perjantai 24. elokuuta 2018

Kesän palasia


Kesä vei meidät monille pienille ja vähän suuremmille matkoille ja retkille. Aloitimme reissaamisen helteisestä Porvoosta, joka on aina yhtä kaunis ja tunnelmallinen. Pari adjektiiviä eivät tee kaupungille oikeutta. Porvoo pitää itse nähdä ja kokea. Porvoo on paikka, jossa olisi todella ihana asua. Siellä tuntuu olevan ihan erilainen elämänrytmi, vaikka kaupunki sijaitseekin ihan Helsingin kupeessa. Vanhojen talojen ja kapeiden kujien jälkeen oli aika siirtyä pakkaamaan reppua ja suuntaamaan kohti Unkaria. Unkari jäi matkalla hieman sivuosaan. Keskittyminen meni täysin F1 hulinoihin. Jokiristeily Tonavalla mahtui onneksi juuri ja juuri ohjelmaamme. Vahingossa eksyimme myos todella persoonalliseen pieneen baariin juomaan janojuomaa. Isoin ero kaikkiin muihin reissuihimme verrattuna oli runsas julkisen liikenteen käyttö. Bussit, ratikat ja metro tulivat tällä reissulla tutuiksi. Myös lentokoneiden vaihto sujui aivan loistavasti. Kotimaahan palasivat väsyneet, mutta onnelliset matkalaiset.

Kotiinpaluun jälkeen reissasimme koko perheen voimalla pieniä lähikohteita. Perinteisen Korkeasaaren lisäksi piiphdimme Hämeenlinnassa ja Hyvinkäällä Suomen Rautatiemuseossa. Rautatiemuseota voinkin suositella oikein lämpimästi kaikille junista kiinnostuneille. Meidän perheen lapset ottivat museosta kaiken ilon irti. Lopulta pakkasimme auton täyteen ja suuntasimme isovanhempien mökille Keski-Suomeen. Lapset nauttivat uimisesta, veneilystä ja kalastuksesta. Kotiin suuntasimme kiertotien kautta ja kävimme ensimmäistä kertaa Tuurissa. Kerrassaan hauska paikka. Lasten myötä suhtautuminen kotimaan matkailuun on muuttunut pysyvästi. Suomea ja sen monia eri puolia on kiva näyttää lapsille. On nostalgista kiertää omasta lapsuudesta tutut tärpit omien lasten kanssa, mutta myös tutustua itselle uusiin juttuihin. Jokainen viikonloppu on tästä lähtien meille kuin miniloma. Perheen yhteisen retkikohteen voi keksiä lauantaiaamuna aamupalapöydässä. Eväät mukaan ja seikkailemaan.

Minä pakkaan illalla reppuni ja lähden aamusta ihan itsekseni kohti KotHamadventure2018 reissua.
Ilokseni olen huomannut, että olen nykyisin aika nopea lähtijä. Minun ei tarvitse pakata enää isoa matkalaukkua ja tehdä viikon erinäisiä valmisteluja reissua varten. On jotenkin tosi vapauttavaa heittää kamat reppuun melkein viimeisellä hetkellä. Bussit ja junatkin katson valmiiksi vasta illalla. Tiedän, että tälle uudelle minälle on syynsä. Jatkuva kiire arjessa verottaa keskittymistäni ja se näkyy toiminnassani ihan suoraan. Kuljen sellaisella nopeudella tekemisestä toiseen, että ajatusten järjestäminen on vaivalloista. Keskityn hetkeen edessäni. Reissun valmistelut tehdään, kun reissuun ollaan lähdössä. Uudella tyylilläni en ehdi turhia jännitellä etukäteen ja se on hyvä.

