keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Niin samanlaisia ja, niin erilaisia...

Koko tämän huikean matkan olen joka käänteessä miettinyt sitä miten asiat sujuivat esikoisen kodalla. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että olen epätoivoisesti yrittänyt muistella mikä tepsi ja missäkin vaiheessa. On sanottava, että eipä tuosta aikaisemmasta kokemuksesta ole ollut paljon hyötyä. Kaikki on opeteltava uudestaan, sillä vauvat ovat aivan erilaisia, vaikka onkin samoista aineista tehtyjä. Esikoinen ei viihtynyt sylissä juuri ollenkaan ja rakasti kiikkua koliikkikeinussa. Kuopus haluaisi olla aina sylissä ja nukuttaminenkin on huomattavasti työläämpää. Esikoinen söi kaiken hyvällä ruokahalulla ja kuopus taas näyttäisi tykkäävän enemmän jälkiruoasta. Ja ruoka-annokset ovat alusta asti olleet paljon suurempia. Olen ollut ihan hämmästynyt siitä miten paljon poika syö. Ja toki saa syödä. Kuopus on paljon kiinnostuneempi näpertämään käsissään uniriepua ja oli aivan mahdottoman tohkeissaan, kun oppi helistämään helistintä. Esikoisemme taas oli melkoinen tarkkailijaluonne. Saattoi istua sitterissä tai keinussa pitkään, vain katselemassa mitä ympärillä tapahtui. Kuopus haluaa leikkiseuraa ja viihdykettä paljon siskoaan enemmän. Mitkään säännöt eivät vain päde. Uusi vauva ja uudet metkut. Poika on myös iloinen ja aurinkoinen ja esikoisemme oli melkoinen myrtsi. Esikoisen silmät ovat hämmästyttävän kirkkaan siniharmaat ja kuopuksen tumman ruskeat (jee, ollaan samiksia). Hauskoja tapauksia silti molemmat.

Neuvolapäivinä kaikki aikataulut tuntuvat aina menevän ihan pieleen. Päiväunet ja ruokailut menevät hösseliksi ja aina on loppujen lopuksi kiire, vaikka kuinka on laittavinaan kaiken valmiiksi. Neuvolakortin voi aina hukata ihan viime hetkellä. Aikataulusta selviäminen tuntuu minusta todella haasteelliselta. Itsellä on vielä onni olla lasten kanssa kotona ja kerran kuussa on suoriuduttava vain neuvolaan. Ja silti on hiki otsalla. Huh, huh.

Meidän poika on kasvanut hienosti. Pituus ja paino asettuvat käyrille mukavasti. Pienoisesti jännitti eilinen neuvola, kun oli taas rokotuksia tiedossa. Ihme ja kumma poika rauhoittui rokotusten jälkeen heti syliini ja jaksoi olla aurinkoinen oma itsensä ihan neuvolakäynnin loppuun asti. Saatiin lupa myös aloittaa lihan ja viljatuotteiden maistelu. Onhan se kivaa saada taas uusia makuja lautaselle. Oli mukavaa mennä neuvolaan vaihteeksi porukalla eli yhdessä mieheni kanssa.

On sanottava, että on ihanaa, että talossa on vauva. Monella tapaa tämä on parasta mitä elämä tarjoaa. Toivoisin vain, että voisimme olla enemmän yhdessä perheenä ja, että osaisin jakaa aikani paremmin esikoisen ja kuopuksen kesken. Olisi ihanaa välillä saada keskittyä vauvaan ja välillä selkeästi voida panostaa laatuaikaan esikoisen kanssa. Nyt elämä on enemmän kaaosta ja pelkkää selviytymistä. Äidin väsymys ja esikoisen uhma ei aina ole se paras yhdistelmä. Syyllisyydentunto nostaa välillä päätään.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kesän ensimmäinen mansikkakakku ja kuulumisia


Juhannus tuli ja meni. Meillä on ollut perinteenä viettää Juhannus aina kesämökillä isommalla tai pienemmällä porukalla. Tänä vuonna olen huomannut arvostavani enemmän mukavuutta ja siksi jäimme kotiin koko perhe. Sääennusteet lupailivat sadetta sinne ja tänne, joten senkin puolesta tuntui hyvälle ratkaisulle jäädä omiin nurkkiin pyörimään. Juhannuksena sää kuitenkin yllätti ja harmaan aamupäivän jälkeen aurinko rupesi paistamaan. Kotosalla juhlimme pienoisesti talon isojen ihmisten syntymäpäiviä kesän ensimmäisellä mansikkakakulla ja kuohuvalla.

