sunnuntai 15. joulukuuta 2019

#slowmorning - Pelkoja suuremmat unelmat


*Kirja saatu kustantajalta

Varpu Eana:n kirja Pelkoja suuremmat unelmat on kirja, jota lukiessa tekisi mieli ympyröidä avainsanoja, alleviivata lauseita ja liimata Post-it tarralappuja itselle tärkeimpien lukujen kohdalle. Teksisi suorastaan mieli kirjoitella sivujen reunaan omia ajatuksia aiheesta tai piirrellä mielenmaisemia sivuille.  Harvoin pääsee sukeltamaan toisen ihmisen tarinaan tällä tasolla. Kirjan luettuani minulle jäi olo, kun olisin ollut mukana luottamuksellisessa keskustelussa. Muistatteko vielä, kun nuorena juteltiin todellisista tunteista ja asioista sen kaikista rakkaimman ystävän kanssa. Yö saattoi jo hämärtää ja yhä vain puhuttiin kaikesta, mikä mieltä painoi. Tässä kirjassa on paljon sitä samaa.

Peloista ei ole koskaan helppo puhua. Nykyinen pärjäämisen kulttuuri sulkee suumme varsin tehokkaasti. Meidän kaikkien tulisi olla kuin samasta puusta veistettyjä. Ymmärrämme oletuksen mahdottomuuden, mutta samalla kannamme hurjia paineita. Jokainen meistä kirjoittaa täysin omaa tarinaa. Elämän kinttupolun varrelta löytyvät myös omat kipupisteemme, jotka ovat juurruttaneet meihin pelon siemeniä. Pelkoja maailmassa riittää. Ne tuntuvat kuin ansalangoille, jotka estävät tai ainakin hidastavat etenemistämme. Pelkoja suuremmat unelmat vahvistavat sitä hiljaista ääntä sisällämme, joka sanoo: "Kaikki on voitettavissa. Kaikesta huolimatta sinä voit mennä, tehdä ja onnistua".  

Pelko meissä on jotakin kovin ytimeen kaivettua. On selvää, että negatiivisen kierteen katkaisemiseen tarvitaan valtava määrä energiaa ja halukkuutta itsensä työstämiseen. Elämä on kuitenkin pitkä matka. Pelkojen kanssa askel painaa enemmän. Valmiiksi elämä ei lopulta tule kuin elämällä. Haluatko elää oikeasti oman näköistä elämää vai tyydytkö pelon otteessa olemiseen. Omia rajoja voi siirtää, vaikka tuuman verran kerrallaan. Päästää elämää sisään. Parhaita positiivisia kokemuksia ovat sellaiset, jotka saavat meidät haluamaan enemmän. Enemmän elämää ja vähemmän pelkoja. Matkan varrella on lupa nauttia onnistumisista. Juhlia sitä, että henki kulkee keuhkoissa ja sydän lyö rauhallisesti. 

Kirjan kuvaliitettä jää selailemaan pitkäksi aikaa. Kuviin tuntuu suorastaan jäävän kiinni. Kuvat tarkentavat kuvaa kirjan kirjoittajasta. Varpu. Kuinka paljon annatkaa toivoa meille puoliksi pimeydessä kulkeville, jotta mekin uskaltaisimme tavoitella valoa ja täyttä elämää. Kuva 34. Reunalla. Kenties en koskaan itse istu kuvan paikalla, mutta minulle samaa rohkeutta edustaa oman perheen perustaminen. Suurin pelkoni on jo voitettu. Nähtyäni itse mihin kykenen tiedän pystyväni lopulta mihin vain.

Mitä tekisin, jos minua ei pelottaisi?

Yhteistyössä Always somewhere else ja Viisas Elämä 

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

#slowmorning - Japanismin parhaat


*Kirja saatu kustantajalta
Viisas Elämä

Erin Niimi Longhurst:n Japanismin parhaat kirja on todellinen aarre. Tätä kirjaa suosittelen jokaisen esteetikon pukinkonttiin. Kirjan kauniit ja täydellisen tasapainoiset kuvat yhdessä japanilaista filosofiaa henkivien tekstien kanssa vievät lukijansa täysin mukanaan. Aika ja paikka hämärtyvät ja astut kokonaan uuteen maailmaan, joka on kuitenkin erikoisella tavalla tuttu. On suorastaan häkellyttävää huomata, kuinka paljon meillä on yhteistä japanilaisen kulttuurin kanssa. Syvä luontoyhteys tulee varmasti ensimmäisenä mieleen monilla. Molemmat kansat tietävät, että luonnossa oleskelulla on huomattavia terapeuttisia vaikutuksia. Hiljaisuuden kokeminen ja rauhoittuminen luonnon keskellä on molemmissa kulttuureissa suuressa arvossa.

