Saako äidillä olla mitään omaa?

Järki sanoo, että aivan turha kysymys. Tietysti saa ja pitääkin olla. Miksi minun sitten tarvitsee perustella itselleni jokainen pienikin keskittymisen herpaantuminen tai poissaolo kotoa? Mieleeni tulee heti pitkä lista tekemättömiä kotitöitä. Enhän minä voi lähteä huvittelemaan, kun ikkunatkin pitäisi pestä ja lähteä mattopyykille. Mietin aina, koska viimeksi olen jossakin ollut ja voinko nyt osallistua johonkin kivaan menoon. Pohdin kuinka paljon meillä saa olla mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa. Pienille yhden vuorokauden parisuhdelomille voi lähteä hieman kevyemmällä mielellä. Reissut tehdään kuitenkin siitä näkökulmasta, että parisuhteen hoitaminen on hyväksi koko perheelle. Omia henkilökohtaisia menoja sitä tarkastelee kriittisemmin. Mietin olenko itsekäs, jos lähden päiväksi pois kotoa selkeästi omien juttujeni perässä.

Tunnustan, että tunnen syyllisyyttä siitä, jos varastan viikonlopusta itselleni aikaa. Perheen yhteinen aika on kullan arvoista ja sitä on muutenkin meillä vähän. Järki jälleen sanoo, että olen todella vähän poissa kotoa. Minähän olen aina täällä. Tunteet ja järki eivät kuitenkaan kulje samoja polkuja. Esikoisen kohdalla olin vielä asteen jyrkempi itselleni. Ajatus siitä, että minun tulee olla alati läsnä lapselleni oli mielessä kirkkaana. Kuopuksen kohdalla olen jo hieman pystynyt suhtautumaan asiaan kevyemmin. Olen kyennyt paremmin näkemään omat erilaiset roolini. Olen äiti, mutta myös paljon muutakin. Ja tiedän, että olen kotonakin rennompi ja mukavampi, kun pääsen kerran parissa kuukaudessa oman pihapiirini ulkopuolelle. Läheiseni ovat aina rohkaisseet minua lähtemään. Vika on omien korvien välissä. Kuka puhuisi minulle järkeä? Mistä se hieman yli menevä velvollisuudentunne kumpuaa. Kenties pelkään heti menettäväni jotakin, jos en ole kotona todistamassa jokaista hetkeä ja tilannetta. Ja kaiken kukkuraksi lapsilla on aivan ihana isä, joka pärjää ilman minun apuani varsin mainiosti.

Bloggauksen myötä elämä on saanut uutta suuntaa ja sisältöä. Kotiäidistä on tullut entistä kiireisempi. Sähköpostiin satelee kivoja kutsuja ja erilaisia yhteistyöpyyntöjä viikoittain. Mietin todella tarkkaan mihin voin osallistua ja lähteä mukaan. Yritän pitää tasapainon kaikessa. Tuskailen välillä sen kanssa viekö bloggaaminen liikaa aikaani ja energiaani. Yritän huolehtia siitä, että kirjoitan enimmäkseen silloin, kun talossa kaikki muut nukkuvat. Pyrin hoitamaan kaiken perheajan ulkopuolella. Mieheni suhtautuminen tähän harrastukseen vaihtelee. Hän toisaalta rohkaisee minua jatkamaan ja toisaalta välillä ärsyyntyy. Bloggarin puolisolta kysytään pitkää pinnaa. Pystyn itse astumaan tämän homman ulkopuolelle ja näkemään bloggauksen myös sellaisen näkökulmasta, joka ei sitä harrasta itse. Ja pakko se on myöntää: hullua hommaa. Tämä harrastus lähentelee elämäntapaa. Puolustukseksi on sanottava, että koko perhe kyllä nauttii bloggaamisen eduista. Mieskin sanoo, että meidän elämästä on tullut hauskempaa.

