Voita pallovalosarja ja kurkista lastenhuoneeseen

* Kaupallinen yhteistyö
Jollyroom

Sain ilokseni mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Jollyroomin kanssa ja piristää hieman lastenhuoneen ilmettä. Vanhatkin tavarat näyttävät taas kivoille, kun ne ovat saaneet rinnalleen ripauksen uutta. Lapset kyllä ymmärtävät kauneuden päälle. Itse muistan hyvinkin pieniä yksityiskohtia omasta lapsuudenkodistani. Toki kaiken ei aina tarvitse olla uutta. Rakkaudella tuunattu voi olla yhtä hyvä! Minä tykkään sekoittaa uutta ja vanhaa keskenään. Lastenhuoneen verhot ovat lainassa anopilta (huonekaluja ja tekstiilejä voi myös lainata lähipiiristä) ja kirjakaappikin on tullut meille lahjoituksena. Toisen roska voi olla toisen helmi.

Olen haaveillut todella pitkään pallovalosarjasta. Meidän pienen neidin huoneen tapetti on aika pinkki, joten valitsin vastapainoksi hillitymmän väriset pallot huoneeseen. Valosarja heijastaa illalla huoneeseen kaunista ja pehmeää valoa. Kirjakaapin päällä oleva Talo-pöytälamppu tuo mieleeni somat kenkätalot omasta lapsuudestani. Rakastan vieläkin pieniä minimaailmoja. Oma tyttöni kuvittelee, että hänen pienessä talossa asustaa tonttu. Voihan se olla hyvinkin mahdollista. Matkamuistoina taloon saapuneet mummot ovat kerääntyneet ihmettelemään kirjakaapin päälle tupsahtanutta taloa. Pöytälampun ympärillä onkin hyvä yhdessä hieman juoruilla.

Haluaisitko sinäkin piristää omaa lastenhuonettasi? Osallistu arvontaan! Palkintona on ihana pallovalosarja! Arvonta starttaa NYT ja päättyy perjantaina 6.5.2016 kello 24 Jätä toimiva sähköpostiosoitteesi kommentteihin ja olet mukana arvonnassa. Lisäarpoja voit lunastaa liittymällä blogini lukijaksi, tykkäämällä blogini FB-sivusta ja seuraamalla touhujani Instagramin puolella. Arpoja jaossa siis max 4 kpl per osallistuja. Ilmoita monella arvalla olet mukana! Onnea arvontaan kaikille.

Yhteistyössä Always Somewhere else ja Jollyroomi

Menossa kohti avioeroa

Kuinka monta kertaa olen miettinyt itsekseni, että tämä on ihan hullua hommaa? Lukuisia ja taas lukuisia kertoja. Huokaillut, pyöritellyt päätäni ja hetken päästä taas oikaissut ryhtini ja jatkanut eteenpäin. Ruuhkavuodet. Ei tuo nimike oikein sanonut minulle mitään vielä viitisen vuotta sitten. Nyt ajattelen, että kuinka näistä vuosista on tarkoitus rämpiä läpi? Miten tästä kaikesta oikein selviää? Talossa vilistää kaksi voimakastahtoista lasta ja kaksi väsynyttä vanhempaa, jotka kohtaavat pikaisesti ovensuussa. Iltarutiinit ja lasten nukutus. Usein nukahdamme mieheni kanssa eri puolille taloa. Toinen nojatuoliin esikoisen huoneeseen ja toinen taaperon pinnasängyn vierelle. Viikolla ei tarvitse keskustella yhtään mistään. Yritetään vain muistaa juoksevat asiat. Viikonloppuna ei tarvitse keskustella yhtään mistään, silloin ollaan väsyneitä viikosta. Toista ei pääse lähelle, vaikka kuinka haluaisi. Aika ei yksinkertaisesti riitä.

