torstai 23. lokakuuta 2014

Valmistautumista ja varustelua tulevaan

Kyllä nyt voi olla itseensä tyytyväinen. Sain tänään tehtyä nimittäin vaatekaappien siivouksen. Olenkin kirjoitellut tuossa aikaisemmin, että minulla on kamala vimma järjestää talon joka kaappi kuntoon. Tänään tuli siis tehtyä se ehdottomasti isoin urakka pois mielestä vaivaamasta. Lajittelin vaatteet ja vuodevaatteet kahteen kasaan: osan laitoin suoraan roskiin ja osan vien kierrätykseen. Saa paremman mielen. Samalla katsastin tulevan vauvan vaatteita myös ja osan pesinkin tänään puhtaaksi ja huomenna viikkaan kaappiin odottamaan. Tein myös listan laitokselle tarvittavista tavaroista ja perjantaina olisi tarkoitus käydä tarvittavat hommat ostamassa ja pakata laukku laitokselle valmiiksi. Esikoista odottaessani olin ehdottoman luottavainen siihen laskettuun aikaan ja päivämäärään ja nyt tuntuu, että kaikki pitää saada kiireellä valmiiksi. En tiedä mistä paniikki johtuu?

Edessä on vielä reissu Ikeaan ja tänään ajattelin katsella kaiken valmiiksi jo etukäteen tuolta nettisivuilta. Vauva tarvitsee uuden reunapehmusteen pinnasänkyyn ja tyttö taas isomman patjan/sijauspatjan uuteen sänkyynsä. Lisäksi muutama lipasto tarvittaisiin taloon lisää. Vauvalle ajateltiin tällä kertaa hankkia pullonlämmitin (saattaa säästää hermoja varsinkin yölliseen aikaan) ja lisäksi tarvitsemme uuden itkuhälyttimen rikkoutuneen tilalle.

Vielä on edessä huoneiden vaihto eli vanhempien makuuhuone ja tytön huone vaihtavat paikkaansa, jotta saadaan paremmin nukkumarauha koko perheelle vauvan saapuessa kotiin. Tyttö saa isomman huoneen itsellensä, kun puramme huoneesta edellisen omistajan vaatekaapit. Toivon, että seinässä olisi kipsilevyt valmiina ja muutenkaan ei ilmaantuisi mitään ikäviä yllätyksiä, vaan homma saataisiin nopeasti toteutettua. Tytön pitää saada ensin totutella rauhassa uuteen huoneeseen. Ajattelin hankkia uuden yövalon huoneeseen, jos se helpottaisi sopeutumista. 

Meillä on nyt hieman haasteellista ollut tuo nukuttaminen. Kaikki meni hienosti 1,5 vuoden ikään saakka. Tyttö rauhottui omaan sänkyynsä ja jäi kuuntelemaan soittorasiaa ja katselemaan yövaloja ihan rauhassa ja nukahti. Sitten tyttö varttui ja rupesi näkemään paljon unia. Oli vaikea rauhoittua yksin. Nyt tyttö vaatii joka ilta nukuttajan huoneeseen ja toisinaan heräilee öisin uniinsa ja äiti nukkuu useimmiten vieressä. Nukuttajaksi kelpaisi vain äiti ja vain suuren taistelun jälkeen toisinaan isä. En tiedä vielä yhtään miten hoidan kahden lapsen nukuttamisen vauvan saavuttua. Vai onko niin, että vauvan nukuttaa isä ja isomman tytön äiti. Vinkkejä ja kokemuksia jakoon!! Seuraavassa muutama yövalo jota olen harkitsemassa. Eivät ole mitään töpseliin laitettavia Aku Ankka valoja. Taas näitä omia traumoja.


lauantai 11. lokakuuta 2014

Syksy etenee ja tulossa kaikkea kivaa


Mauno ja minä. Taustana syksyinen Helsinki. Yksi suosikki kuvistani. Love it. Kerrankin olen kameran edessä enkä aina sen takana.