Taidan olla blogin kanssa liikkeellä myös hieman kesämielellä. Kännykkä piippailee muiden bloggareiden uusimpia päivityksiä, mutta omaa blogiani kirjoittelen nyt hieman maltillisemmalla otteella. Päivät täyttyvät lasten kanssa touhutessa ja blogin kirjoittaminen jää yöntunneille ja se taas on pois muutenkin katkonaisista yöunista. Myönnän olevani hieman väsähtänyt juuri nyt. Pientä helpotusta on luvassa. Viikon päästä minä, mieheni ja esikoisemme suuntaamme Porvooseen tapaamaan muita Kaksplussan ihania bloggareita perheineen ja tiedossa on vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Heinäkuulle osuu myös bloggareiden grillibileet, josta taatusti kuulette vielä monta kertaa. Ja elokuussakin olisi vielä pari kivaa juttua tiedossa mm. esikoisen synttärit. Mietin tuossa, että koska viimeksi minulla olisi ollut näin paljon menoja (ja näin vähän virtaa). Kivaa päästä hieman vaihtamaan maisemaa ja tekemään jotakin erilaista.

Seuraavaksi yritän saada kokoon teille tänne blogiin ensimmäisen asukuvapostauksen. Haluan ehdottomasti ottaa kuvat ulkona, joten sään tulee olla kohdallaan. Hienoa olisi myös, jos kuvaajakin olisi paikalla. Luvassa mustaa ja valkoista. Tietysti. Huomenissa olisi luvassa pikku miehen 5 kk neuvola. Paino ja pituus sekä muut kuulumiset. Meillä hienosti käännytään mahalleen, vantterasti heilutellaan helistintä ja syödään sosetta. 

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Ripsipidennys- Kauniit, huolitellut ja runsaat ripset


Pääsin blogiyhteistyön tiimoilta tutustumaan itselleni aivan uuteen asiaan nimittäin ripsipidennyksiin. Voin vain todeta, että kyllä oli tutustumisen arvoinen asia ja iloinen yllätys. Löysin uuden kivan keinon, jolla voin kohentaan omaa ulkonäköäni ilman, että minun tarvitsee uhrata arjen keskellä kovasti aikaa laittautumiselle. Ripsipidennykset tekevät todella paljon ulkonäölle. Itse saavuin täysin meikittä Hollolassa sijaitsevaan Johannan Kauneushoitolaan ja toimenpiteen jälkeen häkellyin täysin. Ripsipidennykset toivat katseeseeni huikeaa intensiivisyyttä ja koko ilmeeni muuttui hetkessä. Ilman meikkiä olin uusissa ripsissäni täysin huolitellun oloinen. Ripset kaipasivat kaverikseen vain punaista huulipunaa. Voiko näin helppoa tapaa näyttää kauniille olla olemassa? Kyllä.

Netti on täynnä mielipiteitä koskien ripsipidennyksiä. Tutustuin itse aiheeseen, kun tiesin tulevasta yhteistyöstä. Rehellisesti täytyy tunnustaa, että aluksi hieman hätkähdin keskustelupalstojen aika rajujakin mielipiteitä asiaa koskien. Haluan tehdä täysin selväksi sen, että ripsipidennykset tulee teettää ammattilaisella, joka on suorittanut asiaan kuuluvan koulutuksen ja on siis ripsipidennysteknikko. JB Lashes on yksi vanhimmista koulutusta antavista tahoista. Heidän kauttaan myös tilataan täysin turvalliset ja testatut ripsipidennyksissä käytettävät tuotteet. 

