Keltaisen puutalon kaaos

Monessa lukemassani blogissa on haaveiltu muutosta uuteen kotiin. Moni on myös muuton sijaan päättänyt järjestää kotinsa jälleen toimivaksi Kon Marin avulla. Perheen kasvaessa mietteet ovat myös minulle kovin tuttuja. Rintamamiestalo oli pitkään mieheni ja minun yhteinen haave, kun asuimme kahden Helsingissä. Silloin todellakin unelmoimme, että saisimme lisää tilaa ympärillemme. Oman talon ja oman rauhan. Pihan ja sen istutukset. Kaksi aikuista ja kaksi koiraa.

Niin se päivä koitti, että kaupat oli tehty ja laitoimme elämämme pahvilaatikoihin ja pakkasimme ne ison auton tavaratilaan ja käänsimme suunnan kohti uutta kotia. Ostimme tämän talon viitisen vuotta sitten. Minä odotin tuolloin jo esikoistamme ja edessä oli tiukalla aikataululla toteutettu remontti. Koko talo olisi pitänyt tuolloin räjäyttää. Ennen lapsia remontointi on huomattavasti helpompaa hommaa. Talo on pitkin matkaa kaivannut remonttia sisältä ja ulkoa. Paljon on tehty apen suosiollisella avustuksella ja paljon pitäisi vielä tehdä. Talossa asustaa nyt kahden aikuisen lisäksi kaksi lasta ja talo narahtelee liitoksistaan. Tulemme suorastaan hulluiksi välillä. Talon pohja ei yksinkertaisesti toimi.

Ei siis ihme, että katselen himoiten sisustusohjelmia, joissa epäkäytännölliset tilat muutetaan taikaiskusta koko perheelle toimiviksi. Edessä häämöttää vintin remontointi. Odotan tulevaa remonttia kauhulla. Mistä revimme ajan ja energian.Tällä hetkellä perheemme elää alakerran kolmiossa. Yhdessä kerroksessa olevat huoneet toimivat tässä tilanteessa parhaiten. Esikoinen on vielä liian pieni ja varomaton kulkemaan jyrkissä rappusissa vinttiin ja takaisin. Rappuset ovat kapeat ja jyrkät. Vintti on myös siinä kunnossa mihin edellinen omistaja sen jätti. Ilmanlämpöpumppu pitäisi myös asentaa. Huokaus.

Haluaisin asua lasten kanssa peltojen keskellä ja ottaa pari kanaa pihalle kaakattamaan. Olga Temonen saa kaiken näyttämään niin helpolle! Toki on ihana asua täsäkin talossa. Onhan tässä omat hyvätkin puolensa. Sateen jälkeen tuoksuu mäntyjen neulaset, pihan isot omenapuut ovat kauniita ja talo on ulospäin varsin kivan näköinen. Huoneissa kaikuvat meidän omat muistot: juhlitut ristiäiset, joulut ja syntymäpäivät. Tähän taloon on tuotu kumpainenkin pieni käärö. Muistan vieläkin sen ensimmäisen illan joulukuussa, kun istuimme iltaa mieheni kanssa takkatulen ääressä. Nämä seinät ovat kuulleet monta riitaa, riemunkiljahdusta ja olleet uudelleen löydetyn rakkauden näyttämönä. Tämä on meidän koti ja tässä on edelleen epäkäytännöllisyydestä huolimatta paljon sitä mistä me aikoinaan haaveiltiin. Minä yritän Kon Marittaa tätä taloa kuntoon. Vähentää tavaraa. Yritän löytää tavan, jolla tämä talo toimisi meille vähän paremmin.

