*Kirja saatu kustantajalta
Peloista ei ole koskaan helppo puhua. Nykyinen pärjäämisen kulttuuri sulkee suumme varsin tehokkaasti. Meidän kaikkien tulisi olla kuin samasta puusta veistettyjä. Ymmärrämme oletuksen mahdottomuuden, mutta samalla kannamme hurjia paineita. Jokainen meistä kirjoittaa täysin omaa tarinaa. Elämän kinttupolun varrelta löytyvät myös omat kipupisteemme, jotka ovat juurruttaneet meihin pelon siemeniä. Pelkoja maailmassa riittää. Ne tuntuvat kuin ansalangoille, jotka estävät tai ainakin hidastavat etenemistämme. Pelkoja suuremmat unelmat vahvistavat sitä hiljaista ääntä sisällämme, joka sanoo: "Kaikki on voitettavissa. Kaikesta huolimatta sinä voit mennä, tehdä ja onnistua".
Pelko meissä on jotakin kovin ytimeen kaivettua. On selvää, että negatiivisen kierteen katkaisemiseen tarvitaan valtava määrä energiaa ja halukkuutta itsensä työstämiseen. Elämä on kuitenkin pitkä matka. Pelkojen kanssa askel painaa enemmän. Valmiiksi elämä ei lopulta tule kuin elämällä. Haluatko elää oikeasti oman näköistä elämää vai tyydytkö pelon otteessa olemiseen. Omia rajoja voi siirtää, vaikka tuuman verran kerrallaan. Päästää elämää sisään. Parhaita positiivisia kokemuksia ovat sellaiset, jotka saavat meidät haluamaan enemmän. Enemmän elämää ja vähemmän pelkoja. Matkan varrella on lupa nauttia onnistumisista. Juhlia sitä, että henki kulkee keuhkoissa ja sydän lyö rauhallisesti.
Kirjan kuvaliitettä jää selailemaan pitkäksi aikaa. Kuviin tuntuu suorastaan jäävän kiinni. Kuvat tarkentavat kuvaa kirjan kirjoittajasta. Varpu. Kuinka paljon annatkaa toivoa meille puoliksi pimeydessä kulkeville, jotta mekin uskaltaisimme tavoitella valoa ja täyttä elämää. Kuva 34. Reunalla. Kenties en koskaan itse istu kuvan paikalla, mutta minulle samaa rohkeutta edustaa oman perheen perustaminen. Suurin pelkoni on jo voitettu. Nähtyäni itse mihin kykenen tiedän pystyväni lopulta mihin vain.
Mitä tekisin, jos minua ei pelottaisi?
Yhteistyössä Always somewhere else ja Viisas Elämä