perjantai 29. syyskuuta 2017

Omituiset vuodet


Miksi ihmeessä työtään rakastava ihminen jää kotiäidiksi? Minulla pitäisi olla kysymykseen vastaus. Muutaman kerran olenkin kirjoittanut tänne blogin puolelle, että ennen lapsia tein työkseni omaa unelmaduuniani. Olin koonnut ihan kivan paketin erilaisia koulutuksia itselleni, jotka tukivat osaamistani hienosti. Työelämässä koin saavani hienoja tilaisuuksia näyttää taitojani erilaisissa tehtävissä. Olin todella pitkään sitä mieltä, että lapset eivät välttämättä kuuluu suunnitelmiini. Jotenkin se tuntui ajatuksena lähes mahdottomalle. Ajattelin pitkään, että ei minusta ole hommaan. Luonto kuitenkin päätti toisin. Minunkin kelloni rupesi tikittämään. Lopputulos onkin sitten tiedossa. Esikoisen kohdalla olin sitä mieltä, että olen kotona vuoden ja palaan töihin. Olin aivan varma, että en viihtyisi kotona. Ajattelin, että töihin paluu tuntuisi luonnolliselle ja pienoisesti myös helpotukselle. Vuoden jälkeen tai oikeastaan jo ennen sitä olin päättänyt vakaasti, että meidän tyttö saa olla kotona. Uusi rooli ahmaisi minut kokonaan. Uskon, että monet kotiäidit voivat samaistua näihin fiiliksiin. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tunsin itseni kovin huonosti.

Nykypäivänä ei ole helppoa tehdä päätöstä jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Jokainen perhe punnitsee tarkoin omat ratkaisunsa. Tärkeintä on, että päätös on perheen yhteinen. Vuodet kotiäitinä ovat olleet monella tapaa hieman erikoisia. Toki minulta menee paljon aikaa ja energiaa lasten kanssa ja kotihommissa, mutta olen onnistunut tässä ohella myös tekemään jotakin muuta. Harrastuksesta saattaa muokkautua puolivahingossa työ. Olisi todella mielenkiintoista tietää kuinka moni kotiäiti on näinä vuosina keksinyt elämälleen uuden suunnan? Toisaalta työminä ja ura on laitettava hetkeksi sivuun, mutta samalla aivot kaipaavat jotakin pähkinää purtavaksi. Tulokset saattavat olla todella yllättäviä.

Perheen perustaminen ja äitiys on elämänkoulua parhaimmillaan. Itse ajattelen, että elämäntilanteeni on auttanut minua löytämään vahvuuteni. Uudessa roolissa olen oppinut ison kasan hyödyllisiä taitoja. Itsevarmuus ja sitä kautta itsensä likoon laittaminen on lisääntynyt huomattavasti. Olen kyennyt muuttamaan elämäni suuntaa. Asenteessani on tapahtunut jotakin todella käänteentekevää. Minulla ei ole aikomustakaan pysähtyä. Näen elämäni nyt aivan uusin silmin. Uskallan ilolla tarttua mielenkiintoisiin juttuihin. Näen itseni aktiivisena osallistujana. Entinen minäni katsoi elämää aina hieman sivusta. Kenenkään ei tarvitse pitää minua enää kädestä. Suurin kiitos kaikesta kuuluu omalle perheelleni. Oma perhe on antanut minulle vihdoin juuret ja siivet. Kiitos miehelleni ja lapsilleni.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Ne pienet kysymykset


Viimeisen vuoden olen yrittänyt kuulostella itseäni herkemmin. Toisinaan se on tarkoittanut väsymyksen tunnustamista ja ääneen sanomista. Arki on toki jatkanut radallaan, mutta olen osannut madaltaa sopivissa paikoissa omaa vaatimustasoani asioiden suhteen. Välillä olen heti aamusta päättänyt, että tänään koti saa olla rempallaan ja pyykit pesemättä. Tänään riittää se, että selviää päivästä. Kaikki kotiäidit tietävät miten pitkiä päivät voivat olla. Päiviä seuraavat usein levottomat yöt. Lapset heräilevät vuoronperään ja tuttipulloja lämmitetään meillä vielä kahdesti yön aikana. Olen myös oppinut hiljalleen ottamaan apua vastaan läheisiltäni. Ympärilläni on ihania ihmisiä, jotka haluavat helpottaa arkeni, miksi minun tulisi kieltää apu itseltäni. Lapsetkin nauttivat isovanhempien läheisyydestä ja seurasta.

