tiistai 28. helmikuuta 2017

Maistuvat herkut - Täytetyt rieskat


Minusta parhaimpia ovat sellaiset reseptit, jotka muuntuvat helposti sen mukaan, mitä jääkaapissa kulloinkin sattuu olemaan. Helppous ja nopeus ovat myös oleellisia asioita. Tykkään kyllä tehdä kovasti ruokaa perheelleni, mutta en ole sellaista näprääjä tyyppiä keittiössä. Laitetaan siis jakoon simppeli ja nopea ohje. Täytetyt rieskat sopivat hienosti niin juhlapöytään, kun arkenakin nautittavaksi.

(Riittää noin 9 hengelle)

1 pkt Rieskoja
Tuorejuustoa
Salaattisekoituspussi
1/2 Kurkku
1 pkt Kylmäsavuporoa

Voitele rieskat reilulla kerroksella haluamaasi tuorejuustoa. Minulla oli käytössä pippurituorejuusto. Ripottele tuorejuuston pääälle reilusti (hyvin huuhdeltua ja kuivattua) jäävuorisalaattia tai salaattisekoitusta. Rucola antaa kivan säväyksen makuun! Suikaloi väliin kylmäsavuporo siivuja ja lisää päälle pieneksi kuutioitua kurkkua. Kieritä komeus rullalle. Anna vetäytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Valmiit rullat voit leikata reilummiksi annospaloiksi tai pieniksi kiekoiksi.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Työnurkkaus pois vauvan tieltä - Tavarat piiloon!


Aavistuksen haikein fiiliksin pakkailin viikonloppuna pois omaa työnurkkaustani. Olin kyllä siitä ihan valmis luopumaan. Muistin vain kuinka kauan odotin, että saisin oman tilan pienille puuhailuilleni. Vielä kuukausi sitten suunnittelin uuden ja mukavamman työtuolin hankintaa. Tässä minä olen monta yön tuntia istunut pienellä (epämukavalla) jakkaralla kirjoitellen blogia, käsitellen kuvia ja tehden pieniä näperryksiä. Ympärilläni pienet hassut tavarani.

Yhtenä unettomana yönä sain tosiaan ajatuksen purkaa pois koko työnurkkauksen. Meillä on vintissä rintamamiestalon tapaan säilytystilaa tukipilareiden alla. Tila on ollut pienoisesti haastava ottaa hyödylliseen käyttöön. Sain mielestäni ihan kuningasidean järjestää sinne tehokkaaseen säilytykseen omat säläni pois tulevan vauvan huoneen tieltä. Aika näyttää miten hyvä ja toimiva tämä idea nyt sitten on. Mitä mieltä sinä olet?


Viikko sitten kävinkin läpi työpisteeni tavaroita ja sen vuoksi olikin suhteellisen helppoa tehdä tämä viimeinen suuri siirto. Jatkossa säilytän siis kaikkia  tavaroitani makuuhuoneessa verhon takana piilossa. Blogia näpyttelen mukavammin makuuhuoneen punaisella sohvalla. Keskeneräisiä DIY-projektejani säilytän pienessä korissa, joka on helppo ottaa esille tarpeen vaatiessa. Luultavasti siirryn näpertelemään juttujani keittiön pöydän ääreen. Kori on niin pieni, että sitä on helppo säilyttää milloin missäkin. Olen yrittänyt ajatella kaikkea. Tärkeintä kuitenkin on, että vintin pieni huone alkaa kohta olla tyhjätty ja remontti voi alkaa.






perjantai 24. helmikuuta 2017

Muistojen hatturasia ja aurinkoinen päivä


Ihanaa aurinkoista päivää kaikille! Tänään ollaan ehditty jo lasten kanssa ulos lumitöihin ja pienoisesti järjestelemään paikkoja. Kevättä on ihanasti ilmassa. Lisääntynyt valo saa katseen kyllä entistä enemmän kääntymään kotiin päin. Koti suorastaan kaipaa pirteää väriloistoa. Tulppaaneja on tullut osteltua jo useampaan otteeseen ja iloisen väriset kynttilät on kaivettu kaapista esille ja käyttöön. Vielä on matkaa kevääseen, mutta kyllä sekin sieltä pikku hiljaa saapuu yhdessä sipulikasvien kanssa.

