perjantai 9. lokakuuta 2020

Kirjoita se ulos itsestäsi


Kenties se johtuu kauneimman syksyn sammumisesta. Kenties se johtuu pitkästä ja uuvuttavasta juoksusta, joka ei ota päättyäkseen. Kenties elämän epätasapaino ruokkii lähes kieroutuneella tavalla luovuuttani. Sanoja alkaa tipahdella mieleen. Runoja, lyriikoita ja postauksia. Syvälle sukeltaessa sitä tuntuu löytävän paljon ammennettavaa. Tuntuu melkein siltä kuin mennyt elämä ja kaikki sen valinnat, tähtihetket ja pettymukset uisivat vastaan. Huomaan itkeväni usein. Suru tuntuu vyöryvän ylitseni. En tarkalleen tiedä, mitä suren. Oikea vastaus olisi varmasti en mitään ja ihan kaikkea. 

Katselen lehtien ja kirjojen maisemia ja toivoisin, että voisin jättää ihan koko elämäni pieneksi hetkeksi taakseni. Mennä johonkin ihan uuteen paikkaan ja vain hengittää. Haluaisin olla ihan jossakin muualla. Mukana vain kamera, vihko ja kynä. Haluaisin kirjoittaa kaiken tämän rintaa puristavan pois itsestäni. Kuvata sieluni maisemia. 

Välillä mietin, että miten tämän jatkuvan kohinan keskellä voisi saada aikaan mitään järkeviä päätöksiä tai päätöksiä ylipäätään. Miten voi päästä minkään asian kanssa eteenpäin, kun energia menee täysin ympäröivän kaaoksen hallintaan. Olen jo tovin tajunnut, että elämästäni puuttuu tyystin sellainen ihminen, joka kannustaisi minua siinä, mitä yritän saada aikaan. Suurimmaiksi osaksi tunnen epäonnistumista elämän eri osa-alueilla. Samalla pitäisi luoda täysin uutta väylää elämään. Tunnen suurta riittämättömyyttä.

Kirjoittaminen lohduttaa. Olen kiitollinen blogin olemassaolosta. Tämä on ollut vuosien varrella minulle se oma paikka purkaa sisäistä lastia. Toki tänne on eksynyt myös ilon pirskahduksia.Olen hyvilläni, että olen vuodesta toiseen jaksanut jatkaa. Näissä pienissä kirjoituksissa olen aidoimmillani ja sen ihmisen tavoittaminen on minulle tärkeää. En halua unohtaa itseäni, vaikka tyrskyt lyövät vasten kasvojani. Yhä haaveilen, uskon unelmiin, luon uutta ja yritän järkeillä vanhaa. Yhä olen sitkeä, turhautunut ja pitelemätön. Tiedän olevani voimakas. Taskuraketti. Tulikärpänen. Älä elämä tallaa sieluni päälle.

perjantai 2. lokakuuta 2020

Aika juoksee liian nopeasti

Jokainen syksy minulla on sama fiilis. Aika suorastaan juoksee. Syksyn ensimmäisestä viileästä tuulesta on vain kevyt henkäys siihen, kun kaikki puut ovat tiputtaneet lehtensä. Minä haluaisin jäädä syksyn syliin ikuisesti. Saan voimaa ympäröivästä luonnosta ja tunnen olevani enemmän oma itseni. Olen syntynyt kesällä, mutta olen aina ja ikuisesti syksynlapsi. Aikaa ei kuitenkaan voi pysäyttää. On vain kyettävä olemaan mahdollisimman paljon läsnä hetkessä. Tallettaa muistojen lokeroihin jälleen yksi rakas syksy tuoksuineen ja väreineen. Ilman raikkaus ja valo, joka ei ole liian kirkas, vaan juuri sopiva.

Ajan juoksemisesta puheen olleen minä unohdin hääpäivän. Synti olisi suurempi, jos mieheni olisi muistanut merkkipäivämme. Syyspäiväntasaus oli ja meni. Toivoisin, että arkemme ei olisi sellaista, että se suorastaan pakottaa meidät unohtamaan toisemme. Välillä todella pelkään, että näistä ruhkavuosista ei voi selvitä yhdessä läpi. Olen huomannut, että etsiydyn iltaisin omaan rauhaani ja mieheni tekee samoin. Etäisyys välillämme tekee kipeää. Olemme yhä rakastuneita ja toistemme parhaita ystäviä, mutta olemme yksinkertaisesti aivan liian väsyksissä yhtään mihinkään. Kaipaan yhteistä aikaa ja irtiottoa. Mahdollisuutta nähdä toinen ilman arjen raskasta kuormitusta. Kannan liian usein sisälläni tunnetta, että minulla ei ole mitään annettavaa.

On melkein ihan hullua, kuinka kovasti olen panostanut elämänmuutokseen ja kokonaisvaltaiseen uuteen ajatteluun. On harmillista kirjoittaa perään, että konkreettiset tulokset ovat olleet silti aika laihoja. Olen ollut jo pidemmän aikaa todella turhautunut. Välillä tuntuu melkein kiroukselle nähdä oma visio lähes elävänä silmien edessä ja samalla olla tosielämässä todella kaukana sen toteutumisesta. Ja kuitenkin pitää uskoa. En osaa luovuttaa. Pelkään luovuttaa. Toivon elämääni seesteisiä vuosia, jolloin minun ei enää tarvitse taistella elämäni peruspalikoista, vaan ne ovat vihdoin kunnossa. Pitkän sepustuksen päätteksi voin todeta, että elämäni on tällä hetkellä sellaisessa painekattilassa, että kaikki ainekset keittää kohta yli. Täältä blogista on turha etsiä täydellisyyttä. Voimia teille kaikille elämän haasteisiin. Ei anneta periksi. Haluan uskoa, että hyvä tulee hyvän luokse.

Jatuli - Helsingin katujen sykkeessä

*Kaupallinen yhteistyö 

Jatuli & Weecos

Heinäkuusta tähän päivään olen kulkenut todella mielenkiintoista matkaa. Olen saanut tutustua upeisiin suomalaisiin merkkeihin Weecos ambassador yhteistyön kautta. Olen enemmän kuin kiitollinen saamastani mahdollisuudesta. Syksyn väriloisto on kenties nyt tääällä etelässä kauneimmillaan. Syksyn mentyä menojaan saan yhä pukeuta ihaniin syksyisiin sävyihin. Jatuli:n  Nockturne takki oliivin ja munakoison huikeissa sävyissä ovat kuin syksy itsessään. Täydellisiä syviä sävyjä, joihin voi melkein uppotua.

Nockturne takki on myös ihanan monikäyttöinen. Takki sopii rennosti farkkujen kaveriksi tai luo todella tyylikkään kokonaisuuden yhdessä hameen kanssa. Itse käytän paljon hameita ja kaipaan usein hameen kaveriksi pidempää takkia. Ilmettä voi helposti muutella asusteilla. Nockturne takin kanssa sopii kaniisti yhteen ruskea nahka ja ruusukulta.

Pidempään minua seuranneet tietävät, että rakastan korvakoruja. Jatuli:n Cry me a river- korvakorut sopivat saumattomasti yhteen Nockturne takin kanssa. Rakastan korun välkehtivää ja peilaavaa pintaa. Korujen nimi muistuttaa minua yhdestä kaikkien aikojen kauneimmasta kappaleesta. 

Jatuli:n juuret löytyvät Helsingin katujen sykkeestä. Merkin alta löytyy upeita ja näyttäviä vaatteita ja asusteita.  "Jatuli is a Helsinki based designer laobel. Vaguards, wanderers and dreamers, step into the adventure". Vaatteista ja asusteita huokuu vahva usko omaan tekemiseen ja rohkeus, joka rikkoo rajoja. Liitytään mekin mukaan tähän mahtavaan viestiin. Kannetaan itsemme ylpeydellä ja ollaan rohkeasti omanlaisia.

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Klaus Haapaniemi Giants - Satumaisia kuoseja

*Kaupallinen yhteistyö

Klaus Haapaniemi Giants 

Weecos 

Ihanat ja rikkaat kuosit suoraan satukirjojen sivuilta. Siinä on mielikuva, joka nousee ensimmäisenä mieleeni ajatellessani Klaus Haapaniemi Giants malliston luomuksia. Lastenvaatemallisto on syntynyt yhteistyössä vaatesuunnittelija Tiina Salmelan kanssa. Luonnonmukaisista materiaaleista valmistetut vaatteet ovat mukavia päällä ja kestävät pesua ja käyttöä. Vaatteiden tyyli kestää vertailua vuodesta toiseen. Luonto on vahvasti läsnä lastenvaatemalliston vaatteissa. Äitinä ilahdun aivan erityisesti siitä, että voin pukea lapseni vaatteisiin, jotka antavat lasten olla lapsia. Kuka meistä ei haluaisi viipyillä satujen maailmassa mahdollisimman pitkään. Viipyillä lähimetsän seikkailuissa ja nähdä pintaa syvemmälle.

Aili Owls mekko  mystisine pöllöineen ilmentää lastenvaatemalliston tunnelmaa täydellisesti. Aivan kuin sadussakin tummat ja vaaleat sävyt sekoittuvat keskenään kauniiksi kokonaisuudeksi. Kuosin keskiössä on upea pöllö, joka on varsin mielenkiintoinen eläin. Saduissa neuvoa mennään kysymään usein, juuri viisaan pöllön luota. Pöllö onkin tunnettu viisauden, filosofian ja intuition symboli. Pohjoismaissa se on myös ukkosen jumalan Ukon lintu. Vallattoman mystinen otus.

