perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kodin uudet tuulet


Minimalismi on ollut pinnalla jo tovin. Elämäntavassa on jotakin kovin kiehtovaa. Tilan ja elämän hallintaa. Järjestystä. Olen itse aina rakastanut tavaroitani ja ollut hyvin kiintynyt niihin. En osaisi nähdä kotiani tai vaatekaappiani kovin puhtaasti tätä tyylisuuntaa noudattavana. Haluaisin silti olla salaa minimalisti minäkin. Ihailen sitä miten elämäntapaa noudattavat osaavat nähdä olennaisen. Ja onhan siinä nyt oltava jotakin perää, että ihminen on onnellisempi vähemmän tavaran keskellä.

Pieni matkani lähemmäs tätä suuntausta on alkamassa. Olen jo pitkään tiedostanut sen, että liika tavara häiritsee minua. Tavarat suorastaan kaatuvat päälleni, kun avaan kaapinoven. Vintti on jo pitkään toiminut lähinnä varastona. Työhuoneeni peittyy epäjärjestyksessä oleviin kasoihin. Yritän saada talon hallintaani. Laitan tavaroita kierrätykseen ja roskalavalle. Järjestän kaiken uudelleen. Aikaa tähän kaikkeen menee ikuisuus, mutta olen ottanut itselleni käyttöön pienoisen palkintojärjestelmän. Olen luvannut, että urakan päätteeksi saan hankkia kotiin muutamia semmoisia juttuja, mistä olen jo pitkään haaveillut. Vauhdittaakseni projektia kirjoittelen tietysti myös tänne blogin puolelle kuinka edistyn.

Olen aloittanut projektin makuuhuoneen kaapeista. Järjestänyt vauvalle pieneksi jääneet vaatteet säilöön, käynyt läpi myös omani ja mieheni vaatekaapit. Kaikki turha on laitettu kierrätykseen. Ehdin katsastaa myös liinavaatekaapin. Totesimme yhdessä mieheni kanssa, että liinavaatteita on hurjasti, mutta käytämme aina vain samoja. Päädyimme laittamaan pois osan liinavaatteista ja samalla laitoimme ostoslistalle muutaman uuden lakanan parisänkyyn ja yhdet pussarit koko porukalle. Selkeä päätös. Uusi suunta. Ympäröimme itsemme vain semmoisilla asioilla, joista todella tykkäämme.

Katsotaan miten tämä vaikuttaa elämäämme. Seuraavaksi käymme läpi keittiön sekalaiset muovikipot, lasten lelut, käytävän kaapit ja vintin. Mietimme samalla kuinka voisimme tehostaa säilyttämistä. Onko kenties tarpeen vaihtaa hieman järjestystä. Ja hauskintahan tässä on se, että tätä tehdään yhdessä. Onhan kotikin yhteinen.

Voihan rähmä ja räkä ...

Alussa oli paljon ajatuksia ja ideoita. Mitä kaikkea minun pitikään tehdä täällä kotona, kun osa porukasta lomailee toisaalla. Piti siivota koti kerrankin ihan puhtaaksi, järjestää tavarat paikoilleen, karsia esikoisen leluja, muuttaa järjestystä talossa ja hieman sisustella muutenkin. Suunnitelmissa oli pitkät vaunukävelyt kuopuksen kanssa. Kirjan lukeminen ja blogin värkkäilly pojan nukkuessa onnellisena päikkäreitään (ilman jatkuvaa häiriköintiä). Olin valmistautunut ystäväni vierailuun. Olisin keittänyt meille ison kannun teetä ja olisimme turisseet rauhassa kaikki kuulumiset. Minun piti lähteä kuopuksen kanssa katsomaan tätiäni ja kaikkea kivaa.

Ja mitä päädyimme tekemään? Sairastamaan flunssaa kuopuksen kanssa kahdestaan kotona. Ryhmä Rämä eli mieheni ja esikoisemme lähtivät Lappiin ja me jäimme nauttimaan rauhasta tänne kotiin. Olen pyyhkinyt limaa ja räkää monta päivää. Lohduttanut itkevää lasta. Nukkunut istualleni sängyssä lapsi sylissäni. Tuo asento on ollut ainut missä vauvelin on helpompi olla. Syöttänyt särkylääkettä, juottanut nestettä, yrittänyt keksiä sellaista syömistä joka kelpaisi pikku potilaalle. Yrittänyt pidätellä omia yskänpuuskiani, että poika sylissäni ei vain heräisi, vaan saisi edes hetken levätä. Yöt ovat olleet rikkonaisia. Näytän aivan pandakarhulle. Pahinta kuitenkin on, että ikävöin kovasti Ryhmä Rämän jäseniä.