Kuinka monen toisiaan rakastavan parin avioliitto päättyy näiden ruuhkaisten vuosien aikana. Liian monen. Arki vie ja lujaa. Se hautaa alleen hyvänkin parisuhteen. Onneksi meillä on huumori. Meillä oli tänään aivan kamala hässäkkä päällä miehen palattua töistä kotiin. Esikoinen oli karmaisevalla tuulella ja kuopus ehti jokaiselle keittiön alakaapille nykimään tavaroita alas. Lasten huuto ja häsääminen saivat aivoni menemään ruttuun. Mieheni valitti minulle kesken ilta-aterian valmistamisen, kuinka pilaan hänen paistinpannunsa säilyttämällä niitä väärin. Paistinpannuja ei tule missään nimessä pinota päällekkäin keittiönkaappiin. Sanomattakin on selvää, että tässä vaiheessa kotiäidillä oli jo pienoista painetta päässä. Päästin suustani yhtä ja toista. "Tässä nyt ollaan menossa kohti avioeroa". Naurua. Virnistys. Mieheni tokaisi: "Ei kai sentään". Naurua. Virnistys.

Repikää arjesta huumoria. Naurakaa yhdessä. Heittäkää jutut ihan överiksi. Arki voi olla välillä epätoivoista kaahlaamista syvissä vesissä. Nauttikaa jokaisesta pienestäkin yhteisestä hetkestä. Laittakaa tekstareita töihin, hassuja juttuja Facebookin seinälle. Hellitelkää toisianne sanoin ja pienin teoin. Pitäkää liekki elävänä. Totuus kuitenkin on, että lapset kasvavat ja lähtevät maailmalle. Mies jää kanssasi tyhjään pesään. Ja ruuhkavuosien suhteen ollaan samassa veneessä.

Lastenhuoneen lelukaaos kuriin!

Keväällä valon lisääntyessä moni meistä katselee oman kodin tuttuja nurkkia tutkivalla silmällä. Moni siivoaa ja järjestää paikkoja kuntoon vimman voimalla. Minä en ole poikkeus. Tavaraa on ympärillä liikaa. Muistan noin vuosi sitten kirjoittaneeni siitä, kuinka paljon lapset tuovat tavaraa taloon synnyttyään. Ennen piti sovittaa taloon kahden aikuisen ja vauvan tavarat. Nyt talo repeilee liitoksistaan, sillä esikoisella on jo hurjasti ison tytön juttuja ja taapero tulee hyvin perässä omalla panoksellaan. Voisi sanoa, että vähiten tavaroita on tällä hetkellä perheen vanhemmilla.

Talon vintti on selkeästi tavaroiden väliaikainen pysäkki. Siellä odottavat vielä hyväkuntoiset kengät, vaatteet, luistimet ja lelut seuraavaa käyttäjää. Talon uusin tulokas on iloinen pikku poika, joten aivan kaikki tavarat, vaatteet ja kengät eivät sovellu kierrätettäväksi sisaruksien kesken. Olenkin pakkaillut tavaroita kirpputorille ja osan olen lahjoittanut eteenpäin. Leluja kertyy lastenhuoneisiin melkoiset määrät. Olenkin todella joutunut tehostamaan säilytystä. Huonekalujen paikkaa on talossa muutettu ja säilytyskalusteita siirretty lastenhuoneisiin. Lelujen lajittelu on aikaa vievää puuhaa, mutta ilman sitä monet lelujen pikkuiset osat häviävät. Melkoisen tarkasti olen nyt sulkenut erilaisiin rasioihin pienet tavarat, kuten Lego Friends-palikat ja Barbin tarvikkeet. Lelujen määrää huoneissa on myös vähennetty ns. ämpäritekniikalla. Osa leluista on laitettu kahvallisiin ämpäreihin, joita on talossa yhteensä neljä kappaletta. Kaksi ämpäreistä on aina vintissä ja kaksi alakerrassa. Vaihtelen ämpäreiden sijaintia ja leikki sujuu innokkaammin, kun lelut vaihtuvat viikottain.

Meidän pikku neiti osaa kyllä jo pitää tavaroistaan huolta. Ja päivittäin käymme keskustelua siitä, että omia tavaroita pitää osata arvostaa. Leluja tulee kohdella hyvin ja niistä tulee pitää huolta. Olemme myös alkaneet olemaan tarkkoja uusien hankintojen suhteen. Yritämme opettaa, että kaikkea ei voi saada. Tavara ei tee onnelliseksi. Esikoinen odottaa kovasti elokuisia syntymäpäiviään ja sitä, että hänen esittämänsä toive kävisi toteen. Toivon, että odotuksen jälkeen lelu on arvokkaampi ja tärkeämpi saajalleen.