On hyvä osata sanoa stop. Pitää tauko, kun ohimossa alkaa tuntumaan tuttu särky. Vauva sylissä on helppo rauhoittua. Poski poskea vasten omakin syke hidastuu. Riittää, että on läsnä ja lähellä. Tiukassa paikassa voi keittää kahvia ja varmistaa, että juo kupillisen kuumana. Kotiäidillä ei ole kellokorttia, vaikka välillä siltä tuntuukin. Monessa kirjoittamassani postauksessa on ollut esillä arjen pieniä oivalluksia. Minulla on käynnissä herkkä uudelleenohjelmointi, jossa korvaan vanhoja ja toimimattomia ajatuksiani uusilla. Oman elämän muuttaminen paremmaksi ei ole pieni projekti. Vanhat ajatusmallit istuvat tiukassa. Taistelu on kuitenkin voitettavissa. Se kysyy kuitenkin muutoshalua. Yritän olla uudessa elämässäni mahdollisimman positiivinen, avoin ja utelias. Hyvälläkin asenteella ollaan välillä aallonpohjalla. Siihen on hyvä valmistautua!! Harmaita päiviä varten on nollaus. Uusi aamu on taas uusi mahdollisuus.

Itselle on hyvä tehdä ihan konkreettisiä lupauksia. Kirjoita blogia vain silloin, kun todella jaksat. Älä revi väkisin. Muista hengittää välillä syvään. Irrota itsesi arjesta pienillä jutuilla. Olisiko elämä mielenkiintoisempaa, jos vastaisi KYLLÄ esitettyihin ehdotuksiin. Elämä voi olla ihana ketjureaktio. Usein positiiviset asiat poikivat lisää hauskoja kokemuksia. Muista kysyä itseltäsi kysymyksiä. Miltä minusta tuntuu? Mitä haluaisin elämältäni tänään? Mitä voin tehdä itse onneni eteen? Kuinka voisin paremmin? Kuinka voisin tehdä jonkun toisen onnelliseksi? Mitä kohti haluan mennä? Mikä on minulle tärkeintä? Uskaltaisinko? Miksi ei?

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Operaatio viherkasvit


Ihan kärkeen on todettava, että minä ja viherkukkaset emme tule toimeen. Olen vuosien saatossa yrittänyt pitää hengissä sitä ja tätä. Pidän viherkasveista ihan himuisesti, mutta en saa niitä kukoistamaan. Olen pitkään ajatellut, että voisin samantien heittää rahaa suoraan kaivoon, jos vielä satsaan viherkasveihin. Tyydyin todella pitkään katsomaan sivusta, kun toiset intoilivat viherkasvien olevan in sisustuksessa. Minä katsoin valtavia viherkasveja vain töllöstä. Olen vauvaa nukuttaessani kahlannut läp yhdeksän kautta Dynastiaa. 80-luvulla viherkasvit ja korituolit olivat tosi in.

Tunnetusti minulla pitää aina olla jokin projekti meneillään. Annoin siis lopulta periksi ja raahustin Ikeaan hakemaan viherkasveja ja kukkapöytää. Kukkapöydän sijaan ostin todella pelkistetyn rautaisen hyllykön (kaluste on mahdollista sijoittaa uuteen paikkaan kokeilun mennessä mönkään). Viherkasvien joukosta kelpuutin mukaani vain kaikista helpoimmat lajikkeet.


Olen edelleen sitä mieltä, että joudun valmistautumaan pettymykseen projektin suhteen. Meidän talosta ei löydy kasveille tarpeeksi valoisaa kasvupaikkaa. Talven tullen myös takan lämmittäminen koettelee huonekasveja. Onneksi olen neuvokas ja varaudun aina aivan kaikkeen. Sijoitin kukkahyllyyn ihastuttavan (ja aina vihreän) LuKLabel:n Kasvijulisteen, sekä sivuja vanhasta kasviosta (löytö kirpputorilta). Juliste ja kirjan sivut pitävät mieleni pirtsakkana silloinkin, kun olen onnistunut jälleen toimittamaan pikkuiset viherkasvit rajan yli. Tätä kirjoittaessa olen jo menettänyt traakkipuun. Sinua kaivaten ja muistoasi kunnioittaen. Kodin fengshui ei tykkää kuolleista kasveista. Ehdotelkaa kasveja, jotka viihtyvät pimeässä ja eivät ota itseensä, jos en muista kastella tai vaihtoehtoisesti vahingossa kastelen liikaa.