Koti on sotkuinen, minä kaipaan suihkua ja särkylääkettä. Takka pitäisi taas sytyttää. Teemalta olen katsonut jo kaikki lempisajani: Kotilieden lämpöä ja Vera Stanhope tutkii. Seuraavaksi joudun kahlaamaan läpi dokumenttejä.  Pliis tulkaa kotiin Ryhmä Rämä. Kaksi matkalaista, jotka ovat olleet osan aikaa kipeinä Lapissa. Yhdessä on mukavampi sairastaa.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Ruoho vihertämään


Tänä vuonna oli ajatuksena kylvää raeruoho vanhaan kakkuvuokaan. Lähdin sellaista kirpputorilta metsästämään. No tietysti kävi niin, että vastaan ei vain tullut oikeanlaista kakkuvuokaa. Seuraavaksi ajattelin, että tuunaan vanhoista valkoisista Arabian keittolautasista koristeteipillä viljelyyn sopivat alustat. Totesin, että lautaset eivät olleet kovin syviä. Hylkäsin ajatuksen ja rupesin käymään läpi kierrätykseen meneviä lasitölkkejä. Sain ajatuksen.

Lasipurkkien käytössä ei sinänsä ole mitään mullistavaa ja uutta. Jotakin hauskaa ja erikoisempaa saa aikaan sillä, että valitsee tavallisten pilttipurkkien sijaan mahdollisimman korkeita lasipurkkeja. Näin ruoho pääsee kasvamaan todella pitkäksi. Ruohoa ei myöskään tarvitse leikata kovin usein. Jee. Iloa pienestä. Purkkien koristeluun käytimme esikoisen kanssa tarroja, koristeteippiä ja raffinauhaa. Lisää Pääsiäisen tunnelmia löytyy Instagramin puolelta. Blogin puolella on tulossa messulippujen arvontaa, joten pysy matkassa mukana!


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Miljoona linnunpönttöä


Oma piha oli joskus vain kaukainen haave. Ihastuimme kovasti nykyisen talomme pihaan. Ostimme talomme marraskuussa ja lumi peitti silloin kaiken alleen. Pihan suuri koko kuitenkin vakuutti. Ajattelin, että keväällä varmasti piha täyttyy vanhoista perennoista ja mitä kaikkea sitä nyt vanhan rintamamiestalon pihalla kasvaakaan. Keväällä huomasimme, että piha olikin melkoisen tyhjä. Roskaa kyllä löytyi ja sitä siivosimmekin pois tontilta melkoisesti. Edelleenkään pihaltamme ei löydy mitään ihmeellisiä istutuksia tai rakennelmia. Muutama vanha omenapuu ja iso vaahtera keskellä pihaa. Tonttia reunustaa pitkät koivut. Puut ovatkin parasta koko tontilla. Halua olisi suunnitella ja tehdä, mutta aikaa on juuri nyt liian vähän. Piha on odottavassa tilassa.

Onneksi pihasta voi nauttia myös muuten. Isolle nurmikolle laskeutuu välillä lintuparvia ja pihapiirin pöntöissä on kuhinaa. Oravat kipittävät pitkin aitoja. Lasten kanssa on ollut kiva seurata pihan elämää. Linnut laulavat ja tuulikellot soivat. Ja kyllähän piha on toimittanut monesti myös terapeutin virkaa. Porstuan rappusilla on istuttu monesti kahvikuppi kädessä mietiskelemässä milloin mitäkin pulmaa. Seisty keskellä pihamaata esikoisen höyrytessä ympäriinsä. Nukutettu kuopusta vaunuissa. Päätä on puristanut paljon vähemmän raikkaassa ilmassa (hih). Oma piha on rakas, vaikka emme juuri nyt pysty panostamaan siihen täysillä. Ideoita kerään silti talteen ahkerasti. Ja pieni pala kerrallaan pihastakin tehdään meidän näköisemme. Olen luottavaisella mielellä.