Takana viikonlopun miniloma. Tuossa mietiskelin, että pienoinen alakulo seuraa noista breikeistä. Toisaalta, kun on poissa kotoa niin kaipaa tänne takaisin ja on tyttöä hirmuinen ikävä ja puhutaankin vain tytöstä ja mitä mahtaa puuhata. Kotiintulo tuntuu helpotukselle ja sitä aikaistetaan sovitusta muutamalla tunnilla. Seuraavana päivä arki tuntuu entistä painavammalle ja suree sitä, että nyt en pääse mihinkään todella pitkään aikaan. Ristiriitaista tosiaan. Luulen, että ajatukset ovat melkoisen tuttuja monelle äidille. Ja pienoinen suru myös siitä, että la onnistuin näyttämään hetken omalle itselleni uusissa vaatteissa ja kammatussa tukassani. Olin jopa ehtinyt meikata hentoisesti. Hyvästi taas se ihminen ja ties kuinka pitkäksi aikaa ja tervetuloa takaisin sinä väsähtänyt kotiäiti takkuisine hiuksinesi.

Sunnuntaina minulla oli tarkoitus ottaa muutama asukokonaisuus kuva tänne blogiin, mutta olin niin hyydyksissä reissusta. Lupaan ja vannon, että ensi sunnuntaina homma toteutuu!! Kampaan hiukseni ja laitan ohuelti meikkivoidetta ja huulikiiltoa ja sonnustaudun kivoihin vaatteisiin ja tadaa näytän naamani. Äitiyspakkaus saapui pe ja siitäkin ajattelin teille kirjoitella ja nostaa sieltä omat suosikkini. Pakkaus itsessään on niin tuttu monelle, että siitä en ihan perinteistä postausta teille tee. Tulevana viikonloppuna haetaan pieni vaatekaappi vauvanvaatteille ja matkan varrelle osuu myös junamuseo. Meillä ei siis ilmiesesti kasvateta tyttölasta, vaan lasta yleensä ja tehdään sitä mikä kiinnostaa. Meillä rakennetaan nyt junaratoja. Olen itse ollut melkoinen poikatyttö lapsena ja minusta on enemmän kuin luonnollista, että tytössä tuntuu olevan tätä samaa. 

Syksy etenee hurjaa vauhtia ja sen myötä myös blogissa on luvassa muutoksia. Tiedottelen niistä vielä ihan omalla postauksella. Paljon on tehty työtä ja pakerrettu, että blogi nousisi siivilleen ja nyt se näyttää tapahtuvan. Tsemppiä kaikille teidän omiin projekteihin ovat ne sitten suuria tai pieniä!!

Blogi kasvaa kirjoittajansa mukana


Tänään tulin ajatelleeksi, että voi sentään minä vuonna 2009. Silloin siis aloitin MiruMaru blogin kirjoittamisen. Lähtökohdat elämällä oli kovin toiset, kun nykyään. Olin melkoisen tuore pääkaupunkilainen, joka asusti ensimmäistä omaa kotiaan ja sisusteli sitä innolla miehensä kanssa nenä sisustuslehdessä kiinni. Perhe kasvoi parilla koiruudella ja vietettiin vapaa-aikaa Koirasaaressa ja koirapuistoissa. Oli jotenkin kiire saada paljon ja kaikkea. Vanha auto vaihtui uuteen ja kotiin raahattiin design- valaisimia, sekä tehtiin reissuja ulkomaille. Saatiin molemmat siinä vaiheessa tehdä töitä johon olimme koulutuksen saaneet ja itse olin todella unelmatyössä jota kaipaan vieläkin. Oli aikaa kierrellä viikonloppuisin kirpputoreja ja varhaiset postauksenikin taisi käsitellä juuri niitä löytöjä. Ja kuitenkin ajattelen, että mitä minä mistään tiesin? Toisaalta pitäisi varmasti tarkastella mennyttä itseään kaikella hellyydellä ja lempeydellä.