Me poimimme kuopuksen kanssa yhdessä omenoita koriin ja teimme myöhemmin omena-kaurapaistosta. Meidän pihapiiri on mukavan iso. Mielestäni se on parhaimmillaan juuri syksyisin. Pihamme vanhat omenapuut levittävät oksansa melkein maahan asti ja niiden alla on ihanaa seisoskella. Ilmassa on hieman sellaista salaisen puutarhan tunnelmaa. Pihapiirissä käy myös aikamoinen tohina, kun vain malttaa itse olla paikoillaan ja tarkastella ympäristöä. Puissa laulelevat linnut, orava loikkii aidan päällä ja naapureiden kissat vaeltavat pihan poikki. Toisinaan pihaan eksyy myös siilejä. Meidän pihalla kaikki saavat olla rauhassa ja temmeltää. 

Perheen kuopus on varsinainen kukkakeiju ja pienten ötököiden ystävä. Menneenä kesänä pelastimme monta leppäkerttua ja tuupertunutta kimalaista kukkapenkkiin turvaan. Hän huomaa kaiken tielleen osuvan. Välillä tuntuu, että linnut ja oravat seuraavat häntä, kuten Lumikkia konsanaan. Nyt hän huiskii pitkin pihamaata mekossa, joka on täynnä pöllöjä. Ilmassa tuoksuu omenat ja märkä nurmi.

lauantai 29. elokuuta 2020

Everyday Design - Kätevästi piilossa



*Kaupallinen yhteistyö

Kierrätys näyttelee yhä suurempaa osaa arjessamme. Välillä ihmettelen miten vähän keskustelua käydään siitä, miksi kierrätys toisinaan tökkii. Viimeistään ruuhkavuosien keskellä huomaa, kuinka pienistä asioita paisuu lopulta suuria. Parhaiten kierrätys toimii silloin, kun et joudu ajattelemaan koko asiaa, vaan kaikki soljuu arjessa ihan itsestään oikeille paikoilleen. Verenpaine suorastaan kohoaa, kun kaapin avattua kaikki kierrätykseen kerätyt lehdet kaatuavat eteisen lattialle. Kierrätettävää materiaalia kertyy pienessäkin ajassa yllättävän paljon ja sen säilyttäminen kysyy tilaa. Kukaan meistä ei halua kiikutta kierrätyspisteelle muutamaa lasipurkkia tai tyhjää maitotölkkiä kerrallaan. Haluamme viedä ison kasan ja mielellään kerran kuukaudessa. Välissä kuskaamme pantillisia pulloja. Kyse on lopulta aika isosta määrästä aikaa ja viitseliäisyyttä kiireisen arkemme keskellä.

Tilan puute näyttelee isoa osaa ongelmassa. Usein kierrätyspisteet sullotaan pieniin keittiönkaappeihin. Kierrätys on ollut pitkään asia, jonka olemme halunneet pitää poissa näkyvistä. Minä suosin ajattelua, jossa kierrätys nähdään osana sisustusta. Tätä samaa ajatusta löytyy kotimaisen Everyday Design:n:n ajattomissa tuotteissa. Esteettiset arvot kuuluvat myös kierrätykseen.  Helsinki-teline todellakin lunastaa kaikki lupauksensa.
 
Helsinki-telineeseen on saatavana juuttikasseja eri väreissä (musta, beige, luonnonvalkoinen), sekä  isoja paperikasseja (valkoinen ja ruskea). Pussin ollessa täysi, voit nostaa sen kätevästi telineestä pois ja kiikuttaa kierrätettävän materiaalin kierrätyspisteelle.Teline toimii parhaiten silloin, kun telineitä on kotona kaksi. Kahden telineen väliin saa kätevästi asetettua vielä yhden paperipussin. Näin sinulla on keräyspiste kolmelle eri materiaalille. Meillä teline toimii kierrrätyspapereiden kierrätyspisteenä ja sointuu kauniisti yhteen keittiön muun sisustuksen kanssa.Teline sopii monenlaiseen kotiin ja värivaihtoehtoja löytyy jokaiseen makuun. Telinettä voi hyödyntää myös monella muulla tavalla. Se toimii kätevästi myös säilyttämiseen: sukan kutojan lankakerät, lasten lelut tai pelihullun pelit ja ohjaimet saa helposti ja nopeasti siivottua pois vieraiden tieltä. Makuuhuoneen puolella Helsinki-teline voi kätkeä sisäänsä lukutoukan kirjapinot. Monikäyttöisyys tuo Helsinki-telineelle huomattavaa lisäarvoa. Teline on myös oiva lahja uuteen kotiin tai sisustajalle, jolla on jo kaikkea.



torstai 6. elokuuta 2020

Muotoiluhuone Tuokio - Iloa elämään Raumalta


*Yhteistyössä WeecosMuotoiluhuone Tuokio

Tovi sitten kerroinkin teille pääsystä Weecos-lähettiläiden joukkoon. Ilokseni pääsen esittelemään teille uuden yhteistyökumppanin Raumalta. Muotoiluhuone Tuokio hurmaa tuotevalikoimallaan. Itseäni ilahduttaa aivan erityisesti heidän rohkea värien käyttönsä. Minähän tunnetusti rakastan värejä, vaikka olen itse värien suhteen välillä hivenen neuvoton. Uskon kuitenkin vahvasti eri väreissä piileviin voimiin. Tummat värit antavat muille väreille lisähehkua. Kontrasti on ihana asia ja saman ilmiön voi nähdä myös meidän ihmisten elämässä ja arjessa. Tallessa-juliste vie minut takaisin nuoruuteni siniseen värikauteen. Sinisen eri sävyt ja värin intensiivisyys vie mennessään.


Muotoiluhuone Tuokion slogani kuuluu: "Jokainen on ansainnut pienen tai isonkin palan jotain kaunista. Iloa. Valoa. Onnea". Allekirjoitan täysin. Koruja, printtejä ja kuosimuotoilua runsaalla kädellä tarjoileva Muotoiluhuone Tuokio on oman alansa piristysruiske. Raumalaisuus näkyy ja kuuluu tuotteissa. Iloinen asenne elämään ja käsillä tekemisen vaaliminen on hieno ja arvostettava asia. Vanhan hyvän ajan havinaa löytyy myös Tuokio-korusarjan pitsikuvioista. Kaulakoru ja korvakorut on valmistettu kotimaisesta, sertifioidusta koivuvanerista ja korumetalliosat ovat laadukasta, puhdasta ja nikkelitöntä 304-terästä.



Juuri nyt suuri osa paperituotteista on reilussa alennuksessa verkkokaupassa. Käy ihmeessä kurkistamassa löytyisikö jotakin mukavaa itselle tai lahjaksi. Edessä on luultavasti melkoisen haastava syksy. Tulevien aikojen melskeessä pieni rohkaiseva viesti ystävälle postikortin muodossa on ihan timanttia. Säilytetään ilo, valo ja onni myös vapaan kesän jälkeen.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Susanna Nurminen design

Suzi-riipus

*Kaupallinen yhteistyö
Weecos #weecosambassador
Susanna Nurminen design

Elämä on täynnä iloisia yllätyksiä. Minut on valittu yhdeksi Weecos-lähettilääksi. Weecos on Tampereelta käsin toimiva digitaalinen kauppapaikka, josta löytyy satoja ekologisesti ja eettisesti toimivia designmerkkejä. Onko Weecos sinulle entuudestaan tuttu? Olen todella otettu tästä kunniasta päästä edustamaan Weecosia ja siellä toimivia merkkejä, sillä kaikki Weecosissa myytävät tuotteet on valmistettu ympäristöä, ihmisiä ja eläimiä kunnioittaen.

Ilokseni pääsen esittelemään teille Tampereen Kalevassa toimivan Susanna Nurminen design merkin koruja. Susanna Nurminen design valmistaa koruja vanhoista hopea- ja alpakkalusikoista, sekä ylijäämänahasta. Pyrkimyksenä on muuttaa tarpeettomaksi käynyt materiaali koruksi, jonka tarina jatkuu kantajansa mukana. Susanna Nurminen käyttää töissään melkein pelkästään kierrätysmateriaaleja ja haluaa, että myös koru on purettavissa osiksi ja osat eroteltavissa uuteen käyttöön.

Suzi-riipus on valmistettu vanhasta alpakkaruokalusikasta ja kasviparkitun vyönahan leikkuujätteestä. Palloketju on terästä. Värivaihtoehdot hopea/musta tai hienostunut nude. Samaan sarjaan kuuluu myös korvakorut, jotka on valmistettu vanhan hopealusikan pesistä sahatuista suikaleista ja samaten vyönahan leikkuujätteestä.