tiistai 21. elokuuta 2018

Ihan YES maanantai


Ihanaa päästä kerrankin kirjoittamaan blogiin loistavasti menneestä maanantaista. Yllätyin kerrankin positiivisesti. Olin jo mielessäni varustautunut hirmuiseen hässäkkään ja siihen, että ihan kaikki menee pieleen. Maanantaina todellakin tuntui siltä, kun joku olisi heilauttanut arkeni ympärillä taikasauvaansa. Esikoinen jaksoi kerrankin nousta aamulla sängystä reippaasti ja ehdimme suorittaa kaikki aamutoimet ripeästi ja sain hänet ajoissa koulutielle ilman kinastelua. Perheen pienimmät nukkuivat vielä sängyissään. Kaikki lapset olivat koko päivän hyvällä tuulella. Kaikille löytyi mielekästä tekemistä ja ruokailujen aikana ei kuulunut valitusta. Juttelimme ja vietimme aikaa yhdessä varsin sopuisasti. Pikku Herra löysi jopa yhteisen leikin esikoisen kanssa, josta ei syntynyt heti alkuunsa riitaa. Jaksoivat leikkiä yhdessä kokonaisen tunnin!!

Tiistai olikin sitten jo tavalinen päivä. Esikoinen oli koulusta tullessaan jo valmiiksi huonolla tuulella ja ilta meni taistellessa. Kaikkia lapsia harmitti vuoronperään. Perheenisä tuli töistä myöhässä ketjukolarin vuoksi. Huokaus. Illalla esikoinen itki, kuinka ei haluaisi mennä aamulla kouluun ja läksyjäkin on kuulemma liikaa. Näin säilyy arjessa tasapaino. Yksi hyvä päivä ja kolme huonoa perään. Virnistys. Päätin kuitenkin pitää kiinni maanantain hyvästä fiiliksestä. Ja varmasti tässä hivenen hankalassa tiistaissa oli myös paljon hyvää...

Saimme nukkua aamulla hieman pidempään.
Koululaisen aamu sujui ihan kivasti.
Aamukahvi ja biisi.
Leikkiminen.
Päiväunien satuhetki.
Taaperon halit ja sylittelyt.
Viileän tuulen tunteminen kasvoilla.
Pihapiirin samettiruusujen loisto.
Pikku Herran pykyilyn seuraaminen.
Kirppari tavaroiden lajittelu (meillä ei olekaan, niin paljon turhaa tavaraa talossa).
Isännän tekemät lihapullat. 
Illalla pieni rauhallinen hetki kirjoittamiselle.
TV-sarjojen katsominen muiden jo nukkuessa!!

lauantai 18. elokuuta 2018

#slowmorning - Arki ystäväksi


Meillä käynnistyy todellinen arki huomenna. Esikoinen jatkaa viikko sitten alkanutta koulutietään ja perheenisän loma loppuu. Yhteinen aika on ohi. Aikaisempina vuosina olen ottanut loman loppumisen raskaasti. Olen vaipunut hetkeksi synkkyyteen ja ahdistukseen. Tuntenut arjen yksinäisyyden musertavana taakkana. Ikävä on pitänyt minua tiukasti otteessaan. Olen suorastaan tuntenut, kuinka syksyn mukana tuoma hiljainen pimeys on vyörynyt ylitseni. Huomenna talo on hiljaisempi. Perheen kuopus ihmettelee mihin isä on kadonnut. Pidän oman mieleni kurissa. Suuntaan ajatukseni toisaalle. Kelailen mielessäni vielä kesän hauskat muistot ja kirjoittelen niistä myös tänne blogin puolelle. Meillä todellakin on takana kiva kesä täynnä yhteistä puuhaa. Löydän eletystä kesästä voimaa. Voima kasvaa meistä. Perheestä.