Miten blogi sitten on muuttunut? Vai pitäisikö sanoa miten minä sitten olen muuttunut noista ajoista? Luulen ainakin, että yritän löytää nykyisin jotakin syvyyttä näihin postauksiin. Toisaalta olen aina ollut kamalan yksityinen ja arka ihminen paljastamaan mitään omasta maailmastani ja blogin pitäminen on ollut hyvää harjoitusta. Olen varmasti tarkasti rajannut mistä kirjoitan ja mistä en. Mitä kuvissa näytän ja mitä en. Trendi on, että kaikki pitäisi paljastaa ja en varmasti jatkossakaan kuulu tähän joukkoon. Blogin kategoroiminen on myös tuntunut melkoisen haastavalle. Tuntuu olevan vaatimus myös siihen, että blogin pitäisi olla jotakin tiettyä ja olenkin miettinyt mitä MiruMaru on nyt tänä päivänä. Sujahtaako blogi lifestyle/mammablogiksi? Elän aika omassa rytmissä "lasteni" kanssa enkä seuraa liikaa sitä mitä ympärillä tapahtuu. Lifestyle kuulostaa siltä, että pitäisi ratsastaa trendien perässä..noh tarkka suomennos on varmasti elämäntyyli ja meillä se on verkkainen ja hiljainen. Olemme lapsiperhe ja odotan perheemme kuopusta, mutta en tänne päivitä raskauttani viikko viikolta, vaan se kulkee mukana siinä missä jokin muu teema. Olen äiti, mutta olen myös muuta. Tunnustan, että olen ajatellut tässä postauksia tehdessäni, että joku lukija ehkä nyt tuskastuu äitiys/odotus höpinöistä, jos on seurannut blogia alusta asti ja ollut kiinnostunut erilaisista jutuista. Blogi kulkee kuitenkin minun matkassani ja kertoo minun elämästäni sellaisena, kun sitä kulloinkin elän.

Bloggaamisesta on ollut niin hirveästi juttua joka puolella. On puhuttu paljon kiusaamisesta ja siitä miten keskustelupalstat täyttyvät kommenteista, kun suurten blogien pitäjiä arvostellaan. Uusia blogiportaaleja syntyy ja blogien ympärille on kehittynyt kattava mainosbisnes. Puhutaan myös verotuksesta koskien bloggaajien saamia tuotelahjoja tai rahallista korvausta. Pitkään yhteistyökuviot ja palkan saaminen on ollut vain tiettyjen isojen blogien pitäjien etuoikeus. Monet kysyvät ovatko yhteistyöblogit arvokkaampia tai parempia kuin sellaiset blogit joiden lukijavoluumit eivät riitä moiseen puuhaan. Monesti vastaus on varmasti, että eivät ole. Itse olen suhtautunut asiaan niin, että jos jokin juttu tuo minulle itselle iloa ja innostusta tähän touhuun niin se tuskin on pahasta. Bloggarin täytyy vain itse muistaa miksi alunperin alkoi blogata. Mitä olette mieltä? 

Paljon myös puhutaan minkä kokoisia kuvien tulisi blogissa olla ja kuvienkäsittely alkaa olla ihan pakollista touhua. Toiset kommentoivat, että eivät jaksa lukea pitkiä raapustuksia vaan haluavat mielellään vierailla kuva painotteisissa blogeissa. Noh tämä postaus on kaikkea muuta. Pilkkusääntöjen unohtaminen ja yhdyssanavirheiden tekeminen on syntiä somessa. Noh, noh. Ei se elämä siihen lopu. Muiden blogeja lukiessani kiinnitän enemmän huomiota siihen kiinnostaako aihe minua vai ei.

Helsinki on my mind...


Korkeasaaren reissun jälkeen olen potenut melkoista Helsinki ikävää. Varmasti moni muisto on kultautunut tässä vuosien varrella, mutta osa on vielä ihan aitoja. Eniten kaipaan merituulta. Ihanan viilentävän puhurin pyyhkäistessä ohi on vaikea olla ahdistunut. Kesät tuntuivat sujuvan kaupungissa jotenkin vaivattomammin. On toki totta, että omakotitalo pihoineen teettää enemmän töitä, mutta tarkoitan vielä jotakin muuta. Hyvillä keleillä meillä oli aina tapana töiden jälkeen suunnata Alepaan ostamaan hassuja eväitä ja istua puistossa aina siihen asti kunnes aurinko meni menojaan. Kotosalla näkee pihassa vain hampsuttavat rikkaruohot ja remontin jäljet. Eihän se tietysti ole ihan, niin yksinkertaista. Toisinaan on vain kiva tehdä siitä mielessään simppeliä tyyliin: maalla on työleiri ja kaupungissa vapaus. Kiistaton totuus on kuitenkin se, että olimme enemmän yhdessä perheenä Helsingissä.

