keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Kotoisasti rintamamiestalossa


Tammikuu on ehtinyt jo melkein loppuun. Aika todellakin soljuu eteenpäin, kuin olisi saanut siivet selkäänsä. Tänään meitä hellii aurinko ja yöllä on satanut hentoisesti lunta. Lumi olikin aamulla iloinen yllätys. Syöksyimme lasten kanssa pihamaalle heti aamupalan jälkeen. Lasten touhutessa silmäilin tutuksi tullutta kotikorttelia ja sen kauniita orapihlaja-aitoja. Totesin jälleen itsekseni: "Tämä kortteli on helmi". Täällä tuntee jokaisen naapurin ja kaikki tervehtivät toisiaan, mutta samalla saa asustaa aivan rauhassa. Suuret pihapiirit ympäröivät myös naapureiden taloja, mikä vain lisää tilan tuntua. Oma piha on kyllä jotakin, josta en voisi koskaan luopua. Se tarjoaa kivaa puuhastelua koko perheelle vuoden ympäri. Lumitöiden puuttuessa olemme keskittyneet enemmän lintujen talviruokintaa. Lapset ovat rakentaneet yhdessä pientä majaa ja minä olen loihtinut talon sisääntuloon vaihtuvia asetelmia. Kausivalot saavat vielä ilahduttaa meitä ja ohikulkijoita. Pimeitä iltoja ja aamuja riittää vielä pitkään. Lyhdyt tuovat iltaisin ihanaa elävää valoa pihapiiriin.

Viime yön tuulista on vielä pieni henkäys jäljellä. Pihapiiriä koristavat suuret koivut saivat yöllä osansa tuulesta. Yöllä olikin huimaa katsella puiden heiluntaa vintin ikkunasta. Itse sai olla mukavasti lämpimässä ja suojassa. Vinttihuone on minusta jotenkin vallan ihana. Siellä on kuin linnunpesässä tai maailman katolla. Haaveilin aikoinani pitkään rintamamiestalosta. Erityisesti minua kiehtoi tilojen jakaminen ylä-ja alakertaan. Muistan kuinka tulimme taloa katsomaan yleisnäyttöön ja heti kuvittelin vintin isomman huoneen vanhempien makuuhuoneeksi. Suunnittelimme isomman huoneen puolelle myös pientä tulisijaa. Lapset saapuivat maailmaan ja se ajatus jäi hieman unholaan vähäksi aikaa. Kyllä se olisi ihana. Olisi mukava lukea kirjaa sängyssä pienen liekin tanssiessa tulipesässä.

Meidän talo on aika ihmeellinen. Toisaalta tänne mahtuu enemmän kuin hyvin viisi henkinen perhe, mutta talo ei ole myöskään liian iso pienemmälle perheelle. Ostaessamme tämän talon odotimme perheemme esikoista. Hyvin on talo taipunut kasvavan perheemme tarpeisiin. Talon alakerrasta löytyy olohuoneen ja esikoisen makuuhuoneen lisäksi ylimääräinen leikkihuone, joka muuntuu kätevästi myös makuuhuoneeksi tai työhuoneeksi. Yläkerran pienempi vinttihuone toimii tällä hetkellä pikkuisten makuuhuoneena, mutta se voisi yhtä hyvin olla rauhallinen lukunurkkaus tai pieni harrastetila. Kesäsin neliöt kasvavat huimasti, kun pihapiirin voi valjastaa käyttöön. Olemme viettäneet pihalla ihania lastenjuhlia. Välillä on myös hauska lähteä seikkailemaan lähimetsään. Hiihtämään pääsee myös helpolla, jos lunta vain on.

Keittiössä tuoksuu kaneli ja inkivääri. Kahvinkeitin ropisee kotoisasti ja uunissa lämpenee korvapuustit. Lasten leikkien äänet kantautuvat keittiöön leikkihuoneesta. Näköyhteyden ansioista lapsia voi myös kätevästi vahtia ruoanlaiton yhteydessä. Kohta on pikkuisen aika mennä päiväunille. Pienessä vinttihuoneessa saa nukkua rauhassa. Illan hämärtyessä tuikut syttyvät sisällä talossa ja takka räiskyy kotoisasti olohuoneessa.

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

#slowmorning - On helppoa olla onnellinen


* Tuotteet saatu

Toivoisin, että osaisin pukea paremmin sanoiksi mielessäni risteileviä ajatuksia. Haluaisin kertoa teille, kuinka nautin näistä harmaista ja lumettomistakin päivistä. Harmaus on minulle pehmeyttä. Silloin ei aurinko saa päätäni särkemään ja olo on helpompi. Tunnelmoin rauhassa sytyttämällä tuikkuja ja kynttilöitä. Iloitsen kausivaloista. Kellokin tuntuu menevän maltillisesti eteenpäin. Lasten leikkiessä ehdin keittää pannukahvit. Valikoida kaapista lempimukini. Taustalla soi hiljaa lempibiisejä. Minä saatan kuunnella samoja kappaleita uudestaan ja uudestaan.