Yhteistyössä Always somewhere else ja LuKLabel

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Räjäytä arki


Postauksen otsikko on nyt aika raju. Pahoitteluni. Totta se silti on, että joskus arki tulisi räjäyttää sarjakuvista ja piirretyistä tutuksi tulleella rätisevällä pommilla. Itselläni on ollut aika rankka kuukausi ja arjen paino on tuntunut harteilla raskaana. Olen sairastellut ja unohtanut asioita (eli sekoillut kaikessa). Koti on ollut ja on yhä kaukana fengshui ajattelusta. Olen tappanut yhden viherkasvin ja vaatekomeroni muistuttaa kyntöpeltoa. En saa pidettyä kotia kunnossa, vaikka juoksen aamusta iltaan kiikuttamassa tavaroita niiden oikeille paikoille. Pyykinpesu alkaa lähennellä Matrix/Päiväni murmelina tasoa. Huh, huh. Olen myös ollut hivenen kireä ja äreä lapsille ja puolisolle. Ollut ajatuksissani kilometrien päässä. Pakomatkalla.

Tätä tämä nyt vain on. Minun arkeni. Olen itse muokannut elämäni tähän suuntaan. Myönnän, että välillä ahdistelen. En kuitenkaan itsepäisyyttäni koskaan vaivu epätoivoon. On aina jotakin, mitä voi tehdä. Osta ja nauti suklaapizzaa keskellä viikkoa. Älä missään nimessä säästä sitä viikonlopuksi. Tuunaa vanhaa kirjaa, aloita tekemään kerrankin ajoissa joulukortteja, anna ystävälle lahjatuunaa kukkapurkkijärjestä työpiste kuntoonsisusta tai herkuttele. Kieltäydy asioista, jotka eivät tunnu omille. Jätä siivoamatta yhtenä päivänä ja huomaa, että ei siihen maa kaatunutkaan. Lue hyvää kirjaa edes pieni hetki. Jätä aivan kaikki odottamaan hetkeksi ja juo kuppi kuumaa kahvia. Toki voit myös vaihtoehtoisesti pakata laukkusi ja suunnata kahdeksi viikoksi ilman lapsia ja puolisoa eksoottiseen lomakohteeseen. Ravistele itseäsi ja arkeasi. Ole onnellisempi.

perjantai 15. syyskuuta 2017

Ajatuksia uudesta arjesta


Kesällä mieltäni painoi kovasti esikoisen eskarin alkaminen. Voin tunnustaa ihan suoraan, että muutos pelotti. Olin vasta tottunut toistamaan uutta kaava ja oppinut miten selviän arjesta kolmen lapsen kanssa. Kuvio rullasi vihdoin ihan hyvin. Syksyn alkaessa edessä oli jälleen uusi muutos. Kuinka saada esikoinen ajoissa eskariin ja kaikki aamuhommat sujumaan tuplasti nopeammin kuin ennen. Eskarin aloitus oli monessa mielessä aika iso juttu. Syksyn tullen meidän tuli luopua ensimmäistä kertaa omasta täydellisestä kuplasta. Minun oli annettava esikoisen mennä eteenpäin. Päästettävä pikkuisen irti. Ensimmäiset kaksi päivää itkin ja sitten tunne alkoi pikku hiljaa tasaantumaan. Voisi sanoa, että järkiinnyin nähtyäni miten hienosti esikoinen pärjäsi. Nautti olostaan. Tunnustin myös itselleni, että oli aivan turha tuskailla muutosta, joka oli jo tapahtunut. Paluuta entiseen ei ollut. Esikoinen sai elämäänsä kolme mukavan tuntuista uutta aikuista, uusia kavereita ja mielekästä tekemistä. Kotona keskimmäinen ja vauva saivat enemmän huomiota.