Suzi-sarjassa musta nahka yhdistyy kiiltävään hopeaan ja terävään muotokieleen. Lopputulos on särmikäs ja persoonallinen. Hienostuneella tavalla rokahtava. Kaulakoru inspiroi minua ottamaan hieman erilaisen kuvan. Olkoon kuvan nimi "Girl Gone Wild". Meissä kaikissa on villimpi puoli, vaikka se ei aina näy päällepäin. Antakaa tälle tytölle hitusen vapautta ruuhkavuosista, niin kyllä räjähtää.




sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

#slowmorning - Muumit ja suuri tuhotulva


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Tove Jansson alkoi ideoida kirjaa Muumit ja suuri tuhotulva sotatalvena 1939. Puolivalmis satu sai lopullisen muotonsa vasta vuonna 1945. Kirjan kannen mukaisesti satu alkaa kahden hahmon taivaltaessa läpi synkän metsän. Tummasävyinen metsä äänineen pienoisesti hirvittää kulkijoita. Muumimamma pitää kädestä pientä Muumipeikkoa ja yhdessä nämä kaksi hahmoa taivaltavat eteenpäin. Muumimamman laukusta löytyy kaikki tarpeellinen. Pari kuivia sukkia saa Muumipeikon mielen paremmaksi.

Matkan edetessä Muumimamman ja Muumipeikon seuraan liittyy uusia tuttavuuksia. Arka Nipsu pääsee taittamaan jännittävää matkaa yhdessä lempeän parivaljakon kanssa. Yhteinen seikkailu on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kyhjöttää yksin metsässä. Mitä kaikki oikein etsivät? Muumipappa on kadonnut ja vaarallisen matkan päässä odottaa Muumilaakso. Pimeyden keskellä valoa hohtaa kaunis Tulppaana. Tulppaanan loiste saa suuren käärmeenkin väistymään. Seurue pääsee hetkeksi levähtämään täydellisen oloiseen maailmaan, jossa aurinko loistaa lämpöisenä ja kaikki ympärillä on rakennettu makeista herkuista. Levähdys on tervetullut, mutta lopulta tarvitaan Muumimamman mahapulveria.

Suuren meriseikkailun roiskeet kastelevat matkalaiset. Tulppaana löytää oman prinssinsä lasitornista. Pian alkaa sataa. Sade jatkuu ja jatkuu. Pian ympärillä on vain kelluvia huonekaluja. Ilman vanhan marabu herran tarjoamaa apua Muumipapan löytäminen tulvan keskeltä olisi ollut mahdotonta. Tarina saa lopulta onnellisen päätöksen. Tulvan jäljiltä löytyy Muumilaakso ja Muumitalo. Seurue on saapunut uuvuttavan matkan jälkeen kotiin.

Lopulta kaikki on, kuten olla pitää. Perhe yhdistyy ja elämä alkaa. Onnellinen loppu. Kuinka sitä toivoisikaan, että meidän jokaisen tarinaan olisi kirjoitettu onnellinen loppu. Meitäkin pelottaa kulkea pimeässä. Pimeä saa pelot valloilleen. Aamunkajossa kaikki näyttää erilaiselle. Aikuistakin voi pelottaa, huolettaa ja surettaa. Me tämän elämän Muumimammat olemme kuitenkin vahvoja lapsiamme varten. Suojelemme ja luomme turvaa omille Muumipeikoillemme. Käsi pienessä kädessä on vakaa. Kirjan kaunis kuvitus ja lempeän jännittävä tarina tempaavat mukaansa lukijan ja pienen kuulijan

lauantai 20. kesäkuuta 2020

Toivo tuli taloon


*Kaupallinen yhteistyö
Rahula
Päijätmedia

Monet teistä on ihanasti elänyt mukana meidän koiranpennun odotuksessa, saapumisessa ja uuden arjen opettelussa. Voitte uskoa, että talossa on riittänyt ihanasti melskettä. Monta viikkoa valmistauduimme koiranpennun saapumiseen. Sisällä talossa vaihdoimme järjestystä ja samalla tarkistimme, että kaikki paikat ovat pennulle turvallisia. Hankimme ajoissa asiaan kuuluvat tarvikkeet. Haimme pennun kotiin Pohjanmaalta, joten hän tuli kotiin turvallisesti kuljetuskopassa. Kuljetuskoppa meiltä löytyi talosta jo ennestään, sillä olemme entisiä kissan omistajia. Seuraavassa listaa hankinnoistamme. Osan hankinnoista saimme yhteistyönä Rahulan kautta.

Ruokakupit
Ruoka-alusta
Makuualusta 
Pentuhäkki (käytetään vain rajaamaan pois vaaralliset alueet) 
Koirashampoo
Hammasharja & tahna 
Korvanpuhdistin aine
Harja
Säädettävä panta 
Talutin
Lelu
Mushi puppy pakaste
Pure Natural Chicken puppy

Teimme monta nimilistaa ja mietiskelimme nimeä todella pitkään. Kotiin tultuamme tokaisin, että koiranpentu näyttää aivan Toivolle. Nimi Toivo tuli listan ulkopuolelta. Myöhemmin huomasimme, että koiranpentu saapui meille Toivon nimipäivänä. Koko jutusta kehkeytyi ihana muisto. Toivo on kotiutunut meille hämmästyttävän nopeasti. Meillä on omat toimivat rutiinimme ja pentu on kestänyt hyvin meidän meluista arkeamme. Lapsetkin ovat toki hienosti osanneet ottaa Toivon huomioon. Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Minä olen ihan rakastunut Toivoon. Lepertelen ja lässytän, juttelen päivän asioita, pidän sylissä, rapsutan ja leikin. Pieni otus on tuonut elämääni valtavasti iloa. 

Toivo kasvaa ihan hirmuista vauhtia ja on osoittautunut luonteeltaan lempeäksi ja yllättävän rauhalliseksi. Lempipuuhia on pallojen kanssa leikkiminen. Iso pihamaa on kyllä todella iso plussa. Meillä riittää tilaa yhteisille seikkailuille. Hiljalleen laajennamme reviiriä. Tänään on vuorossa ensimmäinen madotus. Meillä jatkuu täällä yhteinen kesäloma ja se sujuu täysin lasten ja Toivon ehdoilla. Juuri nyt en kaipaa peruuntuneita kesäreissuja ja ulkomaan matkaa. On ihana vain olla ja ihmetellä Toivon puuhia. Blogin Instagram-tilillä pääset ihmettelemään myös Toivon touhuja


Toivoisin, että osaisin kertoa teille, miten ihanaa on taas kuulla talossa koirantassujen tapsutusta. Talossa myös leijailee kevyt kukkaistuoksu. Tuoksu tulee Toivosta. Hän on ihana tuoksukoira.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

#slowmorning - Tärkeintä tänään


*Kirja saatu kustantajalta
Tuuma

Maaretta Tukiaisen Tärkeintä tänään - Näin saat vähemmällä enemmän kirja kuljettaa meitä kohti yksinkertaisempaa elämää lempeästi vaihe vaiheelta. Kirja saa lukijansa positiivisella tavalla kyseenalaistamaan totutut asenteet ja ajatusmallit. Ihminen kaipaa luonnostaan yksinkertaista elämää, mutta meillä on myös taipumus elää tulevassa tai menneessä, sekä ympäröidä itsemme turhalla materialla. Asioista luopuminen on meille vaikeaa ja haasteellista. Usein luovumme asioita vasta viimeisellä kierroksella ja pakon edessä. Luopuminen on valinta, joka saa meissä aikaan kuohuntaa. Luopumisesta seuraava tyhjyys saattaa hetkellisesti ahdistaa. Luopuminen kuitenkin mahdollistaa uuden kasvun. parhaillaan luovumme jostakin voimiamme vievästä ja saamme tilalle asioita ja ajatuksia, jotka tukevat kasvuamme.

"Miten vähemmän voisi muka olla enemmän? Se
on mahdotonta. Enemmän on enemmän!"
- Yngwie Malmsteen

Kirja koostuu viidestä osasta. Alussa keskitytään ajan ja elämän syklisyyteen. Sanomattakin on selvää, että jokaisen meistä tulisi löytää arkeensa oma toimiva rytmi. Toimivan rytmin ansiosta kykenemme keskittymään. Vain keskittynyt mieli voi viedä asioita haluttuun suuntaan. Toinen osa keskittyy minimalismiin. Keskiössä on se, miten eri tavoilla vähemmän voi olla enemmän. Kolmannessa osassa tutuksi tulee ns. kolmeen pisteen menetelmä (elämä, viikko, päivä). Oman elämän tarkastelu kokonaiskuvasta lähikuvaan ja lopulta tarkennukseen. Kirjan neljäs osa avaa yksinkertaistamisen kokemusten tasolle. Kirja tarjoaa erilaisia malleja jäsentää arkea, jotta se tuntuisi yksinkertaisemmalle. Viides osa tarjoilee tiivistettynä asian ytimen.

Yksinkertaisen elämän tavoitteleminen on mahdollista meille kaikille. Sen eteen kannattaa nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Hyvän elämän tavoittelu ei koskaan ole turhaa. Yksinkertaisuus auttaa sinua olemaan se, joka todella olet. Minimalistinen onni on tuntuu olevan jotakin sellaista, joka istuu luonteeseemme ja tapaamme elää.

"Jos tahtoo tuloksia, nöyrtyy tekemään.
Jos kaipaa selkeyttä, karsii tekemisiään.
Jos haluaa merkitystä, elää sen mukaan, mikä on tärkeää".

