluksi on yksi isoimmista ihmisyyden ytimessä olevista asioista. Aitoon kohtaamiseen toisen ihmisen kanssa tarvitaan aikaa. Kohtaaminen vaatii pysähtymään ja lopettamaan alituisen tekemisen. Tunnetusti meillä kaikilla on aina kiire. Tekeminen ja tulokset määrittelevät paljon sitä koemmeko käyttäneemme aikamme viisaasti ja tehokkaasti. On surullista, miten paljon meiltä menee asioita ohi ja hukkaan. Menetämme päivittäin ainutlaatuisia hetkiä läheistemme kanssa.

Parisuhteissa puhutaan usein toisen ohi. Unohdamme, että avautuminen on omalle kumppanille usein vaativaa. Rehellinen puhe on itsensä paljastamista. Kuinka haavoittuvainen sitä silloin onkaan, kun puhuu sydämestään. Kukaan ei halua puhua loittonevalle selälle tai ihmiselle, joka samalla asettelee likaisia tiskejä koneeseen. Toisinaan varsinaisen aran viestin joutuu lukemaan rivien välistä. On paljon asioita, joista on vaikea puhua. Asioita, joita on vaikea sanoittaa edes sille kaikista tutuimmalle ja rakkaimmalle ihmiselle. Salaa toivomme myös ymmärrystä, vaikka omia tunteita ja toiveita ei pystyisikään täysin ilmaisemaan.

Monen surullisen tarinan taustalla vaikuttaa henkinen yksinäisyys. Matka varjoisalle polulle on lopulta pelottavan lyhyt. Masennus voi viedä mennessään parhaimmankin meistä. Jatkuva henkinen kuormitus saa aikaan myös fyysisen uupumuksen. Haluaisin kuuluttaa yhteisen välittämisen ja vastuun perään. Annetaan ihmisten lähellämme saada kokemuksia siitä, kuinka heidän tuntemuksensa ja kokemuksensa asioista ovat meille tärkeitä. Annetaan aikaamme. Katsotaan silmiin ja pysähdytään. Pieni hetki voi kantaa läheistä vielä pitkään. Uskalletaan sanoa rakkaillemme niitä tärkeitä isoja sanoja. Rakastan sinua. Sinä olet tärkeä. Minä näen sinut. Annetaan toisillemme säästelemättä positiivista heijastuspintaa. Eteen tulee myös päivä, jolloin tukea tarvitsee itse.

Unohdetaan myös tuomitseminen ja omat negatiiviset asenteemme. Olisi hyvä muistaa, kuinka paljon ihmisestä jää pimentoon. Kaikilla meillä on oma historiamme ja kipukohtamme. Toivoisin, että tekisimme vähemmän oletuksia toisistamme tai loisimme ahtaita odotuksia, jotka perustuvat puhtaasti sille, kuinka itse elämme elämäämme. Se mikä on hyvä sinulle ei välttämättä ole sitä toiselle ihmisille. Jos pystyisimme näkemään läheisissämme paremmin sen, mikä heissä on hyvää ja olemaan armollisempi puutteille, joiden taustoista meillä ei ole aavistustakaan. Arvosta. Älä vähättele. Kiitä. Älä soimaa.

"Pray, dont´t find fault with the man that limps,

Or stumbles along the road.

Unless you have worn the moccasins he wears,

Or stumbled beneath the same load".

- Mary T. Lathrap