Saunominen ja järveen pulahtaminen on suomalaisuutta parhaimmillaan. Japanilaiset nauttivat kuumista lähteistä ja kylpemisestä. Kylpemisetiketissä on eroavaisuuksia, mutta myös paljon samaa. Onsenissa käynti on yhteisöllinen kokemus. Usein meilläkin elämän isot ja syvälliset keskustelut käydään lauteilla istuen. Saunassa jaetaan eri sukupolvien viisautta. Viileään järveen sukeltaminen on kuin puhdistautumisriitti. Japanilaiset varaavat kylpemiseen paljon aikaa. Aika on sijoitus omaan hyvinvointiin.

Itseäni kiinnosti erityisesti luku japanilaisesta kodista. Tilojen jakaminen sisä- ja ulkopuoleksi ja kenkien riisuminen ovat meillekin tuttuja asioita. Japanilaisissa kodeissa on paljon puupintoja ja tämä sama materiaali näkyy meillä myös paljon skandinaavisessa sisustuksessa. Japanissa puupintoja ei maalata, vaan niiden annetaan kaunistua ajan myötä. Japanilaiset kodit ovat myös helposti muunneltavissa. Tähän vaikuttvat monet eri tekijät mm. luonnonolojen mukanaan tuomat haasteet. Tila koetaan myös arvokkaaksi eikä sitä haluta täyttää tavaralla. Tämä liittyy luonnollisesti siihen, että maa on tiheään asuttu ja tilaa ei yksinkertaisesti ole ympärillä samalla tavalla kuin meillä. Meillä  on tapana tuoda luontoa sisälle. Kasveja, oksia ja muita luonnonelementtejä käytetään paljon sisustuksessa. Suomalaiselle vähemmän on yleensä enemmän ja tämä pätee myös sisustukseen. Kunnioitamme omaa ja toisen tilaa.

Olisi ihana päästä joskus näkemään omin silmin japanilainen teeseremonia. Chaji on muodollinen seremonia ja voi kestää neljäkin tuntia. Teeseremonian erityispiirteitä on harmonia, kunnioitus, puhtaus ja tyyneys. Kirja opastaa japanilaisten teelaatujen pariin ja löytyy kirjasta myös ohjeet teeseremonian järjestämiseen. Tiesittekö, että japanilaiset ottvat usein mukaan oman suosikkikuppinsa mennessään kodin ulkopuolelle. Muovisia kertakäyttömukeja ei paljon japanissa näy. Meille suomalaisille kahvi on sydämenasia. Kahvihetki on pyhä ja kuuluu olennaisena osana päivärytmiimme. Kahvipöydässä kahvia kaadetaan arvojärjestyksessä, iäkkäimmille ihmisille ensin. Suomalaista vaatimattomuutta korostetaan kursailulla. Ensimmäisestä kutsusta pöytään harvoin istahdetaan. Kahvi kuuluu arkeen ja juhlaan. Meillä kahdeksan tunnin työpäivään kuuluu kaksi lakisääteistä kahvitaukoa. Meillä juodaan voiton kunniaksi mitallikahveja ja katetaan vieraita varten paras kahviastiasto pöytään, sekä kerätään kummilapselle kahvilusikoita.

Yhteläisyyksien lisäksi meillä olisi myös paljon opittavaa japanilaisesta kulttuurista. Itse nostaisin yhtenä asiana kintsugin. Ajan mukanaan tuomat haasteet tulevat auttamaan meitä tällä polulla. Kintsugi tarkoittaa keramiikan korjaamisen menetelmää, jossa halkeamia korostetaan kullalla häivyttämisen sijaan. Rikkoutunutta astiaa ei heitetä pois, vaan sen ajatellaan muuttuvan arvokkaammaksi. Ajatus ei kuitenkaan ulotu vain esineisiin. Ajatuksia voi soveltaa elämään yleensä. Varsinkin vastoinkäymisten ja vaikeiden asioiden käsittelyssä. Muista arvostaa myös vikojasi ja puutteitasi. Viat ja puutteet tekevät meistä persoonallisia. Älä anna periksi. Näe asiat positiivisessa valossa.

Haava
on kohta,
josta valo
pääsee
sisääsi.


-Rumi

Yhteistyössä Always somewhere else ja Viisas Elämä

tiistai 3. joulukuuta 2019

Päijät-blogit - Kukkaloiston keskellä


Eräänä marraskuisena päivänä sain heittää hyvästit siihen asti hieman kärttyisälle päivälleni kotona lasten kanssa ja suunnata kohti Lahden keskustaa. Päijät-blogit kokoontui Aleksanterinkatu 25 sijaitsevaan Kukka ja Sisustus Neilikka liikkeeseen viettämään yhteistä pikkujoulua. Ihana jouluinen tunnelma sulki syliinsä jo putiikin edustalla. Hämärässä loisti ihana valomeri, joka ohjasi meidät kohti sisätiloja. Olen rakastanut kukkakauppoja ihan pienestä pitäen. Mieleeni on piirtynyt ihania muistoja. Eräällä kauppiaalla oli tapana antaa minulle varrestaan katkenneita pikkuisia kukkasia. Liikuttava ja ihana ele tytön tylleröiselle. Vaalin pientä kukkastani ja silitin sen pehmeitä lehtiä.