Valmistaudun juuri tulevana lauantaina pidettäviin Kaksplussan kesäjuhliin. Ajatus omasta ajasta on kieltämättä vieras. Minun "kuuluisi" viettää lauantai kotosalla lettuja paistellen. Kuuluisa takkuinen kotiäidin nuttura keikkuen. Vadelmapensas pitäisi myös kitkeä. Kaiken tämän sijaan sonnustaudun kauniiseen mekkoon ja lähden tapaamaan mukavia kollegoita. Juhlin ja nautin hieman aikuisten juomaa sekä valvon poikkeuksellisesti kello 23 asti. Kerrankin ajattelin olla ihan tilaisuuden loppuun saakka. Jatkot jätän kuitenkin väliin, sillä en halua olla sunnuntaina kotona väsynyt. Sunnuntaina tehdään jotakin kivaa koko perhe. Saatan hieman haukotella, mutta olen menossa mukana täysillä. Sunnuntaina ei siis huokailla ja syödä noutopizzaa, kuten ennen lapsia. Postailen juhlista tänne blogiin heti ensi viikolla, mutta voitte halutessanne seurata tapahtumaa myös Instagramin kautta tunnuksella #kpbj2016

Kuvia lastenhuoneista - Hetki ennen muutosta

Pakko nauttia vielä pieni hetki siitä, että lastenhuoneissa on kaikki tavarat paikoillaan. Kohta puhaltavat uudet tuulet. Kuopuksen huoneesta tulee yhteinen leikkihuone ja taapero siirtyy äidin kanssa kohennuksen kokeneeseen vinttiin nukkumaan. Kokeilemme nyt rohkeasti uudenlaista järjestelyä, joka takaa paremmat unet koko porukalle ja mahdollistaa sen, että esikoinen saa leikkiä välillä ihan rauhassa. Muutos tuo tullessaan myös lisää tilaa meille vanhemmille. Olemmekin asuneet tovin jo kuin sillit sardiinipurkissa. Ei varmasti ole mitenkään epätavallista, että lapsiperheessä huonejärjestykset muuttuvat ja kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja. Tärkeintä on, että toimiva ratkaisu löytyy. Kaikille täytyy talosta löytyä oma paikka, missä voi tovin rauhoittua. Ja hienoa on saada myös lisää tilaa yhteisiin leikkeihin.

Aikaisemmin tuossa jo totesinkin, että viihdyn parhaiten talon lastenhuoneissa. Olen huoneita rakentanut rakkaudella ja ilolla. Paljon on vielä kivoja ideoita varastossa ja toivottavasti pääsen niitä toteuttamaan. Nautin väreistä ja välittömästä tunnelmasta. Minusta on kiva istua lastenhuoneen lattialla leikkimässä. Meillä on paljon värejä talossa. Värien kanssa on ihana iloitella, mutta pitää olla myös tarkkana, että yleisilme ei mene liian levottomaksi.

Innostuin kokeilemaan minäkin tätä Adventure automattoa sängyn päälle ja toimii. Poimin vinkin yhdestä blogista. Kerrassaan ihastuttava. Autoillakin voi yhä ajella ihan huoletta. Tarpeen tullen maton voi aina siirtää lattialle.

Huoneissa seikkailee Pöllöt, Barbababat, Muumit ja Mummot. Kummastakin huoneesta löytyy uuden rinnalta myös jotakin vanhaa. Huoneet ovat erilaisia, mutta olen yrittänyt sitoa ne yhteen muutamilla jutuilla. Molemmista huoneista löytyy Tapettitehtaan tapetit ja jotakin mustavalkoista. Toivottavasti lapset tykästyvät tulevaan leikkihuoneeseen. Esikoisella on usein pieni muutosvastarinta päällä, mutta uskon, että uusi sänky saa mielen muuttumaan. Katsotaan miten meille käy. Kyllä olisi kiva päästä kurkistamaan myös teidän lastenhuoneisiinne!

Lapsen kestävä koti?

Selailin sisustuslehtien kauniita koteja. Toisissa lapsiperheissä ilmeisesti sisustetaan. Muiden kodit näyttävät täyttyvän pientavarasta. Pöydillä on isoja katselukirjoja, lasimaljakoita ja koristepalloja. Mariskoolit löytyvät lasivitriinistä ja sitä rataa. Meidän koti oli ennen lapsia kovin toisenlainen. Kaikille tavaroille oli oma paikkansa ja pohdimme minkä design lampun hankkisimme seuraavaksi. Toki olemme aina rakastaneet huonekaluissa ja tavaroissa ajan patinaa. Voisi varmasti sanoa, että meidän kotimme on aina edustanut sellaista modernia mummolaa.