Meillä onkin tiedossa tänä vuonna keväiset juhlat, kun juhlimme uuden tulokkaan ristiäisiä. Enää hieman reilu kuukausi ja hän on maailmassa. Voitte kuvitella miten kuumeisesti hyörin saadakseni kaiken valmiiksi pienokaista varten. Huomenna perheen isäntä lähtee hakemaan paneeleita vintin tulevaa remonttia varten. Minulle on jäänyt todellakin tavaroiden järjestäminen ja raivaaminen pois remontin tieltä. Toisinaan olen unohtunut tavaroiden äärelle.


Vanha hatturasia on kätkenyt vuosia sisäänsä vanhat päiväkirjat, kirjeet, runokirjat ja muistot. Hatturasian sisältöä oli kiva käydä läpi pitkästä aikaa. Mieleeni muistuivat kaikki vanhat ystävät. Toivottavasti tuulet kuljettavat teille tervehdyksen. Monen kanssa on yhteys syystä tai toisesta katkennut. Elämä on kuljettanut meitä eri suuntiin. Olemme kasvaneet aikuisiksi ja meistä on kaikista tullut perheellisiä. Meillä on omat kuviomme. Meidät on ripoteltu pitkin maailmaa, kun pienet kivet rantaviivalle. Muistelen teitä kaikkia kuitenkin suurella lämmöllä. Muistan yhä kuinka tärkeitä minulle olitte. Tämä on yksi KonMarituksen hyvistä puolista. Positiivisten muistojen uudelleen eläminen. Hatturasiaan on hyvä kerätä uusia muistoja. Vielä on tilaa jäljellä runsaasti. Hyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Tuttu ja turvallinen apu arjessa


Kotimaiset Ainu ihonhoito-ja hygieniatuotteet ovat tulleet meidän perheessä tutuiksi lasten myötä. Muutamia yksittäisiä kokeiluja lukuun ottamatta olen pitäytynyt tutulle merkille uskollisena. Minä lukeudun niihin äiteihin, jotka eivät jaksa pähkäillä perushankintoja kaupan hyllyjen välissä ikuisuuksia. Tässä kiireisessä elämänvaiheessa sitä haluaa asioiden toimivan mahdollisemman helposti ja vaivattomasti. Miksi vaihtaisin hyväksi havaitun merkin toiseen. Ainun valikoimista olen aina löytänyt juuri meidän lapsille sopivat tuotteet. Mielestäni Ainussa parasta on se, että se kulkee vierellä koko vauvavuoden.

Meille kotiutui Ainulta paketti, joka sisälsi suoraan käyttöön meneviä tuotteita. Osa tuotteista odottaa perheen pienokaisen maailmaan saapumista. Hajusteettomat puhdistuspyyhkeet, nopeasti imeytyvän hoitovoiteen ja veikeän unirätin pakkaan mukaani jo laitokselle. Puhdistuspyyhkeet ja hoitovoide on hyväksi avuksi silloin, kun isä ei ole auttamassa pienokaisen hoidossa. Sektion jälkeen on todella vaikeaa kannatella pienokaista vesihanan alla. Muita meille jo entuudestaan tuttuja tuotteita olivat hajusteeton hoitoöljy, jota olemme käyttäneet mm. karstan poistoon ja rauhoittava ja viilentävä sinkkivoide. Ainu pesuvaahto ei meillä ole ollut ennen käytössä. Veikkaan kuitenkin, että kätevä pumppupullo on tullut käyttöön jäädäkseen. Vaahto helpottaa myös hiusten pesua, sillä se ei valu niin helposti silmille!