Huomenna esikoinen menee ensimmäistä kertaa kaverisynttäreille. Kotiläksyjäkin on jo yhdessä tehty. Tänään tyttö toi kotiin eskarissa tekemänsä ihanan sateenkaarikalan. Yhdessä laulamme eskarin lauluja ja jokaisen päivän jälkeen muutenkin juttelemme, mitä kaikkea kivaa eskarissa on puuhattu. Kotiin tullessa tyttö on selvästi väsynyt ja kiukkua on usein ilmassa. Ruokailun jälkeen katsomme porukalla hetken piirrettyjä. Esikoinen saa tovin levähtää ja sitten mietimme yhdessä, mitä kivaa tekemistä keksimme ennen isän kotiin saapumista. Vaatteet katsotaan illalla valmiiksi aamua varten. Minä herään aikaisemmin tekemään aamupalat ja yritän ajoittaa vauvan ruokinnan optimaalisesti. Välillä ajoitus on pielessä. Kolmen pikkuisen muuttujan kanssa ei aina suju kaikki kuten on suunnitellut. Toisinaan taistellaa vaatteiden pukemisesta tai aamupala on vääränlaista. Rukoilen usein, että aamulla ei sataisi, jos olen liikkeellä vaunuilla kolmen lapsen kanssa.

Eskarin mukana on tullut joukko uusia asioita muistettavaksi. Laput kulkevat kodin ja eskarin välillä. On vanhempainiltaa ja vanhempaintoimikuntaa. Ti ja to liikuntaa salissa. Pe lelupäivä. Eskarikuvaus ja keskustelua opintosuunnitelmasta. Pitää muistaa ensimmäistä kertaa kirjoittaa nimet jokaiseen takkiin ja kenkään. Näin vauva-arjen keskellä kymmenet oman arjen asiat tippuvat pois mielestä. Kovalevy on täynnä. Pelkään jatkuvasti, että unohdan jotakin tai jokin asia jää hoitamatta. Aivot kaipaisivat välillä unta. Pusken eteenpäin kahvin voimalla. Sokerin käyttöä olen onneksi pystynyt vähentämään. Arjen avuksi olemme päättäneet hankkia keittiön seinään valkotaulun. Ei enää irtolappusia, vaan asiat kunnolla järjestykseen, että muistaisi edes ne tärkeimmät menot ja lopettaisi SEKOILUN. Kuulostaako tutulle?

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Uusi tukka ja uudet korvakorut


Rohkeutta piti kerätä. Voisi sanoa, että suorastaan vuosia. Moni ajattelee, että hiusten leikkaaminen on ihan pikku juttu ja voihan se toisille sitä ollakin. Monet kokeilevat rohkeasti eri tyylejä ja se on minusta kovin ihailtavaa. Itse olen aina ollut varovaisempi ja jollakin tapaa melkoisen hillitty. Ja sitten eteen tuli päivä, jolloin kyllästyin täysin olemaan varovainen, arka ja hillitty. Oma peilikuva ei vastannut sitä, mitä tunsin sisälläni. Hiukset eivät tuntuneet enää omille. Ne tuntuivat olevan vain jäänne jostakin vanhasta ja menneestä. Ulkoinen olemus kulkee käsi kädessä sisäisen fiiliksen kanssa. Aika oli kypsä uudelle.


En juuri meikkaa, mutta ilman korvakoruja minulla on usein alaston olo. Minusta on kiva ajatella, että uuden tukkatyylin ansiosta korvakorut näkyvät nyt entistä paremmin. Nyt onkin paikallaan esitellä myös uudet YO ZEN:n mattavalkoiset Origami Swan korvakorut. Olen ihaillut kyseisiä korvakoruja jo todella pitkään. Olen aina rakastanut origameja. Ne ovat kauniita ja uskomattoman herkkiä. Taitokset tekevät niistä kuitenkin vahvoja ja kestäviä. Joutsen symboloi uskollisuutta, sitoutumista, liittoa ja kunniaa. Suuria sanoja, jotka ovat aina olleet itselläni elämän keskiössä.


Yhteistyössä Always somewhere else ja YO ZEN

maanantai 11. syyskuuta 2017

Positiivisuuden ryhtiliike


Viime viikolla posti toi odotetun lähetyksen. Sain luettavaksi todella kattavan paketin Maaretta Tukiaisen tuotantoa. Hyvää mieltä ja inspiraatiota. Aivan ensimmäiseksi on sanottava, että materiaali löysi luokseni juuri oikeaan aikaan. Olen suorastaan ahminut Hyvän mielen taidot kirjaa. Kirjan lukeminen ja siihen syventyminen on aikamoinen suorite kiireisen pikkulapsiarjen keskellä. Kirja on kuitenkin, niin mielenkiintoinen, että sitä tuskin malttaa laskea käsistään. Lukukokemus on ollut häikäisevä ja erittäin avartava. Olen tuntenut myös helpotusta. Olen löytänyt itseni ja tapani ajatella asioista kirjan sivuilta. En olekaan yksin. Minusta tuntui, että kirjan lukemisen myötä minussa avautui se viimeinenkin lukko. Hyvän mielen kortit auttavat kirjan ohella käytettynä keskittymään asioihin syvällisemmin. Pysähtymään aiheiden äärelle. Kortteja on myös erittäin rentouttava selata. Kuvat ja värit ovat kauniita. Lauseet pysäyttäviä.