- Maaretta Tukiainen

Olethan jo tutustunut Entä jos -kaupan valikoimiin?

lauantai 6. kesäkuuta 2020

#slowmorning - Tekemisen pehmeys


Ette usko, miten vapautunut fiilis on tällä hetkellä blogin suhteen. Koko homma saa vihdoinkin mennä ihan omalla painollaan. En vaadi itseltäni enää älyttömiä suorituksia. Tähän pisteeseen on kuljettu pitkä tie. Blogi on aina edustanut minulla jotakin täysin omaa. Tekeminen on palkinnut monin eri tavoin. Vuosiin on silti mahtunut myös paljon niitä hetkiä, jolloin en olisi jaksanut tai pystynyt, mutta olen pakottanut itseni suoriutumaan. Pitkän päivän jälkeen saatoin kirjoitella blogia öisin, jotta pysyisin jossakin tahdissa. Oli kaikenlaisia typeriä minimissään kahdeksan postausta kuukaudessa tavoitteita. Kolmen lapsen kanssa sellainen tahti on aivan päätöntä, varsinkin kun kyseessä on harrastus. Kaikki sellainen on loistanut poissaolollaan jo pitkään ja olen siitä hyvilläni. 

Minulla on aina ollut vahva tarve kirjoittaa. Pukea tuntemuksiani sanoiksi. Ihmiselle joka on sosiaalisissa tilanteissa yllättävän ujo (vaikka kukaan minut tunteva ei koskaan sanoisi niin) ja muutenkin elämässään introvertti jonkinlainen purkukeino on melkein elinehto. Varmasti kirjoittaisin avoimemmin ja rehellisemmin monesta asiasta, jos blogini ei koskaan olisi noussut blogimerestä ja ottanut omaa paikkaansa. Olen ujo ja vetäytyvä myös somessa. Välillä minusta ja ajatuksistani voi saada paremmin kiinni ja saatan tulla jonkin asian kanssa ulos, mutta enimmäkseni pysyn hivenen etäällä. Saatan kertoa, että olen väsynyt, mutta en kerro mitä asioita väsymykseni takana piilee. Se on tapa suojella ihmisiä lähelläni ja tietysti myös minua itseäni. Osittain se johtuu myös siitä, että pelkään negatiivisuutta. En haluaisi jakaa sellaista eteenpäin, mikä voi viedä voimia toiselta.

Tekemisen painopiste on siirtynyt enemmän ja enemmän Instagramin suuntaan, jonka koen jostakin syystä itselleni helpommaksi tavaksi päivitellä juttuja. Blogi kuitenkin on ja pysyy. Täydellisten kuvakulmien aika on kuitenkin ohi. Riman asettaminen kovin ylhäälle, joka asiassa syö iloa tekemiseltä. Nautin yhä kaikesta pienestä ja ihanasta. Toivon kuitenkin, että kaikki te näkisitte, kuinka armollisuus ja pehmeys on laskeutunut kaiken tekemiseni ylle. Maitokahvimedia ei ole täydellinen. Minä en ole täydellinen. Epätäydellisyys on ihan ok. Tavoitteita saa toki olla ja hiljaisia toiveita, mutta elämä on tarkoitettu ennen kaikkea elettäväksi ja koettavaksi. En halua pyyhkäistä elämästäni jatkuvasti valtavaa määrä iloa pois sen vuoksi, että minun pitäisi suoriutua ja suoriutua.

Lopuksi haluan sanoa kiitos. Kiitos, että yhteisön ja blogin ympärillä on valtava määrä ihania ihmisiä. Olen aina kokenut, että kuljemme matkaa yhdessä. Elämän haasteet ovat usein yhteneväiset. Olen saanut teiltä kaikilta valtavasti tukea ja ihanaa kannustusta. Olette läsnä ilossa ja surussa. Te olette paras osa tätä välillä hullultakin tuntuvaa hommaa. Ja kyllä. Minäkin ajattelen useimmiten, että hullua hommaa tämä on. En rakentele mitään ihmeellisiä linnoja somettamisen ympärille. Suurin toiveeni juuri nyt on, että tavoittaisitte kaiken keskeltä sen, kuka minä oikeasti olen.

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

#slowmorning - Uuden edessä


Oma arkeni on alkanut hiljaisesti, mutta samalla varmasti muuttua. Hidas muutos on lempeä. Kenties se on itselleni se ominaisin tapa tehdä muutosta todeksi. En muista, että olisin koskaan ollut erityisen nopea käänteissäni. Tämä tietysti johtuu osittain siitä, että en erityisemmin pidä muutoksista, vaikka ymmärränkin niiden tarpeellisuuden ja väistämättömyyden. Hiljaisen muutoksen keskellä pystyn kuitenkin järjestelemään ajatuksiani ja tunteitani paremmin, sekä miettiä asioita monelta eri kantilta, joka on minulle lähes elinehto. Haluan aina nähdä mahdollisimman selvästi mihin olen menossa.

Olen tosi pitkään halunnut pitää elämäni peruselementit muuttumattomina, vaikka se on tarkoittanut osittain oman elämäni hyllylle laittamista. Olen kokenut, että tarjoan lapsilleni jotakin sellaista tärkeää ja arvokasta, joka piirtyy heidän mieliinsä ja kantaa heitä läpi elämän. Läsnäolo. Olen ollut vierellä jokaisessa hetkessä. Olen kiitollinen, että olen saanut siihen mahdollisuuden. Elämäni on vihdoin siinä pisteessä, että arkeeni on tullut pieniä hetkiä, jolloin minua ei enää tarvita ihan jokaiseen asiaan. Lapseni ovat kasvaneet. Ajatella. Aika on kulunut kuin varkain. Ajan lisääntyminen on saanut minut suuntaamaan katsettani enemmän ja enemmän tulevaisuuteen.

Nyt alkaa olla käsillä minun aikani. Mitä kaikkea minä vielä voinkaan tehdä. Rehellisesti sanottuna tunnen itseni nyt paremmin. Tiedän paremmin, mihin kaikkeen minusta todellisuudessa on. Hiljaisina vuosina olen oivaltanut itsestäni paljon uusia asioita. Voisi sanoa, että olen rakentanut itseni uudestaan. Olen aina tiennyt olevani taistelija ja selviytyjä. Elämäni on kuitenkin ollut jo pitkään sellaista, että en ole tarvinnut ominaisuuksia, jotka joskus olivat tärkeitä. Lasten myötä maailmani on täyttynyt pehmeillä arvoilla. Tunnen kuplivaa iloa ja positiivista jännitystä elämän seikkailujen edessä. Lapset toimivat myös inspiraation lähteenä. Minä haluan näyttää tyttärilleni, että naisen elämässä on monia erilaisia rooleja. Jokainen voi koota sellaisen paletin, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Lapset tulevat jatkossakin ensin kaikessa, mitä teen, mutta tulevaisuudessani on nyt tilaa myös toisenlaisille asioille. Urapolun suhteen olen miettinyt muutamia erilaisia kuvioita ja aika näyttää, mikä suunnitelmistani toteutuu. Luotan siihen, että asiat järjestyvät usein ihmeellisellä tavalla. Töitä tulee kuitenkin tulevaisuuden eteen tehdä. Ajatukset tulee asettaa käytäntöön.

lauantai 23. toukokuuta 2020

#slowmorning - Ruutuvapaata koululaisille


*Kirja saatu kustantajalta
Otava

Tällä kertaa esittelyssä on kirja, josta on ollut meidän perheessä paljon iloa ja hyötyä. Ruutuvapaata koululaisille kirja sisältää sata kivaa tekemistä ja puuhaa, jossa unohdetaan kännykkä, tabletti ja televisio. Varsinkin viime kuukausien aikana kaikki kiva tekeminen ja uudet ideat ovat olleet enemmän kuin tervetulleita. Kirja on laittanut vipinää myös perheen aikuisiin. Omituiset ajat ovat muistuttaneet myös meitä aikuisia hauskuuden tärkeydestä. Ilo löytyy yhteisestä tekemisestä ja myös meidän aikuisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että olemme aidosti läsnä ja annamme kännyköiden olla rauhassa.

Kirja tarjoaa tekemistä sisälle ja ulos. Erilaiset tekemiset aktivoivat mielikuvitusta ja luovuutta. Parhaassa tapauksessa kirja antaa lempeän sysäyksen tekemiseen ja idea jalostuu lasten ryhtyessä toimeen. Äitiä ilahduttaa erityisesti se, että kirja ohjaa hyödyntämään eri tavalla kierrätysmateriaaleja. Kirjaa voi kätevästi hyödyntää myös kaverisynttäreiden ohjelmaa suunniteltaessa.

"Kirja on mielestäni tosi kiva, koska siinä on paljon mukavaa tehtävää, vaikka sadepäiväksi. 
Oman rohkeuden testaaminen, ötökkäsokkelo ja kokin maistiainen on erityisen hauskoja juttuja. Maria on muutenkin tosi kiva".