Ennen itse ripsikuitujen laittoa Johanna kävi kanssani läpi ripsipidennyksessä tarvittavat aineet ja työvälineet. Keskustelimme myös siitä millaisen lopputuloksen ja lookin haluaisin. Koska kyseessä oli ensimmäinen kertani halusin mahdollisimma luonnollisen näköiset ripset. Ripsikuituja löytyy eri pituuksia ja näistä voi siis valita sen itselle sopivan vaihtoehdon. Johanna aloitti työn puhdistamalla hyvin ripseni. Puhdistuksen jälkeen alaripset ja silmänaluset suojattiin hellävaraisilla geelityynyillä. JB Lashes- ripsikuidut ovat synteettisiä, pehmeitä ja mustia. Ripsikuidut liimataan omaan ripseen(yksi ripsikuitu per ripsi) ja kiinnitettävien ripsikuitujen määrä riippuu omien ripsien määrästä. Keskimäärin ripsiliimalla kiinnitetään 80-100 ripsikuitua per silmä. Oikein ja asiantuntevasti laitettuna ripsipidennykset eivät vahingoita omia ripsiäsi millään tavoin. Itse toimenpide on täysin kivuton. Ensimmäisellä kerralla pidennysten laittoon kuluu aikaa noin kaksi tuntia. Ripsien huolto olisi hyvä varata 3-4 viikon päähän. Huolto puolestaan kestää noin 45-75 min. 

Johannalta sain matkaani vielä kotihoito-ohjeet ja ripsiseerumin (iLashcare JB Cosmetics), joka suojaa ripsikuituja mm. lialta, rasvalta ja pidentää ripsikuitujen käyttöikää. Tuote on myös omiaan auttamaan ripsikuitujen pysymisessä ns. lasimaisessa luonnonripsessä. Yhden käyttökerran jälkeen voin sanoa, että ripset oli helpompi asetetella ripsiharjalla paikoilleen ja olivat heti elävämmän näköiset. Olisiko sinulla jokin mieltä askarruttava kysymys koskien ripsipidennyksiä? Laita kysymyksesi kommentteihin, niin otetaan yhdessä selvää!

Seuraavassa ennen ja jälkeen kuvat:





Yhteistyössä Johannan Kauneushoitola & Parturi-kampaamo ja MiruMaru

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Ikäkriisi

Nyt se alkaa pikku hiljaa tuntumaan. Ikääntyminen. Olen aina tykännyt elää pientä ja vaatimatonta elämää. On tuntunut pelkästään hyvälle olla pikkuisen tylsä ja väritön. Olla joku vaan, joka ei liiaksi erotu taustasta. Välillä olen saattanut nauraa kovaan ääneen, mutta muuten en ole halunnut juuri näkyä. Se on sopinut minulle paremmin kuin hyvin. En ole aikaisemmin stressaillut ikääni ja kokenut sen olevan kliseisesti todellakin pelkkä numero, joka ei kerro minusta juuri mitään. Olen vaalinut lapsellisuuttani kuin pientä aarretta.

Nyt jotakin kummallista on tapahtunut. Olen tajunnut, että nyt kun minun pitäisi asettua aloilleni ja ruveta ajattelemaan mm. lasten kerho- ja koulupaikkoja minua vain ahdistaa. En halua enää olla aloillani. Haluaisin sen sijaan lähteä seikkailuun, vaihtaa tähänastisen elämäntapani tyystin toiseen. Outoa. Pelkään, että tämä oli nyt tässä. Toki vanhemmuus on seikkailu, mutta kaipaisin vielä jotakin muuta. Haluan vielä kokea ja nähdä. Ja en nyt tarkoita mitään matkaa kerran vuodessa Aurinkorannalle.

Samalla olen huomannut että minusta on löytynyt uusi piirre: itsekkyys. Mietin paljon enemmän sitä mitä minä haluan ja mitä minä tarvitsen. Itsekkyyttä voi siis oppia myös myöhemmin elämässä. En myöskään halua seisoa kenenkään selän takana piilossa. Hyvin vahvana on tullut ajatus siitä, että minullakin on oikeus tulla pois omasta lokosestani ja olla mitä haluan. Olenko kasvanut vihdoin aikuiseksi?

En toki halua laittaa kaikkea elämässäni uusiksi. Minulla on ihana perhe. Mies ja lapset. Tuon oman karvanaamani kanssa haluaisin tehdä jotakin erilaista. Ajatella elämän uusiksi, keskittyä meille tärkeisiin juttuihin, nauttia ajasta kahdestaan ja perheenä. Haluaisin saavuttaa myös jotakin ihan vain minä yksinäni. Vielä on tovi kotiäitiyttä edessä ja sen jälkeen en tiedä mikä minua odottaa. Paluu entisiin töihini vai koulunpenkille. Pieniä virityksiä tässä on useampaan suuntaan. Olen yrittänyt nyt pienoisesti viedä elämääni erinäisiin suuntiin sen sijaan, että vain katsoisin minne elämä vie minua. Tavotteita ja päämääriä on hyvä olla. Unelmia ja haaveita. Ei saisi liikaa tottua siihen miten asiat ovat.