Diffuuseri pulputtaa kevyesti ilmoille kanelin ja inkiväärin tuoksua. Eteeriset öljyt ovat tärkeä osa arkeani. Uskallan tehdä jo omia sekoituksiani. Keittiön ikkunasta avautuva näkymä on tuttu ja jään usein katselemaan maisemaa. Orapihlaja-aidat, iso mänty ja sympaattiset vanhat talot. Mietin hetken omiani. Havahdun mietteistäni kuopuksen halatessa jalkaani. Hän haluaa syliin. Ja aikaa minulla on. Vielä hetki ollaan tässä näin, kuten olemme tottuneet olemaan.

Arjen rutiinit tuntuvat lohduttaville. Minua ei häiritse tehdä samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Pidän kotitöistä. Minusta on ihanaa, kun koti on kunnossa. Rakastan puhtaita pyykkipinoja ja järjestyksessä olevia tavaroita. Toki talossa saa silti näkyä, että täällä asustaa kolme lasta. Usein korjaan tavarat pois illalla muiden mentyä jo nukkumaan. Aamulla on mukava aloittaa päivä kaiken ollessa kohdillaan. 

Juuri nyt rakastan viherkasveja ja kodin pieniä asetelmia, joita olen luonut sinne ja tänne. Olen huomannut, että kodin tunnelma on lopulta kiinni varsin pienistä seikoista. Kodikkuutta ja lämpöä saa lisättyä varsin helposti. Koko sisustusta ei tarvitse uusia. Arvostan muutenkin kodin kerroksellisuutta.  Koko syksyn ja talven olen saanut taas kiinni siitä, mikä rintamamiestalossa asumisessa on sitä parasta. Rakastan taas kotoisia nurkkia, omaperäisiä ratkaisuja ja narisevia lattioita. Keinutuolissa istuu taas onnellinen äiti villasukat jalassa. Lasten mentyä nukkumaan katson viikolla laadukasta brittidraamaa Kotirintaman naiset. Lämmin suositus. Siinäkin on ihana pieni juttu, joka antaa voimaa.

lauantai 11. tammikuuta 2020

Compagnie de Provence - Pehmeitä ja luonnollisia tuoksuja


*Kaupallinen yhteistyö
Tuotteet saatu

Pyhien jälkeen kotona on siivottu joulu pois ja talon haluaa täyttää vihreillä kasveilla, värikkäillä kynttilöillä ja uusilla raikkailla tuoksuilla. Olen jo aikaisemminkin kertoillut, miten kodin tuoksut ovat minulle erityisen tärkeitä. Itse tiedän jo lähes vaistomaisesti, millaisia tuotteita kodissani välttelen ja vastaavasti suosin. Synteettiset tuoksut saavat minut usein voimaan huonosti ja pahimmillaan laukaisevat päänsäryn. Yksi lempituoksuistani on ehdottomasti raikas sitruuna. Saatan toisinaan viipaloida sitruunan ihan sellaisenaan tuoksumaan keltaiseen rintamamiestaloomme.

Jouluan alla tieni vei onnekkaan sattuman kautta Sisustuskahvila Wanha Justiina :an. Nautimme tunnelmallisessa kahvilassa kahvit ja makoisat leivonnaiset, sekä ihastelimme sisustuspuodin lähes satumaista valikoimaan. Sain mukavan mahdollisuuden tutustua myös Compagnie de Provence Terra-sarjaan. Tällä hetkellä keittiötäni sulostuttaa kaksi sarjan tuotetta: Marseille nestesaippua  ja käsivoide. Tuoksuna tietysti sitruuna. Tuotteet ovat minulla päivittäisessä käytössä ja voin sanoa, että olen kovasti niihin tykästynyt.


Marseille saippua on mielettömän monikäyttöinen. Olen kuljettanut palasaippuaa myös ulkomaanmatkoilla mukanani. Saippualla pesee kätevästi itsensä ja reissussa syntyvän pikku pyykin. Näin talvisin käteni kärsivät kuivuudesta. Kotitöiden parissa kädet kastuvat tuon tuostakin. Laadukas käsivoide on arjessa verraton ystävä. Kätevästä pumppupullosta on hyvä sipaista kosteuttavaa käsivoidetta käsille töiden lomassa. Tunsin eron jo ensimmäisten käyttökertojen jälkeen. Käsieni iho parani viikossa ihan silmissä.

Saattaisin hyvinkin uskaltaa kokeilla sarjan laventelin tuoksuisia tuotteita, vaikka laventeli normaalisti on minulla huonosti siedettyjen tuoksujen listalla. Tuotteissa ei käytetä keinotekoisia hajusteita, joten tuoksut ovat ihanan luonnollisia ja pehmeitä. Tuoteperheen tuoksuvalikoima on laaja, joten jokainen löytää varmasti oman lempituoksuna. Laventelin ja sitruuna verbenan lisäksi tuotteissa tuoksuvat oliivi, lehmuksenkukka, viikuna, appelsiini ja ruusupuu.