Lasten myötä tyyli on pehmentynyt entisestään. Design valaisimet ovat pääosin vintillä säilytyksessä. Mariskoolit löytyvät takan päältä. Aluksi murehdin värikynän jälkiä uusissa Tapettitalon tapeteissa. Yllättävän nopeasti asennoiduin kuitenkin siihen, että asiat ovat nyt toisin. Nyt talossa todella eletään ja jälki on sen mukaista. Talossa pitäisi aloittaa jo toinen remontti aalto. Esikoinen on tehnyt monista paikoista selvää ja kuopus on lähes yhtä villi. Kaikki voivat kuvitella miten keittiökalusteiden oville käy, kun niissä roikutaan. Tapetteihin on jäänyt uusia vaaleanpunaisia jälkiä nukenvaunusta. Ihmeellistä kyllä, jopa uusi jääkaappi on saanut iskua siinä määrin, että se joudutaan jossakin välissä korvaamaan uudella. Meillä ei todellakaan voi olla pöydillä lasipalloja tai sisustuskirjoja. Meillä on suosiolla pakattu pois osa tavaroista odottamaan parempaa hetkeä. Olen ajatellut, että parempi tehdä asia itselle helpommaksi. Jatkuva kieltäminen on raskasta. Varsinkin, jos sillä ei ole mitään tehoa. Nyt meillä on talo siinä mallissa, että kaikki ylimääräinen on karsittu pois ja jäljellä on vain ne tavarat, joita lapsetkin voivat turvallisesti katsoa ja koskea. Keinutuoli olisi aivan ihana, mutta sekin valitettavasti jouduttiin poistamaan alakerrasta. Esikoinen keksi, että selkänojan pinnoja pitkin voi kiivetä. Oikea pikku apina. Hah.

Voisihan sitä surkutella, että voi sentään. Minusta koti on kuitenkin viihtyisämpi näin. Kodissamme on enemmän värejä ja iloisuutta. Mukavuus on selkeästi lisääntynyt. Nyt ahdistaa ajatuskin siitä, että kaikille tavaroille olisi oma paikkansa. Välillä meillä on paikat vähän rempallaan ja leikit levittyvät talon jokaiseen huoneeseen, mutta ei se minua haittaa. Minulle on tärkeää, että lapset viihtyvät. Lähi tulevaisuudessa on luvassa pienoisesti muutoksia ja niiden myötä saamme taloon lisää tilaa ja se on hyvä juttu. Tätä projektia pääsettekin täällä blogissa seurailemaan.

Oma lukunsa on tietysti myös siivoaminen. Joka paikka on jatkuvasti pienoisesti tahmassa ja sormenjäljissä. Ikkunoiden pesu tuntuu lähinnä vitsille. Sekuntti ja pieni käsi on jo lähmäissyt uuden jäljen juuri pestyyn ikkunaan. Sama pätee myös peileihin. Siivoan kotona kohtalaisen paljon, mutta ei meillä silti ole siistiä 10 minuuttia pidempää. Tämäkin on asia, joka pitää vain hyväksyä. Ja mieluiten hymyssä suin ja ilman kiristelyjä. Elämä on huomattavasti mukavampaa sen jälkeen.

Äiti , joka ei pysynyt vauhdissa mukana ...