Elämä heittelee. Olisi hienoa, jos voisi aina tehdä jokaisen päätöksen harkiten ja ratkaisujen kauaskantoiset seuraukset huomioiden. Me emme vain näe kovin kauas ja kenties, niin on toisinaan hyväkin. Moni hieno asia jäisi varmasti elämänketjusta pois, jos laskisimme kaiken varman päälle. Siltikin on myönnettävä, että meitä ihmisiä on paria eri typpiä: huolettomia, suunnitelmallisia, varmoja ja haparoivia. Itse taidan lukeutua tuohon viimeiseen lokeroon. Aina pitää lyödä päätä seinään ja tehdä ensin kaikki väärät ratkaisut ja sitten polvet ruvella todeta, että nyt mä tiedän mitä mä haluan ja se ei ole tätä mitä nyt on. Kuten jo sanoin: yksinkertaistan nyt ihan rutosti. Asioihin on yleensä liitoksissa, niin monta kerrosta ja ihmistä.

Tasoituksen vuoksi on nyt kirjattava tähän mistä pidän maalla asumisessa: oman pihan möyhiminen, koiruuksilla enemmän tilaa ja ulkoaitaus, oma talo, sukulaiset, metsäretket ja veneily. Perään täytyy todeta, että nykyinen energian puute syö iloa tuosta pihan laittamisesta eli pihalla ei siis tapahdu mitään. Olen saanut lahjaksi Viherpiha- lehden, joka on täynnä inspiroivia kuvia. Selailen jokaisen numeron tarkkaan ja sitten masennun täysin, katsoessani ulos ikkunasta. Oma piha ei oikein nyt ole siinä kuosissa, kun lehden pihat ja en jaksa tehdä mitään asialle. Voi nyt syyttää tästä syvällisestä postauksesta hormoneja (joiden piikkiin menee vielä paljon tulevina kuukausina). 

Mökkeilyä ja Polaroid tunnelmia





Vihdoinkin loppuviikosta meidän porukka pakattiin autoon tavaroineen ja suuntana oli Keski-Suomi ja kauniit järvimaisemat. Superhelteiden jälkeen oli mahtavaa pulahtaa viileään veteen uiskentelemaan. Sää suosi ja sadetta ei paljon näkynyt. Täytynee kyllä myöntää, että mökkeily toimeliaan tytön kanssa on pienoisesti erilaista, kun joskus silloin miehen kanssa kahdestaan. Laiskoista päivistä on jäljellä enää kaukainen muisto. Elämä on nyt tyystin erilaista. Itse olen ottanut tämän uuden elämänvaiheen kyllä ihan ilolla vastaan. Olemme mieheni kanssa löytäneet yhteisen huumorin kiristävissä tilanteissa ja elämä on alkanut näyttäytyä ihan eri valossa. Oma asenne ratkaisee paljon. Uhmaikäisen kanssa parasta on nauraa silloin, kun hommat menevät ihan överiksi ja koirakin räksyttää jaloissa. Kohta tähän vielä  syntyy uusi vauva  joukkoa täydentämään omalla huudollaan. Juuri nyt nauran ääneen. Lähes jokaisessa tilanteessa on omat koomiset piirteensä, josta saa revittyä vähintään sarkastista huumoria. 

