#slowmorning - Yhteinen loma

Perheen yhdessä viettämä aika on kullan arvoista. Isän lomaillessa saa äitikin vihdoin ottaa hitusen rennommin. Maisemanvaihdos on usein myös enemmän kuin toivottu. Rakastan olla kotona, mutta toisinaan kotoisat nurkat alkavat hieman ahdistaa. Päivät täyttyvät usein samanlaisista rutiineista. Lasten aikataulut sanelevat pitkälti päivän kulun. Lomalla vallitseva vapaus on ihanaa. Jokainen aamu voi uudestaan päättää, miltä tämä päivä tulee näyttämään. Mitä kivaa ja erilaista tekemistä sitä tänään kehittelisi koko porukalle. Poissaolollaan loistaa arjen yksitoikkoisuus. 

Me saimme viettää kivan viikon Levillä lumisissa maisemissa. Kotipiha lätäkköineen jäi taakse, kun suuntasimme talven ihmemaata kohti. Tähän väliin on kehuttava meidän lapsia. Kolme lasta takapenkillä ei kenties aina ole se kaikista helpoin yhdistelmä. Pelkkä tilanahtaus saa lapset helposti ärsyyntymään. Muutamaa välikohtausta lukuunottamatta pitkät ajomatkat sujuivat muksuilta oikein mallikkaasti. Avainasemassa on hyvät reissueväät. Perinteisten eväiden lisäksi varasimme lapsille omat PEZ-automaatit, taateleita, jaettavan (pienen) sipsipussin ja pikkupullia. Lisäksi tuli taas todettua, kuinka käteviä smoothiet ovat autossa.

Lunta Levillä riitti. Muutaman kerran olemme perheenä Levillä talvisin vierailleet ja tämän talven lumimäärä tuntui ihan huikealle. Lumiraja tuntui kulkevan aikalailla napapiirin kohdalla. Perheen isommat lapset hiihtivät ja luistelivat. Yhdessä harrastettiin mäenlaskua ja potkuteltiin potkukelkalla. Kävimme ikuisen joulun Tonttulassa katsomassa poroja, lampaita, hevosia ja rekikoiria. Vierailtiin parissa kivassa kahvilassa ja kivuttiin Levin huipulle ottamaan valokuvia. Tehtiin lumienkeleitä Levijärjen jäällä. Lähes koko viikko valmistettiin mökillä lasten lempiruokia, joten lomalla ei tarvinnut turhaan riidellä. Puuhaa riitti pitkin päivää ja illalla saunottiin ja rentouduttiin yhdessä katsomalla lastenelokuvia. Tällä kertaa lapset myös nukkuivat mokillä todella hyvin. Jouluna mökillä ollessamme oli huomattavasti levottomampaa.

Reissu onnistui todella hyvin. Tänään puramme reissukassit ja lepäämme. Tuntuu, että itselläkin on taas voimia ihan eri tavalla. Taisimme tuoda lumen mukanamme Leviltä tänne Etelä-Suomeen. Hiljainen lumisade alkoi eilen saapuessamme omaan pihaan ja tällä hetkellä pyryttää jo melkoisesti. Lapset ovat riemuissaan. Keittiössä ropisee kahvinkeitin ja taidankin tästä lähteä juomaan kupillisen. Lisää lomakuvia ja tunne,mia löytyy blogin Instagram-sivuilta. Kurkista myös kohokohdat. Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle,

Follow my blog with Bloglovin

Rentouttava miniloma Haikon Kartanossa

*Kaupallinen yhteistyö
Hotelli Haikon Kartano & Kylpylä

Omaan arkeen voi välillä totaalisesti väsähtää. Kaunein syksy on ohitettu jo pieni ikuisuus sitten ja lumi antaa odottaa tuloaan. Pimeys saa taakan tuntumaan raskaammalle. Rakastan toki omaa elämääni ja perhearkea, mutta välillä väsymys tiivistyy. Ympärillä on liikaa melua, likaisia astioita, pyykkivuoria ja ihan sitä samaa päivästä toiseen. Voitte varmasti kuvitella, kuinka iloinen olin pakatessani laukkua vuorokauden minilomaa varten. Saimme mahdollisuuden lähteä viettämään aikaa kahden mieheni kanssa Haikon Kartanoon. Porvooseen on aina ihana palata.

Lähtövalmistelut alkoivat jo torstain puolella. Kolmen lapsen vanhemmat laittavat aina ensin kodin kuntoon lapsia hoitamaan saapuville isovanhemmille. Monesti on meillä talo hieman sekaisin. Arjen kiire näkyy lopulta todella monessa asiassa. Mieheni oli järjestänyt perjantain vapaaksi töistä, joten pääsimme hyvissä ajoin matkaan. Pienimmät lapset vilkuttivat meille olohuoneen ikkunassa. Tässä kohden nousee äidillä usein pala kurkkuun. Reissua odottaa viikko toisensa jälkeen ja lopulta lähteminen on joka kerta vaikeaa.