Maanantaina oli valehtelematta melkoisen hirveä päivä. I hate mondays anyway. Viikonlopun vietin kahden kuopuksen kanssa. Huomasin, että Pikku Herra on selvästi kiristänyt vauhtia. Kiellot eivät mene enää perille. Kiukkua on tullut päivään lisää. Jokaiseen laatikkoon ja kaappiin pitäisi asentaa lapsilukko. Pikku Herra haluaa käsiinsä kaikkea sellaista, mitä hänelle ei yksinkertaisesti voi antaa. Kiellät yhdestä asiasta ja pian perään toisesta ja kolmannesta. Kannat lopuksi jo väsähtäneenä ruokapöydän tuolit kylpyhuoneeseen oven taakse piiloon. Taapero siirtää tuolit muuten keittiöntason viereen ja kiipeää niiden päälle seisomaa. Lopuksi aletaan tietysti kahmia tavaroita tasolta. Huokaisu. Tuolien ollessa poissa pelistä keksitään, että puhtaat pyykit voi ripotella lattialle. Ja lopuksi voi vielä yrittää pyrkiä vessaan leikkimään. Ja jos hetkeksi käännän huomioni muualle, joku repii minua lahkeesta ja itkee. Oi, voi.

Viikonloppu olisi siis jo aikamoista myllytystä. Koitti maanantai ja olimme taas kaikki kolmistaan kotona pitkän päivän. Aamu sujui vielä ihan hyvin, mutta sitten puski kuopukselle taas menovaihde päälle. Lähdimme ulos ja minusta tuntui, että kumpikin lapsi sinkoili sinne ja tänne. Kumpikin tarvitsi äitiä keinuttamaan, hötistelemään höttiäistä pois kimpusta, laittamaan aurinkorasvaa, tekemään hiekkakakkuja, pallottelemaan, keräämään marjoja, hakemaan juomista, leikkimään leikkimökissä. Lopulta olin ihan pyörryksissä ja löin pääni kipeästi leikkimökin ovenkarmiin. Sadattelin kuuluvasti. Rytmi oli kadoksissa.

Normaalisti pärjään hyvin lasten kanssa. Meillä on tietysti rytmi arjessa, mutta myös sellainen tietynlainen syke olemisessa ja tekemisessä. Normaalisti pysyn rytmissä hyvin mukana ja kaikki soljuu eteenpäin ihan kivasti. Huomaan kuitenkin, että jos joukosta puuttuu päivänkin yksi lapsista tai olen itse päivän poissa on aina sitä seuraava päivä ihan hullua menoa. Minusta tuntuu hitaalle ja kankealle. Ajattelen, että hirveää hommaa tämä. Eihän lasten perässä pysy millään. Sisäisen rytmin palattua kaikki taas sujuu. Ehdin tekemään samanaikaisesti tuhansia asioita ja vielä mielessäni ennakoimaan tulevaa. Pysyttelen monesti askeleen edellä. Aikamoinen kestävyyslaji tämä äitiys. Lopuksi on todettava, että rakastan noita muksuja todella paljon. Ihanaa, että ollaan kaikki taas yhdessä. Ihanan karmeaa.

Pihamaalla - Hämmästys ja kummastus (Arvonnan voittaja)

Viime viikolla tapahtui jotakin yllättävää. Olimme pihamaalla normaaleissa touhuissamme. Lapset leikkivät leikkimökissä, piirtelivät asfalttiliiduilla, keinuivat ja levittelivät muovisia polkumopoja pitkin pihaa. Keräsimme yhdessä vadelmia ja kirsikoita. Yllättäen näimme ruohikossa liikettä. Hiivimme kaikki varovaisesti paikalle. Siellä tuhisi ja möyri pieni siili. Kyseessä oli vielä poikanen. Kuopus oli otuksesta kovin innoissaan, mutta säilytti äidin kehoituksesta turvavälin. Kohtaaminen oli täynnä hellyyttä. Siili viipyi pihallamme kokonaisen päivän. Tutustui hiekkalaatikon leluihin ja nuuski omenapuun runkoja. Teki itselleen pienen pesän ja otti nokoset. Illan saapuessa kiikutimme siilille pahvilaatikon. Leikkasimme yhden sivun irti, että siili pääsisi itse sisään ja ulos. Instagramin puolelta löytyy hellyyttävä video meidän pihan siilistä!

