Sisustuksen värit

Aikaisemmin oli puhetta siitä, että kukat, kynttilät ja uudet tyynynpäälliset tekevät ihmeitä nuhruiselle huoneelle. Tässä todiste siitä. No ihmeitä ja ihmeitä. Sama huone ja samat vanhat kalusteet, mutta seassa ripaus jotakin uutta. Muutoksen ei aina tarvitse maksaa maltaita ja tärkeintä tietysti on, että itse on tyytyväinen ja onnellinen. Sisustuksessa kuten muutenkin elämässä on havaittavissa vaihtuvia värikausia. Muistan yhä ensimmäisen yhteisen kotimme: piiskuisen, parhaat päivänsä nähneen kaksion kaupungin lähiössä. Koti oli enemmän tai vähemmän sininen ja hankimme sinne huonekaluja Iskusta osamaksulla. Me kaksi nuorta, jotka juuri aloittelimme ensimmäisissä työpaikoissamme. Vuosien vieriessä myös vuokrakodit vaihtuivat toisiin ja lopuksi asuimme aivan kaupungin ytimessä. Jo tuolloin kodissamme oli havaittavissa viihtyisä vintage-tyyli. 

Maalasimme ensimmäisen täysin oman asuntomme kiviseinät Helsingissä beigeksi. Sisustuksen sekaan mahtui  ripaus vaaleanpunaista ja mustaa. Vintagen rinnalle alkoi ilmestyä design valaisimia ja huonekaluja. Värit rupesivat todella vasta loistamaan tässä nykyisessä kodissamme. Yhä jatkamme sisutuksellisesti kotoista vintage-tyyliä. Design on unohdettu ja nyt sille melkein naureskelemme. Kirkkaiden värien rinnalle on ilmestynyt mustavalkoista. Taas uusi värikausi alkanut.

Sisustuslehdet ovat melko selvästi jakautuneet kahden erilaisen kodin sisustustyylin mukaisesti. On hienoa, että jokaiselle on jotakin. Itse ahmin tietysti Unelmien Talo&Koti-lehteä. Siinä on lehti, joka jaksaa aina inspiroida ja ilahduttaa. Ja olen ilokseni löytänyt myös kivoja FB-ryhmiä, joissa jaetaan kivoja DIY ja tuunaus vinkkejä!!

Tänään on bileet, kaikki sileeks!

Kerrankin annan kuvien puhua puolestaan. Ja ne kertovat kaiken. Ihana tunnelma, mahtavia tyyppejä, hyvää musaa sekä ruokaa ja juomaa. Ja mitä kakkuja! Kiitos Cafe Intro! Upea ilta täynnä iloista puheensorinaa. Illan bändi Snipe-Drive sai sydämeni lyömään ylimääräisen lyönnin. Kaunis kiitos vielä kertaalleen illan järkänneille Agulle ja Kristalle. Enempää ei olisi voinut enää toivoa. Te ootte timantteja! Vielä kerran siis #KPGB2015

Pihalla ja sisällä paloivat tunnelmalliset KYNTTILÄT.

Pienoista säätöä ryhmäkuvan kanssa. Himputin oksa.

#husband

Pahimpia on aamut bloggari Suvi heitti minulle ja miehelleni #husband haasteen ja tietysti haaste pitää ottaa vastaan. Ja onhan se mielenkiintoista taas äimistellä, että mitä se mies oikein vastailee, kun kyse on omasta rouvasta, jonka ainakin pitäisi olla se tutuista tutuin. Saa nähdä miten meille käy.

Jos vaimosi katsoo telkkaria mitä siellä todennäköisesti pyörii?

Downton Abbey, Mr Selfridge tai jokin Agatha Christie dekkari, jonka vaimo on nähnyt jo kymmenen kertaa.

- Lisäisin listaan vielä dokumentit ihan mistä vaan.

Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Talonkastike

- Kartanonkastike. On kuulemma sama.

Mikä on hänen inhokki ruokansa?

Kala

- Perunavelli ja silakkapihvit

Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Mansikkamargarita ja kanaruoka.