Marraskuun täysin harmaa keli ei saanut mielialaamme matalaksi. Matka kartanolle taittui lempimusiikin saattelemana. Ihanaa kuunnella autossa muutakin kuin lastenlauluja. Ajomatka oli ihan sopivan pituinen. Porvoo on lopulta aika lähellä. Kartanon pihapiiri tekee kyllä heti suuren vaikutuksen. Kaunis vaaleansininen päärakennus kohoaa ylväästi vehreää taustaa vasten. Merituuli muistuttaa, että ollaan rannan läheisyydessä.

Positiiviset kohtaamiset jäävät mieleen asumaan pitkäksi aikaa. Kylpylähotellin vastaanotossa työskennellyt ystävällinen virkailija sai meidät tuntemaan olomme tervetulleiksi. Majoituimme upeassa Deluxe huoneessa. Oven avattuamme minulta pääsi sarja ihastuneita huokaisuja. Mahtava paikka juhlia tämän vuoden kaikkia niitä juhlia, jotka olimme joutuneet arjessa vain ohittamaan. Hyvää vuosipäivää, hääpäivää ja syntymäpäivää meille. Käykö teille usein niin, että juhlat jäävät juhlimatta? Huoneessa meitä odotti ihana tervehdys: kuohuvaa, mansikoita ja suklaata. Istahdimme sohvalle ja huokaisimme. Olemme perillä. Tästä tämä kauan odotettu vuorokauden kestävä tauko omasta arjesta alkaa. Blogin Instagram-tilillä pääset kierrokselle huoneeseemme. Videot löytyvät kohokohdista.

Kylpytakit päälle ja kylpytossut jalkaan. Olimme valmiita kurkistamaan kylpylän sauna- ja allasosastolle. Omat suosikkini olivat ehdottomasti aromisauna, elämyssuihku ja 12 m pitkä oleskeluallas. Kylpylän altaat ja saunat ovat iltaisin vain aikuisten käytössä ja sehän sopi meille aivan täydellisesti. Heti altaiden ja saunojen välittömässä läheisyydessä oli viihtyisä SPA Lounge, jossa sai rauhassa istua kylpytakki päällä ja nauttia juomia. Ajantaju hävisi suloisesti saunoessa ja lämpimistä altaista nauttiessa. Viivyimme lopulta allas- ja saunaosastolla paljon arvioitua pidempään. Olo oli rentoutunut ja raukea. Loppuillan viihdyimme tiiviisti Bridget Jonesin seurassa. Seuraavaksi meitä kutsui jo höyhensaari ja ihanan iso sänky.

Aamulla hipsimme kartanon puolelle aamiaiselle. Olisi ollut ihana päästä tutkimaan jokainen huone ja salaperäinen syvennys päärakennuksesta. Kahvin tuoksu kuitenkin kehoitti suunnistamaan tiettyyn suuntaan. Kartanoravintola on vaikuttava paikka. Väkisinkin silmät alkavat tutkia erilaisia yksityiskohtia. Kerrankin saimme nauttia aamiaisen aivan rauhassa. Aamupalapöydässä oli ihanan hiljaista ja kahvi oli kuumaa.

Runsaan ja maittavan aamiaisbuffetin jälkeen kiertelimme tovin kartanonalueella. Tuuli oli viileä ja sai nostamaan takin kauluksen pystyyn. Kesällä paikka on varmasti erityisen kaunis tarjoten vierailleen erilaisia oleskelualueita ulkosalla. Olisin kyllä ehdottomasti halunnut tällä visiitillä kiertää 2,5 km mittaisen kuntopolun kartanonalueen välittömässä läheisyydessä ja kivuta näköalakalliolle, josta aukeaa upea näkymä Haikkoonselälle. Harmillista, että meillä ei ollut tarpeeksi aikaa käytettävissämme. Seuraavalla kerralla sitten. Matkalla kotiin molemmat meistä oli sitä mieltä, että takana oli paras reissu ikinä. Ehdottomasti haluamme palata vielä näihin maisemiin uudestaan. Ihana Porvoo. Ystävällinen Haikon Kartano.

Nyt kannattaa käydä herkuttelemassa kahdestaan Kartanon ravintolassa ja

 maistelemassa uudistuneen ruokalistan makuja. 

Joulun lähestyessä voit myös hankkia lahjakortin rakkaallesi!! 

Yhteistyössä Always somewhere else blogi ja Hotelli Haikon Kartano & Kylpylä

Mennyt kesä

Palataan vielä hetkeksi menneeseen kesään. Olen tosi hyvilläni, että osaan nykyisin ottaa kesät vastaan kevyellä otteella. Ennen pienoisesti stressasin kesäkautta. Kuumat ja painostavat ukkosta enteilevät kelit olivat minulle täyttä myrkkyä. Kesä oli minulle jotakin, mitä piti vain sietää ja kestää. Pari viime vuotta olen nauttinut lämmöstä enemmän kuin koskaan. Olen oppinut lukemaan herkemmin kroppaani ja sen lähettämiä viestejä ja osaan ajoissa vetäytyä sisätiloihin. Hellahattu ja aurinkolasit ovat minulle pakolliset varusteet. Kesä on siis mennyt ihan mukavasti, mutta silti iloitsen suuresti syksyn saapumisesta. Raikkaus ja viileys sopivat minulle paremmin. Lisääntyvä pimeys ei minua haittaa.