Tänään testasimme Muumi kylpyvaahtoa ja Muumi kosteusemulsiota. Täytyy myöntää, että kyllä tavallinen kylpyhetki sai heti pienoista piristystä Muumeista. Sympaattiset hahmot saavat herkästi hymyn huulille. Sarjaan kuuluu lisäksi käsi-ja kasvopyyhkeet ja käsisaippua. Meillä eletään juuri nyt sitä vaihetta missä perheen esikoista saa jatkuvasti muistutella käsien pesemisen tärkeydestä. Hauska Muumi pumppupullo varmasti auttaa asiassa. Sitä on pienenkin helppo annostella omaan käteensä juuri oikea määrä. Muumit saavat kaiken tuntumaan hauskemmalle.



Minä pidän kovasti Ainu tuotteiden ulkonäöstä. Pehmeä värimaailmaa ja muotokieli miellyttävät silmää. Tuttu, turvallinen ja kotimainen ystävä! Seuraa sinäkin Ainua some-kanavissa: FacebookInstagram ja Pinterest Tarjolla on paljon hyödyllistä tietoa ja hauskoja kilpailuja! 



Yhteistyössä Always somewhere else ja Ainu

tiistai 21. helmikuuta 2017

Käsityöihmisen tunnustukset KonMarituksen keskeltä

 

Paljon on blogissa ollut asiaa tavaroiden karsimisesta ja järjestämisestä.Viimeistään viime viikonloppuna olen joutunut pienoisesti katsomaan totuuttaa silmiin. Mistä tämä tavaran ja sälän määrä oikein johtuu. Millä alueilla talossamme on ne suurimmat ongelmat. Onko kyseessä lastenhuoneiden lelukaaos vai olisiko ongelma osaltaan minun omat tavarani. Käsityöihmiset säästävät paljon erilaista sälää. Olen aina kuvitellut olevani siisti ja järjestelmällinen ihminen. Osaksi tämä pitää kyllä ihan paikkaansa. Säilön kaikki tilpehöörit pieniin purkkeihin ja lajittelen eri materiaalit omiin laatikoihinsa.


Minulla on kuitenkin selkeästi taipumus säästellä paljon sellaista tavaraa, jota kentien jossakin tulevaisuudessa voisin hyödyntää johonkin projektiin. Samoin aloitan töitä, mutta en saata niitä aina päätökseen. Saan idean ja kerään siihen tavarat, mutta en kuitenkaan koskaan pääse itse tekemisen alkuun. Omassa päässäni olen kuitenkin ollut pitkään vakuuttunut siitä, että tavarani ja tarvikkeeni ovat varsin hyvässä järjestyksessä. Mieheni on kyllä usein ilmoittanut, että voisin katsoa omaa tuunausnurkkaani sillä silmällä, jos jotakin voisi heittää pois. En ole ottanut häntä kovinkaan vakavasti.


Viikonloppuna tosiaan tuli ensimmäisen kerran vastaan pienoinen epätoivo järjestämisen kanssa. Kyseessä oli juurikin oma työpöytäni ja sen läheisyydessä sijaitsena vanha lipasto. Siirtelin vain rojuja tietämättä mistä luopua ja mitä jättää. Ajattelin, että en selviä hommasta ollenkaan. Osa tarvikkeista oli selkeästi sellaisia, että olin säästänyt niitä liian pitkään. Mitään järkevää käyttöä tarvikkeille ei ollut löytynyt. Jouduin tunnustamaan, että myös minä luon tähän taloon epäjärjestystä. Työpisteen härpäkkäiden läpikäyminen on jo hyvällä mallilla ja tulevana viikonloppuna varmasti pääsen vielä tehostamaan tältä osin säilytystä, jolloin kaikki materiaalit mahtuvat tiiviisti muutamaan kätevään laatikostoon.