Vanhat matkalaukut ovat myös kiva tapa säilyttää tavaraa. Matkalaukun voi sujauttaa kätevästi, vaikka sängyn alle. Tavarat pysyvät taatusti järjestyksessä. Vanhan nimilapun voi tuunaa uuteen uskoon. Lelut kannattaa ehdottomasti järjestää omiin koreihinsa. Näin perheen pientenkin on helppo korjata leikit pois, kun tavaroiden paikat ovat hyvin selvillä. Iloisia leikkihetkiä!

Hauska päivä Lapsimessuilla

Maanantai ja paluu arkeen. Eilen olimme messuilemassa yhdessä mieheni ja esikoisen kanssa. Paljon oli nähtävää ja koettavaa. Messuilla vierähti useampi tunti. Aika kului todella nopeasti. Pikku neiti oli tänä vuonna hieman innostuneempi messujen annista, mutta vielä oli ujoutta ja arkuutta hieman matkassa mukana. Onhan se ihan selvää, että pieni ihminen saattaa messuilla säikähtää ihmismassoja ja melua. Ja ärsyketulva on melkoinen. Onneksi kuitenkin kotona oli ihan selvää, että neiti pippurille jäi messuista ihan positiivinen muisto. Kovasti tänään höpötteli mummolle kuulumisiaan.

Ja on se myönnettävä ihan itsekin, että vietämme lasten kanssa niin paljon ajastamme oman kodin rauhassa, että messut ympäristönä on meille kaikille se maailman toinen äärilaita. Silti on minusta todella hyvä, että lähdettiin. Välillä pitää ihan muistaa hieman ravistella itseään tästä totutusta irti. Olen tosi onnellinen, että saan olla lasten kanssa kotona. Tämä meidän oma elämänrytmi on kyllä todella lempeä. On silti hyvä muistaa, että talon ulkopuolella odottaa se todellinen maailma meluineen ja ihmisineen. Ajatus piti minua hieman yöllä hereillä ja pienoisesti murehdin jo tulevaa. Meidän oma turvallinen kupla kohta poksahtaa.

Messuilla neiti pippurista oli hauskinta istuttaa oma mansikantaimi. Seikkailla Satumetsässä, hämmästellä ötökkähotellia, syödä hattaraa ja nähdä oikea iso käärme. Äiti tykkäsi silitellä enemmän kaneja ja marsuja. Tytön syödessä hattaraa juoksin läpi kojuja melkoisella vauhdilla. Tärkeintä silti, että tytöllä oli hauskaa. 

Olen niin onnellinen, että vihdoinkin meillä on ihan oma Light Box. Olen törmännyt jo monessa blogissa tähän ihanuuteen. Minä ostin tämän pienemmän, koska kaikki pieni on söpöä. Maanantai on tänään heti parempi kuin yleensä. Tänään tuli taas todettua, että reissun jälkeinen päivä on aika karu. Tyttöä ja äitiä väsyttää. Kaikkia hieman kiukuttaa. Päivän tuli pelastamaan mummo.

Kevätmessut täynnä väriloistoa

 

Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa Kevätmessuilla. Kävellessämme Messukeskukselle päin meitä vastaan tuli ihmisiä, joilla oli kassit täynnä värikkäitä tulppaaneja. Ja melkoinen väriloisto meitä messuilla odottikin. Oli varsin piristävää kävellä kukkameren halki ja ihmetellä kaikkea kaunista. Messujen tarjonta oli melkoisen monipuolinen. Liikkeellä oli varmasti innokkaita oman pihan laittajia, mökkien omistajia ja parvekkeen somistajia. DIY-henkiselle ihmiselle oli myös kivasti tarjolla pieniä ideoita siellä ja täällä. Kaikkea ei todellakaan tarvitse ostaa valmiina. Puutarhakalusteilla on melkoisesti hintaa. Mitä jos vain kokoaisi rennon istuskelupaikan lavoista ja räsymatoista? Ei huono idea laisinkaan. Olen itse miettinyt myös tyhjien kehysten käyttämistä somisteena pihamaalla. Itse tekemällä saa mieluista ja omannäköistä jälkeä.