Tunnelmalliset kesähäät ja arvonnan voittaja

Pilvinen lauantai. Kaunis morsian. Onnea säteilevä pariskunta. Ystäviä ja sukulaisia. Päivä täynnä onnenkyyneliä, saippuakuplia ja iloisia puheita. Meidän ensimmäinen isompi juhla perheenä meni yli odotusten. Molemmat lapset jaksoivat hienosti läpi päivän. Neiti Pippuri oli hyvällä tuulella ja Pikku Herra taas oli oma kujeileva itsensä. Ja mikä parasta myös me vanhemmat olimme iloisella ja rennolla päällä. Pysyimme aamulla koko porukka aikataulussa emmekä myöhästyneet kirkosta. Hih. Pienoisesti päivästä saattoi mennä jotakin ohi sillä keskityin nauttimaan päivästä perheenä. Seurailin omia lapsiani ja sitä miten he suhtautuivat ihmisiin ympärillään ja juhlan tunnelmaan. Kyllä omat lapset ovat ehtymätön ilonlähde. Ja väistämättä tunsin pienoista ylpeyttä. Miten hienoja muksuja meillä onkaan. Lämmin hymy syttyi kasvoilleni, kun häävastaanotolla pärähti soimaan tutun kappaleen alkutahdit. Kuinka onnekasta onkaan saada rakastaa.

"Kaksi ylvästä ja nuorta

varmoina on voimistaan

taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta

ja talvet viimoillaan

hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta

matkan myötä muuttuneet

se ihme on kai vasta

oomme tänne selvinneet"

Juha Tapio - Kaksi Puuta

Arvonnan voittajaksi selvisi tällä kertaa kahdella arvalla osallistunut Minna! Lämpöiset onnittelut. Laitan sinulle sähköpostia tulemaan. Kaunis kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Lähiaikoina on luvassa vielä yhden lahjakortin arvonta. Pysykää siis kuulolla!

Pieni vaaleanpunainen kirja - Täynnä lupausta uudesta elämästä

Todella moni teistä on varmasti törmännyt blogeissa, naistenlehdissä ja kirjakaupoissa pieneen vaaleanpunaiseen (ihastuttava värivalinta) kirjaan. Minäkin olen monen muun lailla tarttunut tuohon lähes ihmeitä lupaavaan opukseen. Osaksi puhtaasta uteliaisuudesta ja osaksi sen vuoksi, että elämäntilanne on nyt selkeästi sellainen, että haen erilaisia konsteja arjen hallinnan avuksi. Ja kyllähän se on kiva ajatella, että siivouksessa on taikaa. Jaan monta Marie Kondon ajatusta. Olen luonnostani järjestelmällinen ihminen. Minäkin olen pienestä asti järjestellyt oman huoneeni huonekaluja ja pitänyt lähes pikkutarkasti huolta siitä, että kirjoituspöydän laatikot ovat olleet järjestyksessä. Puuha on tuottanut minulle aina iloa. Tapa on luultavasti opittu omalta äidiltäni, joka on järjestyksen ihminen. Myös mummoni oli tätä samaa ihanaa emäntätyyppiä, jonka lankarullat olivat aina järjestyksessä omassa käsityökorissa.

Hektinen arki on ollut omiaan kasvattamaan tavarakasoja ympäri taloa. On totta, että vanha rintamamiestalo ei välttämättä ole niitä kaikista käytännöllisempiä tilaihmeitä. Puuttuvat tehokkaat säilytystilat yhdessä puuttuvan ajan kanssa saavat aikaan sen, että tavarat putoavat kaapeista. Ja vaikka olenkin järjestelmällinen luonne minulla on kuitenkin pienoisesti taipumusta myös säilytellä tavaraa. Tämän ongelman tiedostaa varmasti moni DIY-henkinen ihminen. Rakastan kirpputoreja ja hassujen pikkutavaroiden keräämistä. Monesti järki sanoo, että en tarvitse kokoelmiini uutta peltistä keksirasiaa, mutta huomaan kuitenkin ostavani sellaisen. Tosin ne kyllä kätkevät kivasti tavaroita sisäänsä (selittelyä). Paras tapa luopua turhasta ja epämieluisasta olisi kantaa pihalle kaikki talon irtain. Tyhjiin huoneisiin saisi palauttaa vain ne kaikista rakkaimmat tavarat ja huonekalut. Luultavasti tällä taktiikalla tavarat myös vaihtaisivat säilytyspaikkaa. Talo näyttäisi varmasti ihan erilaiselle ja pihamaalla olisi iso kasa kaikkea ylimääräistä, mitä ei tahtoisi enää säilyttää. Ajan puutteen vuoksi joudun kuitenkin käymään läpi tavaroita maltillisemmin. Marie Kondo kehoittaa kyllä käymään läpi tavaroita kategorioittain ei huoneittain. Uskon kuitenkin, että minulla on talossa olemassa tietty perusjärjestys tavaroiden suhteen. Tavaroita on vain liikaa.

