tiistai 24. heinäkuuta 2018

Kohti yhteistä elämystä



Kaupallinen yhteistyö

Muutamaan otteeseen olenkin ehtinyt blogissa mainita tulevan Unkarin reissun. Torstaina lähdemme vihdoin mieheni kanssa matkaan vuoden odotuksen jälkeen. Vuoden varrella on tullut useaankin kertaan fiiliksiä, että matka ei koita ikinä. Vielä nytkin tavaroita pakatessani olen vähän epäuskoinen. Olemmeko todella lähdössä reissuun aivan kahdestaan? Edellisen kerran olemme olleet kahdestaan matkalla reilut kahdeksan vuotta sitten. Unkari valikoitui kohdemaaksi arvatenkin siksi, että matkaamme F1 osakilpailuun. Harva tietää, että olen seurannut formuloita uskollisesti 90-luvulta lähtien. Reissu on monella tapaa merkityksellinen. Näen ensimmäistä kertaa livenä F1 sirkuksen ja on varsin upeaa päästä kannustamaan oman kotikylän poikaa. Lisäarvoa kaikelle toki antaa myös se, että pääsen jakamaan kokemuksen oman puolisoni kanssa. Ohjelma reissussa tulee olemaan aika tiukka, sillä seuraamme harjoituksia, aika-ajoja ja itse kilpailua radalla.


Matkalle otamme mukaan vain sen, minkä saamme käsimatkatavaroihin mahtumaan. Sainkin yhteistyön merkeissä reissulle mukaan aivan ideaalin kokoisen Globe Hope:n  LINDA-repun, joka on valmistettu Ruotsin armeijan laivastosäkistä. Minulla ei ole ikinä ongelmia pakkaamisen suhteen. Mieheni pakkaa jokaiseen yhteiseen reissuun aina triplasti enemmän vaatteita mukaan kuin minä. Koen oikeastaan melkoisen helpottavana seikkana sen, että otan mukaani vain sen, minkä saan reppuuni mahtumaan. Yksi vaatekerta kulkee kätevästi päällä ja loput repussa. Sää tulee olemaan Unkarissa yhtä helteinen kuin kotimaassakin. Pakkaan mukaan ohuita ja kevyitä vaatteita. Aurinkolasit ja hellehattu ovat reissussa aivan pakolliset.



Uusi reppu on varmasti pitkäikäinen kumppani. Uskon, että taitamme yhdessä vielä monta reissua. Olen jo kotosalla ehtinyt testata reppua selkään ja se on minulle juuri oikean kokoinen. Reppu on myös kannettaessa erittäin miellyttävän tuntuinen. Vetoketjut ovat tukevia ja repusta löytyy monta kätevää taskua. Laadukasta työtä!! Iso plussa myös siitä, että reppu istuu aivan täydellisesti tyyliini.

GLOBE HOPE:

Since 2003
Valmistaa uniikkeja ja yksilöllisiä ekotuotteita
mm. vaatteita, laukkuja ja asusteita 
Tuotteet valmistetaan kierrätys- ja ylijäämämateriaalista
Lähituotantona
Tuotteet ovat uniikkeja, kestäviä ja pitkäikäisiä


Aivan pelkkää ihanuutta ei reissuun lähteminen ole. Tänään olen jo salaa itkenyt ensimmäiset itkuni. Lapsia tulee mieletön ikävä. Olen aina ollut vähän huono lähtemään pois kotoa. Tähän vuoteen mahtuu pari reissua. Pakotan itseni pois kotoa. Tiedän sen olevan ainut keino päästä hetkeksi omien ajatusteni pariin. Tiedän, että reissu tekee minulle hyvää, vaikka lähteminen onkin vaikeaa.