Koko työpiste vie täten enää minimaalisesti tilaa ja sen voi siirtää mihin osaa taloa tahansa. Katsotaan mihin se tulee päätymään. Väläytin kyllä myös mahdollisuutta, että sen voisi purkaa myös kokonaan pois. Tämä on jo aika paljon sanottu näin käsityöihmisenä. Varmasti olisin ihan tyytyväinen, jos muutama projekti olisi säilöttynä näppärään koriin, josta voisin ottaa ne esille ja työstää sopivan hetken tullen keittiönpöydän ääressä. Ei minulla tarvitse välttämättä olla omaa työpöytää. Blogiakin kirjoittelen läppäri sylissä milloin missäkin.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Luulin jo KonMarituksen päättyneen - Kuinka väärässä olinkaan


Otsikko kertoo kaiken. Kesästä lähtien olen poistanut talosta tavaraa ihan järjestelmällisesti. Olen kiikuttanut tavaroita niiden oikeille paikoille. Yrittänyt tehostaa säilytystä talossa kaikin mahdollisin keinoin. Vintin tavarat olemme mieheni kanssa käyneet lävitse jo useampaan kertaan. Viikonloppuna olimme taas vintin kimpussa. Tarkoituksena oli vielä viimeisen kerran katsoa mitkä huonekalut ja tavarat vinttiin lopullisesti jäävät ja mitä siirtäisimme talon muihin huoneisiin. Kehoitin miestäni siirtämään peräkärryn ulko-oven eteen. Hirveällä vimmalla kävin tavaroiden kimppuun. Mietin mitä tavaroista käytän vain kerran vuodessa. Voisiko sellaisia tavaroita säilyttää jossakin muualla. Lastasin pahvilaatikkoon kaikki projektit, jotka olivat odottaneet korjausta liian pitkään. Totesin itsekseni, että vauvan synnyttyä tuskin tarttuisin toimeen niiden suhteen. Oli aika vain luovuttaa. Aina ei vain saa aikaiseksi. Sekalaista ylimääräistä tavaraa löytyi vieläkin vintin nurkista. On yllättävää miten paljon tavaraa vinttiin mahtuu.

Uurastimme vielä seuraavanakin päivänä. Tavoitteena oli saada tyhjätyksi yksi vintin huoneista, joka odottaa pientä remonttia ennen vauvan saapumista. Hommaa jäi vielä seuraavallekin viikonlopulle. Remontin suhteen teemme sen minkä ehdimme. Minulle itselleni on tärkeintä, että vauvalle on olemassa kuitenkin selkeä oma tila. Hoitopöytä, pinnasänky, vaatteet ja muut tarvikkeet on hyvä saada kätevästi paikoilleen, jotta arki sujuu mahdollisimman helposti. Haluan myös vähemmän tavaraa ympärilleni. Se tuo selkeyttä ja hyvää oloa. Turhan krääsän karsiminen ja epämieluisasta tavarasta luopuminen on vapauttavaa. Samalla esille saa kauniimmin niitä esineitä joista todella tykkää.


Ajattelin hankkia pari rullaa valkoista DC-fix sisustuskalvoa ja uusia hieman vanhan lipaston ilmettä. Lipastoon kerään sitten vauvanvaatteet ja tarvikkeet. Lipaston päälle suunnittelin laittavani Nukkumatti-valaisimen, joka on ollut pitkään vintin uumeniin haudattuna. Tässä teille vielä kuva tulevasta tuunauksen kohteesta. Nyt se näyttää vielä hieman synkälle, mutta kyllä siitä hyvä tulee!! Pinnasänky ja hoitopöytä ovat vielä hankintalistalla. Lisäksi haluaisin huoneeseen keinutuolin, vaikka huone onkin hieman pieni. Päivittelen tänne blogin puolelle vintin projektin etenemisestä. Ihanaa tietää, että siivouksen ja remontin jälkeen koittaa aika sisustaa. KonMarituksen suhteen voin vain todeta sen olevan kohdallani varmasti ikuinen matka.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Äitiyspakkaus kolmannen kerran - Kyllä Kiitos (plus Arvonnan voittaja)