- Tytär 8-vuotta


Maria Kangaskortet on tosiaan kiva, kuten tyttäreni asian ilmaisi. Olen itsekin katsellut arkiruokavinkkejä hänen YouTube-kanavalta. Kirja edustaa samaa mutkatonta ja helposti lähestyttävää tyyliä. Kirja innostaa koko perhettä tai kaveriporukkaa pelaamaan, leikkimään ja suorittamaan tehtäviä. Kirjasta löytyy myös itsenäistä tekemistä, kun koululainen haluaa puuhailla rauhassa. Tämän opuksen kanssa ei taatusti ole tylsää hetkeä. Kirja kannattaa ottaa ehdottomasti mukaan kesän mökkireissulle, jossa eteen tulee taatusti myös sadepäiviä.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

#slowmorning - Muumipappa ja meri


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Olen monesti miettinyt, mistä ihmisten ehtymätön rakkaus Muumeja kohtaan oikein kumpuaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hahmojen epätäydellisyys tekevät heistä suloisen ulkomuotonsa ohella helposti lähestyttäviä. Kirjojen hahmot laitetaan usein myös erikoisiin olosuhteisiin. He joutuvat sietämään epävarmuutta ja pelkoakin. Jokainen hahmo pääsee loistamaan omien vahvuuksiensa kautta, mutta myös näyttämään oman herkkyytensä ja vajaavaisuutensa. Toisinaan hahmot tekevät erehdyksiä ja vääriä päätöksiä. Tuskastelevat valintojaan ja yrittävät pärjätä kuohuvien tapahtumien keskellä. Toki on myös lohdullista tietää, että kirjoissa päädytään monen käänteen kautta onnelliseen tai vähintäänkin toiveikkaaseen lopputulokseen.

Muumipappa ja meri päätyi luettavakseni aikana, jolloin maailma ympärilläni muuttui uskomattoman nopeasti. Perheen elinpiirin kutistuminen kotoisiin nurkkiin tuntui hyvin samankaltaiselle kuin Muumiperheen oleskelu majakkasaarella. Toki he lähtivät saarelle Muumipapan innoittamana suuri seikkailu mielessään, kun meidät taas ajoin tilanteeseen näkymätön yhteinen uhka.Tapa tulkita kirjojen tekstejä on vahvasti sidoksissa siihen, milloin kirja käsiimme etsiytyy. Toisenlaisena aikana olisin kiinnittänyt huomioni kirjassa tyystin eri seikkoihin. Saaren ympäröivä meri edusti minulle pitkälti aikamme epävarmuutta. Toisinaan tunsin mielikuvitukseni kiikuttavan meren aaltoja ja kuohupäitä. Valtavan suuri meri on hypnoottisen kaunis. Luonnonvoimat voivat kuitenkin luoda myrskyn lähes hetkessä ja pyyhkäistä pois rannalla sijaitsevan kalastajan vaatimattoman asumuksen.

Kenties Muumipappa julistaisi itse itsensä kirjan kiistattomaksi päähenkilöksi. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin enemmän Muumipeikon salaisuuksiin ja yöllisiin kohtaamisiin Mörön ja Merihevosten kanssa, sekä Muumimamma ajatuksiin ja sisäiseen kuohuntaan. Yleisesti en koskaan samaistu Muumimammaan, mutta nyt tunsin hänen kanssaan suurta yhteenkuuluvuutta. Oli aivan kuin hänen tuntemuksensa olisi sekoittunut omiini. Muumimamma maalaa majakan seinään kotoisaa puutarhaansa ja uppoutuu itse maalaukseensa ja muuttuu hetkeksi lähes näkymättömäksi. Itse näin Muumimamman käytöksessä paljon merkkejä siitä, että Muumipapan suunnitelmien perässä juokseminen vei hänen voimiaan. Sydämeni lähes särkyi lukiessani Muumimamman ponnekkaista yrityksistä luoda majakkasaarelle oikea puutarha. Meri ja karut olosuhteet pyyhkivät pois kovan työn aikaansaamat ponnistelut.

Kirja tarjosi minulle kuiteinkin suuressa määrin lohtua ja ymmärrystä. Ilman suuria tunteita ja liikutusta ei tätä kirjaa voi lukea.
"Hänen katsellessaan taivasta iltarusko hiipi seinää pitkin ylöspäin ja sytytti kukat hänen puutarhassaan. Ne tulivat eläviksi ja alkoivat hehkua. Puutarha avautui, haravoitu käytävä, jonka perspektiivi oli vähän omituinen, muuttui aivan oikeaksi ja vei suoraan kuistille. Äiti laski käpälänsä puunrungolle, se oli lämmin auringosta, hän tunsi sireenien puhjenneen kukkaan".

- Muumipappa ja meri

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Menneet päivät ja mietteet


Omituisesti näihin päiviin yhdistyy kipuilu ja oman elämän tiivistyminen kotoisiin nurkkiin. Yhdessä vietetty aika on aina ollut meidän perheessä jotakin, joka kuuluu yleisesti lomakausiin. Tavallinen elämä meidän talossa on pitänyt aina sisällään paljon erillään olemista. Kotikoulu on mennyt ihan omalla painollaan, mutta muuten on ollut paljon sietämistä ja opettelua siinä, että olemme koko ajan yhdessä. Erikoisissa tilanteissa sitä useasti huomaa, kuinka urautunut sitä on tässä kotona hoitamaan asiat omalla tavallaan. Tunnustan, että en pidä siitä, että joku sotkee alati aikatauluja tai hajottaa toimivaa pakettia. En toki haluaisi olla tylsä, mutta moni juttu on arjessa testattu jo moneen kertaan. Minä vain tiedän paremmin, mikä toimii. Moni kotiäiti varmasti kulkee päiviä läpi osittain virransäästö päällä. Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin niiden täytyy olla. Päivään mahtuu vääntämistä ja kääntämistä muutenkin. Valitsen taisteluni viisaasti.

On varmasti aika selvää, että meidän talossa vanhemmat käyttävät paljon aikaa kinasteluun. Hienoa olisi päästä helpommalla, mutta jotenkin sitä on hermot kireällä ja ärtynyt. Yritän keksiä lapsille kivoja juttuja ja puuhaa, mutta kyllä se oma mieli laahaa pohjamudissa. Jos saisin edes hetken viettää rauhassa antaisin kyyneleiden tulla. Sisällä on iso lasti turhautumista ja mielipahaa. Seison omien haaveideni savuavilla raunioilla. Tässäkin tilanteessa luon jo uusia suunnitelmia. Keskitän tarmoni johonkin muuhun ja pysyn puuhakkaana. Samalla kuitenkin möykky sydämen päällä on varsin todellinen. Nukun huonosti ja alakulo on alati läsnä. Oma arki jo sellaisenaan on melkoisen kuluttavaa. Talossa vilistää kolme voimakastahtoista lasta, jotka vuorotellen purkavat tunteensa minuun.

Minua ei paina sosiaalinen eristyneisyys. Viihdyn yksin. Perheen perustamisen jälkeen en ole oikeastaan pystynyt kunnolla lataamaan akkujani. Olen lähinnä yrittänyt kehitellä erilaisia tapoja selviytyä kuormituksesta. Rakastan eläväisiä lapsiani ja perhettäni, mutta toisinaan haluaisin vain juosta kaikkea karkuun. Tiedän olevani usein ärtynyt ja lyhytjännitteinen ja kannan siitä paljon huonoa omaatuntoa. Ei ole helppoa olla introvertti lapsiperheessä. Me aikuiset olemme kuitenkin alati venyviä ja sopeutuvia. Osaamme laittaa välillä itsemme ja omat tarpeemme syrjään ja tehdä kaikkemme lastemme eteen. Haasteellisempaa minulle on päästää irti unelmasta. Tämä aika muovaa kovalla kädellä meidän kaikkien elämää. Harva meistä osasi aavistaa, mitä tämä vuosi toisi tullessaan. Henkilökohtaiset uhraukset tuntuvat pieniltä, kun ne heijastaa suurta taustaa vasten. Ja siltikin meillä on lupa surra eilistä päivää, jolloin kaikki näytti omassa elämässämme kovin toisenlaiselta. Moni on varmasti kokenut tavallani ovien sulkeutuvan ympärillään.

Toki tässäkin ajassa on mahdollisuutensa. Kenties juuri nämä poikkeusolot saivat minut vihdoin tekemään päätökseni sen suhteen, mitä lähden seuraavaksi tavoittelemaan. Kenties yksi etappi johdattaa minut seuraavaan ja pääsenkin lopulta toteuttamaan sen suurimman haaveeni hieman eri tavalla. Olen aina ollut huono luopumaan asioista, joihin uskon koko sydämestäni. Nyt täytyy vain paiskia lujasti töitä ja todeta, että maali häämöttää kauempana kuin ajattelin, mutta kenties sinne vielä voi kuitenkin päästä. Huomaatteko. Toiveikkuus nousee minussa kaikesta huolimatta, vaikka olisin juuri ottanut iskun vastaan. Se on melkein ärsyttävää.

Tove Jansson - Katse horisontin yli


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Erikoisina ja haastavina aikona haluaa usein palata tuttujen ja lohtua tuovien asioiden äärelle. Minä olen menneinä viikkoina lukenut enemmäin kuin pitkiin aikoihin. Olen lukenut yksin ja olen lukenut lapsilleni. Olen suorastaan hautautunut Tove Janssonin tuotantoon. Kahvikupin ääressä ole selaillut itsekseni Katse horisontin yli kirjaa, joka sisältää sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta. Kirjan kantta koristaa pieni punainen saaristolaismökki. Mietin millaiselta tuntuisi asustaa tuollaisessa turvallisessa pesässä meren myrskytessä ympärillä. Oudolla tavalla tiedän vastauksen. Tuttu arki loistaa poissaolollaan ja koko maailma myrskyää. Minä luen satuja ja loruja pienessä vinttihuoneessa lapsilleni.