No mutta siinähän on Suomi-Filmin ehdoton suosikkipari Ansa ja Tauno. Tässä kesähuoneessa on aivan ihana tunnelma ja varmasti oli monen messukävijän ehdoton suosikki! Saisiko olla lasillinen kylmää juomaa? Istahda toki hetkeksi tähän lepuuttamaan jalkojasi. Ole ja nauti.

Miten olisi kylpy ulkoilmassa? Hieman eksotiikkaa? Ei sitä aina paljua tarvita. Kunnon tassuamme se olla pitää. Kyllä olisi ihanaa pulahtaa helteisenä kesäpäivänä pulikoimaan tähän ammeeseen. Toki se tulisi sijoittaa pihamaalla suojaisaan paikkaan.

Tuli opittua myös jotakin ihan uutta. Mieleeni ei ole koskaan tullut pihan äänentoisto. Miten olisi puutarhakaiuttimet, jotka välittäisivät pihan vesielementin solinaa hieman tehokkaammin? Lisäksi haluaisin ehdottomasti kiinnittää sateenvarjoja isoimpaan pihapuuhumme.

Tässä oli kasvihuone minun makuuni ja aivan nakutetusti. Minä rakastan tavallisia saviruukkuja, vanhoja laatikoita, rottinkituoleja ja mustavalkoista väritystä.

Messuilta löytyi myös ihanaa sisustustavaraa. Meille löysi kotiin tiensä tämä ihana puinen kyltti. Mistä elokuvasta lause on peräisin? Elokuvassa soi myös ihana Pomon Secret Garden kappale.

Kylässä Messukeskuksessa - Lapsimessujen Bloggaajatilaisuus

Tiistaina hyppäsin junaan ja suuntasin kulkuni kohti Pasilaa ja Messukeskusta. Olin onnekkaana päässyt mukaan Lapsimessujen bloggaajatilaisuuteen, joka pidettiin Fazer-kahvilassa. Vastassa olikin varsin iloinen joukko tilaisuuden järjestäjiä. Ja aina on mukava tavata myös blogikavereita. Ohjelmatuottaja Anniina Pyykkönen kertoili meille luonnollisesti messujen tulevasta ohjelmasta. Luvassa on runsas paketti kaikkea kivaa lapsille ja aikuisille. Messuilla voi mm. ihmetellä ja testata Eero Aarnion Melaja Oy:lle suunnittelemaa Formula-autoa, käväistä Kuvitustyöpajassa ja seurata Vekarat-lavan ohjelmaa. Aikuisille on tarjolla koko viikonlopun loistavia puhujia Olohuoneessa. Perjantaina kaikkien tuntema Jari Sinkkonen kertoilee lapsen ja nuoren itsetunnon kehittymisestä, lauantaina hurmaava bloggari Sami Minkkinen avaa havaintojaan parisuhteesta ja sunnuntaina Janna Rantala tarkastelee parisuhdetta lapsiperheessä.

Myyntiryhmäpäälikkö Anna Suominen toivottaa meidät tervetulleeksi! Vieressä Ohjelmatuottaja Anniina Pyykkönen. Huomioikaa kaikkien ihastuttavat korvat!

Itse olen melkoisen innoissani lähdössä messuille esikoisen kanssa. Viime vuonna meidän neiti Pippuri oli vähän hämillään Lapsimessuilla, mutta tänä vuonna varmasti innokkaammin osallistumassa ohjelmaan. Ihan varmasti käväisemme tervehtimässä Muumipeikkoa, katsomassa poliisiautoa ja viemässä lelun lelunkierrätyspisteelle. Onnelin ja Annelin nukkekoti on myös nähtävä! Ja ehdottomasti käväisemme puutarha-alueella istuttamassa mansikantaimen. Kaiken lisäksi tietysti katsastamme erityisen tarkasti Messulehden tarjoukset, ostamme metrilakua ja suuntaamme kohti kasvomaalauspistettä. Lisäksi samalla lipulla käväisemme Eläinystäväni-tapahtumassa, Model Expossa (tapahtuma on rakennettu lapsiystävällisesti!!) ja tietysti äidin täytyy päästä käväisemään Kädentaitotapahtumassa ja OutletExpossa.

Sami Minkkinen luki meille uudesta kirjastaan otteen Saunakassi.