Ajoituksellisesti kesä meni kummasti taas pieleen. Suurimman osan ajasta odotimme perheenisän loman alkamista. Muistan, että jo viime kesänä keskustelimme mieheni kanssa siitä, että loma tulisi ajoittaa hieman eri tavalla tai jaksottaa järkevästi. Osan ajasta perhe vietti erillään isompien lasten mökkeillessä isänsä kanssa Keski-Suomessa ja Lapissa. Lopulta meille jäi kovin vähän aikaa olla kaikki yhdessä, sillä kisamatka vei myös osansa lomasta. Päädyimme siis hylkäämään monet hyvät suunnitelmat ja juoksemaan muutamana päivänä parissa kohteessa. Vietimme myös ihan tavallisia päiviä kotosalla (vanhempien reissuväsymyksen vuoksi). Yhteenvetona sanoisin, että jos jokin juttu ei toiminut vuosi sitten kesällä, niin siitä kannattaisi ottaa opiksi ja korjata asia.

Ja sitten muutamiin kesämenoihin. En hirveästi pidä tuttujen kaavojen noudattamisesta loma-aikoina. Ehdotin miehelleni Kotkan reissua, koska halusin viedä lapset Suomen Merimuseoon katsomaan Merimonsterit-näyttelyä. Verimerimakkara ja Jättiläismerikäärme oli nähtävä ja koettava itse. Merimuseota voin suositella lämpimästi ihan kaikille. Museo on mielenkiintoinen ja siellä on todella paljon nähtävää. Saman katon alla Merikeskus Vellamossa sijaitsee myös Kymenlaakson museo.

Kotka on kuuluisa puistoistaan. Lasten suosikki oli ehdottomasti Katariinan Meripuisto, jossa oli perheen pienemmille monenlaista puuhaa. Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä sijaitseva kansanpuisto on toiminut ennen alueen nestesatamana. Entinen säiliökenttä puhdistettiin öljy-yhtiöiden toimesta ja maisemointityö aloitettiin vuonna 2004. Alue on todella iso ja pitää sisällään mm. ison nurmialueen, skeittirampin, mietiskelylabyrintin, Mikko Taskisen valmistamat pienoismallit Suomenlahden majakoista, istutuksia ja kauniita vesi elementtejä, sekä Muumi leikkipaikan. Löytyypä alueelta myös ihastuttavia lampaita. Alueella on hyvät mahdollisuudet syödä omia eväitä.

Sapokan Vesipuisto on todellinen helmi. Puiston pääsuunnittelijana on toiminut kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen. Puiston keskeiset elementit monipuolisen kasvillisuuden lisäksi ovat ovat vesi, kivi ja valaistus. Puisto muodostaa kauniin keitaan Kotkan saarelle. Sapokan Vesipuistossa on myös esillä veistostaidetta. Puistosta löytyy peräti toistakymmentä kuvanveistäjä Hannele Kylänpään pronssista eläinveistosta. Oma suosikkini oli ehdottomasti kuvassa näkyvä kettu. Täällä tuli ihailtua vanhoja puuveneitä ja syötyä kesän paras jäätelöpallo. Oma vene olisi kyllä aivan ihana. Tuli myös mieleeni että ihan jokaisella tulisi olla mahdollisuus olla kauneuden äärellä. Mieli lepää kauniissa yksityiskohdissa ja hallitussa ympäristössä.

Kotkan jäätyä taakse vietimme päivän Launeen leikkipuistossa ja 4-H:n kotieläinpihalla. Pieni eväsretki suuntautui myös Vääksyn kanavalle. Kesän ehdottomaksi hitiksi nousi autossa juodut pirtelöt. Ikinä ei voi tietää, mikä se juttu on. Vierailimme myös Tuusulanväylän varrella sijaitsevassa Koiramäen pajutallilla ihmettelemässä pässinpoikia, kanoja ja kukkoa, minipossuja sekä kaneja. Lastenaitassa oli ihastuttava leikkipaikka ja pajupeikot kurkkivat Peikkometsässä. Oikein kaunis ja idyllinen hehtaarin kokoinen alue, jolla sijaitsee myös kahvila ja sisustusmyymälä. Siinä se meidän kesä oikeastaan oli. Normaalia arkea isän ollessa töissä, muutamat kesäjuhlat kotosalla, mökkeilyä ja lähimatkailua. Onneksi minulla ei ollut mitään älytöntä kesän bucket listaa laadittuna meidän perheelle. Yhteistä aikaa jäin lähinnä kaipailemaan. Yritämme käyttää nyt mahdollisuuksien mukaan syksyisiä viikonloppuja pieniin reissuihin. Muutama museo olisi vielä kiva nähdä ja niissä meidän lapset kyllä viihtyvät. Millainen sinun kesäsi oli? Täyttikö se odotukset vai menikö suunnitelmat uusiksi?