Ilo, luottamus ja positiivisuus ovat tarttuneet kaulukseeni kiinni ja uskon, että pysyvästi. Olen kokenut pienoisen uudelleen syntymisen. Olen muuttunut rennommaksi ja luovemmaksi. Muutos on varmasti pitkän ajan tulosta. Uusi totuus tuli kuitenkin eteeni aika yllättäen ja positiivisella ryminällä. Yksi kaunis päivä vain heräsin uudestaan eloon. Kupliva ilo oli palannut takasin elämääni. Sähikäinen on taas täällä. Juuri nyt minusta tuntuu, että pystyn mihin vaan. Maailma tuntuu isolle leikkikentälle ja minä olen utelias ja tiedonhaluinen lapsi.

Jos sinä kaipaat elämääsi uutta ja erilaista otetta tartu ensimmäiseksi Hyvän mielen taidot kirjaan. Kirjasta on hyvä aloittaa. Kirjan sivuilla esitellään 53 erilaista taitoa, joita harjoittamalla ihminen on matkalla onnellisuuteen. Positiivinen psykologia ja omien sisäisten voimavarojen hyödyntäminen auttavat matkalla kohti päämäärää. Kaikki materiaali on erittäin helppolukuista ja lukuisat esimerkit avaavat käsiteltävänä olevaa aiheita. Hyvän mielen kortit ovat minulla käytössä päivittäin. Sekoitan pakan ja nostan itselleni yhden kortin. Tämän jälkeen vien pakan usein miehelleni ja hän nostaa oman kortin. Seuraa hauska pieni keskustelu.



Hyvän mielen vuosi tehtäväkirja on loistava kirja kaikille meille, jotka ovat lakanneet kirjoittamasta perinteistä päiväkirjaa. Tehtäväkirja sisältää ihastuttavia harjoituksia ja kaunis mustavalkoinen kuvitus kutsuu kaivamaan esiin värikynät. Kirja kulkee mukana vuoden ajan viikko kerrallaan haastamalla ajattelemaan oman elämän eri osa-alueita ja voimavaroja. Kirjan voi aloittaa koska tahansa! Lisää omaa hyvinvointiasi. Sinä asetat itse omat tavoitteesi. 


Inspiraatiokortit vaativat pienoisesti enemmän aikaa keskittyä, mutta ovat todella mainio työväline, kun yrittää pohdiskella ja hahmottaa jotakin ratkaistavaa asiaa. Krista Keltasen kuvaamat kuvat käyvät kaunista vuoropuhelua Maaretta Tukiaisen kirjoittamien tekstien kanssa.

Yhteistyössä Always somewhere else ja PS-kustannus

perjantai 8. syyskuuta 2017

#meiltäsinulle yhteistyössä TAIKA-korut


#meiltäsinulle toimintamme on jälleen saanut jatkoa. Viikonloppu alkoi Oulussa mukavan yllätyksen merkeissä. Posti kuljetti kahdelle erityiselle ihmiselle piristystä ja voimaa Maitokahvimedian yhteistyökumppanilta TAIKA-koruilta. Tovi sitten saimme viestin Jenniltä, joka halusi yllättää äitinsä ja veljensä. Jenni jakoi kanssamme pienen pätkän tarinaa ja sen luettuamme halusimme ehdottomasti lähteä miettimään yllätystä hänen läheisilleen. Ihana Riikka TAIKA-koruilta lähti mukaan tempaukseen ja lähetti Ouluun kauniit korulahjat: Nahkarannekorun ja Avolehti kaulakorun. Me toivomme, että korut auttavat jaksamaan arjen keskellä ja luovat valoa pimenevään syksyyn. Muistuttavat, että olette tärkeitä ja rakkaita. Terveiset vielä meiltä kaikilta Annelle ja Topiakselle!