Syksyllä on oma rytminsä. Kiireellä on myös hyvät puolensa. Arjen hektinen rytmi imaisee mukaansa ja aikaa murehtimiselle on minimaalisesti. Tärkeintä on, että ei anna arjen kukistaa itseään. Me helposti suhtaudumme arkeen hivenen turhautuneesti. Monesta arki tuntuu puurolle. Rutiinit seuraavat toisiaan ja päivät tuntuvat helposti samanlaisille. Loman aikaansaama spontaanisuus loistaa poissaolollaan. Itse olen huomannut, että tunnistaessani oman arkeni kompastuskivet minun on ollut helpompi muokata elämääni kivempaan suuntaan. Tänä vuonna en suostu vajoamaan edes hetkelliseen synkkyyteen. Tiedostan, että huominen voi tuntua raskaalle, mutta fiilis helpottuu aste asteelta viikon edetessä. Saan taas kiinni omasta rytmistäni lasten kanssa ja hommat alkavat sujua. Ei tarvitse painaa paniikkinappulaa. Otan jälleen käyttöön pelastusköyteni: musiikin ja kahvin. Suunnittelen viikonlopuille kivoja yhteisiä retkiä koko perheen kanssa. On hyvä, että on jotain mitä odottaa.

Syksy tuo mukanaan myös paljon kivoja juttuja. Saan vihdoin kaivaa kaapin kätköistä villasukat. Kahvi maistuu paremmalta. Puutarhan omenapuut tuottavat satoa. Pian on aika istuttaa syyskukkaset. Kynttilät ja lyhdyt kaivetaan esiin. Vettä sataa ja kumisaappaat ovat jälleen käytössä. Tukala kuumuus on poissa ja ilman täyttää raikkaus. Kirjoittaminen ja lukeminen houkuttaa enemmän. Syksyllä on edessä myös hääpäivä, jota on kiva pienesti juhlistaa. Arki, syksy ja pimeys. Tänä vuonna kestän kaiken paremmin. Revin ilon pienestäkin. Arvostan arkea ja otan sen ystäväkseni. Suloista sunnuntaita kaikille.

Kesän viimeiset juhlat


Meidän perheessä on ehditty vuosien saatossa viettämään jo monet pikkuisten syntymäpäivät. Meillä on toki aina otettu lasten omat toiveet ja ehdotukset isosti huomioon, mutta minä olen suuremmaksi osaksi vastannut juhlista. Rehellisesti voin myöntää, että ennen juhlat olivat juttu, jonka omin omalle vastuullinen. Halusin kaiken olevan täydellisesti kohdallaan. Toki juhlat olivat onnistuneita ja kaikki olivat iloisia ja tyytyväisiä, mutta...Eikö kuitenkin ole hauskempaa tehdä juttuja todeksi porukalla? Nykyisin syntymäpäivät ovatkin koko perheen juttu. Olen luopunut vallastani. Virnistys. Osaan tehdä enemmän tilaa lasten isälle. Saattaa olla, että kohta saan valitusta siitä, että olen jättäytynyt jo hivenen sivurooliin. Muutamassa tilanteessa olen jo oppinut iloitsemaan siitä, että minua ei aina tarvita. Mieheni leipoo mahtavia pullia, savustaa juhlapöytään sankarin toivomat muikut ja he käyvät esikoisen kanssa yhdessä ostamassa juhlapöydän kattaustarvikkeet. Onneksi toivomuslistalla on silti aina muutama äidin leipoma kakku.


Minun roolini taitaa nykyisin olla enemmän se, että selvitän, mitä sankari todella tahtoo. Juttelen ja ehdottelen eri vaihtoehtoja ja siitä sitten muodostetaan yhdessä juhlat. On kenties vähän hullua, että me vasta nyt harjoittelemme yhdessä toimimista. Luulen sen johtuvan siitä, että me pidimme mieheni kanssa pitkään kiinni vanhoista opituista rooleista. Vanhemmuuteen on aikojen saatossa tullut mukaan iso kauhallinen rentoutta ja nyt pystymme tekemään juttuja ristiin ja rastiin. Voisi sanoa, että me elämme juuri nyt hyvinkin mielenkiintoista vaihetta. Innostumme toistemme ideoista, mietimme erilaisia mahdollisuuksia ja etsimme yhteisiä kokemuksia. Elämme rikkaasti. Tämän tien varrella asuu onnellisuus ja tasapaino.