En tiedä kestääkö tämä levottomuus sisälläni kaksi päivää vai kuukausia. Mietin missä minä olen vuoden päästä ja mitä tekemässä. Toivon, että olen jossakin missä haluan olla. Toivon että elämässäni on sopivassa suhteessa seikkailua ja iloisia käänteitä. En halua alkaa vielä vakavasti pönöttämään paikoillani. Olen levoton luonne ja ollut sitä aina. Minä vain unohdin sen hetkeksi. Onko joku teistä laittanut elämänsä uusiksi?

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Testissä kuivashampoo


Olen käyttänyt testissä ollutta kuivashampoota nyt muutamaan otteeseen ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että kyseessä on melkoisen kätevä tuote. Jos olisin menossa tänä kesänä festareille pakkaisin ehdottomasti kassiini Bangerheadin Fresh Me Up! kuivashampoon. Tyydyn kuitenkin rauhallisempaan menoon ja käytän tuotetta ihan näin kotioloissa. Kamalaa tunnustaa, että välillä meno kotona kahden lapsen kanssa on niin kiireistä, että en ehdi pestä hiuksiani. Ja usein juuri silloin tulee se jokin yllättävä meno ja täytyy poistua omasta kotipihasta. Kuivashampoo pelastaa tilanteen. 

Pesujen välissä kuivashampoo raikastaa hiuksiani ja antaa niille lisää volyymia. Pulloa täytyy muistaa ravistaa hyvin ennen suihkuttamista hiuksiin. Etäisyys suihkutettaessa on noin 20-30 cm. Tämän jälkeen tuote vain yksinkertaisesti hierotaan hiuksiin kauttaaltaan omin sormin. Valmista. Tiesitkö, että kuivashampoota voi käyttää apuna myös kampauksia tehdessä? Se antaa tarvittavaa lisätukea poistamalla hiuksista liukkautta. Kesäinen ponihäntäkin pysyy kauniimmin koossa, kun käyttää kuivashampoota! Tuote tuo myös kivasti tuuheutta hiusten tyveen.

Itse olen käyttänyt uuden hiustyylini myötä ahkerasti suoristusrautaa. Tähänkin hommaan olen löytänyt nyt kivan avun hiuksilleni. Bangerheadin Protect My Hair! auttaa minua muotoilemaan hiuksiani turvallisesti tarjoamalla suojaa lämpökäsittelyyn. Lisäksi tuote auttaa hiuksiani pysymään vahvoina ja luonnollisina.


Hauskat kesäkynnet lakataan Uslu Airlines TIA kynsilakalla sävyllä Rinas Mother Teresa. Ihanan sähäkkä sävy eikös? Kynsilakka kuivui ihan hetkessä! Haluaisin kovasti antaa itselleni synttärilahjaksi jalkahoidon.

Postaus on MiruMarun ja Bangerheadin yhteistyötä.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Tervetuloa leikkimökkiin


Viime kesänä pihamaalle rakennettiin leikkimökki apen ja mieheni toimesta. Mitan ja vasaran kanssa heilui myös rakentamisesta innostunut pikku tyttö. Kasasimme yhdessä ylijääneistä pikku pulikoista rakennelmia ja samalla seurasimme leikkimökin valmistumista. Sanomattakin on selvää, että mökin valmistuminen oli pienen tytön kesän kohokohta. Valmistumisen jälkeen pienessä mökissä on tehty ruokaa ja siivottu ahkerasti. Se on myös pihalta löytyvien leppäkerttujen koti. Mökki on tarjonnut myös kätevästi suojaa, kun pihalla ollessa sadekuuro on päässyt yllättämään. Tuleville kesäisille syntymäpäiville toivotaan kaunista ja aurinkoista säätä, jotta voisimme pitää pihajuhlat ja käyttää pienen sankarin omaa tupaa juhlissa. Onko teillä pihassa leikkimökki?





keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kuntoon ja kauniiksi synnytyksen jälkeen - Oma keho


Millaisena näen itseni nyt kahden lapsen odotuksen jälkeen ja sektiot läpikäyneenä? Olenko mielestäni vielä oma itseni? Onko minusta mitään muuta jäljellä kuin taisteluarvet? Toki olen arvistani myös ylpeä. Ne kertovat omaa tarinaansa ja ovat osa minua. Enemmän minua tuntuu häiritsevän se pieni ylimääräinen, jota ei ennen ole ollut käsivarsissa ja reisissä. Jalat tuntuvat kahdelle pötikälle ja käsivarret höllyvät. On mainittava myös kirosana: selluliitti.