Yhteistyössä Always somewhere else ja GLOBE HOPE

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Hienostunut ja moderni Kaverini


Kaupallinen yhteistyö

Meidän talon keittiö on ollut postausten keskiössä nyt pienen tovin. Muutosta on tapahtunut ja vielä on paljon uusia suunnitelmia muhimassa. Keittiö on aina ollut yhdistelmä modernia ja mummolaa. Tyylillisesti pidättäydyn edelleen samassa sekamelskassa, mutta keittiön värejä olen pyrkinyt karsimaan. Samalla aikamoinen määrä pikkutavaraa on saanut lähtöpassit keittiöntasolta ja tilalle olen asetellut muutamia harkittuja juttuja. Keittiömme seinät ovat yhä keltaiset, mutta vanha heleän vihreä muuri sai juhannuksena harmaan värityksen. Samalla maalasin myös yhden keittiön yläkaapeista mustaksi. Nämä kaksi juttua tekivät keittiöstä hivenen rauhallisemman ja aikuismaisen. Tällä erää en ajatellut koskea keittiön seiniin. Keltainen saa säilyä ainakin toistaiseksi. Myöhään syksyllä ja talvisin keltainen keittiö on aivan ihana. Seinät säteilevät auringon tavoin. Keittiö on lämmin ja kutsuva.

Mitä vielä olisi luvassa? Ajattelin vaihtaa kotona muutaman kalusteen paikkaa ja tehostaa säilytystä. Keittiöön on tulossa lisää harmaata hyllyn ja ilmoitustaulun avulla. Ajattelin myös laittaa kauniita astioita enemmän esille ja lisätä viherkasveja. Keittiönpöydän tuunaaminen pyörii myös mielessä. Keittiön pieniä muutoksia pääsee tietysti seuraamaan täällä blogissa. Palatakseni takaisin pieniin harkittuihin juttuihin. Muotoilija Essi Peltoniemi Keski-Pohjanmaalta suunnittelee ihastuttavia julisteita, postikortteja, riipuksia, tarjottimia ja leikkuualustoja. Kaverini Designs saattaa olla sinulle jo tuttu. Suomalaisista materiaaleista valmistetut tuotteet vilahtelevat ahkerasti Instagramin kuvavirrassa. Meille kotiutui hetki sitten kaunis ja herkkä Kota- leikkuualusta. 

Keittiön ilmeen muutos etenee kenties hieman hitaasti, mutta etenee silti. Minulle itselleni on iso juttu, että voin keskittyä hektisen pikkulapsiarjen keskellä myös omiin projekteihini. Saatuani jotakin lähemmäs maalia tunnen sisäistä riemua. Huonona päivänä käyn mielessäni lävitse listaa kaikesta siitä, mitä olen saanut kotona aikaan ja se auttaa jaksamaan.


Kaverini Kota- leikkuualusta:
Valmistettu kotimaisesta koivuvanerista Suomessa.
Pinta on kestävä ja
siinä on ympäristöystävällinen melamiinipohjainen pinta

Yhteistyössä Always somewhere else ja Kaverini Designs

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Musta keskiviikko


Keskiviikkona ylitseni vyöryi unettomien öiden aalto. Lapset päättivät yhteistuumin herätä ennen aamuseitsemää. Kaikkia kiukutti. Esikoisen mielestä aamupala oli jälleen kerran ihan vääränlaista. Seuraavaksi vuorossa oli tuttu taistelu lastenohjelmista. Esikoisen ja Pikku Herran suosikit menevät eri kanavilla. Koko päivän aikana ei tuntunut löytyvän yhtään leikkiä, joka olisi kaksikolta sujunut. Tappelua ja nahistelua riitti olimme sitten sisällä talossa tai pihamaalla. Koko päivä tuntui täyttyvän kaatuneista maitolaseista. Jääkaapissa tuntui olevan vain ainaista nakkia. Miehelläkin menisi töissä vähän myöhempään. Kaikki oli jotenkin pielessä. Päivään ei löytynyt rytmiä. Osansa kaikessa oli myös rankoilla helteillä.

Yhden päivän ajan matelin pohjamudissa. Kaikki tuntui puurolle ja totaalisen painostavalle. Mielessäni kuvittelin pitkässä ketjussa jatkuvat ruuhkavuodet. Vinkki: ajatusta ei pitäisi koskaan päästää karkaamaan, niin pitkälle. Väistämättä edessä on ahdistus, vaikka omaa arkea normaalisti rakastaisikin. Ja toki rakastankin. Keskiviikkona oma riittämättömyyden tunne nosti taas päätänsä. Ajattelin kuinka en ole sellainen äiti, jollainen haluaisin olla. Väsymys näkyy liikaa toiminnassani. Haluaisin näyttää lapsilleni sen hauskan ja keveän puoleni. Lapseni tuskin sanoisivat minua seikkailijaksi, vaikka juuri sellainen olen sisimmältäni. Haluaisin jaksaa lukea jokainen ilta kymmenen iltasatua ja todella pysähtyä juttelemaan lasten kanssa. Haluaisin olla kiinnostunut heidän asioistaan, enkä hukkua pykkivuoren alle.

Torstaina taas olo oli kevyempi. Aurinko jaksoi paistaa ja leikimme lähes koko päivän pihamaalla suihkupulloilla. Söimme kirsikoita puista ja muutama vadelmakin oli jo kypsynyt pensaissa. Pikku Tähti viihtyi kärryssä tai vieressäni pihakeinuissa. Tummat pilvet kaikoavat onneksi nopeasti. Henki kulki taas keuhkoissa ja painava tunne oli poissa. Väsymyksen pauloissa tunteet ovat kuin terävä miekka. Puoliksi nukutun yön jälkeen herää taas uuteen aamuun virkeämpänä. Onhan puolikas yö paljon parempi kuin kokonainen valvottu yö. Turhautumisen ja ahdistuksen tilalla on taas kiitollisuutta.

Pikkuisesti myös ajattelen, että ei minulla ole lupaa valittaa. Enää muutama päivä ja pääsemme reissuun puolisoni kanssa. Vuosi täynnä odotusta on vihdoin täyttymässä. Usein taitaa olla niin, että pitkä odotus purkautuu juuri ennen viimeistä määrähetkeä. Onhan meillä ollut tietynlaiset ruuhkavuosien paineet hartioillamme ja siihen pääälle vielä monta muutakin juttua. Kenties sitä saakin vähän väsähtää loppumetreillä. Reppureissumme on toki melkoisen ohjelmoitu, mutaa siltikin aivan meidän omaa aikaa. Onkin aikamoisen mielenkiintoista nähdä, kuinka osaamme puolisoni kanssa kohdata reissulla. Parisuhde on jäänyt kaiken muun jalkoihin ja nyt pitäisi kuroa kiinni tuota etäisyyttä. Unkarin jälkeen on jäljellä vielä kolme viikkoa yhteistä perheaikaa. Tehdään retkiä, juhlitaan esikoisen syntymäpäiviä ja nautitaan toistemme seurasta. Opetellaan yhdessä viikko uutta arkea esikoisen kanssa, joka aloittaa koulutiensä. Paras on vielä edessä.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Kesäpäivä Porvoossa


Vietimme viime lauantaina aurinkoisen päivän Porvoossa. Sää oli lähes tukala, mutta oli ihana päästä hetkeksi pois kotikadulta. Porvoo on minulle entuudestaan tuttu paikka, mutta vielä löytyy paljon tuntemattomia pieniä kujia. Kaupunki tarjoaa runsaasti erilaisia kuvauskohteita. Tällä reissulla en ehtinyt paljoa kuvaamiseen keskittyä, mutta sain silti räiskittyä kauniita räpsyjä. Todella inspiroiva ympäristö. Katuja kävellessäni ajattelen aina, kuinka onnekkaita ovat ihmiset, jotka saavat asustaa kauniissa ja uniikissa ympäristössä. Ulkomailla on tietysti myös aivan upeita kohteita, mutta kyllä nämä meidän kotimaankin kohteet ovat melkoisia kaunottaria.



Vanhassa kaupungissa on paljon tunnelmallisia kahviloita ja pikkuisia putiikkeja. Hieman harmillista, että kaikkialle ei pääse lastenrattailla. Jouduimme jakautumaan välillä kahteen porukkaan. Pikku Herran kanssa kävimme tietysti ostamassa miekan lelukaupasta ja Pikku Tähdelle löytyi samasta paikasta kiva kärpässieni kokoelmien jatkoksi. Koko joukko herkutteli jäätelöannoksilla. Aika kului todella nopeasti ihastellessa vanhoja rakennuksia ja kauniita kukkaistutuksia. Lähes jokaisen putiikin tai kahvilan ulkopuolella oli kaunis pieni asetelma kukista ja rustiikkisista huonekaluista. Kerrassaan kaunista ja samalla yksinkertaista ja helppoa toteuttaa missä tahansa.




Reissusta jäi mieleen erityisesti mukava seura, keppihevoset ja muut käsityöt, sekä yleinen tunnelma. Porvoo on paikka, jossa helposti viriää keskustelu ihan tuntemattomankin kanssa. Ihmiset ovat lomalla ja hyvällä tuulella. Itse jäin haaveilemaan rauhallisesta reissusta aikuisten kesken. Mieleni teksisi kurkistaa jokaiseen pikkuiseen putiikkiin ja tutustua kaupungin kehuttuihin kirpputoreihin. Pienet matkalaiset väsähtivät reissussa ymmärrettävästi melkoisen nopeasti. Ja toki meillä matkataan aina lasten ehdoilla. Hei, hei Porvoo. Kunnes taas kohdataan.









torstai 12. heinäkuuta 2018

Lisää mustaa keittiöön


* Kaupallinen yhteistyö

Keittiön yläkaappi otti tovi sitten hieman iskua. Mieheni pudotti astian ylähyllyltä ja se raapaisi pudotessaan maalipintaa mukaansa. Juormua oli ikävä katsella ja teinkin siihen pikaisen tuunauksen mustalla sisustuskalvolla. Kalvo ei kuitenkaan kestänyt kovassa käytössä ja oli aika miettiä uutta ratkaisua. Moni varmasti muistaakin juhannukseni maalaushommissa ja päätinkin jatkaa samalla linjalla. Kokeilu vaati hivenen rohkeutta. Mielessä oli peikkoja ja epäilyksiä. Onhan se ihan totta, että kukaan ei halua sössiä keittiönkaapin maalausta. Mietin miten "iloinen" mieheni olisi, jos kokeiluni epäonnistuisi.

Irrotin kaapista vetimen. Putsasin pinnan huolellisesti. Teippasin keittiön kaapin laidat ja telasin sen kahteen kertaan vesiohenteisella Coloria EXO tartuntapohjamaalilla. Annoin kerrosten kuivua hyvin. Tämän jälkeen maalasin kaapin oven kahteen kertaan mustalla Coloria Greenline sisustusmaalilla. Hivenen jouduin paikkamaalaamaan laitoja, mutta lopputulos oli lopulta ihan siisti. Ei enää juormuja ovessa ja musta väri antaa keittiölle taas uutta ilmettä. Maalaaminen on siitä kivaa puuhaa, että lopputulosta voi työstää, kunnes se miellyttää omaa silmää. Paikkamaalausten tekemiseen ei maailma kaadu. 


Maalaaminen on helppo ja suhteellisen edullinen tapa muuttaa kodin ilmettä. Muutosta voi tukea tekstiileillä ja piensisustustavaroilla. Meidän keittiössä uutta ilmettä tukee Mayn kivat tiskiharhat ja metallikori, sekä uudet pannulaput. Haaveilen vielä uudesta keittiönpöydästä (ajattelun tuunata itse), matosta ja viherkasveista. Kyllä me naiset ymmärretään näitä remonttihommia siinä missä miehetkin. Kaiken voi googlata tai kysyä viisaammalta. Maalipurkin kyljestä voi lukea ohjeet ja ryhtyä hommiin. Minulla on päässäni oma lista, josta napsin pois tehtyjä hommia yksi kerrallaan. Miehen loman koittaessa valjastan hänet avuksi hommiin. Keittiön alasokkeli lähtee vaihtoon ja se on lupaus (itselleni).


Yhteistyössä Always somewhere else ja Coloria

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Suojeluksessa


Elämässä pitäisi surra ja katua mahdollisimman vähän. On parempi olla katsomatta taakseen. Olla näkemättä kaikkea sitä, mistä on jäänyt joskus paitsi. Olemme kuitenkin inhimillisiä otuksia ja joskus mietteet nousevat pintaan. Sitä katsoo itseään peilistä eilen, tänään ja huomenna. Toiset pitävät siitä, mitä näkevät ja toisille se taas on lähinnä kipeä muistutus. Minä opin jo varhain läksyni. En muodostanut itsestäni juurikaan kuvaa sen mukaan, mitä mieltä muut ihmiset minusta olivat. Pidin etäisyyttä ja se piti minut myös yksinäisenä. Lopulta yksinäisyyteen tottui ja siitä tuli oma salainen turvapaikkani. Ulkoreunalla pysyminen suojeli minua nuorempana myös ryhmäpaineilta. Minun oli helppoa sanoa useaan asiaan EI. Sama varmuus omasta mielipiteestä on pysynyt kyydissä aikuisuuteen asti.

"Miltä sinusta todella tuntuu? Olet aina, niin harkittu". Jostakin syystä puolitutun kommentit ovat jääneet matkaani. "Mitä sinä haluaisit, että minä sanoisin?" Suruni ovat aina olleet yksityisiä. Ne ovat usein pysyneet mieleni sopukoissa. Tietynlainen sisäänrakennettu ylpeys on usein estänyt minua tuomasta tunteitani julki. Minä olen ajatukseni ja tunteeni. Periaatteet ja arvot ovat aina ohjanneet minua kaikessa mitä teen. Ja jos joskus olen ollut väärässä, niin on minulla ollut myös rohkeutta pyytää anteeksi. En ole ikinä valehdellut elämäni ihmisille. En ole rikkonut yhtäkään lupausta, jonka olen tehnyt. En silti pidä itseäni parempana ihmisenä. Joskus arvoni ovat tehneet minusta myös onnettoman. Kieltäneet minulta onnellisuuden. Olisi ollut helpompaa, jos olisi välillä syönyt sanansa. Rikkonut lupauksensa.

Välillä minusta on tuntunut yksinäiselle ja vanhan maailman jäänteelle. Tässä ajassa ajetaan usein itsekkäästi omia etujaan. Pelataan pelejä. Ihmisten sanoissa ja teoissa ei ole kunniaa. Sydän tallataan maahan kevein perustein. Eletään hetkessä, jossa kaikki tuntuu olevan sallittua, myös toisen ihmisen sielun satuttaminen. Minä olen onnekas. Minun suojanani on ollut  mieletön kilpi tai hentoinen siipi. Varjelus. Välillä tuntuu, että olen pienestä asti saanut kulkea lasinsirujen päällä. Jaloissani ei kuitenkaan ole ainoatakaan haavaa. Olen välttänyt vaaran monta kertaa. Koskaan en ole etsinyt pimeyttä. Kenties me yksinäiset hohdamme valoa, joka houkuttaa pimeydessä kulkevia. Yksinäisyys nähdään haavoittuvuutena, johon on helppo iskeä kyntensä. Onneksi tässä maailmassa on myös paljon hyviä voimia. On ollut suuri siunaus saada kulkea omaa matkaansa suojeluksessa. Nyt jokin vierelläni sanoi.."Kirjoita tyttö. Kirjoita".

torstai 5. heinäkuuta 2018

Uusi idea pihamaalle


Viime kesänä heräsin uudella tavalla ihastelemaan luonnonkukkasia. Oikeammin pitäisi kirjoittaa, että en ollut piitannut niistä sitten lapsuuteni. Syynä tähän uuteen kukkarakkauteeni on perheemme esikoinen, jota olen jo vuosia kutsunut omaksi kukkakeijukseni. Voin vain ihailla tuota antaumusta, jolla tyttäreni on uppotunut kukkien ja kasvien maailmaan. Joka päivä saan uuden kukkakimpun tai vähintään pienen täydennöksen edellisen päivän kimppuun. Hoidan saamiani kukkakimpuja yhtä suurella hartaudella, kun ne olisivat kukkakaupasta ostettuja leikkokukkia. Luonnonkukat ovat maljakossa myös melkoisen sitkeitä. Pienellä hoidolla ne kestävät reippaasti yli viikon. Samaa ei voi aina sanoa ostetuista leikkokukista. Rakastan värikkäitä ja runsaita kimppuja. Iloitsen kukkaloistosta. Pihassamme on vähän varsinaisia istutettuja kukkia, mutta onneksi sieltä ja täältä löytyy luonnonkukkia ja lintujen mukaanaan tuomia satunnaisia yllätyksiä. Esikoisen kasvikirjan sivuja on tullut selailtua viimeksi tänään. Voisi kai sanoa, että tämä on jo tyttäreni ja minun yhteinen harrastus.


Päätinkin tänään, että viikonloppuna rakennamme pienen kukkapenkin pihamaalle, joka koostuu pelkästään pihamme luonnonkasveista ja ns. rikkaruohoista. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, miten kaunis moni rikkaruohoksi luokiteltu kasvi on? Surullista, että maailmasta löytyy edes sellainen määritelmä. Odotan mielenkiinnolla, kuinka uusi kukkapenkki muotoutuu ja lähtee elämään. Ajattelin siirtää penkkiin pienen alun jokaisesta kasvista, jonka löydän pihastamme tai lähiojasta. Varmasti osa kasveista on sitkeämpiä ja nopeampi kasvuisia ja uhkaavat peittää allensa toiset kasvit, mutta onneksi perheestä löytyy ahkera harventaja. Talon nurkalta löytyykin juuri oikea paikka  kokeilua varten. Mielessäni piirtyy jo kivat suunnitelmat, mutta katsotaan nyt, kuinka pitkälle pääsen. Tavoitteena olisi luoda kivaa ja ilmaista kesäpuuhaa koko perheelle. Kasvitieto on muuten melkoisen mielenkiintoista. Esikoisen kirjahyllystä löytyy Otavan Oma Kasvioni ja se sisältää kivoja pieniä tarinoita kasvien takaa, mutta myös faktatietoa. Minun tavoitteeni on löytää pihalle Luhtalemmikki eli Myosotis scorpioides ja saada se leviämään. Monissa maissa kukan nimi on "älä unohda minua". Ihastuttavaa.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Sudio - Vapautta musiikin kuunteluun


Musiikki on aina ollut tärkeä osa elämääni. Varsinkin nyt, kun elämä pyörii aika pienissä ympyröissä ja päivät toistavat toisiaan musiikki vie minut välillä lohdullisesti mukanaan. En usko, että on yhtään liioiteltua sanoa, että musiikki pitää minut välillä pystyssä. Vauvavuoteen mahtui monta aamua, jolloin koko kroppa ja pää oli väsymyksestä painuksissa. Vauvavuotena tulikin kasattua antaumuksella melkoisen monta soittolistaa. Aamukahvi ja hyvä biisi antoivat voimaa uskoa, että tämäkin vaihe menee lopulta ohi ja niin se myös meni.

Huomaamatta musiikki on nyt taaperon rytmien muutoksesta johtuen siirtynyt enemmän iltaan. Jään usein laittamaan paikkoja kuntoon talon alakerrassa muiden mennessä jo nukkumaan. Kerään lelut lastenhuoneiden lattialta, siivoan keittiön ja ripustan pyykit kuivumaan musiikin soidessa hiljaa keittiössä. Saatan välillä kaataa itselleni pikkuisen punaviiniä lasiin. Raskaan päivän jälkeen hommien vielä jatkuessa olen ansainnut hivenen luksusta. Harmillisesti musiikin pitää aina soida mahdollisimman hiljaisella...


Minä olen ollut jo monta vuotta sitä mieltä, että pienistä asioista pitää saada kaikki ilo irti. Uusi asenteeni on kestänyt tasan niin pitkään, kun olen viettänyt kotona vuosia lasteni kanssa. En olisi ikinä omaksunut tätä tapaa ajatella, ellen olisi perustanut perhettä. Lapsettomana olisin ollut suurten elämysten perässä juoksija ikuisesti. En olisi osannut arvostaa kuumaa kahvia ja hyvää aamubiisiä. Olisin juossut Brasilian jälkeen muiden eksoottisten lomakohteiden perässä. Etsinyt loputtomiin uusia kokemuksia oman elinpiirini ulkopuolelta. Nuorempana sitä ajatteli, että elämykset löytyvät mahdollisimman kaukaa. Pienet jutut ovat kuitenkin lopulta avain onneen.

Juuri nyt iloitsen siitä, että voin puuhailla illalla ympäri taloa tehden askareitani, mutta voin samalla kuunnella musiikkia rauhassa. Saan olla ihan omissa ajatuksissani musiikkimuistojeni parissa. Sudion langattomat kuulokkeet suovat minulle tähän mahdollisuuden. Musiikki tuo kaukaisetkin muistot lähelle. Eheyttää. Ilahduttaa. Itkettää. Uusien kuulokkeiden ansioista musiikin kuunteluun tuli aivan uudenlaista vapautta. Ja minä nautin tästä vapaudesta täysillä.


Koodilla Mira-Marie 
saatte -15% alennuksen Sudio:n verkkokaupasta!!


Kaupallinen yhteistyö Always somewhere else & Sudio

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Loma ilman riitelyä - Mahdotonta?


Tervetuloa heinäkuu ja Maitokahvimedia:n kesäinen postausarja. Moni perhe odottaa yhteisen kesäloman alkamista suurella tunteella. Vihdoinkin on aikaa olla yhdessä. Tätä hetkeä on odotettu. Miksi siis loman ensimmäinen viikko käytetään usein riitelyyn? Meidän perheen yhteinen loma koittaa vasta elokuussa, mutta olen päättänyt valmistautua siihen henkisesti jo hyvissä ajoin. Yhteinen aika on arvokasta ja en ajatellut tuhlata sitä tänä vuonna nalkuttamiseen, piikittelyyn tai turhaan jauhamiseen. Ajattelin jo näin etukäteen miettiä (kerrankin), miksi meidän talossa usein riidellään loman alkaessa. Törmäsin mietteissäni heti muutamaan isoon asiaan. Loman alussa monien kuukausien pitkä odotus ja ikävä omaa puolisoa kohtaan purkautuu. Me aikuiset olemme tottuneet pidättelemään tunteitamme, ehkä liiankin kanssa. Loman alkaminen on saavutettu etappi ja usein juuri silloin, jokin meissä purkautuu. Tunteiden voimakkuus saattaa yllättää. Tunteiden nimeäminen saattaa olla myös monelle vaikeaa. Tunnemyrsky nousee mielessä ja kuohahtaa yli. Sen sijaan, että kumppanille osaisi kertoa siitä valtavasta ikävästä, saatammekin sanoa jotain aivan muuta.

Kotiäidille puolison loman alkaminen on valtava helpotus. Vihdoinkin talossa on 24/7 myös toinen aikuinen ottamassa vastaan lasten päivän kiukut ja toimimassa jatkuvana erotuomarina sisarusten välisissä riitatilanteissa. Helpotukseen sekoittuu muutaman päivän ajan myös pikkuisen ärtymystä. Meillä kotiäideillä on usein lasten kanssa omat toimivat rutiinimme. Tutut systeemit helpottavat päivän kulkua ja lapsetkin pysyvät paremmin ruodussa, kun pystyvät ennakoimaan päivän puuhia. Perheen isä luonnollisesti hämmentää tätä kuviota lomalla. Hetkellinen kaaos on valmis. Rutiinien tilalla onkin vain pelkkää hauskaa ja päiväunet jäävät unholaan. Tässä kohden on hyvä vetää syvään henkeä. Kaikki järjestyy kyllä (hivenen erilailla, mutta järjestyy silti).

Meidän perheessä miehelläni on tapana tehdä suunnitelmia jokaisen päivän varalle ja jättää sitten suunnitelmat kertomatta eteenpäin. Minulta kesti monta vuotta opetella siihen, että kysyn mieheltäni, mitä hänellä on mielessä. Pikkuinen juttu, mutta pelastaa meidät nykyisin monelta riidalta. Usein kerron vastineeksi, mitä minulla on mielessäni ja lopulta neuvottelemme yhteisen suunnitelman. Näin molemmat meistä pysyvät mukavasti kartalla. Lomasuunnitelmia tehdessä olisikin hyvä mahduttaa jokaisen perheenjäsenen toiveita yhteiseen ohjelmaan!!!

Uskon kyllä, että riidatonkin loma on mahdollinen. Tärkeintä on suhtautua asioihin mahdollisimman realistisesti. Odotuksia toki saa olla, mutta niillä ei tarvitse nostattaa rimaa kohtuuttomasti. Reiluudella pääsee myös pitkälle. Loma kuuluu kaikille perheenjäsenille. Maailma ei myöskään kaadu, jos välillä vähän kenkuttaa kaikesta huolimatta. Pikkuiset kinat ja riidat kertovat harvoin mitään itse parisuhteesta. Loman alkaessa vanhemmat ovat usein vain todella väsyneitä. Mitä jos retket, matkat ja seikkailut aloittaisi muutaman päivän levon jälkeen? Yhteisen loman päättyminen on myös aina kipupiste. Arki saattaa ahdistaa. Tästäkin selviää puhumalla. Onneksi arki vie myös lohdullisesti mukanaan.

Onnistunut loma ilman riitaa:

Pysähdy ja ole läsnä
Kuuntele
Luovu jatkuvasta hallinnasta
Innostu myös toisten ideoista
Ole reilu
Kerro tunteistasi

Tämä teksti kuuluu Maitokahvimedian kesäkampanjaan, 
jossa bloggaajamme pohtivat kesää ja lomaa eri näkökulmista.