Mökkeily oli siis varsin mukavaa ja erilaista taas pitkän tauon jälkeen. Parasta oli se, että kotoinen arki katkesi ja päästiin kaikki talosta muualle aloittamaan isännän loma. Tyttö intoutui kalastuksesta ja jaksoi ihmeen kauan töllöttää kohon liikkeitä vedessä. Toki mukana oli kassillinen puuhaa tarrakirjasta muovailuvahaan! Ruoka oli hyvää ja sehän on tärkeintä mökkeillessä. Tyttö ei suostunut mökillä saunaan lähtemään, vaikka kuinka yritimme. Lopulta me aikuiset saimme yksitellen omat rauhalliset saunahetkemme. Oli aivan ihanaa olla yksin saunan lämmössä ja pulahtaa viileään veteen. Ei sitä ihminen paljon tarvitse tunteakseen sisäistä rauhaa. Suomalainen mökkimaisema järvineen, luonnonäänet ja puukiukaan tuoksu ja tiukat löylyt. 

Teneriffa ja Rakas Berliini


Viime reissusta Teneriffalle (vol 2) on kulunut nyt reilu vuosi. Tytön kanssa oli melkoisen erilaista matkustaa. Reissu meni kuitenkin todella hyvin.Tyttö jaksaa yllättää tiukoissa paikoissa. Hih. Päästiin koko perhe ihailemaan Teidelle maisemia. Edellisenä vuonna jouduin jäämään pois retkeltä. Maisemat olivat kyllä huikeat. Seuraavalla kerralla menen kyllä huipulle. Kaikissa muissa matkakuvissa on koko suku edustettuna, joten en nyt niitä päivitä.

Saksan reissusta purin kuvat koneelle vasta pari päivää sitten. Matka oli yksi parhaimmista ikinä. Reissusta on nyt kaksi vuotta ja vieläkin on kutina, että takaisin Berliiniin on päästävä. Haluaisin ehdottomasti viedä sinne mieheni ja kesällä tietysti. Vuokrattaisiin yhdessä polkupyörät. Berliini vei sydämeni. Kaupungin historia oli niin kouriintuvasti läsnä joka paikassa. Ison kaupungin sydämessä on paljon autioita tontteja muistona pommituksista ja ulkoilmamuseoita kertomassa Berliinin muurin rakentamisesta, sekä holokaustin muistomerkkejä. Suuret kansanpuistot olivat täynnä ulkoilevia ihmisiä. Kivoja pieniä kahviloita ja putiikkeja, sekä kirpputoreja.







Pienen kaapin tuunausta


Parempi kamera on pakattu laitokselle mukaan tulevaan kassiin (vauvan kuvaamista varten) ja en löydä vanhan kameran piuhaa mistään. Tällä hetkellä en saa teille laitettua kuvia remontin edistymisestä. Täytyy tyytyä kertomaan teille missä mennään näin pikakelauksella. Keittiön valmiiksi saaminen oli ehdottomasti remontin kovin juttu. Keittiö sijaitsee, niin keskeisellä paikalla talossa, että sen vaikutus yleisilmeeseen on ollut melkoinen. On ollut ihanaa tulla sateisena ja harmaana aamuna keittelemään aamukahveja, kun keittiön seinissä paistaa aurinko. Oli aivan ihanaa heittää hyvästit tummille keittiönkaapeille. Nyt ilme on valoisa ja raikas.

Keitttiöremontin ohella olemme jatkaneet myös pihan työstämistä. Olemme myös entisöinneet muutamia huonekaluja yhteistyössä mieheni kanssa. Vanha liinavaatekaappi toimittaa nyt uudistettuna astiakaapin virkaa keittiössä ja sopii huoneeseen hienosti. Verhoilin myös peilipöydän rahin siten, että se sopii nyt makuuhuoneen hentoihin tapetteihin. Verhoja on tullut myös lyhennettyä ja ripustettua. Tänään kotiin saapui uusi iso keittiönpöytä, johon mahtuu enemmän vieraita istumaan. Helsingissä vieraita kävi harvakseltaan, mutta nyt tilanne on toinen.  

Tietysti olemme laittaneet myös vauvan huonetta kuntoon. Olemme tehneet pieniä hankintoja kirpputorilta ja minä olen ommellut vuodevaatteita pinnasänkyyn. Mietimme vielä, kuinka saamme riipputuolin turvallisesti kiinnitettyä kattoon. Pieni seinähylly on myös hakusessa. Olen katsellut kahta erilaista valaisinta huoneeseen, mutta saattaa olla, että tyydyn jo olemassa oleviin pieniin pöytälamppuihin Mokon varjostimilla.  Tässä odotellaan kärsivällisesti ja kärsimättömästi, koska vauva haluaisi tulla maailmaan. Kaikki alkaisi olla valmista.