Ulkonäölliset seikat eivät ole olleet minulle koskaan kovin tärkeitä. Olen nuoresta pitäen arvostanut enemmän ajatuksia ja arvoja. Naiseus on ollut minulle enemmän asenne kuin ulkonäkö asia. Toisaalta olen aina saanut olla normaalipainoinen tai hoikka. En ole koskaan joutunut itseni kanssa kriisiin tai kärsinyt epävarmuudesta. Olen aina ollut omalla tavallani viehättävä. Hiukseni ovat sojottaneet aina miten sattuu ja tyylikin on varmasti ollut monta kertaa hakusessa, mutta iloisuuteni on paistanut läpi. Uskon, että hymy on tehnyt minusta monesti viehättävän tai innostunut puna poskilla, kun olen paasannut tulisesti oikeudenmukaisuuden puolesta. Mistä minä pidän itsessäni nyt? Pidän hymykuopastani ja siitä, että pääni on täynnä ajatuksia ja visioita. Pidän lämpöisestä sydämestäni, joka ei ole johtanut minua kertaakaan harhaan.

Yritän ajatella, että tulee vielä aika, jolloin voin panostaa itseeni enemmän. Tiedän, että voisin nytkin arjessa pienillä jutuilla pitää itsestäni parempaa huolta. Juoda enemmän vettä, jättää herkut pois ja syödä terveellisemmin, sekä säännöllisemmin. Voisin olla itsekkäämpi ja ottaa hieman omaa aikaa liikunnan harrastamiselle. Yhdestä asiasta olen kuitenkin pitänyt kiinni ja sen on tämä blogin kirjoittaminen. Tästä en luovu. Blogin pitäminen tuntuu nyt vielä entistä tärkeämmälle. Ajatukset. Ne pitää saada päästä näytölle ja julkaistuksi. Tämän kirjoituksen ansioista en murehdi sitä, että tuskin koskaan puen päälleni enää bikineitä. Huomasin, että ylimääräisistä kiloista huolimatta olen yhä minä. Hymyni syttyy yhä herkästi ja paljastaa hymykuoppani. Mistä sinä pidät itsessäsi?

Kauneutta on monenlaista. On hyväksyttävä se, että oma keho muuttuu. Toki sitä voi myös muokata tiettyyn pisteeseen asti. En kuitenkaan ajatellut ruveta pitämään fitnespäiväkirjaa. Oma hyvä olo riittää. Keholle ja mielelle täytyy antaa aikaa toipua raskaudesta ja leikkauksesta. Harmittaa lukea lehdistä siitä kuinka, joku julkkis on taas karistanut ylimääräiset kilot muutamassa kuukaudessa synnytyksen jälkeen. Aina parempi, jos on vielä paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta. Neuvolassa kerrottiin, että keholta menee vuosi toipua odotuksesta ja synnytyksestä. 

Kyllä minäkin haluaisin vetää ylleni treenivaatteet ja mennä salille, sekä uimaan kolme kertaa viikossa. Lisäksi voisin vielä käydä lenkillä ja pyöräilemässä. En ehkä kuitenkaan kilojeni vuoksi vaan sen takia, että saisin olla yksin ja rauhassa ajatusteni kanssa. Saisin rauhassa tehdä jotakin ja sulkea pois ulkomaailman edes hetkeksi, mutta kuka hoitaisi lapsiani? Karu totuus on, että viikolla yritän pärjätä kahden lapseni kanssa yksin iltaan asti ja viikonloppuna perheen yhteinen aika menee kuntoilun edelle. En raaski lähteä, kun kerrankin ollaan kaikki koolla. Viikolla olen onnellinen, jos saan juotua rauhassa yhden kupin vielä kuumaa kahvia. Tankkaan sokeria, jotta pysyn menossa mukana. En valita. Tiedän, että niin moni äiti tietää mistä kirjoitan. Tällä hetkellä moni asia menee itseni edelle.