Tuntui todella luonnolliselle jutella siilin myötä esikoiselle pelosta. Kuinka siiliä varmasti pelottaa kovat äänet ja isot ihmiset. Kuinka siili menee kerälle palloksi, kun se tuntee olonsa turvattomaksi. Esikoinen hidasti heti vauhtia ja melskettä pihamaalla. Antoi siilin ottaa nokoset rauhassa. Lähiluonto on meille muutenkin arvossaan. Esikoisen kanssa opettelemme eri kukkasten nimiä, koska hän on ilmoittanut olevansa Kukkaiskeiju. Kyllähän keijun pitää tietää, mitä metsissä ja tienvarsilla kasvaa. Pieni lapsi ei tunne käsitettä rikkakasvi, vaan näkee kaikessa vain kauneutta. Pysähdymme ihailemaan kiviä ja käpyjä. Poimimme mustikoita metsästä. Laulamme jokaiselle leppäkertulle. Esikoinen tietää, että luontoa ei roskata. Hän viihtyy myös isin kanssa kalassa. Rohkeasti antaa kalalle pusun ja päästää takaisin Ahdin luokse. Pieniä juttuja, mutta niistä syntyy rakkaus luontoon.

Lapsuuteni metsä.

Korkeat männyt tuntuvat kumartuvan puoleeni. 

Tervehtivät minua kuin vanhaa ystävää. 

Unissani juoksen rakkaan metsäni kapeita polkuja. 

Näen auringon kajastavan oksien lomasta. 

Kirkas järvivesi, sileät kivet ja ravut.

Jylhä harju.

Lapsuuteni kuvia.

Paljon onnea Henna73! Arvontakone suosi sinua blogin yllätysarvonnassa. Laitan sinulle postia tulemaan! Lämmin kiitos kaikille osallistuneille! Ihanaa viikkoa! Sateenkaaria ja saippuakuplia.

Syntymäpäivän suunnittelua

Ei sitä voi kieltää. Meidän vuoteen mahtuu kaksi ehdotonta kohokohtaa. Lasten syntymäpäivät. Syntymäpäivät ovat täynnä iloa ja yllätyksiä. Elämää parhaimmillaan. Paljon on puhuttu siitä, että meneekö syntymäpäivät nykyään jo aivan överiksi. Kilpavarustelu ei kuulu mielestäni syntymäpäiväjuhliin. Minä kannatan tervettä järkeä ja malttia. Mielikuvituksen käyttäminen sen sijaan on sallittua ja suotavaa. Lasten mielestä parhaat syntymäpäivät ei välttämättä ole ne, joihin on käytetty eniten rahaa. Lapset varmasti arvostavat eniten sitä, että saavat itse puuhata ja touhuta keskenään, sekä tietysti herkutella ilman rajoituksia.

Kuuluuko kaverisynttäreillä antaa lahja myös vieraille? Tavallaan ajatus on kaunis, mutta... Minä kuulun siihen sukupolveen, joka poistui kaverisynttäreiltä ilman omaa lahjapussia. Kilpailuja on mukava järjestää ja jakaa pieniä palkintoja vieraille. Esikoinen osaa jo ottaa kaiken irti syntymäpäivästään. Kuopus ymmärtää, että ympärillä on tavallista enemmän hyörinää. Meillä on ollut tapana antaa kulloisellekin sankarille omat paketit ja sisarus on saanut myös yhden pienen lahjan. Olemme ajatelleet, että pieni paketti lieventää mahdollista mielipahaa. Lasten kasvaessa isommiksi tästä tavasta luovutaan. Nyt ovat kuitenkin vielä hetken liian pieniä ymmärtämään sitä, miksi toinen saa paistatella päivän valokeilassa. Onneksi jokaisella on kerran vuodessa syntymäpäivä, jolloin häntä muistetaan aivan erityisellä tavalla. On ilo ja kunnia saada osallistua myös muiden syntymäpäiville ja muistaa päivänsankaria. Oma vuoro tulee kyllä.