Reppureissulla Budapestissa

*Kaupallinen yhteistyö

Korvakorut saatu PRAMEA

Aloitetaan tämä postaus tunnustuksella. Reppureissun jälkeen olen ollut ihan väsyksissä. Mielessä on ollut koko ajan postauksen tekeminen teille, mutta jostakin syystä ajatukset ovat olleet ihan karkuteillä. Kenties se johtuu myös siitä, että entuudestaan tuttu matkakohde sai tällä kertaa tummempia sävyjä. Aloitetaan nyt kuitenkin matkaan valmistautumisesta. Olin viime vuonnakin Unkarissa pelkällä selkärepulla ja homma tuntui, niin helpolle ja luontevalle. Oivalsin, että vähemmän on todellakin enemmän. Tällä kertaa lähdin matkaan vieläkin pienemmällä repulla. Tietysti jo kerran kohteessa käyneenä reissuun oli helpompi valmistautua. Tiesin täsmälleen, kuinka kuumaa tulisi olemaan. Mukaan ei siis lähtenyt mitään ylimääräistä ja mietin päälleni jäävän vaatekerrankin todella tarkkaan. Koska olen minä, niin reissuun piti kuitenkin mahduttaa jotakin aivan erityistä eli ihastuttavat Pramea:n korvakorut. Pramea:n arvot on helppo allekirjoittaa. Korvakoruissa on ihmeellistä taikaa. Oman näköiset korut korvissa voi ihanalla tavalla ilmentää persoonallisuuttaan ja olla rohkea ja naisellinen. Matkalla pukeutuminen oli simppeliä ja mustavalkoista, mutta väriä löytyi korvakoruista.

Nyt itse reissuun. Unkarin päässä meitä odotti kätevä kuljetus lentokentältä varaamaamme huoneistoon, joka sijaitsi Budapestin sydämessä. Oli aika veikeää olla ensimmäsitä kertaa sähköauton kyydissä. Ystävällinen kuljettajamme auttoi meitä tavoittamaan huoneiston edustajan, kun hän ei ollutkaan sovitusti meitä perillä vastassa. Seuraavaksi oli vuorossa odottelua ja säätöä avaimen kanssa, mutta lopulta kaikki sujui ihan hienosti. Ehdimme vielä juosta läheiseen kauppaan ostamaan murukahvia aamuksi. Aamulla olikin aikainen herätys. Suuntasimme metroasemalle ostamaan matkakortteja automaatista. Viime reissulla ostimme ne suoraan lentokentältä, koska taitoimme matkan hotellille bussilla ja metrolla. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle Unkarissa vierailevalle julkisten käyttöä. Bussilla ja ratikalla Budapest hahmottuu aivan eri tavalla. Budapestin alueella risteilee peräti neljä metrolinjaa. M1 linja on manner-Euroopan vanhin linja ja asemilla on aivan oma tunnelmansa. Aamulla hyppäsimme matkakortti kourassa metroon ja hurautimme sillä bussipysäkin lähelle, josta lähtivät ilmaiset kuljetukset Hungaroringille. Jono oli aamuisella aika olematon ja pienen odottelun jälkeen olimme jo matkalla radalle.

Perjantaina oli siis tiedossa F1 vapaat harjoitukset. Olin varautunut pitkään kävelymatkaan ja yllätys olikin melkoinen, kun bussit veivät suoraan kisapaikan porteille. Perjantaina väkeä on aina vähän vähemmän ja pääsimme nopeasti alueelle sisään. Ihmeteltiin kaiken kätevyyttä. Lauantain aika-ajot antoivat jo osviittaa siitä, miten järjestelyt tulisivat pettämään ihmisten lisääntyessä. Aamulla kuljetusta sai jo jonotella ja päivän päätteeksi radalta oli jo todella vaikea päästä pois. Busseja meni harvakseltaan ja ihmiset jonottivat useamman tunnin. Mekin päädyimme lauantaina kokeilemaan vaihtoehtoista kuljetusta radalta juna-asemalle, jolta pääsisi metroasemalle. Sanotaan nyt näin, että sunnuntaina pysyimme metroasemalle vievän bussin jonossa ihan suosiolla. Sunnuntaina paluu majoituspaikkaan kesti yli kolmisen tuntia.

Itse kisat olivat tietysti elämys. En edes tiedä mistä rakaus formuloihin on saanut sytykkeen. Olen seurannut lajia 90-luvulta lähtien. Kuulun siihen porukkaan, joka rakasti Matti Kyllösen ja Erkki Mustakarin sekavia, mutta innostavia selostuksia. Ayrton Senna ja Mika Häkkinen ovat minulle lajin suurimmat sankarit. Nautin vauhdista ja elän täysillä mukana kisan käänteissä. Nyt on tietysti aivan erityistä kannustaa samasta kylästä maailmalle ponnahtanutta Valtteri Bottasta. Rakastan lajia, joka solullani, mutta tänä vuonna mietin onko minun aika luopua kisamatkoista. Sisälläni on paha ristiriita. Ilmastonmuutos kolkuttaa mielessäni.