Sisustuskahvila Wanha Justiina :n tuotteita voi tilata helposti myös verkkokaupan kautta. Suosittelen kyllä ehdottomasti piipahtamaaan Lahdessa Karjalankadun numerossa 3. Sisustuskahvila on kokemus jo itsessään.

Arvonta tuotteiden ympärillä menossa NYT blogin Instagram-tilillä.


Valmistetaan Ranskan Provencessa
vanhoja ja aitoja perinteitä kunnioittaen
Tuotteet ovat oliiviöljypohjaisia
Tuoksut ovat peräisin alueen lunnosta

Tuotteet eivät sisällä: 

Keinotekoisia väriaineita tai hajusteita 
Eläinrasvoja
Parabeeneja

Terra-sarjan tuotteet:

Nestesaippua
Palasaippua
Käsivoide
Silitysvesi

Yhteistyössä Always somewhere else ja Sisustuskahvila Wanha Justiina

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

#slowmorning - Tyhjä sivu


Ajatella. Kokonainen vuosi edessä. Tyhjä sivu. Some on täyttynyt vanhan vuoden muisteluista ja uudelle vuodelle asetetuista lupauksista, toiveista ja tavoitteista. Vuoden ensimmäiset päivät eivät tänä vuonna vahvistaneet uskoani tulevaan. En ollut täynnä malttamatonta odotusta ja kihisevää jännitystä. Uusi vuosi tuntui suurelta ja vähän pelottavaltakin. Lapissa koen usein saman tunteen. Seisoessani tunturin laella tunnen oloni turvattomaksi. Ympärilläni on liian paljon tilaa. Samalla kaikki on kuitenkin mielettömän kaunista ja ilma on raikasta hengittää. Etelän tyttö on vain tottunut ahtaampiin näkymiin. Harvoin ajattelen asioita viikon tai kuukauden päähän. Minulle on ominaista pilkkoa aika pieniin helposti pureskeltaviin paloihin.

Tiedän, että fiilikseni ovat sidoksissa siihen tosiasiaan, että alkanut vuosi tulee olemaan meidän perheellemme varsin erilainen kuin aikaisemmat. Pikkulapsiarjen täyttämät vuodet ovat olleet minulle yhtä suoraa väylää ilman poikkeamia. Samanlaista suoraa kuin ajaessamme kotiin läpi Pohjanmaan. Tuleva tuo eteeni paljon isoja kysymyksiä ratkottavaksi. Toki olen aina välillä suunnannut ajatukseni tulevaan ja yrittänyt hahmottaa miltä se saattaisi näyttää. Miettinyt mitä haluaisin vielä tehdä. Menneiden vuosien aikana olen oppinut itsestäni paljon uutta. Osittain on ollut lähes hämmentävää huomata, kuinka olen ollut varsin pitkään sokea itselleni. Olen saanut huomata ihan omakohtaisesti, kuinka me ihmiset todellakin olemme monikerroksisia ja monimutkaisia luomuksia. Olen monesti joutunut kysynyt elänkö itseni näköistä elämää?


Tiedostan, että elämäni on menossa remonttiin monella tasolla. Tavallaan olisi paljon helpompaa jatkaa samoilla urilla. Tiedän kuitenkin, että ilman muutosta en tule koskaan valmiiksi. Ilman muutosta vahvuuteni ja lahjani jäävät käyttämättä ja luistelen elämäni läpi epävarmuusalueillani. Sydämeni sanoo myös, että olen tehnyt sen minkä itselleni aikoinaan lupasin ja nyt on minun vuoroni etsiä ja löytää. Seikkailun kynnyksellä kuuluukin hieman pelottaa. Silloin tietää, että suunta on oikea. Pelon voi valjastaa voimavaraksi, jonka avulla on mahdollista ylittää itsensä. Astuessani pikkulapsiarkeen jätin vanhat kenkäni ovensuuhun. Astuessani kohta uuteen elämänvaiheeseen vanhat kenkäni eivät välttämättä enää sovi minulle. Vanha elämäni ennen lapsia ja tekemäni valinnat eivät välttämättä tunnu enää omilleni. Kipuilu ja kasvaminen kuuluu elämään ja sitä ei voi välttää.

En tee lupauksia vuodelle 2020. Askelmerkit on kuitenkin mietittävä huolella uudestaan. Edessä on paljon henkistä työtä. On siedettävä epätietoisuutta ja pienoisesti myös odotettava ihmettä, jotta elämän palikat järjestäytyisivät toivotulla tavalla. Onneksi rinnallani on mahtava tiimi. Oma perhe. Me ammennetaan voimaa toisistamme ja tiivistämme välejämme.

Ihanaa vuotta 2020 sinulle. Olkoon vuosi täynnä arjen pieniä iloja. Etsimistä ja löytämistä.