Kon Marissa oikeastaan häiritsee ainoastaan se seikka, että siinä ei puhuta tavaroiden kierrättämisestä mitään. Tavaroista luovutaan ja ne heitetään roskiin. Tämä saattaa olla "käännöskukkanen". Minä lajittelen ja kierrätän. En osaa heittää tavaraa kylmästi pois. Ajattelen, että toisen roska voi olla toisen helmi. Tämä myös tarkoittaa sitä, että koko talon läpi käyminen kestää minulla huomattavasti pidempään. Turhasta tavarasta luopuminen kyllä helpottaa. Avarampi ja tavarakasoista vapaa koti on ilo silmälle, mutta tuo mukanaan myös kevyemmän sisäisen olon. Minäkin uskon, että jokaisen kodissa on tavaroita, jotka tekevät onnelliseksi. Toiset tavarat taas ovat epämieluisia ja vievät energiaa. Ja on totta, että tavaroita läpi käydessään sitä myös päästää irti asioista. Irti päästäminen taas varmasti kasvattaa jokaisen projektiin ryhtyvän omaa sisäitä rohkeutta tarttua elämään muutenkin aktiivisemmin. Minulla tämä matka on vielä kesken. Jaan projektista palasia täällä blogissani. Aloitetaan vaatekaapista ja asusteista. Todellinen elämä alkaa sen jälkeen kun koti on kunnossa - Marie Kondo Sitä odotellessa.

Vietä kesä rennosti - Rakenna viihtyisä oleskelualue!

 
Pidempään blogiani lukeneet muistavat varmasti tuskailuni koskien omakotitalomme pihamaata. Pihamme on todella suuri. Välillä suorastaan liiankin suuri. Se on pienoisesti uuvuttanut meidät välillä. Pakollinen nurmikon leikkuu suoritetaan, mutta muuten piha vain on ja möllöttää. Muistan kuinka haaveilin isosta pihasta Helsingissä asuessamme. Meidän kaupunkikodissa ei ollut edes parveketta ja vietimmekin kesäisin aikaamme paljon puistoissa. Olisi luullut ulkoelämän jatkuvan omakotitalon myötä, mutta toisin kävi. Meitä on vaivannut oleskelualueen puutos. Olen nyt päättänyt valloittaa pihamaalta meille pienen alueen yhdessäoloa varten. Koko pihaa en juuri nyt pysty millään laittamaan kuntoon. Aikani menee taaperon perässä juoksemiseen. Uskon, että koko perhe on onnellinen pienestä paikasta, missä voi istuskella ja viihtyä. Take one place and make it yours. - Under the Tuscan Sun (2003)

Pihamaalta löytyy puinen puutarhapöytä tuoleineen, joka kaipaa aina keväisin huoltoa. Olenkin alkanut haaveilemaan pienoisesti helpommasta ratkaisusta. Nyt on saatavilla niin paljon kestäviä ja huoltovapaita settejä, jotka ovat artwoodia. Tämä kesä mennään kuitenkin vanhoilla kalusteilla, jotka ovat jo saaneet pintaansa puuöljyä. Vanhat kalusteet saavat ripauksen raikkautta uusien istuintyynyjen avulla. Minä rakastan pallokuosia! Näitä istuintyynyjä löytyykin JYSK:n valikoimista useassa eri värissä. Pöydälle vielä kaunis lyhty koristeineen.

Viisi kesää tässä talossa on nyt vierähtänyt ilman auringonvarjoa. Meidän piha on todella paahteinen ja kuuma. Ulkoruokailut ovat kesäisin jääneet vähiin. Nyt vihdoin taloomme on saapunut ihana, iso ja tukeva auringonvarjo. Nyt onnistuu ruokailu ja kahvittelu pihamaalla. Uskon, että tämän ihanan jättivarjon alla vietetään tänä kesänä ihania hetkiä. Näen itseni viikonloppuisin juomassa rauhassa aamukahvia ulkosalla hyvän kirjan kera.

Löysin Jyskin valikoimista aurinkoenergialla toimivan valosarjan, jossa liihottelee perhosia. Kesän ehtiessä pidemmälle nämä perhoset alkavat loistamaan hämärtyvässä illassa.