Appi oli tehnyt pihan puihin pari uutta linnunpönttöä. Ihaninta oli, että pönttöihin oli merkattu lasten nimikirjaimet. Esikoinen oli heti kovin innostunut saamaan oman pönttönsä puuhun kiinni. Tuumasta toimeen. Heti oli uusien pönttöjen kimpussa uteliaita pikkulintuja. Mies rekisteröi linnunpöntöt Miljoona linnunpönttöä (by Yle Luonto ja yhteistyökumppanit) -kampanjan kotisivuilla. Lähtisitkö sinäkin mukaan?




Juuri nyt flunssa käy koko perhettä lävitse ja takana on jo muutamia pakollisia sisäpäiviä. Haluaisin kovasti ulos, mutta vielä pitää malttaa sairastaa. Keväinen aurinko on melkoisen kirkas. Tarvitsee kaivaa aurinkolasit esille. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Samettisen pehmeää luonnonkosmetiikkaa


Sain laveralta muutamia tuotteita kokeiluun ja tässä teille tiivis paketti testailuistani. En löytänyt moitteen sijaa. Olen täysin tyytyväinen. Ja hieman ihmeissäni. Paluuta entiseen ei ole. Nämä kolme tuotetta on tehnyt meikkaamisesta jälleen hauskaa puuhaa. En enää tuskaile meikkien kanssa. Tämä homma on nyt ratkaistu!


lavera Beautiful Mineral Quattro -mineraaliluomiväripaletti -Cappucino Cream 02 Paletista löytyvät eri ruskean ja beigen sävyt ovat ihania! Ole jo pitkään etsinyt juuri minulle sopivia sävyjä ja tässä paletissa kaikki toimii. Voin tehdä näyttävämpää ja arkimeikkiä samalla paletilla. Rikkaat ja herkulliset värit sisältävät luonnon mineraalipigmenttejä. Luomiväri levittyy luomelle todella helposti. Luomivärin voi taputella myös kevyesti luomelle (jos sattuu huomaamaan reissussa, että meikkisiveltimet jäivät kotiin). Kaunis kiilto ja ihanan pehmeä lopputulos. I Love it!

lavera So Fresh Mineral Rouge Powder -Mineraaliposkipuna Charming Rose 01 Sisältää jojobaöljyä sekä valoa heijastavia pigmenttejä. Tällä poskipunalla saa todellakin aikaan Lumikkimaisen hehkun poskille. Levittyy helposti iholle ja sävy on todella kaunis ja raikas.

lavera Soft Eyeliner -Silmänrajauskynä -black 01 Sisältää Jojobaöljyä ja on erittäin hellävarainen silmänympärysiholle. Jälleen kerran on kehuttava miten helposti silmänrajauskynä levittyi luomelle. Tuloksena kaunis rajaus. Suosittelen tuotetta ehdottomasti, jos on minun tavoin hieman hakusessa tuo rajausten tekeminen. Tämän kynän avulla se on huomattavasti helpompaa.


Postaus on MiruMarun ja laveran yhteistyötä

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Minä pidän sinulle paikkaa ...

 

Kirjoitellaan päivän kuulumisia. Meillä on täällä ihan huikea keli. Pihapuut saavat tuulelta kyytiä, aurinko paistaa ja välillä pyryttää. Ulkona keli näyttää ihan minulta. Olen sekoitus sitä ja tätä. Kuopus tuhisee päikkäreitä ja esikoinen on pienenä potilaana. Kiikuttelen mehua ja niistän nenää. Yritän pitää potilaan tyytyväisenä. Toivoisin, että voisin vetää päälleni ulkotakin ja saappaat ja mennä pihamaalle seisomaan. Ihastelemaan luonnon suurta näytöstä, joka on luotu ihan minua varten. Seisoisin tuiskeessa ja antaisin tuulen tarttua kaulukseeni. Viedä murheeni etäämmäksi.

Elämä on todellakin ihmeellistä. Toisaalta se antaa, niin paljon ja toisaalta taas vie rankalla kädellä. Odottamattomat repäisyt kouristavat syvemmin. On sitten kyse ihmissuhteiden rikkoutumisesta tai läheisen ihmisen menettämisestä lopullisesti. Monille asioille elämässä on oma syklinsä. Minä olen aina ollut itsepäinen. En ole osannut luopua. Välillä olen pitänyt kiinni jostakin itsepintaisesti. Kuunnellut sydäntäni. En ole suostunut antamaan periksi (en tuumaakaan). Ja kerran se on todellakin ollut se ainoa ja oikea tapa.

