Yksi elämäni suurimmista rakkauksista on elokuvat. Vanhan blogini puolelle kirjoittelin toisinaan myös elokuvista ja vanhoja postuksia pääset kurkistamaan TÄSTÄ. Milloin rakkauteni elokuvia kohtaan syttyi? Ensimmäinen elokuvamuistoni on Ihmemaa OZ 1939. Voi miten kauniin kimaltavat olivat ne punaiset taikakengät, jotka kiidättivät Dorothyn takaisin kotiin. Myöhemmin tuli Tähtien sota jatko-osineen ja karvaiset Ewokit. Saa nauraa, mutta minä todellakin uskon pienoisesti voimaan. Rakastan myös elokuvamusiikkia ja kaapista löytyykin monen elokuvan soundtrack. Olen myös aina lueskellut mielelläni näyttelijöiden elämänkertoja.
Mikä elokuvissa oikein kiehtoo? Tietysti ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaaa eri aikakausiin ja tarjoavat samaistumisen kohteita. Tarina ja musiikki nivoutuvat yhteen ja nostattavat meissä suuria tunteita. Elokuvat mahdollistavat myös hetkellisen paon omasta arjesta. Elokuvat toimivat myös meidän oman tarinamme pieninä merkkipaaluina. Me kasvamme yhdessä elokuvien kanssa. Itse muistan vieläkin hyvin elävästi ensi-ihastumiseni valkokankaan hurmuriin. Elokuva oli Dirty Dancing 1987 ja Johnny Castle/Patrick Swayze oli mieletön ilmestys. Jokaisella sukupolvella on ollut omat elokuvansa. The Breakfast Club 1985 on saanut jo kulttimaineen teinielokuvien genressä.
Minulla on aina ollut todella hyvä elokuvamuisti (se on nyt hetkellisesti katkolla, koska vauva valvottaa paljon). Eri elokuvilla on minulle myös aivan erityinen merkitys. Parhaat vuotemme 1973, Minun Afrikkani 1985, Takaikkuna 1954, Tähtien sota 1977, Cleopatra 1963, Kummisedät 1972, Kun Harry tapasi Sallyn 1989, Working girl 1988, Niagara 1953, Talo Toscanan auringon alla 2003, Titanic 1997 ja Pearl Harbor 2001 merkitsevät minulle pieniä muistoja sieltä täältä. Niitä on katsottu elämän eri vaiheissa. Yksin ja mieheni kanssa. Kuumina kesäiltoina, siemailtu punaviiniä, podettu ikävää toisen ollessa intissä. James Bond- elokuvat katsottiin meidän perheessä ennen lapsien syntymää pari kertaa vuodessa järjestyksessä ja dokumentit ensin. Mielipiteet elokuvista myös vaihtelevat oman elämänvaiheen mukaan.Teininä ymmärsin täydellisesti miksi elokuvassa Parhaat Vuotemme Hubbell ja Katie erosivat. Katsoin elokuvan perheellisenä ja suorastaan kiukustuin. Miksi eivät voineet saada hommaa toimimaan, kun lapsikin on kuvioissa mukana? Sellainen hieman pistää hymyilemään itselleen.
Meidän perheessä viljellään myös paljon elokuva sitaatteja. Tänä vuonna blogin joulukalenteri löytyy twitteristä. MiruMarun TWITTER TILI täyttyy elokuva sitaateista. Ai, miksi? Siksi, koska I Love movies. Ja haluan jakaa tämänkin rakkauden teidän kanssanne.