Jos jonkinlaisia hortonomeja





Lämmintä on riittänyt. Pihamaalla käännetään äidin kanssa kukkapenkkejä,  jotka sisältävät lähinnä pelkkää rikkaruohoa. Työ on hidasta ja hikistä. Ihanaa nähdä miten piha muuttaa muotoaan ja ties kuinka pitkästä aikaa sitä hoidetaan rakkaudella. Kasveista ja puutarhanhoidosta en tiedä juuri mitään, mutta täytyy vain uskaltaa. Tekemällä sitä oppii.
Kuvasta hieman erottuu vanha piha-allas, joka oli ensin tarkoitus täyttää kivillä. Pihaa tarkkailtuani on käynyt ilmi, että linnut käyvät siinä päivittäin kylpemässä. Kylpemistä on melkoisen hauska katsella. Altaan osalta on siis luvassa kunnon putsaus ja pieniä kiviä altaan pohjalle. Vesipumppu olisi kiva myös.

Istutushommia: Dahlioita, ruiskaunokkia, tilliä, ruohosipulia ja persiljaa. Katsotaan miten käy. Ruukkuihin käytiin viikonloppuna hakemaasa edesmenneen pappani suosikkia samettikukkia. Mukaan tarttui myös puutarhapöytä. Päästään vihdoin syömään grilliherkkuja ulkosalla. Koiruudet ovat saaneet tarhan ja hieno tarha se onkin! Luulen, että ovat tyytyväisiä. Entiset kaupunkilaiset.

Kuulumisia ja ajatuksia


Mietin tässä juuri yksi päivä, että blogin kirjoittaminen on varmasti minun pitkäaikaisin harrastukseni ikinä. Aloittaessani en edes uskaltanut ajatella homman kantavan tänne asti. Tästä pienestä kirjoittelusta ja kuvien jakamisesta on tullut yllättävän tärkeää. Oma ikkunani maailmaan. Enimmäkseen kirjoitan itselleni, mutta joskus ajattelen, että kenties joku tuolla jossakin lukee näitä raapustuksia sittenkin. Moni aloittaa blogin kirjoittamisen äitiyslomalla. Se tuskin on sattumaa. Tässä harrastuksessa saa tuuletella tunteitaan tai keskittyä johonkin kauniiseen yksityiskohtaan ohikiitävässä hetkessä.

Palatakseni arkeen. Koti on edelleen remontissa. Kaikki huoneet ja huonekalut tuntuvat olevan paketissa. Vajaan viikon päästä talossa käynnistyy se suurin myllerrys, kun keittiö remontoidaan. Tämän viikonlopun asialistalla on ollut Martin ja Maunon koiratarhan rakentaminen pihamaalle. Ihanaa ajatella, että koirat saavat kohta olla ihan vapaasti omassa paikassaan. Leikkitilaa on oikein mukavasti. Masu alkaa jo hidastaa menoa ja lepoa huomaa tarvitsevansa paljon enemmän kuin ennen. Hieman harmittaa pysyä poissa remonttihommista. Ennen olisin huiskinut mukana menossa, mutta nyt vastaan vain muonituksesta. Pikkuisen masuvauvan eteen yritän tehdä asioita. Lähinnä hankkia kaiken tarvittavan ajoissa. Juuri eilen tilasin pienoisesti vaatteita. Toivon saavani vauvan huoneen valmiiksi tässä lähipäivinä. Mieli varmasti sitten hieman rauhoittuu ja voin keskittyä viimeisten viikkojen odotukseen. On ollut todella rauhaton olo kaiken kanssa. Ehtiikö kaiken laittaa valmiiksi uutta tulokasta varten. Aika on mennyt niin nopeasti. Ajatella. Kohta se elämä mullistuu aika isosti. Ei sitä varmasti voi oikein etukäteen edes hahmottaa kunnolla. 