Katse horisontin yli kirja ei olisi voinut tulla elämääni parempaan aikaan. Löydän sivuilta vahvistusta siihen, että tästäkin ajasta selvitään. Muumit ovat syntyneet sota-aikana, jolloin varmasti useammat ihmiset etsivät mielessään pakopaikkaa vallitsevalta tilanteelta ja sen tuomilta uhkakuvilta. Muumipeikko ja pyrstötähti kuvaa monella tapaa maailman loppumista ja heijastelee pelkoa totaalisesta maailman tuhosta. Valkoiset pullakat isoine kuonoineen suojautuvat luonnonkatastrofin keskellä luolaan ja varaavat sinne mukaansa kaiken tarpeellisen. 

Tiesitkö, että Tove piti itseään ensisijaisesti taidemaalarina. Hän oli saanut laadukkaan ja klassisen koulutuksen ammattiin, jota harjoitti läpi koko elämänsä. Kirjan sivuilla pääsee rauhassa ihastelemaan Toven maalauksia. Toven lahjakkuus veti häntä moniin eri suuntiin: kuvittajaksi erilaisiin julkaisuihin, sarjakuvapiirtäjäksi, teatteriin Muumi tarinoiden siirtyessä näyttämölle, kirjojen kirjoittajaksi ja taidemaalariksi, sekä suurten monumentaaliteosten tekijäksi. Sitaateissa ja maalauksissa on yhä nähtävissä aikaansa nähden moderni nainen, joka oli nähnyt maailmaa. Tarinoiden ja maalausten tummissa sävyissä on myös nähtävillä nainen, joka kärsi ajoittain masennuksesta ja haaveili myös perinteisemmästä elämästä. Elämä vei kuitenkin toisaalle. 

Tarinat ja hahmot ovat kestäneet aikaa. Arka tarvitsee yhä vierelleen toisen vielä aremman kasvaakseen rohkeuteen. Lukija ei voi olla liikuttumatta  hienoista tarinoista, joissa kuten elämässä muutenkin valon rinnalla kulkee pimeys. Kaikelle on oma paikkansa. Kevät on aina täynnä toivoa.


Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle,
 joka oli laelta kirkkaan sininen ja puunlatvojen yläpuolelta merenvihreä. 
Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. 
Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa
 ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa.

- Näkymätön lapsi
Kevätlaulu

maanantai 6. huhtikuuta 2020

SmartStore Collect - Tyylikästä kierrättämistä


*Kaupallinen yhteistyö
Orthex Group
PR-näyte PerPR

Moni on siivonnut ja järjestellyt kotiaan viimeisten viikkojen aikana. Mielekäs puuhastelu pitää mielen virkeänä. Kyselin Instagramin puolella seuraajiltani vaikuttaako kodin tilanpuute siihen, kuinka tunnollisesti kierrätät. 64% vastaajista vastasi myöntävästi. Uskon, että monella ihmisellä olisi haluja tehostaa omaa kierrätystä, mutta kodin tilanahtaus asettaa puuhalle rajoituksia ja esteitä. Oma kotimme ei ole tässä suhteessa poikkeus. Kierrätyksen toteuttaminen käytännössä on ollut työn ja tuskan takana. Välillä olen ollut suorastaan turhautunut ja ärsyyntynyt. Pulman ollessa päivittäinen se alkaa nakertaa jaksamista ja innokkuutta. Onneksi Orthex Group: n SmartStore tarjoaa pulmaan ratkaisun.

Nyt voin helpottuneena sanoa, että asiat sujuvat. Taloon saapunut kierrätysmuovista valmistettu SmartStore Collect Kierrätys- ja säilytysratkaisu ei ole turhaan voittanut palkintoja maailmalla (Red Dot Awards: Product Design muotoilupalkinto 2020, Iconic Interior ja German Design Awards 2020). Kotimainen Pentagon Design on suunnitellut tuotteen, joka todella toimii. Itse pidän erityisesti siitä, että tuote on monikäyttöinen. Kierrätys- ja säilytysratkaisua voi hyödyntää kotona monin eri tavoin. Ulkonäkönsä puolesta sen voi sijoittaa hyvinkin erilaisiin tiloihin. Perineteisesti kierrätys on ollut meillä jotakin, joka halutaan pois näkyviltä. Epäkäytännöllisten ratkaisujen sullominen pieniin kaappeihin on tehnyt kierrätyksestä osin kömpelöä ja toimimatonta. Kierrätyksen tulisi olla jotakin, joka toteutuu helposti normaalin arjen keskellä.

Kierrätyspiste sijaitsee meillä nykyisin keskeisellä paikalla kotimme keittiössä. Pääsääntöisesti kierrätettävä materiaalikin pyörii selkeästi eniten juuri kotimme sydämessä. Näin säästämme selvää aikaa. Tyylikkyydestä ei tarvitse antaa periksi tuumaakaan. Bambukansi antaa Collect-kierrätysratkaisulle huolitellun ilmeen. Meillä kierrätyspiste toimii myös kätevänä laskutasona ja sen päälle voi halutessaan myös istahtaa.



Smart Store Collect Kierrätys-ja säilytysratkaisu:

Suuren laatikon vetoisuus on 76 litraa
Sisälle mahtuu 3 kpl kierrätysmuvista valmistettua lajitteluastiaa
Lajitteluastioiden kahvat pitävät roskapussin siististi paikallaan
Astioihin on saatavilla myös kansia
Tuotteen muoviosat valmistetaan
Orthex Groupin pohjoismaisissa tehtaissa

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

MBS design - Elämän värisävyt


*Kaupallinen yhteistyö
MBS design

Ajat ovat olleet meille kaikille jo tovin haasteelliset. Rohkeakin mieli haparoi välillä kaiken ollessa päälaellaan. Tutun arjen loistaessa poissaolallaan moni meistä varmasti miettii, kuinka moni asia omassa elämässä lopulta oli varsin hyvin. Usein arjen puurtamisen keskellä väsymys sulkee silmämme elämän pieniltä ihmeiltä ja tuhansilta värisävyiltä. Tunnetusti me ihmiset olemme kovia tekemään suunnitelmia. Toisinaan myös ainaisten suunnitelmien teko ja niitä kohti kulkeminen estävät meitä nauttimasta hetkestä. Onnellisuus tulisi löytää tässä ja nyt.

"LIFE is what happens
to you
while you'r are busy
making other plans".

-John Lennon

Onnellisuus on pienten itselle merkityksellisten asioiden tekemistä. Nyt on aika heittää nurkkaan tylsyys, suorittaminen ja tiukkapipoisuus. Unohdetaan harmaa ja annetaan eri värisävyjen loistaa kirkkaina. Minäkin unohdin hetkeksi mustavalkoiset vaatteeni ja puin päälleni oranssia. Laitoin korviini kauniissa väreissä loistavat MBS design :n korvakorut, sen sijaan, että odottaisin jotakin parempaa hetkeä. Jokainen päivä meillä on mahdollisuus juhlistaa elämää. Mitä sinä halusit aina tehdä kiireisen arkesi keskellä, mutta aika ei vain venynyt muiden suoritteiden vuoksi? Toteuta nyt ne kaikki kymmenet pienet ja suloiset aikomuksesi. Lakkaa kynnet, syö jäätelöä isolla lusikalla suoraan purkista, tanssi ja laula hiusharjaan ja tee vessapaperikiharoita. Mitä tahansa teetkin tee se täydellä sydämellä ja hymy kasvoilla. Illalla mennessäsi nukkumaan voit todeta, että minä elin tämänkin päivän kaikki mahdollisuudet täysillä.

Toivon, että jälkikäteen katsottuna nämä poikkeukselliset ajat nostaisivat mieliimme myös yhdessä vietetyt hauskat ja voimauttavat hetket. Ympäri maailmaa ihmiset keksivät erilaisia tempauksia piristäkseen itseään ja toisiaan. Ihmiset laulavat ja soittavat parvekkeilla, tekevät sateenkaaria toivon merkiksi, virittelevät uudestaan jouluvaloja parvekkeille ja pihapiiriin. Nallet ovat ilmestyneet ikkunoihin ilahduttamaan lapsia. Kaikkialla ihmiset hakeutuvat varjojen sijasta valoon. Osallistu sinäkin!

Minäkin haluan jakaa iloa eteenpäin yhdessä MBS design :n kanssa.
Blogin Instagram-tilillä on käynnistynyt ARVONTA.
 Voita itsellesi vaapavalintaiset korvakoru MBS design:n valikoimista.


Tänäänkin me voimme kaikesta huolimatta... 
Jakaa eteenpäin hyvää energiaa 
Kannatella ihmisiä lähellä ja kaukaa
Toimia ilonlähteenä
Hymyillä
Olla antautumatta huolien ja varjojen edessä

lauantai 28. maaliskuuta 2020

#slowmorning - PIM! Olet luova


*Kaupallinen yhteistyö
Kirja saatu kustantajalta Tuuma

Olen viettänyt mielenkiintoisia lukuhetkiä Pim! Olet luova kirjan, sekä Luovuuskorttien parissa. Jo pidemmän aikaa olen painiskellut muutaman idean kimpussa, mutta en ole saanut valmista aikaan. Osaksi siitä syystä, että käytettävissä oleva aika on kovin katkonaista. Luova työskentely vaatii ympärilleen suotuisat olosuhteet. Mennyt maaliskuu on tuonut mukanaan suuren määrän muuttujia. Tällä hetkellä maailmassa on suuri tilaus luovuudelle. Jokainen meistä on joutunut miettimään elämänsä ainakin osaksi uudelleen. Luovuus kuuluu olennaisena osana elämäämme. Luovuutta voi jumpata kuin näkymätöntä lihasta ja antaa sen rikastuttaa omaa arkea.