Taika-korujen sivustolta löytyy runsaasti ihania koruja naisille, miehille ja lapsille. Lisäksi sivusto tarjoaa laajan paketin erilaista korutietoutta. Asiaa löytyy mm. korujen säilytyksestä, puhdistuksesta, sekä vinkkejä koruvalintoihin. Kuinka moni teistä on tullut ajatelleeksi miten vartalotyyppi vaikuttaa korujen valintaan? Sivustolta saa myös ohjeistusta Voimakorun tekemiseen. Aihe on vähintäänkin kiehtova.
Kiinnostaisiko sinua pitää ystävillesi korukutsut? Kutsuja järjestetään pääkaupunkiseudulla ja Tampereen alueella. Kokoa iloinen ja koruja rakastava porukka yhteen ja ota yhteyttä TAIKA-koruihin. Kahvittelun lomassa kutsujen vieraat pääsevät osalliseksi pienestä koulutuksellisesta osiosta, jossa käydään läpi mm. kauden vaate- ja korutrendejä, sekä saadaan vastaus kysymykseen millaiset korut sopivat juuri sinulle. Parasta on kuitenkin se, että kaikki osallistujat saavat sovitella erilaisia koruja aivan rauhassa ja ilman ostopakkoa. Kutsujen emäntä on tietysti oikeutettu emäntälahjaan.
TAIKA-korut tekevät yhteistyötä myös Naisten Pankin kanssa, joka on Kirkon Ulkomaanavun hallinnoima rahasto, joka tukee kehitysmaiden naisten omaehtoista yrittäjyyttä kestävän kehityksen periaattein. TAIKA-korujen valikoimista löytyy Naisten Pankin nimikkokoru, jonka myynnistä lahjoitetaan 30% Naisten Pankille. 
Yhteistyössä Maitokahvimedia ja TAIKA-korut

torstai 7. syyskuuta 2017

Ilahduttaminen on helppoa!


Pienet jutut tekevät iloiseksi. Sulostuttavat arkea. Saavat hymähtämään hyväntuulisesti. Kaulassani roikkuu päivittäin By Pinja:n Maitokahvimedia collectionin koru. Vaihdan korua fiiliksen mukaan ja niistä on ollut minulle paljon iloa. Meidän koko tiimi on myös iloinnut miten hienosti moni teistä on ottanut kahviaiheiset korut omakseen. Moni on löytänyt mallistosta oman suosikkinsa. Kahvi on meillä äideillä elämän keskiössä ja se auttaa jaksamaan arjessa. Yöheräilyistä kärsiville kahvi on todellinen pelastusrengas. By Pinjan suunnittelemissa koruissa on mukavasti jujua mukana. Meillä Maitokahvilaisilla on koruihin tietysti aivan erityisen lämmin suhde. Korut kertovat meille myös ystävyydestä.

Kuukausi sitten kävin kuopuksen kanssa neuvolassa ja meidän ihana neuvolatäti huomasi korun kaulassani ja vaihdoimme korusta muutaman sanasen. Tällä viikolla päätin yllättää neuvolatädin käyntimme yhteydessä ja ojensin hänelle oman korun. Pieni kiitos siitä, että hän jaksaa aina olla ystävällinen ja ymmärtäväinen. Neuvolaan tuntuu hyvälle mennä, kun siellä on ihminen, joka huomioi meidän perheen lapset niin hienolla tavalla. Tuntuu uskomattoman hyvälle, kun neuvolatäti hymyilee lapsille ja juttelee iloisesti. Koskaan ei ole tullut olo, että on kiire hoitaa asiat kuntoon. Meidän neuvolatädillä on aina aikaa.  Tällä hetkellä muuten saa kaikista Maitokahvimedian koruista By Pinjan verkkokaupassa -20% koodilla  MKM. Koodi on voimassa 7-9.9.2017 välisen ajan.

Yllättäminen ja ilahduttaminen on helppoa. Minä tulin iloiseksi, kun viikko sitten ventovieras hymyili vauvalleni Ikeassa. Minut sai iloiseksi myös se, miten hymy syttyi elämää nähneen vanhemman miehen kasvoille, kun keskimmäinen lapseni vilkutti hänelle liikennevaloihin pysähtyneestä autostamme. Pieni ele ja toinen ihminen sai kokemuksen huomatuksi tulemisesta. Meidän kaikkien tulisi tulla enemmän näkyviksi toisillemme.