Takaisin itse bloggaajatilaisuuteen. Illan aikana saimme kuulla infoa uudesta Suomen lastenhoitoalan liiton perustamasta Helli-palvelusta, joka välittää lastenhoitajia. Kaikki hoitajat ovat koulutettuja ammattilaisia tai alan opiskelijoita. Bloggari Sami Minkkinen viihdytti meitä erittäin hauskalla ja sydäntä lämmittävällä puheenvuorollaan. Hänen Havaintoja parisuhteesta -blogi on saavuttanut huiman suosion. Sami Minkkisellä on asioihin juuri oikea ote. Parisuhteesta kirjoittaminen ja puhuminen on osaksi hersyvää huumoria ja osaksi herkkää sanailua mieheltä, joka on kerännyt kokemusta elämästä ja elämisestä parisuhteessa. Toivon kovasti, että mahdollisimman moni pariskunta tutustuisi hänen oivalluksiinsa lähellä olemisesta!!

Hiiviskellen ...

Aloitan varovaisesti. Hiiviskelen hipsutellen. Aloitan taas. Minä kirjoitan rakkaudesta. En enää kerran viikossa. Vaihdan rytmin satunnaiseen. Jokin minussa hiljaa sanoo, että ole varovainen. Sydän on vielä kovin käppyrällä. Sanoja, lauseita, ajatuksia pyrkii kuitenkin mieleeni ja haluan ne tallettaa tänne, jotta en unohtaisi. Mennyt kuukausi, jos toinenkin on ravistellut minua ytimiäni myöten. Kipeydessään näyttänyt minulle rakkauden monet värit. Avannut silmäni asialle, jota en tiedostanut itse ihan täysin. Kuinka me niin monesti olemme myös arvoituksia itsellemme. Nytkin tätä kirjoittaessani kyyneleet pakkautuvat silmiini. Valuvat näppäimistölle. Herkkyydessäni on kuitenkin tietynlaista uutta vahvuutta.

Uskon, että osaan jälleen olla parempi ihminen. Osaa päästää irti ja luopua hieman paremmn kuin ennen. Löydän kauneuden pimeästäkin. Värit tuulesta. On olemassa rakkautta, joka ei ole keneltäkään pois. Se lohduttaa minua. Katson omaa elämääni tänään kiitollisena. Ihmettelen kuinka nopeasti lapset ovat kasvaneet. Huomaan usein seuraavani ikkunasta esikoisen touhuja pihamaalla. Kuinka minun vauvani on jo iso ja osaava tyttö. Ja kuopus tuo alati hymyilevä ja kujeileva poika. Meidän perhe. Me kaikki löydämme ilon ja voiman toisistamme. Kuinka pitkä taival tähän hetkeen on täytynytkään taittaa. Vilpittömästi uskon, että oma elämäni juuri sellaisena, kun se nyt näyttäytyy ei olisi ollut ehkä mahdollinen vielä hetki sitten. Minun piti muuttua. Oppia rakastamaan itseäni. Oppia ottamaan rakkautta vastaan. Kypsymään ihmisenä. Joskus asiat ovat liian lähellä. Ratkaisun avain saattaa levätä omassa kädessä. Onneksi voi herätä ja havahtua. Aloittaa alusta, niin monta kertaa, kun on tarpeen.

Varovaisin askelin,
lattialautojen narahduksia pienoisesti hätkähtäen.
Hiivin hiljaa, hiljaa.

Naulakon alla monta kenkäparia.
Nätisti rivissä.

Avaan oven ja astun valoon hitaasti syttyvään.

Ympärillä soi vielä aamunkoi.

Talossa vielä täkin alla tuhistaan.

Keuhkot täyteen ilmaa.

Huokaus syvä.

Kuinka voi tuntea

näin suurta vapautta.

Vapautta olla, 

pysähtyä paikoilleen.

Postilaatikko ja päivän lehti.

Askeleet kohti omaa pihaa.

Ulko-ovi on jäänyt raolleen.

Täällä tuoksuu ihan meille.

Syli lämpöinen.

Oma kupla suloinen.

Ojennetut kädet pienet pulleat.

Katse niin vakaa ja luottava.

Tää mikä on, se on tullut pysyäkseen, jäädäkseen.

Ei meitä tuulet kaada, ei saa päätä pyörryksiin.

Me tässä kaikki ollaan.

Pidetään huolta.