Luovuus on tapa nähdä maailmaa 
monesta eri kulmasta samanaikaisesti 
- nähdä vaihtoehtoja.

-Pim! Olet luova

Pim! Olet luova kirja, sekä Luovuuskortit tuntuvat pelastukselle ja ystävälle. On jotakin mihin tukeutua työskentelyn eri vaiheissa (1. kerääminen 2. valikointi 3. luonnostelu 4. jalostaminen 5. viimeistely) ja peilata omaa tekemistään. Usein alussa innostuu ja eteneminen on verkkaista. Välillä jumiudutaan tahmeaan vaiheeseen, jossa mikään ei tunnu oikein sujuvan. Tärkeintä on kuitenkin olla luovuttamatta. Pienikin askel on aina askel eteenpäin. Luova ajattelu kaipaa välillä myös kriittistä ja negatiivista ajattelua. Olennaista on tietää missä vaiheessa työskentelyä kriittisyys toimii lopputulokseen nähden parhaiten.

Kirja myös vahvisti uskomustani siitä, että välillä tarvitaan myös onnekkaita sattumia. Tilaisuuden tullessa kohdalle siihen pitää osata tarttua. Kaikkea ei myöskään tarvitse keksiä ja kehitellä itse alusta asti. Luovassa prosessissa on lupa käyttää jo olemassa olevaa oman työn lähtökohtana tai apuna. Välillä on myös suotavaa jättää asioita hautumaan. Joskus ongelmat tosiaan ratkeavat helpommin hyvin nukutun yön jälkeen.

Toisinaan ideoita pitää testata käytännössä, jotta näkee toimiiko idea todellisuudessa vai ei. Välillä on tarpeen räjäyttää koko ajatus ja koota se uudelleen. Aina voi tehdä paremmin ja päästä pidemmälle. Itse olen huomannut, että mielikuvaharjoittelu on kenties vahvin puoleni. Olen myös melkoisen kurinalainen työskentelijä, joten minulle ei tuota vaikeuksia muokata suunnitelmiani kolme kertaa. Olen myös realistinen ja pidän selkeistä jutuista, joten Keep it simple sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Ilman KYLLÄ-sanaa on mahdotonta synnyttää mitään uutta.
Ilman EI-sanaa on mahdotonta synnyttää mitään upeaa.

- Pim! Olet luova

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

#slowmorning - Tekemistä kotiin


Mennyt viikko on ollut jotakin sellaista, jota on vaikea pukea sanoiksi. Varjot lähestyvät myös meitä, mutta olen vakaasti päättänyt pitää katseeni suunnattuna kohti valoa. Seuraan tilannetta, mutta päähuomioni on nyt kaikessa positiivisessa. Oma mieleni on pysynyt iloisena ja toiveikkaana seuratessani muiden ihmisten kivoja tempauksia. Tämä aika on nostattanut meissä suomalaisissa tervetullutta me-henkeä. Yhdessä olemme vahvempia ja tästäkin koitoksesta selvitään. Henkinen läheisyys ja huumori auttavat meitä kaikkia eteenpäin. Minäkin listasin muutamia kivoja juttuja, joita voi juuri nyt tehdä kotona. Toimeliaisuus auttaa pysymään positiivisena. Käytetään tämä aika väliemme tiivistämiseen ja unelmien hellimiseen. Ihanaa sunnuntaita sinulle ja perheellesi.

Tekemistä kotiin:

Kaiva kaapista esille lautapelit ja pelikortit
Askartele vanhoista lehdistä aarrekartta. Uskalletaan unelmoida kaikesta huolimatta.
Ompele donitseja.
Katsele elokuvia ja sarjoja (Erityinen suositus: Frendit)
Kokeile kahvikuorintaa tai hiusten värjäämistä kahvilla.
Jaa hauskoja memejä ystävillesi
Kuuntele paljon musiikkia!
Nauti auringosta
Hoida viherkasveja
Tee sateenkaari ja osallistu #rainbowmovement
Tee retki lähimetsään
Valokuvaa yksityiskohtia
Tee internetistä löytyviä mielenkiintoisia testejä
Leivo tai kokeile uusia reseptejä
Kirjoita ystävällesi ihan oikea kirje
Tutustu eteerisiin öljyihin ja niiden hyötyihin
Väritä värityskuvia
Rakentele yhdessä lasten kanssa
Lukekaa yhdessä kirjoja ja tutustukaa myös äänikirjoihin
Aloita päiväkirja
Venyttele huolella
Siivoa ja järjestä, jos se tuottaa sinulle iloa
Sisusta
Rakenna aikakapseli
Perusta blogi =)
Maistelkaa yhdessä eksoottisia hedelmiä
Nauti kahvihetkistä

Jaa hyviä vinkkejä ja positiivisia uutisia eteenpäin!

Muista noudattaa annettuja ohjeita ja huolehtia omasta ja läheistesi turvallisuudesta!

torstai 12. maaliskuuta 2020

#paikkaushaaste - Osallistu sinäkin

#paikkaushaaste

*Kaupallinen yhteistyö
Vaatelaastari - Oikiat Design Oy

Minä sain ilokseni ottaa osaa Vaatelaastari:n  #paikkaushaaste kampanjaan. Olemme kaikki yhä tietoisempia oman käytöksemme vaikutuksista ympäristöömme. Me suomalaiset ostamme, joka vuosi 20 kiloa testiiliä. Vastaavasti heitämme vuoden aikana pois 10 kiloa. Yhteen laskettuna Suomessa syntyy 71,5 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuodessa. Jokainen meistä voi vaikuttaa jätetekstiilikuorman syntyyn ja vähentää vaatteen elinaikaisia hiilidioksiidipäästöjä varsin yksinkertaisella tavalla. Pidä hankkimasi vaatteet mahdollisimman pitkään käytössä. Samalla säästät myös selvää rahaa.

Vaatteiden kulutus on huipussaan pikkulapsivuosien aikana. Monen lapsen perheissä vaatteet usein kiertävät sisarukselta toiselle. Meillä kiinnitetään paljon huomiota materiaaleihin ja väreihin. Materiaalien tulee olla kestäviä ja laadukkaita. Suosimme värejä, jotka soveltuvat tytöille ja pojille. Tärkeintä on, että ostamme vain todelliseen tarpeeseen.

Moni meistä vetoaa kiireeseen. Meillä ei ole aikaa paikata vaatteita ja uuden saa nopeasti kaupasta.  Ongelma on ratkaistu! Enää ei tarvitse edes tuskailla ompelutaidon kanssa tai kaivaa kaapista silitysrautaa. Vaatteiden paikkaaminen on nopeaa ja hauskaa: IRROTA, ASETA, PAINA (1-2min). Koko hommaan todellakin tarvitaan vain kolme vaihetta. Muista kiinnittää vaatelaastari puhtaaseen vaatteeseen ja vältä koskemasta liimapintaan. Tämän hommaan osaa myös perheen mies!

#paikkaushaaste

Meidän talossa paikattavaa riittää. Selkeästi kovin kulutus vaatteiden suhteen on tällä hetkellä perheemme koululaisella. Itse olen huomannut, että varsinkin farkut menevät usein nopeallakin sykkeellä polvesta rikki. Farkut ovat usein muuten vielä aivan hyvässä kunnossa. Paikkaamalla farkut saavat vain lisää ilmettä ja muuttuvat persoonallisemmaksi. Minä paikkasin ja koristelin koululaisen farkut limudiskoa varten ja tyttöni oli "uusista" farkuistaan ylpeä. Olen iloinen, että asenteet ovat muuttuneet lopulta varsin lyhyessä ajassa ja tuunaus on vihdoin saanut sille kuuluvan arvon. Jatkuva uuden hankkiminen ja kertakäyttökulttuuri ei ole enää COOL. Miten sinä osallistuisit #paikkaushaasteeseen? Vaatelaastareiden käyttöä ei toki tarvitse rajata vain vaatteisiin. Vaatelaastarit ovat yllättävän monikäyttöisiä. Minä ajattelin seuraavaksi tuunata tyttäreni tylsän koulurepun.

Ota kuva paikkauksestasi ja jaa se somessa #paikkaushaaste
Liity mukaan myös #paikkaushaaste FB-ryhmään ja inspiroidu

#paikkaushaaste

Vaatelaastari on...

Pesunkestävä 
Sopii kaikkiin materiaaleihin
Valitse vaatelaastari paikattavan tuotteen mukaan
Tuotetta löytyy joustavasta luomupuuvillasta 
heijastavaan ulkovaatelaastariin
Kuoseja löytyy jokaiseen makuun
Koristele, peitä, paikkaa ja tuunaa
Suunniteltu ja valmistettu Suomessa
Tuote on pakattu uudelleen käytettävään sokeriruokopussiin

Tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka!