- Tequila Sunrise ja sitä kanaa

Mikä on hänen kengän kokonsa?

37

- 37/38

Jos hän keräilisi jotakin, mitä se olisi?

Postikortteja ja nappeja.

- Lisäyksenä Agatha Christien dekkareita ja mielenkiintoisia elämänkertoja

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Suklaata

- Jep.

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Klassista

- Ja brittipoppia

Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Leffamaku on aika laaja. Tykkää romanttisista komedioista kuten Sinulle on postia, mutta katsoo myös vanhempia leffoja kuten Jättiläinen.
- Hyvät trillerit ovat parhaita ja vanhat klassikot.

Minkä väriset silmät hänellä on?
Ruskeat
- Noh, olis ollut aika paha, jos olisit vastannut väärin. Hih.

Kuka on hänen paras ystävänsä?
Minä
- Sinä

Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Milloin mistäkin.
- Syöt kulhosta kaikki hyvät karkit.

Missä hän on syntynyt?
Lahdessa
- Jep.

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Britatortun, koska pidän siitä itse.
- No onneksi se on minunkin lemppari.

Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Murehtimisen. No ei vaan. Varmasti lukisi kirjoja mielellään, jos olisi siihen aikaa.
- Lukeminen, bloggaaminen, elokuvat, kädentaidot.

Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Pitää huolta perheestä.
- Siivota.

Mikä on oudointa ruokaa mistä hän pitää?
Taidetaan syödä ihan perusruokaa koko porukka.
- Jep, ei erikoisuuksia.

Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Sydäntä, muistoja ja keuhkoja(?)
- Huulirasva, kännykkä ja avaimet

Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Epätietoisuus.
- Lasten aikataulujen venyminen iltaisin.

Entäs piristymään?
Yhdessä perheenä vietetty aika.
- Jep.

Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Prinsessa Diana
- Nelson Mandela

Millainen hän on vaimona?
Sitkeä
- Varmasti aika rasittava, Noh, luulen, että minuun voi kuitenkin luottaa täysillä.

Milloin hän tapapsi vanhempasi?
20 vuotta sitten
- Jep.

Mikä on hänen uusin villityksensä?
Marsun hankinta.
- Villityksiä? Minullako? Haluan marsun.

Millainen on hänen kotilook?
Hauska. Suoraan kun jostakin elokuvasta.
- Luonnollinen ja rento

Haasteen saa seuraavaksi kaikki MiruMarun lukijat. Keittäkää pannullinen kahvia ja viettäkää pienoinen hetki oman rakkaan kanssa jutustellen.

Kirpustelua ja sisustamista

Olen ainakin miljoona kertaa lukenut erilaisista sisustuskirjoista ja lehdistä, miten kodin tunnelmaa ja ilmettä voi helposti muuttaa tekstiileillä, kynttilöillä ja kukkasilla. Pienoisesti olen tuhahtanut koko ajatukselle. Sisustusohjelmissa puhutaan usein myös stailauksesta, joka pitää yleensä sisällään tavaroiden karsimisen ja uusien tai jo olemassa olevien huonekalujen uudelleenjärjestämisen. Sain lahjaksi aivan ihanan sisustuskirjan, joka on täynnä kauniita kuvia ja tunnelmia. Sydämellä sisustettu by Clare Nolan edustaa sitä tyylisuuntaa sisustuksessa, jota minä suosin: kodikasta, värikästä, lämmintä ja eloisaa. Kirja tarjoaa monta kivaa pientä vinkkiä kodin kohennukseen pienellä budjetilla.

Kukat, kynttilät ja uudet tyynynpääliset todellakin toimivat. Ja siivouksen jälkeen koti näyttää ainakin hetken paremmalta. Puhtaan pyykin ja kukkasten tuoksu nostaa suupielet ylöspäin. Nykyään huomaan myös, että yritän ottaa talossa haltuun aina jonkin pienen kolkan, enkä yritä saada koko kotia hetkessä valmiiksi. Välillä tuon pihalta kukkasia talon eri huoneisiin tai sytytän tuoksukynttilän palamaan. Katan pöytään kauniimmat kahvikupit keskellä arkea. Pienet löydöt etsiytyvät kotiin kirpputorilta, kuten ihanat Finlaysonin tyynynpäälliset.