Olen muuttanut paljon elämäntapojani viimeisten vuosien aikana ja kannustanut koko perhettäni ajattelemaan ekologisemmin. Olen luopunut monesta asiasta taatakseni lapsilleni paremman huomisen. Katsomossa istuessani mietin onko tämä jokin testi. Olenko valmis luopumaan jostakin asiasta, jota todella rakastan. Tavallaan toivoisin, että minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä, vaan laji itsessään muuttuisi luonteeltaan ympäristöystävällisemmäksi. F1-sirkuksen ympärillä pyörii valtavat summat rahaa. Tuottoja olisi helppo kohdentaa erilaisiin ympäristöhankkeisiin. Kisoja voisi järjestää maissa, joissa kierrätys toimisi paremmin. Kisa-alueella ei pysty sulkemaan silmiään siltä, miten paljon kisat tuottavat jätettä. Pelkästään muovipullojen määrä on valtaisa. Kisakalenteria tulisi mielestäni muuttaa siten,että kalustoa tarvitsisi liikutella mahdollisimman vähän. Kenties tulevaisuuden kisat kilpaillaan sähköautoilla. Mahdollisuuksia tehdä parannuksia olisi lukuisia.

Takaisin itse Unkariin. Kisapäivien jälkeen meille jäi aikaa tutustua itse kaupunkiin paremmin. Edellisenä vuonna kävimme jokilaivaristeilyllä ja vanhassa kauppahallissa. Tällä kertaa minä sain ujutettua matkaohjelmaan mukaan käynnin House of Terror museossa, sekä juutalaisten muistolle omistetulla muistomerkillä, joka sijaitsee aivan Parlamenttitalon edustalla. Itselläni oli jo entuudestaan jonkin verran tietoa Unkarin historiasta, joten museo ja muistomerkki herätti kyllä paljon ajatuksia ja tunteita. Osa fiiliksistä on varmasti vielä käsittelemättä. Eniten jäin miettimään ihmisten kykyä antaa anteeksi. Kengät Tonavan rannalla voisivat yhtä hyvin kuulua minulle tai sinulle.

Onneksi kaduilla kaikuva kaunis viulunsoitto ja terassien kutsuvat valot veivät ajatukset myös iloisempiin mietteisiin. Reissun aikana kävimme myös kuvamassa Sankarien aukion ja kiersimme Budapestin eläintarhassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaupunginpuistossa sijaitseva eläintarha on muuten maailman vanhimpia alallaan. Paljon tuli tälläkin reissulla käveltyä ja ilokseni löysin myös yhden Sissi patsaan matkamme varrelta. Itävällan keisarinna ja Unkarin kuningatar Elisabeth on aina ollut lähellä sydäntäni. Kiitos kuuluu tietysti romanttiselle Sissi elokuva-sarjalle ja ylä-asteella lukemalleni elämänkerralle. Madeiralla törmäsin myös yhteen hänestä tehtyyn patsaaseen.

Kenties ihan kaikki järjestelyt eivät toimi Unkarissa ihan toivotulla tavalla ja paljon on ollut puhetta myös siitä, että Unkari ei kunnioita yhteisiä eurooppalaisia arvoja. Matkailija toki katsoo asiota omasta vinkkelistään. Minä näen suurta kauneutta rosoisuuden keskellä. Ihmiset ovat Unkarissa ystävällisiä ja illan hämärtyessä on turvallista liikkua. Kaupunki on kaunis ja viehättävä.  Menneisyyden käsittelyssä voisimme kenties, jopa ottaa mallia Unkarista.

Reissun päätyttä mielen valtaisi samat mietteet kuin viime vuonna. Kannattaako väsähtäneiden ihmisten lähteä yhdistetylle kisa/kaupunkilomalle. Toki reissusta sai tälläkin kertaa paljon irti ja kokemuksia, joita ei pysty millään mittarilla mittaamaan. Tosiasia kuitenkin on, että reissuun lähti kaksi väsynyttä ihmistä ja sieltä palasi kotiin kaksi väsyneempää ihmistä. Rantatuolissa makoilu voisi olla parempi vaihtoehto ruuhkavuosien keskellä. Olisi parempi luoda mahdollisuus täydelliseen toisiinsa uppoamiseen. Kipinöiden tulisi jälleen sinkoilla ja maailmasta hävitä hetkeksi pois kaikki muu. Tulisi ladata akkuja pitkän ja pimeän syksyn tarpeisiin. Meidän reissussa valiteltiin vain turvonneita ja pakottavia jäseniä. Kaaduimme rankkojen kisapäivien jälkeen sänkyyn nukkumaan ja herättiin aamulla kännykän herätykseen. Toki oli ihanaa viettää aikaa kaksin ja laskea sitä ainaista varuillaan olon tasoa, joka kotona ollessa hälyyttää aina punaista.

Ehdotonta plussaa reissussa oli taas sen huomaaminen, että pystyn ja kykenen sietämään isoja väkijoukkoja ja ääriään myöten täyteen ahdettuja julkisia kulkuvälineitä. Osaan pitää ajatukseni kurissa. Paniikki ja ahdistus eivät valtaa mieltäni tiukassakaan paikassa. Olen oikeasti aika ylpeä itsestäni, että vain psyykkaamalla itseäni pystyn ylittämään omat rajani ja esteeni. Osaan myös vältellä reissussa onnistuneesti migreeniä. Nämä ovat asioita, jotka eivät ole olleet aina ihan itsestäänselvyyksiä minulle.