Esikoisemme syntymäpäivä osuu elokuulle ja se onkin ollut aina kiva tapa juhlistaa myös kesän päättymistä. Tällä kerralla meillä ei ollut muuta teemaa kuin hauskuus ja kaikille maistuvat herkut. Tiger tarjosi oivan valikoiman iloisia ja värikkäitä kattaustarvikkeita. Koristelimme kotia myös aikaisempien syntymäpäivien koristeilla. Seinällä loisti päivänsankarin nimi onnitteluineen ja vieressä keikkui veikeä kultainen nro. 7 ilmapallo. Juhlien ehdottomasti hauskin hetki oli valokuvien ottaminen. Saimme aikaiseksi vähintään tusinan kuvia, missä kaikki pikkuiset serkukset hulluttelivat kukin tavallaan. Aivan loistavaa!!


Menu:

Savustetut muikut
Katkarapusalaatti ja yrttipatonki
"Irtokarkkikakku"
Vadelma-suklaakakku
Kulhokakku
Marjasmoothie
Pecan roulade


tiistai 14. elokuuta 2018

Vielä on kesää jäljellä...


Kaupallinen yhteistyö

Syksy tuntuu aina tulevan yhdessä päivässä. Syksy ei tunnu antavan ennakkovaroitusta. Taivas pilvistyy ja keli viilenee. Pihapiirin kukkaset ovat hävittäneet loistonsa. Arki alkaa. Tällä viikolla olemme mekin monen muun perheen tavoin saatelleet matkaan ekaluokkalaista. Vajaan viikon päästä loppuu myös puolison kesäloma. Arjen uudet rytmit ja kiireet tempaisevat mukaansa. Olisi kuitenkin ihana saada säilyttää sydämessä, se mikä kesässä oli parasta.

Toki makeat mansikat, mehujäät ja saippuakuplat ovat kivoja juttuja, mutta eniten haluaisin säilyttää mielessäni sen vapauden tunteen, jonka sain kesällä kokea. Syksy pitää minut taas tiukasti paikallaan ja maailma lukuisine valoineen saa taas odottaa ja pitkään. Jaksan toivoa, että fiilikset ovat talletettu, niin huolella mieleeni, että voin silloin tällöin palata menneisiin tunnelmiin. Saada palasen vapautta täällä kotinurkissa. Omalla pihamaalla. Totuus on, että jokainen meistä tarvitsee vapautta. Sielu kaipaa ja janoaa sitä. Tänä vuonna en siis hyvästele kesää lopullisesti...


Kesä oli siitäkin ihanaa aikaa, että kevyen päivetyksen lisäksi kasvoihin tarvitsi sipaista vain hivenen aurinkopuuteria ja huulikiiltoa, sekä kaulalle ripaus hajuvettä. Korviin ihastuttavat korvakorut ja luonnollinen kesälook oli valmis. Syksyllä jatkan samalla tyylillä mahdollisimman pitkään. Kesällä opettelin myös käyttämään hellehattua, sekä aurinkolaseja ja kärsin ennätyksellisen vähän migreenistä. Koko kesän oli jotenkin todella helppoa pukeutumisen ja tyylin suhteen. Käytössäni oli pari luottovaatetta ja juurikin mainitsemani muutamat kosmetiikkatuotteet ja asusteet. Pääpaino oli menemisessä ja tekemisessä, enkä joutunut kertaakaan miettimään asupulmia. Kenties olen todellakin löytänyt vihdoin tyylin, jossa viihdyn. Eikö silloin ole kaikki kohdallaan, kun mikään ei häiritse? Olen myös viihtynyt uudessa tukassani, joka on hivenen yksinkertaisempi kuin edellinen leikkaus. Mietin vielä kasvatanko hiuksiani pidemmäksi. Toisaalta olen pitänyt lyhyestä tukasta erityisesti sen vuoksi, että korvakorut näkyvät ja isosti.