Minä panostan syntymäpäiviin. Teen sen rakkaudesta ja sen vuoksi, että se on hauskaa puuhaa. Olen muutenkin melkoinen esteetikko, näpertelijä ja rakastan sisustamista. Syntymäpäivinä on isännältäkin virallisesti lupa vähän törsätä. Olen samalla myös melkoinen penninvenyttäjä ja suunnittelen tarkkaan leipomukset ja muut tarjottavat. Tykkään myös leipomisesta, joten meillä päivän herkut valmistetaan itse. Päivän koristeet ovat tärkeässä osassa. Olen vuosien saatossa tehnyt koristeita myös itse. Tänä vuonna päädyin hankkimaan juhliin koristeet Decora House nettikaupasta. Valikoima on valtavan ihastuttava ja jo pienelläkin panoksella saa paljon kivaa juhlapäivää varten. Markettien valikoima on melkoisen yksipuolinen ja juhlatarvikkeista saa pulittaa isot pennoset. Laadukkaat juhlakoristeet eivät ole kertakäyttöisiä, vaan oikein säilytettyinä niistä on iloa pitkään!!

Meillä on tänä vuonna jäätelösynttärit. Toivomme oikein helteistä ilmaa elokuun ensimmäiselle viikolle. Olisi ihanaa istua vieraiden kanssa myös ulkosalla ja lapset voisivat leikkiä leikkimökissä ja pihamaalla. Osa tarjoiluistakin voisi olla auringonvarjon alla. Ja pihaakin voisi koristella! Meillä on aina ollut vieraille myös jotakin pientä osallistavaa ohjelmaa. Tammikuussa jokainen sai valmistaa oman hattaran. Hattarakone on varmasti käytössä tulevissakin juhlissa, mutta varmasti me keksimme vielä jotakin muuta vieraiden päänmenoksi.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Decora House

Lämpöistä piirakkaa

Mitä puuhailen kotona perheenisän ja esikoisen mökkeillessä. Syön kylmiä lihapullia suoraan rasiasta ja katson putkeen Yövahtia. Putkeen katsottuna sarja vaikuttaa paljon paremmalta. Ensimmäisen jakson jälkeeen ajattelin, että paljon melua tyhjästä. Toki sarjassa on hyvät näyttelijät ja tehokkaasti käytetty hyväksi James Bond tyylisiä aineksia. Alku kuitenkin ontui ja töksähteli. Viipyilevä kuvaus myös paikoin ärsytti. Nyt tarina on vienyt enemmän mennessään ja tuntuu paikoin ihan toimivallekin. Vaatii kuitenkin, että sarjaa todellakin katsoo putkeen.

Olen tehnyt tököä kaakaota. Puoli kupillista suklaapulveria ja liraus maitoa. Syönyt yksin kokonaisen pussillisen panttereita. Lukenut uusimman Kaksplus-lehden rauhassa. Piipahtanut kuopuksen ja mummon kanssa kirpputorilla. Mukaan lähti huimat kahden euron ostokset. Uusi kirja hukkuneen tilalle ja Mehujehu. Voiko lapsiperhe pärjätä iman Mehujehua? Nyt meilläkin on vihdoin sellainen. Kuopus saa tulevaisuudessa hyötyä tästä innovatiivisesta tuotteesta.

Mummon ja kuopuksen kanssa poimimme yhdessä pihamaalta vadelmia ja kirsikoita. Kehoitin mummoa myös ottamaan itselleen kasan raparperia lähtiessään. Päikkäreiden jälkeen mummo kiikutti meille lämpimän raparperipiirakan. Oli kyllä melkoinen yllätys. Kaunis kiitos. Tylsiäkin hommia on riittänyt. Perjantaina siivosin kodin, pesin pyykkiä ja tein kiusauksen uuniin. Kuopus on ottanut tavaksi nukkua todella huonosti aina, kun olemme kahdestaan. Rutiinit pidän aina ihan samana, mutta jostakin syystä Pikku Herra jaksaisi jutella ja pitää minulle seuraa pikkutunneille asti. Muuten talossa onkin sitten ollut todella rauhallista. Olen saanut päikkäreiden aikana kuvata ja kirjoittaa postauksia valmiiksi. Huomenna odotetaan Ryhmä Rämää kotiin. Toivotaan, että meille jäisi edes vähän yhteistä aikaa sunnuntaina.