Kisa-alueella oli muuten todella hieno Bond In Motion näyttely. Kuka nyt ei olisi joskus halunnut olla Bond-tyttö?

#KotHamAdventure2018 - Pala Suomea suurella sydämellä

Matka saatu blogin kautta/ #visitkotkahamina

Vanhemmaksi tultuani kaipaan kokemusten jälkeen aikaa. Haluan rauhassa järjestellä mielessäni kaiken nähdyn, opitun ja koetun. Viime viikonloppuna hyppäsin pitkästä aikaa ihan yksin uusien kokemusten pariin. Mietinkin reissussa ollessani, että usein tukeudun aika paljon matkoilla mieheeni. Etenen turvallisesti ikään kuin hänen selkänsä takana, jos voin vältellä puhumista vieraille ihmisille ja itseni peliin laittamista, niin taatusti sen teen. KotHamAdventure2018 reissussa pistin itseni eri tavalla likoon. Haastoin itseni pois ainaiselta mukavuusalueelta ja uskaltauduin ison porukan jatkoksi. Ihan ilman kaveria ei toki tarvinnut olla, sillä sain reissata Maitokahvimedian toisen bloggarin Hurlumhei Saaran kanssa.

Kuva: KotHamAdventure

Reissu alkoi minun osaltani varhain lauantaiaamuna. Juna-asema oli vielä aamukuuden aikaan täynnä nukkuvia Cheek faneja, jotka odottivat pääsyä kotiin. Roskikset olivat täynnä kertakäyttöisiä sadetakkeja. Tunnelmaa riitti siis heti reissun alkumetreillä. Junaan istahdin kädessäni kuuma aamukahvi. Helsingin päässä tapasinkin samantien Saaran ja jatkoimme yhdessä matkaa kohti reissubussia. Perinteisten nimenhuutojen jälkeen bussi suuntasi kohti Merikeskus Vellamoa. Matkalla turistiin pienellä porukalla yllättävän syvällisiäkin juttuja. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Vellamossa oli vuorossa sokkotreffit historian kanssa ja minä pääsin tutustumaan meriarkeologiaan. Pinnan alla piilevät salaisuudet ovat kiehtovia ja mukaansatempaavia. Merimuseossa on parhaillaan esillä kiertävä Sex And The Sea näyttely, joka oli melkoisen intiimi silmäys merimiesten elämään. Ajan mukanaan tuomat heijasteet avasivat eteemme melkoisen monivivahteisen näkymän. Näyttelyjen jälkeen maistui ravintola Laakongin maukas brunssi. Ehdimme vielä ennen bussille palaamista käydä katsastamassa näköalat Merikeskus Vellamon kattoterassilta.

Seuraavaksi olikin luvassa koko päivän jännittävin osuus. Olin ilmoittautunut mukaan koskenlaskuun ja ennen reissua viettänyt monta huonosti nukuttua yötä pienoisessa jännityksessä. Vesi ei ole koskaan ollut elementtini, mutta päätin silti valloittaa ainakin muutaman kosken. Kymijoella sijaitseva Kultaanranta on kaunista seutua. Meidät otti vastaan Erämys-Keisarinkosket Oy:n osaava henkilökunta. Asiaan kuuluvien varusteiden jakamisen jälkeen saimme selkeän koulutuksen ja tämän jälkeen jakauduimme kahteen kumiveneeseen. Ennen koskia harjoittelimme vielä kipparimme johdolla eri käskyjä. Olo oli koko aktiviteetin rauhallinen ja päättäväinen. Meillä oli veneessä hyvä porukka. Kippari rohkaisi ja antoi selviä ohjeita. Ja niin minä laskin muiden mukana läpi kolme koskea. Meloin, kastuin, riemastuin ja voitin pelkoni. Kiitos.

Kuva: Visit Kotka-Hamina

Vaatteiden vaihdon ja nokipannukahvien jälkeen matkamme jatkui Harjun Hoviin Virolahdelle. Saimme heittää kassit huoneisiimme ja valmistautua illalliseen Harjun kartanossa. Harjun kartano on oikea kaunotar. Kartanomiljöö tarjoaa vierailleen loputtomasti kauniita yksityiskohtia. Ainutlaatuisesta ympäristöstä pääsee nauttimaan, niin vierailijat kuin luonnonvara-alojen opiskelijat. Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli saunominen ja illan vieto Rantaharjussa. Mökille saapuessamme ilmoille pärähti upeat soinnut. Koko illan saimme nauttia Noble Brass -bändin soitosta ja hauskoista jutuista. Oluen ystävät pääsivät maistelemaan Takatalo & Tompuri Brewery:n juomia. Saunassa sai helliä itseään Ole Hyvä tuotteilla.