Meille tosiaan kotiutui vuoden 2016 äitiyspakkaus jo tovi sitten. Tämä pakkaus on mitä luultavammin meidän perheen viimeinen, joten päätin oikein kuvata sen blogiin. Samalla hieman harmittelin mielessäni sitä, että en ole kuvannut aikaisempia pakkauksia. Vauvan jälkeen odotetuin asia meidän perheessä on ollut juuri äitiyspakkaus. Pakkausta ei tietenkään avata yksin, vaan perheen isän tulee olla ehdottomasti läsnä tapahtumassa!! Kuinka ihanaa on aukaista kansi ja kurkistaa sisältöä. Toki netin kautta voi aina kurkata uutta äitiyspakkausta, mutta olen jättänyt sen aina tekemättä. Olen halunnut vaalia tuota pientä hetkeä. Pikkuisia vaatteita ja hoitotarvikkeita katsoessa on aina tullut varsin selväksi, että taloon on todellakin tulossa uusi vauva. Kasvava vauvamasu on aivan todellinen.


Meidän perheessä onkin monta uteliasta silmäparia ollut katselemassa laatikon sisältöä. Esikoinen on tehnyt varauksia vaatteista, jotka haluaa vauvanukelle. Kuopus himoitsee itse laatikkoa leikkeihin. Meille oli ihan selviö, että haluamme valita rahan sijaan äitiyspakkauksen. Laatikollinen laadukkaita ja turvallisia tuotteita, jotka tulevat suoraan käyttöön. Kyllä kiitos. Tämä meidän kolmas pakkaus on ehdottomasti minun henkilökohtainen suosikkini. Rakastan värejä ja nyt niitä löytyy. Värikkäät bodyt ja kaunis peitemakuupussi ovat minun suosikkejani. Uniriepukani on myös erityisen hellyyttävä. Jäin ainoastaan kaipaamaan viilentävää purulelua ja puista hiusharjaa. Pakkauksen sisältämä hiusharja on muovinen. Talkkia en ole myöskään käyttänyt aikaisemmin vauvan hoidossa. Mistä sinä erityisesti pidit vuoden 2016 pakkauksessa?


Meidän vauvoista jokainen on nukkunut ensimmäiset viikot Kelan vuodelaatikossa. Tämän jälkeen vuodelaatikko on siirretty pinnasänkyyn. Pienen ajan jälkeen vauva on lopulta siirretty nukkumaan pelkkään pinnasänkyyn. Tämä on ollut hyväksi havaittu keino ja varmasti sitä jatkamme myös jatkossa uuden vauvan kanssa. Kaunis kiitos Kela! Jälleen matkaamme uuteen seikkailuun hyvin varustettuna.


Ihastuttavan Fabelabin Pilvi-mobilen voitti arvonnassa Krista. Paljon onnea voittajalle! Laitan sinulle sähköpostia tulemaan. Kaunis kiitos kaikille osallistujille!



perjantai 10. helmikuuta 2017

Vanhan kirjan tuunaus vol 4 - Sisustusinspiraatio


Tällä kertaa päätin täyttää muutaman aukeaman vanhasta kirjasta sisustuskuvilla. Sisustaminen pyörii jo mielessä, vaikka välissä onkin vielä remontti. On kuitenkin todella rentouttavaa puuhaa napsia lehdistä itseä miellyttäviä kuvia ja liimailla niitä kirjaan. Näin eivät ajatukset ja ideat pääse unohtumaan. Minulla on usein tapana ottaa talteen kivoja kuvia. Säilön niitä vanhassa peltirasiassa ja sitten oikean hetken tullen otan ne esille ja käyn läpi.