Maitokahvimedian tiimi puuhailee yhteisön kulissien takana hyväntekeväisyys toiminnan parissa. Meillä on menossa samanaikaisesti monta juttua. Me saamme yhteydenottoja ja myös haemme kohteita toiminnallemme ilmoitusten kautta. Olemme myös haastaneet muita bloggareita mukaan tekemään hyvää. Toivoisin, että mahdollisimman moni lähtisi mukaan. Pienikin teko voi synnyttää suuren ilon ja auttaa tiukassa paikassa jaksamaan. Jos tuntuu siltä, että omat voimavarat eivät riitä haasteeseen osallistumiseen, niin hymyilkää, vaikka vastaantulevalle ihmiselle aamuruuhkassa, antakaa istumapaikka täydessä linja-autossa sitä tarvitsevalle tai keittäkää väsyneelle työkaverille kahvia.

Yhteistyössä Maitokahvimedia ja By Pinja

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Pienet ja isot MÖRÖT


Elämässä on jaksoja, jolloin sitä miettii ja tuumailee isoja asioita. Kummastelee kenties pienoisesti, miten paljon sitä kantaa mukanaan henkistä painolastia. Jokaisella meistä on juttuja, jotka vetävät meitä alaspäin. Isoja ja puristavia möykkyjä rinnassa. Pelkoja. Toisinaan pelot on helppo nimetä ja tunnistaa. Usein ne ovat syntyneet varhaisista kokemuksista. Toisinaan taas pelko on enemmänkin epämääräinen tunne. Hälyytyskello, että jokin tuntuu olevan pielessä. Arjen ja ylipäätänsä elämän tasapaino on herkkä ja haavoittuva. Elämässä ainut pysyvä tekijä on muutos. Minäkin muutun.

Arjessa voi häiritä miljoona pikkuista asiaa, mutta niille ei anna kovin suurta painoarvoa. Usein sitä painiskelee jonkin ison asian kanssa. Kiertää ympyrää. Turhautuu ja suuttuu. Kiukustuu itseensä ja siihen erityiseen ihmiseen siinä vierellä. Keskusteluista tulee jankutusta ja ne päättyvät lopulta yksinpuheluun. Minä olen kärsivällinen luonne (sanoo mieheni, mitä tahansa). Minulla on ollut jo useamman vuoden iso ongelma. Aluksi tunsin vain outoa levottomuutta. Kaikki ei ole kohdallaan. Rupesin tarkastelemaan elämääni. Mistä fiilis oikein kumpusi. Luonnollisesti aika nopeasti käänsin katseeni parisuhteeseeni ja avioliittooni. No rehellisyyden nimissä muutamia juttuja voisi vähän työstää, mutta muuten olen ihan ok onnellinen. Ruuhkavuosi onnellinen.

Minulta meni todella pitkä aika paikallistaa ongelma, vaikka minun luulisi olevan oman elämäni asiantuntija. Ongelma löytyi ja rupesin etsimään siihen ratkaisua. Minä olen siitä raivostuttava ihminen, että haluan aina ratkaista ongelman. Tehdä asiat paremmin. Olla parempi vaimo ja äiti. Elää paremmassa avioliitossa. Elää parempaa elämää. En halua tyytyä mihinkään, vaan menen aina kohti tavoitetta. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan auttanut ongelmani kanssa. En päässyt ikinä maaliin, koska kaikki asiat eivät olleet vain minun käsissäni ja masennuin. Tunsin pitkään epätoivoa, ärtymystä ja lopulta totaalista väsymystä.

Lopulta palasin alkuun. Rupesin miettimään niitä "miljoonia" pieniä asioita arjessa, jotka vaivasivat minua. Rupesin korjaamaan niitä yksi kerrallaan. Samalla keksin rinnalle uusia kivoja pieniä juttuja. Arjen iloja, jotka olivat täysin mahdollisia ja saavutettavissa. Huomasin, että vointini koheni ja olin taas energisempi, toiveikkaampi ja muutenkin kivempi ihminen kotona. Iso ongelma on ja pysyy ainakin toistaiseksi, mutta nyt näen elämässä muutakin. En täytä päiviäni murehtimisella. Toisinaan ahdistus nostaa päätään. Olenhan minäkin vain ihminen ja silloin annan aallon iskeä hetkeksi. Saatan antaa itkun tulla. Fiilis tasoittuu ja voin taas jatkaa eteenpäin. Suurin lohtu kaikessa on ollut oman käytöksen muuttaminen tai jonkinlaisen kiertotien löytäminen. On omissa käsissä millaisen filtterin läpi tätä elämää katsoo. Tavallaan olen yhä se sama vanha minä, joka yrittää tehdä arjesta ja elämästä parasta mahdollista. Juuri nyt jätän ison mörön rauhaan ja puuhastelen pienten mörköjen parissa. Voitan niistä jokaisen yksi kerrallaan. Kasvan ja voimistun samalla. Ja kenties vuoden päästä elämäni on siinä vaiheessa, että se suurin juttu voitetaan ihan itsestään. Minä jaksan uskoa ihmeisiin.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Reality check