Ensi viikolla valmistaudutaankin sitten Kaksplussan bloggareiden kesäkemuihin. Pieni tiimi on tehnyt hurjasti töitä tapaamisen eteen. Puitteet tulevat olemaan melkoisen upeat. Sovittiin naisten kanssa, että nyt on lupa tälläytyä kunnolla. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi pääsin kunnolla laittautumaan. Odotan uutta mekkoa saapuvaksi ja jännittää hirmuisesti. Tästä kaikesta lisää myöhemmin. Hassu YLLÄTYSARVONTA pyörii vielä hetken blogissa. Kannattaa käydä osallistumassa, jos kaipaat piristystä arjen keskelle.

Mistä ne pojat tykkää?

Kuormureista, rekoista, traktoreista, maansiirtokoneista, kauhakuormaajista, kippiautoista, työkoneista...niistä ne pienet pojat tykkää. Ööö, huomaako jostakin, että en nyt oikein ole omalla alueellani? Minähän olen tyttö. Poikien lelut ovat minulle pieni arvoitus. Vauvalelut ovat vielä helppoja, mutta taapero haluaa jo jotakin missä on neljä pyörää. Onneksi saimme kokeiluun Caterpillar leikkiautoja! Ehdoton suosikki on ollut pieni keltainen Bumb & Go työkone. Auton lavalle on laitettu kytiin pikkuisia ukkeleita ja eläimiä. Ajoneuvo kulkee napin painalluksesta eteenpäin, kääntyy ja palaa takaisin. Perheen Pikku Herra kikattaa ja menee ympäri taloa ajoneuvon perässä.

Saimme testiin myös CAT hiekkaleikkisetin, johon kuuluu cooli suojakypärä, lapio, harava ja työmaa-ajoneuvo. Suojakypärää on ahkerasti sovitettu jokaisen perheenjäsenen päähän. Sopii myös minulle oikein kivasti. Näytin todelliselle asiantuntijalle! Työmaa-ajoneuvosta ollaan nyt sen verran innoissaan, että siirtoa hiekkalaatikolle odotetaan tovi. Nyt pitää päästä molempien lasten päristelemään pitkin lastenhuoneita. Kylässä usein käyvä kummipoika on varmasti myös innoissaan uusista autoista. Nyt pienet miehet voivat leikkiä yhdessä oikeilla pienten miesten leluilla.

Todella kiehtovaa päästä seuraamaan Pikku Herran kiinnostuksen kohteita. Prinsessat, barbit ja ponit ovat itselle tuttuja omasta lapsuudestani ja esikoisen leikeistä, mutta poikien maailma on minulle tuntematon paikka. Lapsilta sujuu kyllä jo hienosti yhteisleikki ja sitä on ilo katsella. Vuorottelevat lelujen kanssa, että kumpikin saa ajaa isompaa autoa välillä. Lastenhuoneet ovat myös yhteistä aluetta. Esikoinen antaa pikkuveljen leikkiä omassa huoneessaan ison tytön tavaroilla ja usein leikit ovat ripoteltu iloisesti molempiin huoneisiin. Kerrassaan mahtavaa.

 

Yhteistyössä Amo

Pikku Herran huoneen väripilkut

Lastenhuoneiden sisustaminen on iloa tuottavaa puuhaa. Arki on välillä aikamoista rallia, mutta sunnuntaina valjastin mieheni muuttamaan järjestystä Pikku Herran huoneessa. Saimme yhdessä myös tauluja seinälle ja leluja järjestykseen. Huoneen ollessa kunnossa oli ihana lisätä sinne muutama suber ihastuttava juttu. Bambiyövalo on kerrassaan lumoava! Muistan kuinka pienenä katselin ihmeissäni erilaisia pikkuisia maailmoja lasipallojen sisällä. Kiteiden leijailua olisi voinut tuijottaa tuntikausia. Tämä ihana Djecon yövalo on peräisin Pienikamari nettipuodista, joka on täynnä kaikkea söpöä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan nettipuodin upeaan valikoimaan. Koko puoti saa hyvälle tuulelle! Varastotuotteet ehtivät ennätyksellisen nopeasti perille jo kolmessa päivässä tilauksen vastaanottamisesta.