Takaisin pikkujouluihin. Oli mukava kokoontua taas yhteen tutun porukan kanssa. Neilikan omistaja ja kukkakaupan sielu Tiina kertoi meille kakkukahvien lomassa värikkäästi omasta polustaan kukkien maailmaan ja työn merkityksestä hänelle. Kuinka valtavan laajasta ja monisäikeisestä työstä onkaan kyse. Kaiken ytimessä on tietysti kohtaaminen asiakkaan kanssa. Minä jäin miettimään millaista on työskennellä kauneuden keskellä. Millaista on tehdä omilla käsillään kauneutta muiden elämään. Kaikki ne värit, tuoksut ja asetelmat. Itse kaipaan ja janoan kauneutta ja yksityiskohtia. Yritän löytää niitä kaikkialta ja joka paikasta. Kaunis leikkokukkakimppu pöydällä edustaa minulle herkkyyttä, lämpöä, värien ja tuoksujen sinfoniaa, sekä veistoksellisuutta. Kimppu sisältää myös aina kauniin ajatuksen ilahduttaisesta, muistamisesta ja kunnioittamisesta.

Kukka ja Sisustus Neilikka on kyllä ihana kuvauskohde. Olisin viihtynyt pidempäänkin vain kuvaamassa kukkaloistoa, kauniita piensisustustuotteita ja jouluvaloja. Tiina ja hänen henkilökuntansa on todellakin käyttänyt kaiken kekseliäisyytensä ja luonut jotakin erityistä ja ainutlaatuista. Käykää tekin sukeltamassa jouluiseen ihmemaahan!








sunnuntai 1. joulukuuta 2019

#slowmorning - Aamukahvilla


*Kaupallinen yhteistyö
Turun Kahvipaahtimo

Minusta on tullut lasten myötä aamuihminen. Ennen lapsia torkutin herätyskelloa viimeisille minuuteille saakka. Join aamukahvini pikaisesti ja juoksin bussipysäkille. Nykyisin hoidan kolmen lapsen aamutoimet ripeästi, jotta yksi heistä ehtii ajoissa kouluun ja kaksi muuta katselemaan aamuohjelmia. Tämän jälkeen on minun vuoroni. Avaan sälekaihtimet, sammutan sähkövalot ja sytytän kynttilän Napsautan diffuuserin päälle. Laitan taustalle soimaan musiikkia, joka kolahtaa sydämeen juuri siinä hetkessä. Tällä viikolla keittiössä on soinut joululaulujen lisäksi Gwen Stefani ja Taylor Swift.

Keitän aamukahvin hartaudella. Tänä aamuna valitsin aamukahviksi Turun Kahvipaahtimon Los Pinos kahvia. Valikoin astiakaapista lempimukini ja kaadan valmiin kahvin kuppiin. Sekaan sokeria ja maitoa juuri oikea määrä. Pidän kovasti kahvin mukanaan tuomasta makupeletista: kinuski, hunaja, kevätkukkia, yrttimäinen, makea ja täysi. Juon aina kaksi kupillista. Usein  katselen ulos keittiön ikkunasta, kun päivä hiljalleen heräilee. Marraskuun harmaina aamuina olen siirtänyt katseeni pois loskasta ja harmaudesta kohti kotikorttelimme jyhkeitä vanhoja puita ja kauniita orapihlaja-aitoja. Tänään joulukuun ensimmäisenä päivänä maisema näyttää ihanan valkoiselle. Taustalla soi hiljaa musiikki. Lapset ovat siirtyneet leikkihuoneeseen leikkimään.

Ihanaa, että uusia kahvielämyksiä on vielä luvassa kahden paketin verran. Tulossa maisteluun Los Pirineos Shade #09 ja La Nueva Montana. Kahvien mukana saan matkata kotikadulta El Salvadoriin ja Guatemalaan. Tänään piipahdin Hondurasissa. Brasilian matkan ansiosta pystyn kuvittelemaan paahteisen auringon ja ilmankosteuden ihollani. Muistan miltä kypsä ananas tuoksui vanhan kaupungin torilla ja, kuinka Atlantin aallot löivät rantaan nostaessani aamukahvin huulilleni. Suloisia kahvimuistoja.


Yhteistyössä Always somewhere else ja Turun Kahvipaahtimo