Elämässä on kuitenkin riittämiin asioita, jotka tulee niellä mukisematta. Rimpuilu sydänverellä ei auta. Huomaan olevani tilanteessa, missä sydän ei suostu uskomaan. Minä pidän sinulle paikkaa. Ja sinä et enää tule. Suru on myös kaunista. Se on kunnioittamista. Minä muistan sinut.

Kaikki elämäni menetykset ovat muuttaneet minua peruuttamattomasti. Elämä muuntuu ja saa uusia muotoja. Kasvaminen tekee välillä kipeää. Ja kasvamistahan tapahtuu ihan jatkuvasti. Välillä isoina harppauksina ja välillä taas yksittäisten asioiden ymmärtämisen kautta. Pienten ilojen kautta löytää takaisin polulle. Tuuli, aurinko ja pieni tuiske. Hyvää viikonloppua kaikille! Hali. Kiitos, että jaksatte lukea ja vierailla blogissani, vaikka juuri nyt kirjoittelu on saanut hieman tummempia sävyjä. Kohti aurinkoa mennään jokaisella askeleella.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Keikauskakku


Tämä kakku on helppo ja nopea valmistaa. Reseptiä voi mukavasti muunnella sen mukaan mistä itse tykkää ja mitä kulloinkin on saatavilla. Minä teen kakun lähes aina luumu/kirsikka päällisellä. Äitini taas usein laittaa kakun päälle ananasta ja kirsikoita (sellaisena kakun lapsuudestani muistan). Täytyy muistaa vain laittaa reilusti fariinisokeria päälle!!Tämä ei tosin ole pakollista. Minä tykkään, kun hedelmät hieman karamellisoituvat.


4-5 omenaa
tai 8-10 luumua
1/2 purkkia kirsikoita
100 g voita
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
2dl vehnäjauhoja
2-3 rkl tomusokeria päälle ripoteltavaksi
Pese ja suikaloi omenat paksuiksi lohkoiksi. Voitele ja leivitä pyöreä irtopohjavuoka, joka on halkaisijaltaan noin 22 cm. Sulata voi kattilassa. Lämmitä uuni 175-asteiseksi. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää sulatettu voi ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Asettele omenalohkot kehäksi voidellun vuoan pohjalle (lisää halutessasi fariinisokeria ja kanelia). Kaada taikina hedelmien päälle. Paista uunin alaosassa 35-45 min. Anna jäähtyä ja kumoa. Ripottele päälle tomusokeria (mantelilastuja).

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Rakkauden aikalisä


Vedin hieman henkeä ja pidin taukoa kirjoittamisesta. Tauko venyi melkein kahteen viikkoon. Onneksi sain postailla teille Yle vierailustani. Aihe ei ollut kovin henkilökohtainen. Pieni tauko tässä puuhassa katkaisee totutun kirjoittamisen rytmin. Samaan aikaan omat tunteeni ovat myllertäneet. On tuntunut jopa pienoisen vaikealle palata blogin äärelle. Jatkaa elämää eteenpäin.

Tiedättekö sen tunteen, kun ulkona on ihana ja aurinkoinen ilma. Painat pään viileätä ikkunalasia vasten. Katsot kaikkea lasin läpi. Et mene ulos. Suru tuntuu samalle. Olen minä toki seissyt pihalla muksujen kanssa ja tehnyt kaikkea sitä mitä minulta odotetaan, mutta sydämen ympärille on laskeutunut raskas varjo. Hetken mielessäni kävi, että en palaa enää blogini äärelle. Nykäisen töpselin pois seinästä. Sitten muistin miten kovasti ystäväni rakasti sanoja ja kirjoittamista. Kuinka surulliseksi hän tulisi jos kuulisi, että suru sai minut lopettamaan kirjoittamisen.


Astuin todella toiveikkaana tähän vuoteen. Ja toki moni asia onkin loksahtanut omassa henkilökohtaisessa elämässäni ihanasti paikoilleen. Olen kiitollinen. Tämä alkanut vuosi on kuitenkin vienyt minulta jo kaksi ystävää. Toisen lopullisesti ja peruuttamattomasti. Ajattelin antaa itselleni luvan kirjoittaa blogiin nyt ainakin hetken aikaa kevyistä aiheista. Postaillaan luonnonkosmetiikasta, keikauskakusta, Tavastian keikasta ja sen sellaisesta. Rakkaudesta on juuri nyt liian vaikea kirjoittaa. Lupaan palata aiheen pariin, kun oma olo helpottuu. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Voi Hintikka sentään...