Remontti päivitystä ja muuta höpinää

Remontti ja koko taloa koskeva poikkeustila syövät voimiani, joten siksi siis päivityksiä on ollut harvakseltaan. Jatkuvasti sattuu ja tapahtuu. Remontti etenee omaa tahtiaan ja kohta toivottavasti olohuone olisi valmis. Kaikkein eniten aikaa tuntuu vievän listojen laitto. Vanhan talon seinät ja katot ovat vinkkurat. Listoja ei siis vain naputella paikoilleen. Tapetti valintoihin olen oikein tyytyväinen. Olohuone on nyt huomattavasti vaaleampi, kun aikaisemmin ja sai seinilleen harmaan eri sävyissä leikittelevän vaahteran lehtiä sisältävän tapetin. Tapettitehtaan tapetti on tietysti peräisin 1950- luvulta. Takka saa parhaillaan uutta päällystä ja kaakelit vaihdetaan myös, jotta takka sopisi paremmin kokonaisuuteen. Seuraavaksi sitten olisi edessä keittiö. Seinille ollaan jo valittu keltainen maali, joka piristää koko tilaa. Ripaus vihreää sekaan ja valkoiset pelkistetyt kaapistot olisi luvassa. 


Piha on alkanut vihertää ja haravoiminen on tuntunut hauskalle puuhalle. Kaikkea putkahtelee maasta ja kasveja yritetään äidin kanssa tunnistella. Edessä olisi istutusten muokkaaminen järkevämmäksi. Pihassamme on myös iso vesiallas, joka olisi tarkoitus täyttää hiekalla ja koristekivillä japanilaisen tapaan. Katsotaan mitä syntyy. Kaiken tämän keskellä Mauno täytti 3 vuotta! Juhlittiin päivää syömällä herkkuja ja Mauno sai repiä kappaleiksi uusia pehmoleluja. Pojat ovat viettäneet paljon aikaa pihamaalla ja minä myös.

Tavaroita on pitkin nurkkia odottamassa valmiita huoneita. Eteiseen hankittiin vihreä uusi valaisin. Koirien kekseille kivoja purkkeja, kylppäriin/wc:n hauskoja Koziolin tuotteita ja vauvan huoneeseen ihania pikkuisia muumi kortteja kehyksineen. Kassillinen uusia verhoja odottaa myös ripustamista. Joukossa vihdoin myös Marimekon mustapippurit (olen kuolannut niitä vuosia). Viikko sitten käytiin hakemassa myös verhotangot ja pinnasänky.

Tapiseerausta



Viikonlopun aikana on talossa tapahtunut todella paljon. Makuuhuone ja pikku huone sen vieressä ovat saaneet pintaansa uudet tapetit. Olen ihan mielettömän onnellinen. Lauantaina ja sunnuntaina meillä oli talossa iloinen joukko kultaisia ihmisiä auttamassa vanhojen tapettien pois riipimisessä ja muonituksessa. Huoneet tuntuvat nyt ihan uusille. Pientä huonetta suurennettiin poistamalla sieltä isot kaapit ja tila lähes tuplaantui. Tapetit valikoitui Tapettitalon valikoimista eli ovat kotimaisia ja vintage mallistoa. Makuuhuoneessa kukkii Neidon ruusu ja pikku huoneessa Poppeliruusu. Tapetit ovat peräisin 1950-60 luvuilta eli ovat sopivasti talon ikäisiä. Mielestäni se on kiva pieni yksityiskohta, joka myös lisää talon luonnetta ja tunnelmaa. Olohuoneeseen tuleva tapetti on vielä mietinnässä, mutta jatkamme varmasti samoilla linjoilla.