Halusin levittää uutta ilmettä kotiovelle asti ja porstuan kaiteeseen kiinnitin nämä varsin näppärät kukkaruukut. Istutin niihin Aili mummoni ehdottomia suosikkeja eli tummanpunaisia pelargonioita. Porstuan rappusille asettelin kauniin lasisen lyhdyn. Lyhdyn sisään voi juhlien ajaksi laittaa kynttilän palamaan tai lyhdyn voi täyttää puolilleen vettä ja laittaa sinne kellumaan kukkasia.

Olen kyllä todella mielissäni tästä muutoksesta. Talon sisääntulo on nyt kodikas ja kutsuva. Kivaa oleskelualuetta hyödynnetään varmasti kesän juhlissa! Lisätään vain joukkoon kauniita riisipaperilyhtyjä ja iloisia viirinauhoja sekä kaunis kattaus. Helteiden jatkuessa myös seinustan samettiruusut kasvavat täyteen loistoonsa. Tervetuloa kesä!

Yhteistyössä MiruMaru ja JYSK

Kaksplussan verkostobloggarit tapasivat

Lauantaina oli kyllä jännittävä päivä. Irtiotto tästä totutusta rumbasta tuli kyllä tarpeeseen. Oli ihanaa saada istua rauhassa, ruokailla ja jutustella ihan järkeviä aikuisten seurassa. Aina sitä ei edes tajua (onneksi) miten vähän sitä saa keskustella aikuisten ihmisten kanssa. Päivät soljuvat eteenpäin kotosalla hurjaa vauhtia ja keskustelun aiheet pyörivät lasten kanssa aina samoissa aiheissa. On siis melkoisen ymmärrettävää, että olin ihan täpinöissäni tapaamisesta blogikollegoiden kanssa. Vastaan tuli uusia tuttavuuksia sekä vanhoja jo hyviä kavereita. Hienointa tietysti on se, että kaikki me elämme samaa elämänvaihetta ja rakastamme bloggausta. Pulinaa siis riitti ja välillä kamerat räpsyivät.

Tapahtuma järjestettiin Holiday Inn Helsinki City Centre hotellissa. Meitä varten oli varattu varsin tyylikäs parvekkeellinen lounge-tila. Päivän ohjelma sisälsi mm. kuohuvien kilistelyä ja tutustumista, yhteisen ruokailun ja NOSH vaate-esittelyn. Ihastuin kovasti mallistoon. Ihanan raikkaita värejä ja herkullisia kuoseja. Mukavaa, mutta samalla myös tyylikästä pukeutumista. Into pitää kotikutsut sai pienoisen sysäyksen! Aivan kaikkien tapahtumaan osallistuneiden bloggareiden kanssa en ehtinyt juttelemaan ja se vähän harmittaa, mutta toivottavasti tilaisuuksia tulee vielä paljon lisää. 

Aika vierähti melkoisen nopeasti ja osa bloggareista osallistui vielä tapahtuman jatkoille. Minä hipsin viettämään arvokasta parisuhdeaikaa. Kulkemaan käsi kädessä vanhoja kotikatuja. Nauttimaan hieman Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotteita. Sää oli aivan ihanan kesäinen. Lämmintä riitti pitkälle iltaan saakka.

Lämmin kiitos päivästä kaikille mukana olleille!
PS: Lisää kuvia ja tunnelmia löydät Instagramin puolelta #kaksplusverkostotreffit

Miia Metso 

Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen 

Mutsi ja Murupullat 

Hei meillä valvotaan 

Ilopiikki 

Mutsi on Mäsä 

Tehtävänimikkeenä Äiti 

Oliver teki meistä perheen 

JaninaCharlotta 

Kaunis Karuselli 

Sosetta ja Sotkua 

tiitukatriina 

Snow one like you 

Sängyn alla 

Yksinhuoltajaäidiksi 2011 

Sininen Norsu ja Samettikarhu 

Kädenjälkiä sydämessä 

Perheeni Pieni 

Yhteistyössä:

Leikkimökin piristystä ja ARVONTA

Pihalla nököttävä leikkimökki on nyt siivottu talven jäljiltä kesäkuntoon ja leikki voi alkaa. Perheen kuopus on ollut leikkimökistä todella innoissan. Perheen Pikku Herra valmistaa maistuvat ateriat pikkuisella hellalla ja vatkaa vispilällä rivakasti jälkiruokaa. Hih. Kesän koittaessa leikkimökki kaipasi epätoivoisesti piristystä. Pienillä jutuilla leikkimökki sai kyllä aivan uuden ilmeen!! Tila tuntuu nyt paljon kutsuvammalle ja viihtyisämmälle. Teetarjoilu on katettu nyt leikkimökin pöydälle ja hauskat istuintyynyt saavat hymyn huulille. Istuintyynyjä onkin jo tosi moni ehtinyt ihastelemaan. Nämä ihanuudet löytyvät Fiksumuksun valikoimista. Lisäksi on saatavilla vielä pirtsakka meloni punaisen ystäville. Yhtä hyvin istuintyynyt sopisivat lastenhuoneen väripilkuiksi.

Itse tykästyin aivan erityisesti puiseen teeastiastoon. Yleensä leikkeihin on tarjolla paljon muovisia ja posliinisia astiastoja. Meillä on esikoinen ehtinyt jo pari posliinista teesettiä rikkomaan. Ja kupithan näissä seteissä ovat yleensä melkoisen pieniä ja niitä on vaikea pitää kädessä. Muoviset ovat sitten taas muovisia. Tähän ihastuttavaan settiin kuuluu kaikki sokeripaloista lähtien. Ja teesetin väri on myös niin ihanan karkkinen.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Fiksumuksu

Helpot Valkosuklaapikkuleivät

Meillä kukkii jo kielot. Ihanaa. Kielojen kaveriksi olikin hauskaa vaihteeksi leipoa valkosuklaapikkuleipiä. Nämä herkulliset keksit kuuluvat meillä arkeen ja juhlaan. Keksit valmistuvat helposti ja hetkessä. Reseptiä voi muunnella omien mieltymysten mukaan. Valkosuklaan voi vaihtaa maitosuklaaseen ja parapähkinät vaikka suolapähkinöihin. Yhtä herkullista silti.

125g pehmeää voita

125g fariinisokeria

1 vatkattu kanamuna

200g jauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

Hyppysellinen suolaa

125g pilkottua valkosuklaata

50g pilkottuja parapähkinöitä

1. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää vähitellen vatkattu muna ja sekoita hyvin, joka erän jälkeen.

2. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja suola taikinaan ja sekoita hyvin. Hämmennä sekaan suklaa ja pähkinät.

3. Pikkuleivät leiviävät uunissa. Suosittelen laittaman 6 teelusikallista taikinaa per uunipelti. Taikinasta riittää 24 pikkuleipään

4. Paista 190 asteessa 10-12 min tai kunnes pikkuleivät ovat kullanruskeita. Kannattaa olla valppaana ja vahtia pikkuleipiä. Oman kokemukseni mukaan kärähtävät helposti reunoista. Anna pikkuleipien jäähtyä ennen tarjoilua. 

Lämmin Pikkuleipä

Ja lasi Maitoa.

Life's Simple Things.

Elämä etsii sinut käsiinsä

Vielä vähän aika sitten käytin lähes jokaisen vapaan hetkeni blogin kirjoittamiseen. Oli sitten kyseessä kuopuksen päiväuniaika tai ne illan ja yön viimeiset tunnit, kun kaikki muut talossa nukkuvat. Olen huomannut, että nyt muutaman kerran olen suosiolla katsonut netistä suosikkisarjojani putkeen ja antanut läppärin olla rauhassa. Luulen, että olen alkanut elää hieman kesätahdissa. Tosin olen kyllä tässä viimeisen kuukauden aikana saanut sairastella enemmän kuin tarpeeksi. Ja totean itsekin, että pieni tauko ja lepo myös tästä mielekkäästä hommasta tekee välillä hyvää. Alkuvuosi oli minulle todella raskas. Välillä yksin ollessani laitan levyn soimaan. Kuuntelen biisin. Itken. Lausun ikäväni ääneen ja jatkan taas eteenpäin. Siitä on tullut minulle oma salainen rutiinini. Se auttaa ja helpottaa. Life will seek you out And when it does Let it.