Blogin Instagram-tilillä onkin välähdellyt kauniita ja kotimaisia  Nunu:n korvakoruja. Korvakorut ovat näyttäviä, leikkisiä ja ihanan keveitä!! Täydellisiä korvakoruja viimeistelemään minun mustavalkoisen tyylini. Täältä lähtee vahva suositus. Korvakoruja voit tilata kätevästi Nunun maailma FB-sivujen kautta.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Nunun maailma

lauantai 11. elokuuta 2018

Terveiset reppureissusta


Kaupallinen yhteistyö

Kesä on mennyt erilaisten reissujen parissa. Muutamia Instagram päivityksiä lukuun ottamatta olen pysynyt poissa somesta. Tauko on tehnyt todella hyvää. Irtautuminen kotinurkilta on myös ollut tervetullutta terapiaa. Se on saanut minut tuntemaan sellaista vapautta, jota en muista kokeneeni pitkään aikaan. Kerrottavaa olisi, vaikka kuinka paljon. Aloitetaan Unkarin reissusta, joka oli mieletön kokemus. Reppureissu sopi minun tyyliini täydellisesti! Reissussa ollessani suorastaan ihmettelin, kuinka olinkaan osannut tehdä vaatteiden ja asusteiden kanssa täysin oikeat valinnat. Mitään turhaa en reissuun ottanut mukaani. Ei kaivannut normi matkalaukkua ja suurta vaatteiden määrää. Pari toimivaa settiä mukaan ja se oli siinä.

Globe Hope:n LINDA-reppu oli näppärä kaveri monessa tilanteessa. Aivan ensin on kehuttava repun kokoa. Ei liian iso, eikä liian pieni. Täydellinen. Reppuun mahtui tavaraa juuri sen verran, mitä jaksoin itse kantaa. Lentokoneessa reppu oli helppo heittää itse ylhäällä sijaitseviin säilytyslokeroihin. Meidän matkaan mahtui paljon kävelyä ja matkustusta myös busseissa ja metroissa. Olimme lähes koko reissun liikkeessä. Hotellilla purin matkatavarat repusta pois ja täytin repun uudestaan päiväreissuissa tarvittavilla tavaroilla. Reppu keikkui selässäni koko päivän. Parasta oli, että kädet jäivät täysin vapaaksi. Metroissa ja junissa olisikin ollut lähes mahdotonta pysyä liikenteessä pystyssä, jos olisi joutunut pitelemään kädessä vielä erilllistä kassia. Julkiset kulkuvälineet olivat myös aamusta iltaan aina täynnä ihmisiä. Repun ollessa selässä oma henkilökohtainen tila bussin käytävällä lisääntyi edes hivenen, mikä oli vallitsevan kuumuuden keskellä loistava juttu.


Kuvasin matkalla vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Itselläni oli olo, että en halunnut menettää matkasta hetkeäkään. Halusin vain olla, nähdä ja kokea. Tallentaa mieleni sopukoihin matkan nostattamat fiilikset ihan sellaisenaan. Valokuvatessa ympäristöä usein tarkkailee ulkopuolisena. Etsii oikeita kuvakulmia. Minä halusin olla enemmän osa kaikkea. En halunnut seisoa ulkoreunalla. Reissuun mahtui monta pientä hetkeä. Hotellimme edustalla oli pieni kukkakoju, joka oli auki päivittäin. Sisällä kojussa istuivat kaksi vanhusta vierekkäin. Mummoja pappa. Pieni kukkakoju oli kaunis väriläiskä keskellä kivistä kaupunkia. Muistan ajatelleeni, kuinka minäkin haluaisin istua vanhana vieretysten oman mieheni kanssa. Yhteiset muistot mielessä. Sydämessä lämpö ja kiitollisuus pitkästä yhteisestä taipaleesta. Ja toki oli aivan mieletöntä kävellä pitkä matka Hungaroring:lle ja nähdä F1 sirkus livenä kolmena perättäisenä päivänä. Kokea tunnelman tiivistyminen kohti kisapäivää. Istua katsomossa ja olla osa isoa aaltoa. On hienoa, että voi yhdessä oman kumppanin kanssa jakaa yhteisen mielenkiinnon kohteen. Yhteinen harrastus rikastuttaa suhdetta ja antaa tarvittavaa lisäpotkua.


Yhteistyössä Always somewhere else ja Globe Hope