Omaa mieltäni on tässä viime kuukaudet askarruttanut parikin asiaa. Arki on selvästi muuttanut tahtiaan. Totuus on, että minä pienoisesti kompuroin perässä. Vauva on kasvanut huimaa vauhtia ja on hereillä suurimman osan päivästä. Jostakin syystä vauva heräilee yöllä paljon. Nukahtaa kyllä nopeasti uudestaan, mutta herää taas pian itkemään. Keskimmäinen nukkuu viereisessä huoneessa ja heräilee vuorostaan vauvan nukkuessa. Esikoinenkin tulee välillä kyselemään nukuttajaa keskellä yötä, kun omassa huoneessa pelottaa. Yöunet ovat erittäin katkonaisia. Viimeiset kaksi viikkoa olemme olleet flunssassa kukin vuorollaan ja minä sairastin siihen päälle vielä kolmen päivän migreenin. Puhti on ollut poissa.

Meillä alkoi tosiaan myös uusi arki eskarin myötä. Aamulla on suoriuduttava suhteellisen aikaisin ylös ja esikoinen saatava syömään, pesulle ja pukemaan, jotta ehtii ajoissa eskariin. Meillä onneksi mummo auttaa kuljetusten kanssa. Esikoulusta on muuten vain hyvää sanottavaa. Ensimmäinen vanhempainilta on myös jo takana. Minä olen iloinnut nähdessäni miten reipas esikoinen on ollut uuden edessä. On valtavan innostunut ihan kaikesta.

Postauksen varsinainen juttu on yhden tosiasian tunnustaminen. Kirpaisee ihan hitosti, mutta minkäs teet. Minä olen aina ollut järjestyksen ihminen. Pitänyt kodin siistinä, pyykit pestyinä ja viikattuina, viikon menot tiukasti muistissa. Jokainen viikonpäivä on tehty kotiruokaa ja puuhailtu lasten kanssa kehittävää tekemistä. Mikä on tilanne nyt? En ehdi juuri mitään. Vauva ei enää viihdy sitterissä. Keskimmäisellä on menossa uhma. Päivät täyttyvät vauvan kantelusta ja perushoidosta. Keskimmäinen saa talon täydelliseen sekasortoon 10 minuutissa. Siistinä ihmisenä on kamalaa elää sotkun keskellä. Kamalampaa on silloin, kun ovesta tulee vieraita sisälle. Tiedättekö mitä tarkoitan? Moni varmasti ymmärtää, että nyt ei vain kädet riitä, mutta siltikin. Meillä syödään eineksiä ja katsotaan lastenohjelmia enemmän kuin koskaan. Pyykkikone on päällä jatkuvalla syötöllä. Pyykit ovat onneksi puhtaita, mutta kaappeihin niitä ei kukaan ehdi viikata.

Tässä elämänvaiheessa on paljon, mitä joutuu vain sulattamaan. Vanhoista tavoista täytyy tinkiä. On pystyttävä elämään sekaisin olevan kodin keskellä. Omat aivot tuottavat päivässä valtavan määrän uusia ideoita. Olen oikeastaan vasta nyt herännyt sille seikalle, että minusta olisi sittenkin, vaikka mihin. Realiteetit ovat vain juuri nyt semmoiset, että moni asia on käytännössä täysin mahdoton. Minulla oli monta vuotta aikaa tehdä todeksi unelmiani ennen lapsia, mutta minulta puuttui tuolloin rohkeus ja usko. Nyt nuo kaksi tärkeää elementtiä on vihdoin kohdallaan elämässäni, mutta aikaa on rajoitetusti. Perhe-elämä on ihanaa ja edelleenkin ehdottomasti elämäni tärkein asia. Uskon kuitenkin, että arki tulisi nyt järjestää täysin uudelleen. Vapauttaa aikaa jostakin tekemisestä ja siirtää sitä toisaalle. Asiat tulisi miettiä uudestaan. Kaikki se, mikä päti ennen ei välttämättä toimi enää. Pysähtymisen paikoilleen asioiden kanssa olis juuri nyt myrkkyä. On vain löydettävä uudet toimivat kuviot. Miksi muutoksen tekeminen on aina, niin vaikeaa?