Ja sitten se ELÄMÄ, joka vie minua eteenpäin. Pari seuraavaa viikonloppua vierähtää nopeasti. Ensimmäiseksi tulevana lauantaina on luvassa Kaksplussan verkostoblogien bloggaripäivä Helsingissä. Odotan päivää. Nyt näyttää siltä, että olen hyvää vauhtia paranemassa ja pääsen nauttimaan antoisasta päivästä täysillä. On aivan ihanaa päästä tapaamaan vanhoja blogikavereita ja tutustumaan uusiin. Tuntuu, että meillä on todella kiva porukka kasassa!! Parin viikon päästä tanssitaan kesän ensimmäisiä häitä. Ja luvassa taitaakin olla ensimmäinen iso juhla mihin meidän perhe osallistuu kokonaisuudessaan. Luvassa saattaa olla pientä säätöä. Suhtaudutaan kaikkiin tuleviin kommelluksiin huumorilla.

Pientä vaatekriisiä on tietysti podettu täällä kaikien menojen suhteen. Huomaan suhtautuvani kaikkiin uusiin hankintoihin kamalan vakavasti. Pohdin sopiiko vaate yhteen muiden jo vaatekaapissa olevien vaatteiden kanssa. Onko hankinta järkevä ja perusteltu. Sama juttu asusteiden kanssa. Oikeastaan taidan ajatella ihan kokonaisvaltaisesti nyt hieman eri tavalla kuin ennen. Olemme raivanneet taloa vapaaksi turhasta roinasta jo useamman kuukauden. Mitä enemmän saamme kaikkea turhaa, käyttämätöntä ja epämieluisaa pois sitä helpottuneemmaksi itseni tunnen. Samalla tuntuu talttuvan myös oma sisäinen kaaos. Olisin varmasti tähän puuhaan lähtenyt ilman Kon Mariakin, mutta varmasti sekin on tässä matkan varrella vauhdittanut prosessia mukavasti.

Tästä tulikin nyt hieman tälläinen mitä kuuluu postaus. Näitä huomaan tekeväni todella harvoin. Samalla hieman kertoilin mitä blogissa on luvassa lähiaikoina eli siis juhlia ja Kon Maritusta. Lisäksi laitellaan aurinkoisen päivän sattuessa leikkimökki kesäkuntoon ja tehdään pihalle ihana oleskelualue. Yksi haaste odottaa myös tekijäänsä eli pääsette kurkistamaan kirjakaappiini. Ja kivoja arvontojakin on teille luvassa. Antoisaa tulevaa viikkoa. Tarttukaa elämään!

Irti unettomuuden kierteestä

Viime yönä vietin pitkästä aikaa yön valvoen. Valvominen sai minut muistamaan kuinka rankkaa oli kärsiä unettomuudesta. Unettomuudesta tuli minulle moneksi vuodeksi epätoivottu "kaveri". Unettomuus sai luultavasti alkunsa esikoisen syntymän jälkeen, jolloin äidinvaistoni kävivät aivan ylikierroksilla. Näin jälkikäteen on helppo ymmärtää miten unettomuus teki minusta kireän ja hermostuneen. Muistan kävelleeni reilu vuosi sitten viimeisestä lääkärineuvolasta unilääke resepti kädessäni helpottuneena ulos. Ajattelin, että nyt kierre katkaistaan. Kuinka sitten kävikään? Resepti jäi lunastamatta. Tilanteen ratkaisuna toimi oma havahtumiseni siihen mitä minulle oli tapahtumassa. Olin siinä vaiheessa valvonut öitäni jo monen vuoden ajan. Epänormaalista oli tullut normaalia. En ollut yksinkertaisesti ymmärtänyt omaa tilannettani. En ollut kyennyt pysähtymään. Tunsin itseni jotenkin typeräksi. Kuinka en tullut ajatelleeksi, että unettomuus oli jatkunut liian pitkään.