Aamulla olimme yllättävän virkeänä vaihtelemassa kokemuksia ja ajatuksia muiden bloggareiden/tubettajien kanssa aamupalan ääressä. Ruokailun jälkeen itselleni jäi ihana hetki jalkautua Harjun kartanon maille ottamaan kauniita kuvia ja istahtamaan hetkeksi kartanon rappusille. Väkisinkin mieleeni tuli, koska olin viimeksi istunut edes pienen hetken yksikseni ajatusteni kanssa. Elämä on juuri nyt, niin hektistä. En välillä edes kykene miettimään mihin suuntaan olen elämääni viemässä. Olin pienestä hetkestä enemmäin kuin kiitollinen. Muistin, että minäkin olen olemassa ihan itsekseni. Ansaitsen omaa aikaa ja tarvitsen sitä. Jatkossa lähden enemmän mukaan juttuihin. Haluan olla lapsille myös parempi esimerkki. Haluan näyttää, kuinka elämää eletään. Pelkkä suorittaminen ei ole minua varten.

Ennen kotiinpaluuta oli edessä vielä viimeinen etappi. Kalliolaskeutuminen kiehtoi minua hirmuisesti, mutta päätin kuitenkin valita viimeiseksi aktiviteetikseni korsupiknikin. Hiljaiset panssariesteet tuntuivat kutsuvan minua luokseen. Virolahden Bunkkerimuseo on yksi niistä paikoista, jossa jokaisen olisi hyvä käydä kerran elämässään. Luonto on monin paikoin ottanut takaisin Salpalinjan rakennelmat. Muovannut maaston pehmeämmäksi. Kaikkialla on silti näkyvissä, kuinka vaativasta urakasta on aikoinaan ollut kyse. Ponnistus on ollut valtaisa, mutta se on tehty yhdessä. Sellaista jaloa asennetta me kaipaisimme nykyäänkin uusien ongelmien edessä. Korsupiknik oli täydellinen kerran elämässä kokemus. Saimme nauttia hämyisen korsun suojissa aterian pakeista. Taustalla soi sota-ajan sävelmät. Ystävälliset ja lempeät lotat harmaissa puvuissaan huolehtivat tarjoiluista.

Tiivistettynä Kotka/Hamina ja Virolahti tarjoavat matkaajalle paljon nähtävää ja koettavaa. Paras suositus, jonka voin antaa on se, että haluan viedä myös perheeni tutustumaan alueen eri kohteisiin. Pienet ja suuret elämykset löytyvät yllättävän läheltä. Kotimaan matkailu on itselleni ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Haluan näyttää lapsilleni, kuinka meillä on kaunis ja monivivahteinen maa. Nostaisin reissun parhaimmaksi anniksi ihmiset. Matkan varrella eri kohteissa tapaamani ihmiset olivat ystävällisiä ja lämpöisiä. Meistä pidettiin hyvää huolta jokaisessa käänteessä. Näin hieman jurona päijät-hämäläisenä heräsin huomaamaan, kuinka suuri rikkaus se onkaan, että meitä on täällä Suomessa moneen lähtöön.  Kiitos KotHamAdventure2018 tarjosit meille parastasi!!

PS: Käy katsomassa upea video meidän reissusta!!!

Kuva: Visit Kotka-Hamina

Kesän palasia

Kesä vei meidät monille pienille ja vähän suuremmille matkoille ja retkille. Aloitimme reissaamisen helteisestä Porvoosta, joka on aina yhtä kaunis ja tunnelmallinen. Pari adjektiiviä eivät tee kaupungille oikeutta. Porvoo pitää itse nähdä ja kokea. Porvoo on paikka, jossa olisi todella ihana asua. Siellä tuntuu olevan ihan erilainen elämänrytmi, vaikka kaupunki sijaitseekin ihan Helsingin kupeessa. Vanhojen talojen ja kapeiden kujien jälkeen oli aika siirtyä pakkaamaan reppua ja suuntaamaan kohti Unkaria. Unkari jäi matkalla hieman sivuosaan. Keskittyminen meni täysin F1 hulinoihin. Jokiristeily Tonavalla mahtui onneksi juuri ja juuri ohjelmaamme. Vahingossa eksyimme myos todella persoonalliseen pieneen baariin juomaan janojuomaa. Isoin ero kaikkiin muihin reissuihimme verrattuna oli runsas julkisen liikenteen käyttö. Bussit, ratikat ja metro tulivat tällä reissulla tutuiksi. Myös lentokoneiden vaihto sujui aivan loistavasti. Kotimaahan palasivat väsyneet, mutta onnelliset matkalaiset.

Kotiinpaluun jälkeen reissasimme koko perheen voimalla pieniä lähikohteita. Perinteisen Korkeasaaren lisäksi piiphdimme Hämeenlinnassa ja Hyvinkäällä Suomen Rautatiemuseossa. Rautatiemuseota voinkin suositella oikein lämpimästi kaikille junista kiinnostuneille. Meidän perheen lapset ottivat museosta kaiken ilon irti. Lopulta pakkasimme auton täyteen ja suuntasimme isovanhempien mökille Keski-Suomeen. Lapset nauttivat uimisesta, veneilystä ja kalastuksesta. Kotiin suuntasimme kiertotien kautta ja kävimme ensimmäistä kertaa Tuurissa. Kerrassaan hauska paikka. Lasten myötä suhtautuminen kotimaan matkailuun on muuttunut pysyvästi. Suomea ja sen monia eri puolia on kiva näyttää lapsille. On nostalgista kiertää omasta lapsuudesta tutut tärpit omien lasten kanssa, mutta myös tutustua itselle uusiin juttuihin. Jokainen viikonloppu on tästä lähtien meille kuin miniloma. Perheen yhteisen retkikohteen voi keksiä lauantaiaamuna aamupalapöydässä. Eväät mukaan ja seikkailemaan.