Muutenkin asiat ovat iloisesti edenneet. Löysimme läheiseltä kirpputorilta vanhan liinavaatekaapin 20 euron hintaan. Kaappi oli edullinen sen vuoksi, että joku oli roiskinut siihen vaaleansinistä maalia melko rumasti ja kaapin sisäosa oli myös töhritty. Tarkoituksena olisi kunnostaa soma kaappi keittiön astiakaapiksi. Olen ihan varma, että kaapista tulee oikein hieno vielä. Vanhat maalit pois pinnasta ja uusi käsittely, sekä sisäosiin jotakin värikästä tapettia. Olohuoneeseen saimme mummon ja papan vanhan sohvapöydän, joka myös kaipaa kunnostusta, mutta on muuten oikein passelin kokoinen ja tukeva. Löytyipä vielä kiva värikäs räsymattokin tädin vintiltä meille. Meinasin aivan unohtaa, että netin kautta kotiimme löysi tiensä valkoinen 50-luvun kampauspöytä. Olen haaveillut sellaisesta jo pitkään.

Pihalla lumi sulaa ja alta alkaa paljastua mm. helmililjoja. Tänään istuin hetken auringossa p ja nautin kevätpäivästä koirien kanssa. Sisäänkäynnin rappusille nostin narsissit kukoistamaan. Elämä hymyilee lempeästi. Sipulikasvit ovat ihania. Muistakaa ottaa sipulit talteen kukinnan ollessa ohi. Kuivattakaa ja istuttakaa maahan. 

Suunnitelmia ja aivojen tökkimistä



Remontti on alkamassa ja teen suunnitelmia aivot käryten. Päätettävää on melkoisesti ja kokoajan on pidettävä mielessä kokonaisuus. Olen tilannut tapettimalleja ja hakenut väriliuskoja. Olen seikkaillut netin sivustoilla etsien sopivia lattiamateriaaleja ja samalla pitänyt silmäni auki kalustehankintojen suhteen. Olen yrittänyt tehdä löytöjä eli saada laadukasta tavaraa hyvällä hinnalla. Verhojen ja mattojen suhteen olenkin onnistanut hienosti. Koko projekti on kokoluokassaan hieman toista, kun kaksion remontointi ja sisustaminen.

Talon yläkertaa laittelin kodikkaammaksi kirppurihankintojen avulla ja satuin myös käväisemään äitini kaapeilla. Vintillä on nyt ompelupiste ja toinen huone on elokuvien katselua varten. Vintillä odottaa työstämistä vanha lattialamppu, joka maksoi vajaat kolme euroa paikallisella kirpputorilla. Saan siitä varmasti oikein kivan tuunaamalla hieman varjostinta. Kaikki on kovin mielenkiintoista ja puuhaa tosiaan riittää kivasti. Suurin muutos talon ympärillä tulee tapahtumaan värien osalta. Haluamme kodikkaan, lämpimän ja kutsuvan kodin.  

Tänään on ihana aurinkoinen päivä. Olen vieläkin häkeltynyt tästä kauneudesta, joka ikkunoista avautuu. Ihana rauha. Ei autoja tai ratikoita jatkuvana virtana. Poissa on se mieletön taustakohina. Tää

Talvinen tuulahdus




Ulkona lämpötila on juuri nyt nollassa ja minä juon sisällä kuumaa teetä ja odotan loppuviikolla saapuvia pakkasia. Mauno ja Martti ovat olleet haltioissaan lumesta ja siitä, että melkein joka päivä lunta on sadellut aina vain lisää. Piha ja puut näyttävät kauniille. Tuntuu vieläkin, niin ihmeelliselle tämä kaikki. Täällä me nyt olemme kaikki: kotona. Loppuvuoden pyhät tuntuivat, niin erityiselle täällä. Mieheni teki pihalle jäälyhtyjä ja kiinnitti lintulaudan pihapuuhun ja meillä oli oikein raketteja, mitä pamautella omassa pihassa.

Paljon riittää vielä tekemistä ja laittoa, että saadaan tästä talosta meidän näköisemme, mutta ajan kanssa ja maltilla edetään. Kevät tuo mukanaan yllätyksen, kun piha paljastuu lumen alta ja alkaa viheröimään. Ja sitten pitänee miettiä myös mitä kunnostusta pihapiiri kaipaa. Kaikki on niin jännittävää! Ja miten kiva koiruuksista on olla ulkosalla, kun ilmat lämpenevät (aita täytynee rakentaa ensimmäisenä, että pojat saavat olla vapaana).