#paikkaushaaste

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Routa Design - Voimanaisten koruja

Lehti-riipus

*Kaupallinen yhteistyö
Routa Design

Routa Design:n korut ilmentävät kauniilla tavalla naisten voimaa ja sitkeyttä. Korujen takaa löytyy lahtelainen seppämestari ja muotoilija Kirsi Vahtera. Häntä inspiroi ja kiinnostaa suuresti suomalainen mytologia ja Kalevalan naishahmot. Uskon vakaasti, että meillä nykyajan naisilla olisi paljon opittavaa vanhoilta kanssasisariltamme. Nykypäivän arki ja sen mukanaan tuomat taistelut ovat toki erilaisia, kuin vuosisatoja sitten. Monelle menneisyydestä tutulle taidolle ja ominaisuudelle on yhä paikkansa. Sitkeys, sinnikkyys, omien taitojen arvostaminen ovat asioita, joita voimme helposti rinnastaa myös omaan aikaamme. Yhä kauttamme syntyy uutta elämää, joka pitää meidät vahvasti sidoksissa kasvuun ja kukoistukseen. Syvän luontoyhteyden kokeminen on kenties meille naisille askeleen luontevampaa.

On myös tullut aika juhlistaa naiseutta ja sen monipuolisuutta. Yhä vähemmän annamme ulkoisten paineiden sanella olemustamme tai tapaamme tehdä valintoja. Vuosien varrella on moni hyödyllinen liike tehnyt näkyväksi asioita ja ilmiöitä, joita emme enää hyväksy. Olemme omien kohtaloidemme mestareita ja tekijöitä. Olemme myös oppineet, että herkkyys ei ole heikkoutta, vaan ominaisuus, jonka voi valjastaa palvelemaan hyvää. Emme odota enää arvostusta pelkästään itsemme ulkopuolelta, vaan tiedämme, että voima kumpuaa sisältämme.

Voisin hyvin kuvitella Lehti-riipuksen kantajaksi viisasta ja neuvokasta naista usvaisesta menneisyydestä. Vahvaa naista, joka toimi tukipilarina omassa kylässään. Ahkeroi oman arkensa parissa ja kohtasi elämän valot ja varjot urheasti. Naista jonka luokse etsiydyttiin kysymään neuvoa ja, jonka apua tarvittiin uuden elämän syntyessä maailmaan. Sama nainen oli läsnä myös elämän päättymisen hetkellä. Nainen piti huolta perheestään ja oli tärkeä tuki vaikeina ja vaativina aikoina läheisilleen. Hänen panoksensa oli tärkeä ja korvaamaton. Kenties Lehti-riipus voimaannuttaa myös meitä nykynaisia. Kenties koruun kätkeytyy tulen voima.

Lehti-riipus

Kevät, kasvu ja kukoistus.
Luontoäiti kasvattaa ruuan, yrtit sekä rohdot.

- Routa Design

Osallistu ARVONTAAN blogin Instagram-tilillä
ja voita itsellesi vapaavalintainen lehti-riipus
Routa Design :n valikoimista.
Arvonta päättyy pe 13.3 kello 21

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

#slowmorning - Yhteinen loma


Perheen yhdessä viettämä aika on kullan arvoista. Isän lomaillessa saa äitikin vihdoin ottaa hitusen rennommin. Maisemanvaihdos on usein myös enemmän kuin toivottu. Rakastan olla kotona, mutta toisinaan kotoisat nurkat alkavat hieman ahdistaa. Päivät täyttyvät usein samanlaisista rutiineista. Lasten aikataulut sanelevat pitkälti päivän kulun. Lomalla vallitseva vapaus on ihanaa. Jokainen aamu voi uudestaan päättää, miltä tämä päivä tulee näyttämään. Mitä kivaa ja erilaista tekemistä sitä tänään kehittelisi koko porukalle. Poissaolollaan loistaa arjen yksitoikkoisuus. 

Me saimme viettää kivan viikon Levillä lumisissa maisemissa. Kotipiha lätäkköineen jäi taakse, kun suuntasimme talven ihmemaata kohti. Tähän väliin on kehuttava meidän lapsia. Kolme lasta takapenkillä ei kenties aina ole se kaikista helpoin yhdistelmä. Pelkkä tilanahtaus saa lapset helposti ärsyyntymään. Muutamaa välikohtausta lukuunottamatta pitkät ajomatkat sujuivat muksuilta oikein mallikkaasti. Avainasemassa on hyvät reissueväät. Perinteisten eväiden lisäksi varasimme lapsille omat PEZ-automaatit, taateleita, jaettavan (pienen) sipsipussin ja pikkupullia. Lisäksi tuli taas todettua, kuinka käteviä smoothiet ovat autossa.


Lunta Levillä riitti. Muutaman kerran olemme perheenä Levillä talvisin vierailleet ja tämän talven lumimäärä tuntui ihan huikealle. Lumiraja tuntui kulkevan aikalailla napapiirin kohdalla. Perheen isommat lapset hiihtivät ja luistelivat. Yhdessä harrastettiin mäenlaskua ja potkuteltiin potkukelkalla. Kävimme ikuisen joulun Tonttulassa katsomassa poroja, lampaita, hevosia ja rekikoiria. Vierailtiin parissa kivassa kahvilassa ja kivuttiin Levin huipulle ottamaan valokuvia. Tehtiin lumienkeleitä Levijärjen jäällä. Lähes koko viikko valmistettiin mökillä lasten lempiruokia, joten lomalla ei tarvinnut turhaan riidellä. Puuhaa riitti pitkin päivää ja illalla saunottiin ja rentouduttiin yhdessä katsomalla lastenelokuvia. Tällä kertaa lapset myös nukkuivat mokillä todella hyvin. Jouluna mökillä ollessamme oli huomattavasti levottomampaa.

Reissu onnistui todella hyvin. Tänään puramme reissukassit ja lepäämme. Tuntuu, että itselläkin on taas voimia ihan eri tavalla. Taisimme tuoda lumen mukanamme Leviltä tänne Etelä-Suomeen. Hiljainen lumisade alkoi eilen saapuessamme omaan pihaan ja tällä hetkellä pyryttää jo melkoisesti. Lapset ovat riemuissaan. Keittiössä ropisee kahvinkeitin ja taidankin tästä lähteä juomaan kupillisen. Lisää lomakuvia ja tunne,mia löytyy blogin Instagram-sivuilta. Kurkista myös kohokohdat. Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle,



Follow my blog with Bloglovin

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

#slowmorning - Sunnuntai


Ulkona on harmaata ja tuulista. Pienet hiutaleet lentelevät holtittomasti tuulen mukana. Naapuritalon piipusta tupruttaa savua. Pitkän aamiaisen jälkeen on hetki aikaa vain olla ja lapset ovatkin etsiytyneet omien leikkiensä pariin. Välillä lastenäänet kantautuvat keittiöön, jossa istun keittiönpöydän ääressä kirjoittelemassa teille sunnuntain kuulumisia. Kahvi lempimukissani alkaa olla jo kylmää. Kirjoitan aina yleensä talon vintissä, sillä minun on vaikea keskittyä hälinän keskellä. Tänä aamuna haluan kuitenkin olla lasten saatavilla ja kaiken keskellä. Isommat lapset viettivät viikonloppuna aikaa isovanhemmillaan ja välissä oli vielä kaverisynttärit, joten tuntuu siltä, että yhteistä aikaa on ollut tällä viikolla vähemmän. 

Vieressäni pöydällä on iso kasa playmobile leikkejä. Minä tykkään leikkiä lasten kanssa. Saatan välillä unohtaa, kuinka paljon olen arjessa läsnä ja mukana kaikessa, mitä lapset tekevät. Miksi sitä aina näkee herkemmin omat puutteensa? Keittiö on talomme suosituin huone ja täällä tehdään yhdessä läksyjä, kootaan rakennussarjoja ja piirrellään. Toivon, että meillä olisi joskus sellainen koti, jonka keittiössä olisi todella iso pöytä. Olisi kiva jättää välillä leikit ja palapelit korjaamatta, jotta niiden äärelle voisi palata ilman, että pitää aloittaa kaikki alusta.

Olen iloinen siitä, että minulla on pieniä haaveita. Muistan vielä ajan, jolloin en oikein osannut haaveilla mistään. En hamua tähtiin vieläkään, vaan asetan maltillisia tavoitteita ja toiveita tulevalle. Olen kiitollinen taipumukselleni nähdä kaikki pienikin hyvä ympärilläni. Luojalle kiitos siitä, että näen usein monta mahdollisuutta päästä perille. Elämän suurien kysymysten kohdalla olen huono luovuttamaan.

Kikatusta. Leikkihuoneessa on menossa Putous hahmojen kilpailu. Koko perheen suosikki on Salon Seija. Monella tapaa kaikki on hyvin, vaikka osa palasista vielä etsiikin paikkaansa. Luotan itseeni ja perheeseeni, että saamme kyllä kaiken toimimaan, vaikka elämä toisikin suuria muutoksia tullessaan. Välillä täytyy vain uskaltaa hypätä, vaikka kaikki ei olisi niin selkeää. Me pidämme kuitenkin toisistamme huolta. Vielä pieni hetki rauhaa ennen kuin aalto lyö rantaan. Pidetään toisistamme tiukkaan kiinni. Elämää keltaisessa rintamamiestalossa.