Yle Marja Hintikka Live on tullut kuin taivaan lahjana meille ruuhkavuosien kanssa tarpoville. Sanottava on, että monesti ohjelma takoo myös sopivasti järkeä päähämme. Ohjelmassa käsitellyt aiheet saavat meidät koomassa pyörivät putkiaivot ajattelemaan. Ohjaa meidät lempeän hauskalla, mutta myös ravistelevalla tavalla oikealle polulle. Menemään ilo ja riemu edellä. On tärkeää osata nauraa oli sitten kyse töhnämunista tai lasten ruutuajasta. Välillä meillä vanhemmilla tuppaa pipo kiristämään liikaa. Kaikki Marja Hintikka Liven JAKSOT  ovat nähtävissä (onneksi) Areenassa!


Ohjelma on saanut minut myös muistelemaan oman lapsuuteni kultaisia päiviä. Asioihin suhtauduttiin tuolloin terveen huolettomasti. Jälkeenpäin ajateltuna voisi sanoa, että olen itse saanut elää aika vapaan lapsuuden. Lämpöisinä kesäpäivinä vuoltiin pajupillejä ja välillä osuttiin omaan sormeen linkkuveitsellä. Nyt oman esikoiseni kohdalla olen todellakin pelännyt antaa saksia käteen, että ei vain sattuisi mitään. Haloo. Ajatukset ovat omituisesti vinoutuneet monen asian suhteen. Ei ihme, että alkaa paine kasvamaan päässä.


Leikkisyys on avain onneen. Oli sitten kyse lasten kasvatuksesta tai omasta parisuhteesta. On sallittua ja välillä ihan toivottavaakin pysähtyä miettimään omaa elämäänsä. Pohtia mitä siltä elämältään oikein haluaa. Onko itse se suurin este omalle onnellisuudelleen? Väsymys tekee meistä jokaisesta välillä V-päitä. Olisiko pienillä muutoksilla omassa arjessa mahdollista lisätä omaa ja muiden elämänlaatua? Ilon ja voiman voi löytää uudestaan. Elämä nyt useimmiten on sitä arkea, mutta eihän sen tarvitse olla huono juttu? Järjestäkää aikaa perheelle ja parisuhteelle. Pitäkää toisistanne huolta ja rakastakaa. Aidosti, näkyvästi ja suureen ääneen. Älkää vain suorittako avioliittoa ja vanhemmuutta. Minäkin sain tehdä valinnan, että jatkanko tiukkiksena lopun elämääni vai muutunko hauskemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi kumppaniksi miehelleni ja rennommaksi äidiksi lapsilleni. Kiitos Marja Hintikka ja koko tiimi.


Kiitä ja arvosta elämääsi kuuluvia ihmisiä. Jos sinulla on jokin tärkeä ihminen, jota sinä haluaisit muistaa tartu Hintikan haasteeseen. Lisätiedot pienen videon tekoon löydät TÄSTÄ. Itse olin mukana tammikuun lopussa MHL Yllättää osiossa mieheni kanssa ja voin sanoa sen tuoneen aivan uutta potkua parisuhteeseen ja elämään yleisestikin. On hienoa yllättää. Se on sydäntä pakahduttavaa iloa ja lämpöä. Suosittelen. Otatko sinä haasteen vastaan? Älä anna arkuuden olla esteenä. Kyse on loppujen lopuksi pienestä hetkestä elämässä. Muistosta tulee kuitenkin rakas ja vaalittu, niin yllätyksen järjestäjälle kuin itse yllätettävälle. Video pitää olla lähetettynä 10.3 mennessä. MHL:n Fb-sivuilla käydään myös hyvää keskustelua ja jaossa on jo videoita tulevan maanantain aiheesta.


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Karkauspäivä Ylellä


Maanantaina sain huikean mahdollisuuden hypätä seikkailemaan Ylen ihmeelliseen maailmaan. Vierailupäivä Ylellä oli kokemus vailla vertaa. Lisätään nippuun vielä mahtavia uusia ja vanhoja blogikollegoita: päivä oli täynnä iloista pulinaa ja kameroiden räpsettä. Voin vain taas kiittää tätä loistavaa harrastusta, joka avaa ovia mielenkiintoisiin paikkoihin.