Viimeisen lääkärineuvolan jälkeen vuorossa oli raskauden viimeinen etappi. Kuopuksen maailmaan saattaminen oli pienoisesti haastavaa. Pitkittyneen synnytyksen jälkeen päädyin kiireelliseen sektioon. Kehoni antoi viimein periksi. Kotiin päästyäni nukuin katkonaisesti kaksi yötä. Siitä se sitten lähti rullaamaan. Yöt rytmittyivät tietysti vauvan ruokailujen mukaan, mutta nukuin aina ruokailujen välissä yhdessä vauvan kanssa. Uni miten pieninä pätkinä tahansa teki hyvää. Kiitin väsymyksestä ja siitä, että kehoni vihdoin tunnisti omat tarpeensa. Paine asian ympäriltä alkoi vihdoin purkaantua. Ensin unta muutama tunti siellä täällä ja lopulta määrä lisääntyi tasaisesti.

On helpottavaa, että nykyisin tunnistan väsymyksen itsessäni. Tiedän koska hidastaa tahtia. Väsymisen vaikutukset näkyvät kuitenkin kaikessa ja vaikuttavat ihmisiin ympärilläni. Väsynyt ihminen ei kykene keskustelemaan kumppaninsa kanssa rakentavasti parisuhteestaan tai vääntämään uhmaikäisen kanssa aamupalan syömisestä. Nykyisin saatan simahdella jo iltayhdeksän aikaan, kun taapero vielä pyörii pinnasängyssään. Yöllä yhä herään syöttämään poikaa, joka haluaa nukkua puolet yöstä äidin vieressä. En muista milloin olisin nukkunut kokonaisen yön, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. Pärjään hyvin tällä määrällä. Unentarvehan on meillä jokaisella yksilöllinen. Loputtomiin meistä ei jaksa kukaan. On tärkeää välillä pysähtyä kuulostelemaan itseään. Pitää itsestään huolta. Silloin voi pitää parempaa huolta myös perheestään.

Äitienpäivän karkkinen tunnelma

Hieman on ollut huonoa tuuria matkassa. Vappu ja eilinen äitienpäivä ovat menneet osaltani ohi sairastaessa. En ole päässyt täysillä osallistumaan kevään juhlahumuun. Toivotaan, että tästä alkaa vointi paranemaan ja koko kesän muut juhlat sujuvat osaltani mallikkaasti. Paljon onkin tapahtumia ja juhlia luvassa. Eilisen päivän vietin enimmäkseen makuuasennossa. Olin suunnitellut eväsretkeä perheen kanssa lähimetsään, mutta jouduin suunnitelmasta luopumaan. Kenties toteutamme retken sitten viikon päästä. Tässä vielä odottelen, että olo normalisoituisi. Toivottavasti teillä kaikilla muilla oli oikein ihanaa eilen!

Tässä muutama kuva eiliseltä. Toki myös omaa äitiä tulee aina muistaa pienillä paketeilla ja kortilla. Kortin virkaa toimitti tänä vuonna hauskat kysymys- ja vastauskortit. Iso klemmari, kangaskukka ja tarrat viimeistelivät hassun kortin.

Olen oppinut, että päivään mahtuu paljon kauniita hetkiä, vaikka aina kaikki ei mene kuten on suunnitellut mielessään. Nautitaan siis kaikesta ihan pienestäkin. Karkkisesta tunnelmasta. Ihanaa viikkoa kaikille. Aurinkoa ja lämpöä.

Kinastelua keinutuolista ja arvonnan voittaja

Meidän talossa on pikkuisen kinasteltu. Kinastelun aiheena on ollut kuka lapsista pääsee kiikkumaan lastenhuoneen uudessa keinutuolissa. Meidän talosta ei ole ennen löytynytkään lasten kokoisia huonekaluja. Nyt tämä asia on korjattu. Jollyroomin ihana valkoinen Alice & Fox keinutuoli kotiutui meille muutama päivä sitten. Omassa lapsuudenkodissani oli punainen pieni keinutuoli. En tiedä mihin puinen keinutuoli on päätynyt. Luultavasti se annettiin aikoinaan eteenpäin. Tämä uusi valkoinen ja ihanasti moderni keinutuoli on ehdottomasti seuraavaksi paras juttu. Talon esikoinen ja kuopus ovat siitä molemmat innoissaan. Lapset siirtelevät keinutuolia huoneesta toiseen. Kuopus yritti keinutuolissa myös seisomista, mutta valitettavasti katkaisin tämän hauskanpidon lyhyeen. Kukaan ei kuitenkaan ole saanut keinua kaadettua.