Seuraavassa pieniä maistiaisia kirjasta:

Kotona äiti ja vauva

Olemme viettäneet viikonloppua kahden vauvan kanssa. Talossa on ollut melkoisen hiljaista. Mies ja tyttö kotiutuvat tänään mökiltä. Sunnuntai on kaikista päivistä sellainen, että silloin pitäisi olla kaikkien koolla ihan aamusta asti. Minusta rauhalliset sunnuntaiaamut ovat parhaita. Sunnuntai on muutenkin aina ollut minun lempipäiväni. Usein tuolle päivälle ei enää jätä mitään tekemisiä tai menemisiä, vaan ihan vain ollaan leppoisasti kotona. Heti aamusta kaipasin Neiti Pippuria ja omaa parempaa puoliskoani.

Jos minulla olisi kokonainen viikonloppu aikaa olla kotona yksin katselisin varmasti dekkareita putkeen, kirjoittaisin ja kuvaisin varastoon juttuja blogia varten. Jättäisin kaikki kotihommat kerrankin tekemättä. En muista milloin viimeksi olisin ollut yksin. Tosin vauvan nukkuessa päikkäreitä ehdin hetken aikaa istua riipputuolissa kirjoittelemassa mietteitäni ihan rauhassa.

On ollut ihanaa myös keskittyä pieni hetki pelkästään Pikku Herran kanssa olemiseen. En lakkaa hämmästelemästä sitä miten aurinkoinen hän on. Heti aamusta hymy etsiytyy hänen kasvoilleen. Ihmeellistä. Ja kuinka suloiselta tuntuu pidellä häntä sylissä ja lähellä. Olemme melkoisia halikavereita. Yhdessä keinumme riipputuolissa. Kuiskaan korvaan: "Älä kasva liian nopeasti".

Kaksplussan kesäpäivä Porvoossa osa 2

Kesäinen retkemme jatkui ja saavuimme yöpymispaikkaamme Haikon kartanoon. Tämä oli minulle ja miehelleni aivan ensimmäinen kerta kartanossa, joten olimme melkoisen uteliaita näkemään kaiken mitä paikalla oli tarjota. Ulkoilualue eli 14 hehtaarin merenrantapuisto oli kyllä melkoisen upea. Voisi myös sanoa, että tämä oli perheen pienen tytön mielestä sitä reissun parasta antia. Eväslaukun kera istuimme merenrannalla pitkän tovin.

Haikon kartanon historia ulottuu vuodesta 1362 aina meidän päiviimme saakka. Uskon, että jokainen vierailija kuvittelee mielessään kartanon entiset omistajat vaeltelemassa kartanon eri huoneissa ja kenties näkevät myös monet kesät kartanossa viihtyneen taidemaalarin Albert Edelfeltin kantamassa pihan poikki maalaustelinettään. Paikka on kerrassaan kiehtova. Minä rakastan kaikkea vanhaa. Minuun vetoaa erityisesti kaikki yksityiskohdat arkkitehtuurissa ja autenttinen ympäristö. 

Meidän huoneemme sijaitsi kylpylähotellin puolella. Ilahduin erityisesti siitä, että kylpyhuoneesta löytyi sadevesisuihku. Muutenkin huoneemme oli todella siisti ja sisustuksessa oli käytetty ihania pehmeitä sävyjä ja seassa oli ripaus kultaa. Huoneestamme löytyi myös paksut kylpytakit ja tossut, joilla on kiva hipsutella aivan vieressä olevaan kylpylään. Itse kylpylä on japanilaishenkinen ja erilaisia altaita löytyy moneen makuun.