Kuvista on helppo ottaa mallia esimerkiksi värimaailman suhteen. Olen aina itse ollut hieman epävarma väreistä. Osaanko yhdistellä niitä oikein. Apukuvan avulla on helpompi rakentaa silmää miellyttävä huone. Tosin meidän talo on vähän sekoitus sitä ja tätä. Varmasti moni meidän talossa vieraileva ajattelee, että asukkaat eivät ole oikein osanneet päättää omaa tyyliään. Onko se värikäs vai mustavalkoinen, runsas vai karsittu, moderni vai mummola. Meillä tunnelma hieman vaihtuu riippuen siitä missä talon huoneessa kulloinkin sattuu olemaan.


Olisi hienoa, jos osaisi rakentaa kauniin ja ehyen kokonaisuuden. Pelkään pahoin, että minulla ei ole siihen tarpeeksi kurinalaisuutta. Lapsetkin tuovat sisustukseen sen oman lisämausteensa. Olkoon siis jatkossakin kotimme vähän heikun ja keikun. Tällä hetkellä olohuoneesta löytyy lasten vilteistä, tyynyistä ja nojatuoleista kasaama maja. Tämä talo on kuitenkin koti isolla K:lla.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Yö lastenosastolla

Tämä viikko on mennyt palautumiseen viikonlopun tapahtumista. Kuinka ihanaa on olla kotona. Nukuttaa oma lapsi turvallisesti hänen omaan sänkyynsä tuttujen pehmolelujen keskelle. Viikonloppuna saimme vierailla yön yli lastenosastolla. Henkilökunta oli todella ystävällistä. Moni hoitaja pysähtyi käytävällä juttelemaan Pikku Herran kanssa. Pieni potilas oli niin reipas, että kyyneleet vierivät äidin poskille. Kuinka sydän oli täynnä kiitollisuutta, kun hoitaja ei laittanut pientä poikaa sairaalan pinnasänkyyn, vaan otti syliinsä ovien sulkeutuessa vanhemmilta toimenpiteen ajaksi.

Tunnin piipahdus pois sairaalasta. Ajoimme lähikauppaan ostamaan eväitä iltaa ja yötä varten. Kaupassa huomasin miettiväni kuinka vähän me tiedämme ihmisistä jotka ohitamme. Heidän suruistaan tai peloistaan. Itse silmät punaisina hedälmäosastolla. Kuinka kevyesti me kasaamme muiden niskaan turhia asioita ajattelematta, että ihmisillä saattaa olla ihan todellisiakin murheita.

Yö kului valvoessa. Pieni Herra heräili ja oli levoton, vaikka olikin aivan väsynyt ja tokkurassa. Uni tuli vain äidin sylissä. Minä istuin puolet yöstä tuolissa taapero sylissäni ja tuijotin seinällä tikittävää kelloa. Mietin kuinka melkein tasan kaksi vuotta sitten me taistelimme yhdessä pojan kanssa synnytyssalissa. Me olemme kokeneet yhdessä paljon.

Tuo yksi päivä odotusta ja yö osastolla hitsasi meitä perheenä yhteen vieläkin tiiviimmin. Osasimme mieheni kanssa tukeutua toisiimme ja autoimme toisiamme jaksamaan. Saimme ratkaistua yhden ison asian noiden tärkeiden tuntien aikana. En usko, että meillä on enää paluuta entiseen. Pienessä hetkessä ymmärsimme kuinka haavoittuvaisia me oikeastaan olemme erillämme. Kuinka meidän tulee pitää toisistamme parempaa huolta. Ja kuinka onnekkaita me olemme. Meillä on toisemme.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kekseliäät Ketut ja muut ihanuudet - Voita suloista lastenhuoneeseen!


Ihanaa päästä esittelemään teille uusi tanskalaismerkki nimeltä Fabelab. Näitä iloisia tuotteita ei voi olla rakastamatta. Kauniin pehmeät värit, hauskat eläinhahmot ja iso ripaus kekseliäisyyttä tekevät näistä varmasti monen lastenhuoneen suosikkeja. Itse olen uutukaisista tuotteista todella innostunut. Rakastan kettuja ja ilokseni niitä Fabelabin mallistossa vilistää yhdessä pesukarhujen, pupujen, karhujen ja hurjien merirosvojen kanssa. Tuotteiden modernisuus ja uusi ajattelu viehättää varmasti monelaista silmää. Monipuoliseen mallistoon kuuluu säilytyspusseja ja pussukoita, tyynyjä, vilttejä, helistimiä, mobileita ja harsoliinoja.