Kuvaushetkellä aurinko aina välillä pilkahti pilvien takaa esiin ja painui sitten taas piiloon. Pikku Kakkosen Nalle päätti istahtaa kiikkumaan myös hetkeksi. Hän nyökkäili minulle ymmärtäväisesti haastavaa kuvaustilannetta.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Teitä olikin tällä kertaa liikkeellä paljon. Pieni kätönen arpoi lukuisten lappujen seasta voittajaksi tällä kertaa neljällä arvalla osallistuneen Susannan. Lämpöiset onnittelut sinulle. Laitankin nyt heti sinulle sähköpostia tulemaan, että pääset mahdollisimman nopeasti tunnelmoimaan pallovalosarjalla. Moni toivoi varmasti voittoa omalle kohdalleen ja minäkin olisin mielelläni arponut valosarjoja, vaikka kymmenen kappaletta. Huoli pois! Lähiaikoina on tulossa lisää ihania arvontoja, joten pysykää kuulolla! Mahtavaa viikonloppua kaikille. Nyt on kelit kohdallaan.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Jollyroom

KÄÄK - Olen aikuinen!

Olen nähnyt paljon unia viime aikoina. Monena yönä olen vieraillut tutuissa paikoissa. Nähnyt tuttuja kasvoja menneisyydestä. Nähnyt itsestäni unta lapsena ja nuorena. Unet tuntuvat niin todellisille. Ne ovat täynnä yksityiskohtia. Uneksin keltaisesta hirsihuvilasta pienen rinteen laella. Isoista omenapuista. Pihakaivosta. Pappani minulle tekemästä keinusta. Unessa näen kuinka auringonsäteet osuvat huvilan ikkunaan ja tuolille, jossa pappani aina istui. Näen mustat sähkökatkaisimet. Tiedän mitä tavaroita tuvan laatikostoissa säilytetään. Kiipeän rappusia pitkin vinttiin ja muistan varoa ampiaisenpesää. Kuvittelen kuinka isomummo Elviira kiikkuu vintille hylätyssä valkoisessa keinutuolissa.

Toisinaan näen unta itsestäni nuorena. Unessa me kaikki olemme vielä paikalla. Näen tutun ystävän kasvot. On kesäloma eikä meillä ole mitään tekemistä. Me vietämme vain aikaa yhdessä. Kaikki nauravat ja minä muiden mukana. Unissani on vilahtanut monta tärkeää ihmistä. Toisia heistä en ole tavannut kymmeniin vuosiin. Siksi tuntuukin melkoisen ihmeelliselle, että unessa tunnetilat ovat todella aidon tuntuisia. Kärsin uudelleen vanhoja sydänsuruja ja elän selvästi läpi kaikki elämäni kuohunnat. Luulen, että olen kasvanut aikuiseksi. Nyt se vihdoin on tapahtunut. Oma mielikin sen vihdoin ymmärtää ja siksi käy läpi mennyttä aikaa.

Yksi asia tuntuu jotenkin lohdulliselle. Asiat, jotka olivat minulle tärkeitä nuoruudessani ovat minulle yhä tärkeitä tänäkin päivänä. Muistot eivät ole muuttuneet naurettaviksi. Kenties se kertoo siitä, että olen suhtautunut elämään aina tietyllä vakavuudella. Olen toki ollut melkoinen sähikäinen, mutta aina täysin vilpitön tunteissani. Menneet vuodet ovat muuttaneet minua paljon, mutta yhä sydämessä on paikka nuoruuden ystäville. Moni rakkaus kirjoitettiin tuolloin tuuleen. Oli enemmän toiveita ja ajatuksia, kun varsinaisia sanoja tai tekoja. Elämäni on tässä ja nyt. En katso taaksepäin tai yritä nähdä seuraavan kulman taakse. Leikit hiekkalaatikolla ovat loppuneet, mutta seikkailu jatkuu vielä pitkään. Aika on kulunut kuin varkain. Jokaiselle hetkelle on nyt annettava kaikkensa.

"Take me to the place where you go 

Where nobody knows if it's night or day 

Please don't put your life in the hands 

Of a Rock'n Roll band Who'll throw it all away." 

- Oasis, Don't Look Back In Anger (1995)