Minä pakkaan illalla reppuni ja lähden aamusta ihan itsekseni kohti KotHamadventure2018 reissua.
Ilokseni olen huomannut, että olen nykyisin aika nopea lähtijä. Minun ei tarvitse pakata enää isoa matkalaukkua ja tehdä viikon erinäisiä valmisteluja reissua varten. On jotenkin tosi vapauttavaa heittää kamat reppuun melkein viimeisellä hetkellä. Bussit ja junatkin katson valmiiksi vasta illalla. Tiedän, että tälle uudelle minälle on syynsä. Jatkuva kiire arjessa verottaa keskittymistäni ja se näkyy toiminnassani ihan suoraan. Kuljen sellaisella nopeudella tekemisestä toiseen, että ajatusten järjestäminen on vaivalloista. Keskityn hetkeen edessäni. Reissun valmistelut tehdään, kun reissuun ollaan lähdössä. Uudella tyylilläni en ehdi turhia jännitellä etukäteen ja se on hyvä.

Terveiset reppureissusta

Kaupallinen yhteistyö

Kesä on mennyt erilaisten reissujen parissa. Muutamia Instagram päivityksiä lukuun ottamatta olen pysynyt poissa somesta. Tauko on tehnyt todella hyvää. Irtautuminen kotinurkilta on myös ollut tervetullutta terapiaa. Se on saanut minut tuntemaan sellaista vapautta, jota en muista kokeneeni pitkään aikaan. Kerrottavaa olisi, vaikka kuinka paljon. Aloitetaan Unkarin reissusta, joka oli mieletön kokemus. Reppureissu sopi minun tyyliini täydellisesti! Reissussa ollessani suorastaan ihmettelin, kuinka olinkaan osannut tehdä vaatteiden ja asusteiden kanssa täysin oikeat valinnat. Mitään turhaa en reissuun ottanut mukaani. Ei kaivannut normi matkalaukkua ja suurta vaatteiden määrää. Pari toimivaa settiä mukaan ja se oli siinä.

Globe Hope:n LINDA-reppu oli näppärä kaveri monessa tilanteessa. Aivan ensin on kehuttava repun kokoa. Ei liian iso, eikä liian pieni. Täydellinen. Reppuun mahtui tavaraa juuri sen verran, mitä jaksoin itse kantaa. Lentokoneessa reppu oli helppo heittää itse ylhäällä sijaitseviin säilytyslokeroihin. Meidän matkaan mahtui paljon kävelyä ja matkustusta myös busseissa ja metroissa. Olimme lähes koko reissun liikkeessä. Hotellilla purin matkatavarat repusta pois ja täytin repun uudestaan päiväreissuissa tarvittavilla tavaroilla. Reppu keikkui selässäni koko päivän. Parasta oli, että kädet jäivät täysin vapaaksi. Metroissa ja junissa olisikin ollut lähes mahdotonta pysyä liikenteessä pystyssä, jos olisi joutunut pitelemään kädessä vielä erilllistä kassia. Julkiset kulkuvälineet olivat myös aamusta iltaan aina täynnä ihmisiä. Repun ollessa selässä oma henkilökohtainen tila bussin käytävällä lisääntyi edes hivenen, mikä oli vallitsevan kuumuuden keskellä loistava juttu.

Kuvasin matkalla vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Itselläni oli olo, että en halunnut menettää matkasta hetkeäkään. Halusin vain olla, nähdä ja kokea. Tallentaa mieleni sopukoihin matkan nostattamat fiilikset ihan sellaisenaan. Valokuvatessa ympäristöä usein tarkkailee ulkopuolisena. Etsii oikeita kuvakulmia. Minä halusin olla enemmän osa kaikkea. En halunnut seisoa ulkoreunalla. Reissuun mahtui monta pientä hetkeä. Hotellimme edustalla oli pieni kukkakoju, joka oli auki päivittäin. Sisällä kojussa istuivat kaksi vanhusta vierekkäin. Mummoja pappa. Pieni kukkakoju oli kaunis väriläiskä keskellä kivistä kaupunkia. Muistan ajatelleeni, kuinka minäkin haluaisin istua vanhana vieretysten oman mieheni kanssa. Yhteiset muistot mielessä. Sydämessä lämpö ja kiitollisuus pitkästä yhteisestä taipaleesta. Ja toki oli aivan mieletöntä kävellä pitkä matka Hungaroring:lle ja nähdä F1 sirkus livenä kolmena perättäisenä päivänä. Kokea tunnelman tiivistyminen kohti kisapäivää. Istua katsomossa ja olla osa isoa aaltoa. On hienoa, että voi yhdessä oman kumppanin kanssa jakaa yhteisen mielenkiinnon kohteen. Yhteinen harrastus rikastuttaa suhdetta ja antaa tarvittavaa lisäpotkua.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Globe Hope