Lamppu toimii paristolla. Lampun lämpö saa lampun sisällä olevat kiteet leijumaan. Yövaloja löytyy nettipuodista neljä erilaista. Pretty little thing.

Lastenhuoneen tuunattu valaisin on kestänyt myös hyvin tohinoissa mukana. Suorastaan ihmeellisen hyvin, vaikka sitä on huidottu ja husittu. Kauniisti sopii huoneeseen muiden tavaroiden ja tekstiilien rinnalle.

Mr. Large Robot tyyny sopii hienosti Pikku Herran huoneeseen. Tyynystä tulee itselleni mieleen Robotti Ruttunen ja kaikki 80-luvun muoviset robotit kaukosäätimillä. Seuraavaksi ajattelinkin yrittää löytää kirpputorilta huoneeseen vanhan robotin tyynyn kaveriksi. Tyyny on ihanan pehmeää luomupuuvillaa. Kuvio on painettu käsin. Perheen Pikku Herra otti Mr. Robotin heti kainaloonsa ja leikkeihin mukaan. Tyynyllä on mukavasti kokoa: 26,5 x 50 cm

Seinällä roikkuu puutarhaosastolta ostamani led-valosarja seuranaan Berliinistä tuomani värikkäät tuulikellot. Toisinaan on kiva yhdistellä erilaisia juttuja keskenään. Kenties väritys huoneessa ei ole erityisen poikamainen, mutta yleisilme on minusta kivan värikäs. Itse huomaan viihtyväni eniten juuri talon lastenhuoneissa. Ja uskon, että pikkuväen muistilokeroihin tallettuu huoneista pieniä yksityiskohtia, mitä on sitten kiva muistella vielä isompanakin.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Pienikamari

Tuunaa vanha kirja - Vaihtoehto kalenteri tuunaukselle

Minä rakastan kirjoja. Vanhoissa kirjoissa on usein kauniita kansia. Hylättyjä kirjoja löytyy kierrätyskeskusten ilmaispuolelta, lehtiroskiksista ja ties mistä. Kirjat ovat toki tehty lukemista varten, mutta joskus niitä voi käyttää myös muuhun tarkoitukseen. Niistä voi tehdä lippaita, valokuvakehyksiä ja korttitelineitä. Kirjan voi täyttää unelmilla tai tehdä kirjan sivuille oman kalenterin! Kalenteri tuunaus onkin nyt ollut jo tovin kovassa nousussa. Usein harrastusta varten hankitaan hienoja kalenteripaketteja. Vanha kirja voi toimia kauniin ja persoonallisen kalenterin runkona. Tai jos kalenteri tuunaus on ajatuksena ihan kiva, mutta ei kuitenkaan saa sinua tarttumaan toimeen voit tehdä kuten minä. Saat silti koristella ja täyttää tyhjiä sivuja sydämesi kyllyydestä.

Itse olen suosinut vuosien varrella rentouttavaa unelmien kirjan kokoamista. Tarkkaa suunnitelmaa tekemiselle ei tarvitse olla. Kirjan voi täyttää aukeama kerrallaan. Kirjojen sivut ovat usein ohkaisia, joten aloitan työskentelyn liimaamalla aina kolme sivua yhteen. Näin kirjasta tulee heti ryhdikkäämpi. Jos kirjaan haluaa tehdä pikkuisen "salalokeron" siihen kannattaa varata kirjasta yksi neljännes. Kirjan koristeluun voi käyttää lähes mitä tahansa. Käytä rohkeasti mielikuvitustasi! Pikku vinkki: kirjoja on myös kiva tehdä lahjaksi! Täytä kirjan sivut, vaikka vanhoilla valokuvilla (kuvat voi myös kopioida). Piirustustaitoa kannattaa ehdottomasti myös hyödyntää!

Nyt tarjolla on kuvia minun vanhasta tuunauksesta. Kerrankin höpinät pois ja runsaasti kuvia! Tämä postaus toimii samalla lähtölaukaisuna uudelle diy-projektilleni. Noin viikon välein esittelen teille blogissani uuden tuunatun vanhan kirjan aukeaman.