Nimikierroksen ja alkumaljojen (mango/inkivääri/hunajasmoothie) jälkeen tutustuminen alkoi piipahduksella YleX:n tiloihin, jossa Ida Karimaa veti parhaillaaan Uuden musiikin iltavuoro lähetystä. Iloinen Ida ehti musiikin soidessa jutella kanssamme tovin. Tuli hetkessä sellainen olo, että siinä mimmi tekee omaa unelmaansa todeksi. Todella inspiroivaa. Mukana menossa oli myös mediatoimittaja Nadja Kamara.



Matkamme jatkui kohti Yle uutisia ja A-studion kuvausstudiota. Aivan varma en ole kuka tässä kuvassa haastattelee ja ketä. Ja mistä puhutaan. Näyttää kuitenkin melkoisen hauskalle puuhalle.



Tottakai kurkistimme myös maskiin. Ja toki siellä piti myös hieman hullutella bloggareiden tapaan. Ja harmitella, miksi ihmeessä en laittanut huulipunaa kotoa lähtiessäni. Ihailin myös suuresti Ihmemutsin upeaa kampausta.


Urheilutoimitus olisi varmasti ollut mieheni suosikkikohde vierailulla. Tapio Suomisen tuttuakin tutumpi ääni sai hymyilemään. "Urheilun deski on kuin ehtoollispöytä. Se tarjoaa jokaiselle jotakin." (Filosofi Petri Sjöblom, 2016) Tämän viisauden äärellä urheilutoimittajat tekevät työtänsä.


Aamu-tv:n studiolla törmäsimme uutistenlukija Marjukka Havumäkeen, joka jakoi kanssamme ajatuksiaan työstään. Kuinka paljon meille katsojille näkymätöntä työtä päivä sisältääkään.




Ennen iltaohjelmaa saimme nauttia porukalla ihanan illallisen. Tarjolla oli herkullista bataattisosekeittoa chorizo-pullilla (ehdoton lempparini), Teryaki-lohta, wasabitahnaa, chili-inkiväärikastiketta, paistettua kasvisriisiä ja herkullinen valikoima salaattiaineksia. Jälkiruokana jäätelöpallot pistaasi- ja keksirouheella. Pöytäkeskustelut pyörivät tietysti tv-ohjelmien ja bloggaamisen ympärillä.


Minä kuulun testikuvan töllääjä sukupolveen. Tämä näkyy siinä, että odotan yhä maltillisesti suosikkisarjani uusien jaksojen ilmestymistä kokonaisen viikon. Netflix on minulle kirosana.

Vierailu syvensi entisestään mielikuvaani siitä miten huolella ihmiset töitä Ylellä tekevät. Takana on paljon intohimoa ja tinkimättömyyttä. Yleläiset tuntevat ylpeyttä työstään. Kaiken keskeltä on aistittavissa myös se, että me katsojat olemme heille tärkeitä. Tämä näkyy monella eri tapaa: ohjelmatoiminnassa, sisältötuotannossa, sekä katsojaa kunnioittavassa asenteessa. Elämme tiedon aikakautta. Nyt jos koskaan vastuullisen sisällön tuottaminen ja sen eteenpäin vieminen oikealla tavalla on ensiarvoisen tärkeää.

Ruokailun jälkeen saimme nähdä ennakkoon Futisvanhemmat -sarjan ensimmäisen osan. Lahtelaisena oman kotikaupungin näkeminen isolta screeniltä lämmitti tietysti aivan erityisesti. Vilpittömästi voin kehoittaa kaikkia seuraamaan uutta sarjaa. Yllättävän mielenkiintoinen aihe. Meidän lapset ovat vielä sen verran pieniä, että intohimoinen harrastaminen ei ole vielä aivan ajankohtaista, mutta varaudun jo nyt henkisesti kioskivastaavaksi. Sarja alkaa 29.3



Iloinen päivä kruunattiin vielä Marja Hintikka Liven yleisössä. Tästä näpyttelen teille vielä ihan oman postauksen!! Lämmin kiitos ihanasta päivästä: Marja-Ainamo McDonald, Mika Ojamies, Nina Varis, Heli Vartiainen, Ulla Vuorela ja Sanna Suomalainen!!

Kiitos seurasta myös ihanat bloggarit: