sunnuntai 31. toukokuuta 2020

#slowmorning - Uuden edessä


Oma arkeni on alkanut hiljaisesti, mutta samalla varmasti muuttua. Hidas muutos on lempeä. Kenties se on itselleni se ominaisin tapa tehdä muutosta todeksi. En muista, että olisin koskaan ollut erityisen nopea käänteissäni. Tämä tietysti johtuu osittain siitä, että en erityisemmin pidä muutoksista, vaikka ymmärränkin niiden tarpeellisuuden ja väistämättömyyden. Hiljaisen muutoksen keskellä pystyn kuitenkin järjestelemään ajatuksiani ja tunteitani paremmin, sekä miettiä asioita monelta eri kantilta, joka on minulle lähes elinehto. Haluan aina nähdä mahdollisimman selvästi mihin olen menossa.

Olen tosi pitkään halunnut pitää elämäni peruselementit muuttumattomina, vaikka se on tarkoittanut osittain oman elämäni hyllylle laittamista. Olen kokenut, että tarjoan lapsilleni jotakin sellaista tärkeää ja arvokasta, joka piirtyy heidän mieliinsä ja kantaa heitä läpi elämän. Läsnäolo. Olen ollut vierellä jokaisessa hetkessä. Olen kiitollinen, että olen saanut siihen mahdollisuuden. Elämäni on vihdoin siinä pisteessä, että arkeeni on tullut pieniä hetkiä, jolloin minua ei enää tarvita ihan jokaiseen asiaan. Lapseni ovat kasvaneet. Ajatella. Aika on kulunut kuin varkain. Ajan lisääntyminen on saanut minut suuntaamaan katsettani enemmän ja enemmän tulevaisuuteen.

Nyt alkaa olla käsillä minun aikani. Mitä kaikkea minä vielä voinkaan tehdä. Rehellisesti sanottuna tunnen itseni nyt paremmin. Tiedän paremmin, mihin kaikkeen minusta todellisuudessa on. Hiljaisina vuosina olen oivaltanut itsestäni paljon uusia asioita. Voisi sanoa, että olen rakentanut itseni uudestaan. Olen aina tiennyt olevani taistelija ja selviytyjä. Elämäni on kuitenkin ollut jo pitkään sellaista, että en ole tarvinnut ominaisuuksia, jotka joskus olivat tärkeitä. Lasten myötä maailmani on täyttynyt pehmeillä arvoilla. Tunnen kuplivaa iloa ja positiivista jännitystä elämän seikkailujen edessä. Lapset toimivat myös inspiraation lähteenä. Minä haluan näyttää tyttärilleni, että naisen elämässä on monia erilaisia rooleja. Jokainen voi koota sellaisen paletin, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Lapset tulevat jatkossakin ensin kaikessa, mitä teen, mutta tulevaisuudessani on nyt tilaa myös toisenlaisille asioille. Urapolun suhteen olen miettinyt muutamia erilaisia kuvioita ja aika näyttää, mikä suunnitelmistani toteutuu. Luotan siihen, että asiat järjestyvät usein ihmeellisellä tavalla. Töitä tulee kuitenkin tulevaisuuden eteen tehdä. Ajatukset tulee asettaa käytäntöön.

lauantai 23. toukokuuta 2020

#slowmorning - Ruutuvapaata koululaisille


*Kirja saatu kustantajalta
Otava

Tällä kertaa esittelyssä on kirja, josta on ollut meidän perheessä paljon iloa ja hyötyä. Ruutuvapaata koululaisille kirja sisältää sata kivaa tekemistä ja puuhaa, jossa unohdetaan kännykkä, tabletti ja televisio. Varsinkin viime kuukausien aikana kaikki kiva tekeminen ja uudet ideat ovat olleet enemmän kuin tervetulleita. Kirja on laittanut vipinää myös perheen aikuisiin. Omituiset ajat ovat muistuttaneet myös meitä aikuisia hauskuuden tärkeydestä. Ilo löytyy yhteisestä tekemisestä ja myös meidän aikuisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että olemme aidosti läsnä ja annamme kännyköiden olla rauhassa.

Kirja tarjoaa tekemistä sisälle ja ulos. Erilaiset tekemiset aktivoivat mielikuvitusta ja luovuutta. Parhaassa tapauksessa kirja antaa lempeän sysäyksen tekemiseen ja idea jalostuu lasten ryhtyessä toimeen. Äitiä ilahduttaa erityisesti se, että kirja ohjaa hyödyntämään eri tavalla kierrätysmateriaaleja. Kirjaa voi kätevästi hyödyntää myös kaverisynttäreiden ohjelmaa suunniteltaessa.

"Kirja on mielestäni tosi kiva, koska siinä on paljon mukavaa tehtävää, vaikka sadepäiväksi. 
Oman rohkeuden testaaminen, ötökkäsokkelo ja kokin maistiainen on erityisen hauskoja juttuja. Maria on muutenkin tosi kiva".

- Tytär 8-vuotta


Maria Kangaskortet on tosiaan kiva, kuten tyttäreni asian ilmaisi. Olen itsekin katsellut arkiruokavinkkejä hänen YouTube-kanavalta. Kirja edustaa samaa mutkatonta ja helposti lähestyttävää tyyliä. Kirja innostaa koko perhettä tai kaveriporukkaa pelaamaan, leikkimään ja suorittamaan tehtäviä. Kirjasta löytyy myös itsenäistä tekemistä, kun koululainen haluaa puuhailla rauhassa. Tämän opuksen kanssa ei taatusti ole tylsää hetkeä. Kirja kannattaa ottaa ehdottomasti mukaan kesän mökkireissulle, jossa eteen tulee taatusti myös sadepäiviä.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

#slowmorning - Muumipappa ja meri


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Olen monesti miettinyt, mistä ihmisten ehtymätön rakkaus Muumeja kohtaan oikein kumpuaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hahmojen epätäydellisyys tekevät heistä suloisen ulkomuotonsa ohella helposti lähestyttäviä. Kirjojen hahmot laitetaan usein myös erikoisiin olosuhteisiin. He joutuvat sietämään epävarmuutta ja pelkoakin. Jokainen hahmo pääsee loistamaan omien vahvuuksiensa kautta, mutta myös näyttämään oman herkkyytensä ja vajaavaisuutensa. Toisinaan hahmot tekevät erehdyksiä ja vääriä päätöksiä. Tuskastelevat valintojaan ja yrittävät pärjätä kuohuvien tapahtumien keskellä. Toki on myös lohdullista tietää, että kirjoissa päädytään monen käänteen kautta onnelliseen tai vähintäänkin toiveikkaaseen lopputulokseen.

Muumipappa ja meri päätyi luettavakseni aikana, jolloin maailma ympärilläni muuttui uskomattoman nopeasti. Perheen elinpiirin kutistuminen kotoisiin nurkkiin tuntui hyvin samankaltaiselle kuin Muumiperheen oleskelu majakkasaarella. Toki he lähtivät saarelle Muumipapan innoittamana suuri seikkailu mielessään, kun meidät taas ajoin tilanteeseen näkymätön yhteinen uhka.Tapa tulkita kirjojen tekstejä on vahvasti sidoksissa siihen, milloin kirja käsiimme etsiytyy. Toisenlaisena aikana olisin kiinnittänyt huomioni kirjassa tyystin eri seikkoihin. Saaren ympäröivä meri edusti minulle pitkälti aikamme epävarmuutta. Toisinaan tunsin mielikuvitukseni kiikuttavan meren aaltoja ja kuohupäitä. Valtavan suuri meri on hypnoottisen kaunis. Luonnonvoimat voivat kuitenkin luoda myrskyn lähes hetkessä ja pyyhkäistä pois rannalla sijaitsevan kalastajan vaatimattoman asumuksen.

Kenties Muumipappa julistaisi itse itsensä kirjan kiistattomaksi päähenkilöksi. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin enemmän Muumipeikon salaisuuksiin ja yöllisiin kohtaamisiin Mörön ja Merihevosten kanssa, sekä Muumimamma ajatuksiin ja sisäiseen kuohuntaan. Yleisesti en koskaan samaistu Muumimammaan, mutta nyt tunsin hänen kanssaan suurta yhteenkuuluvuutta. Oli aivan kuin hänen tuntemuksensa olisi sekoittunut omiini. Muumimamma maalaa majakan seinään kotoisaa puutarhaansa ja uppoutuu itse maalaukseensa ja muuttuu hetkeksi lähes näkymättömäksi. Itse näin Muumimamman käytöksessä paljon merkkejä siitä, että Muumipapan suunnitelmien perässä juokseminen vei hänen voimiaan. Sydämeni lähes särkyi lukiessani Muumimamman ponnekkaista yrityksistä luoda majakkasaarelle oikea puutarha. Meri ja karut olosuhteet pyyhkivät pois kovan työn aikaansaamat ponnistelut.

Kirja tarjosi minulle kuiteinkin suuressa määrin lohtua ja ymmärrystä. Ilman suuria tunteita ja liikutusta ei tätä kirjaa voi lukea.
"Hänen katsellessaan taivasta iltarusko hiipi seinää pitkin ylöspäin ja sytytti kukat hänen puutarhassaan. Ne tulivat eläviksi ja alkoivat hehkua. Puutarha avautui, haravoitu käytävä, jonka perspektiivi oli vähän omituinen, muuttui aivan oikeaksi ja vei suoraan kuistille. Äiti laski käpälänsä puunrungolle, se oli lämmin auringosta, hän tunsi sireenien puhjenneen kukkaan".

- Muumipappa ja meri