Meidän Pikku Herran huone sai täydennystä sisustukseen Gefferiltä. Nyt huoneessa seikkailevat mm. veikeät ketut. Iloinen Kettu tyyny ja samaa sarjaa oleva säilytyspussukka ovat ehdottoman somat. Pieneen pussukkaan olen sujauttanut säilytykseen puhdistusliinat ja muutaman ylimääräisen vaipan sekä tutin. Ketun korvat solmuun ja pussukan saa kätevästi suljettua. Katosta roikkuu kaunis Pilvi-mobile. Rakastan pilviä ja niitä löytyykin Pikku Herran nurkkauksesta useampia. Mobile on kyllä mielestäni suloistakin suloisempi. Ei taida olla sadepilvi? Pilven läpi kulkee sateenkaari. Saako jo toivoa? Huoneesta löytyy nyt myös kaunis uusi peitto. Kyseessä on oikeastaan tekstiilitaideteos (90x90cm). Voitteko kuvitella, että peitosta saa taiteltua laivan? Kyllä. Kaunis tilkkutäkkimäinen ompelu mahdollistaa taittelun helposti. Uskomattoman hauskaa puuhaa. Laivalla voi purjehtia, vaikka Pikku Herran pehmolelut kohti ulappaa. Peittoa voi käyttää myös leikkialustana. Iloisia tuotteita, jotka saavat suupielet kohoamaan ylöspäin!! Mikä parasta kaikki tuotteet ovat ehdottoman laadukkaita. 100% GOTS-sertifioitua luomupuuvillaa ja käsin viimeisteltyjä.




Yhteistyössä Always somewhere else ja Geffer Group

lauantai 4. helmikuuta 2017

Nukkekodin remontti ja Arvonnan voittaja!


Olen aina ollut sitä mieltä, että jos lupaa jotakin lapselle se tulisi ehdottomasti pitää. Aika yhteiselle tekemiselle pitää vain löytää jostakin. Viime viikonloppuna kaivoin siis kiltisti esiin tapetit, liimat ja muut tarvikkeet. Korjasimme nukkekodin revenneet seinät ja liimasimme ikkunoita uudelleen paikoilleen. Aikaa tähän kaikkeen meni todella vähän. Aloittaminen taitaa olla aina se suurin haaste. Seuraavaksi pääsemmekin sisustamaan. Oi, miksi meidän kodin remontointi ja sisustaminen ei voisi olla yhtä helppoa ja vaivatonta!

Nukkekoti on tapetoitu Tapettitalon mallistoon kuuluvilla tapeteilla. Nukkekodin seinäpintojen laitossa saa hieman hullutella. Muistan vieläkin kuinka maalasin ja tapetoin nukkekotia esikoiselle vähän ennen nykyisen kuopuksemme syntymää. Homma oli ison masun kanssa melkoista äherrystä. Lopputulos oli kuitenkin lopulta ihan kelvollinen ja meidän näköinen. Nyt on saatavilla hienoja kokonaan valmiita nukkekoteja. Kalusteetkin kuuluvat mukaan. Meidän nukkekoti on peräisin Kärkkäiseltä ja tosiaan piti itse laittaa pinnat kuntoon, kasata ja hankkia kalusteet. Hintaa tuli varmasti tuplasti enemmän kuin valmiille paketille. Palataan vielä nukkekotiin, kun saadaan sisustelut tehtyä!

Oot niin ihana neuvolakorttikotelon voittaja on selvillä. Onnea Sari! Laitan sinulle sähköpostia tulemaan. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Sunnuntaina laitetaan blogissa uusi arvonta käyntiin!