Sunnuntaiaamuna perheemme isäntä lähti yksin nauttimaan ihanaa ja runsasta aamiaista kartanon päärakennukseen. Minä jäin tytön kanssa huoneeseemme syömään eväitä. Tyttö ei kertakaikkisesti suostunut lähtemään aamiaiselle. Muut Kaksplussalaiset perheineen suuntasivat vielä Bosgårdin tilalle herkuttelemaan ja nauttimaan perinnemaisemasta. Me lähdimme ajamaan hieman aikaisemmin kohti kotia. Äidillä oli yhä pää kipeänä ja tytöllä melkoinen koti ikävä. Meillä ei mennyt nyt kaikki aivan putkeen. Koko reissun ajan puitteet olivat mitä upeimmat. Hieno kokemus kaikkiaan. Oman kuntoni takia monet kohtaamiset jäivät väliin ja jutut juttelematta. Pienoisesti harmittaa. Onneksi kesän mittaan on tulossa vielä uusia mahdollisuuksia nähdä kollegoja. Otetaan vahinko takaisin. Ja Dear Porvoo uskon, että mekin näemme toisemme pian uudestaan.

Majoitus kylpylähotellissa saatu blogiyhteistyö kautta.

Kaksplussan kesäpäivä Porvoossa osa 1

Mikä on parasta helteellä? Vilpoinen merituuli tietenkin. Pääsimme paistattelemaan lämmintä kesäpäivää Porvooseen melkein koko perheen voimin. Perheen pienin jäi kotiin mummon hoiviin. Tapasimme kivan joukon Kaksplussan blogiperheitä kauniissa maisemissa. Reissun järjestäjänä toimi Porvoon mitalla bloggari. Lämmin kiitos! Voisi oikeastaan sanoa, että vasta viime lauantaina todella heräsin siihen, että kesä on täällä. Pakkasimme autoon kimpsut ja kampsut ja lähdimme ajamaan kolmestaan kohti Porvoota. Porvoo tuntuu olevan niitä paikkoja, joihin voi sujahtaa vaivattomasti ja tuntea olonsa heti kotoisaksi. Se on paljon sanottu. Yleensä en lämpene kovin helpolla, mutta Porvoossa on sitä jotakin. Se tuntuu leppoisalle ja helposti lähestyttävälle kaupungille.

Ja voi kuinka kiva päivä meille olikaan suunniteltu! Ensimmäisenä oli vuorossa risteily Royal Linen katamaraanilla. Istuimme yläkannella ja aurinkorasvalle oli todella käyttöä. Tuuli tupeerasi tukan ihan uuteen uskoon. Perheemme esikoinen sai melkoisen vierastus/vihaan tätä laivaa ja koko maailmaa kohtauksen, joka kesti melkein läpi koko risteilyn. Jokimaisemat ja kauniit huvilat vilahtelivat ohitseni, kun pidin tyttöä sylissäni ja yritin rauhoitella. Olisi ollut ihanaa keskittyä kuvaamiseen, mutta käteni olivat varatut. Hätäisesti sain muutaman kuvan otettua, mutta muuten mieheni sai hoitaa kuvauksen puolestani. Risteilyllä olisi saanut perehtyä pienoisesti myös Porvoon historiaan, mutta tytön huutaessa jäi selostukset kuulematta. Olen melkoinen historia friikki, joten minua olisi aidosti kiinnostanut kuulla mitä kaiuttimista oikein sepustettiin.

Sellaista se elämä ja reissaaminen lapsen kanssa välillä on. Koskaan ei voi tietää miten menee. Joskus sitä yllättyy iloisesti ja toisinaan taas huh, huh. Itselläni oli jo reissun alkaessa pää kipeänä ja migreeniä uhmaten lähdin matkaan. Sanomattakin on selvää, että eihän siitä mitään hyvää seurannut. Yritin pinnistellä oloni kanssa, koska halusin, niin kovasti olla mukana kaikessa kivassa ja vihdoin tavata ihmisiä blogien takana. Ja olihan myös hienoa päästä perheen kanssa yhteiseen reissuun. Miten tämä reissu jatkuu? Tuleeko pieni tyttö toisiin aatoksiin? Pysy matkassa mukana ja ota selvää.

Sykkyrällä ja mykkyrällä. Äidin TOPPI Jacqueline de Yong ja HAME Brave Soul saatu House of Brandonilta blogiyhteistyöllä.

Risteilyn tarjosi Royal Line