Kohti tulevaa

Monesti näin vuoden viimeisenä päivänä summataan kulunutta vuotta. Minä kokoan tänään kivoja hetkiä Instagramin tarinoiden puolelle, mutta muuten en ajatellut purkaa vuotta 2020 atomeiksi. Vuosi on ollut merkillinen ja outo. Uskon, että tarvitsen vähän aikaa ja tilaa työstämiseen. Luultavasti palaan tämän vuoden tunnelmiin ja fiiliksiin, kun olemme vihdoin pystyneet elämään kappaleen normaalia. Etäisyys tekee ihmeitä. Lyhkäisesti totean varmasti monen suulla, että elämä ei säästänyt meitä kolhuilta poikkeustilasta huolimatta. Monelle meistä kasaantui voimia vieviä asioita urakalla. 

En oikeastaan suuntaa ajatustani edes vuoden 2021 tavoitteisiin. Odotan maltillisesti, että maailma palautuu edes osittain raiteilleen. Varovaisesti toivon, että pääsisimme kesän lopulla mieheni kanssa yhteiseen reissuun. Maailman ollessa vakaampi otan myös askeleen kohti jotakin uutta. Monesti olen tämän vuoden puolella ajatellut, että ilman lapsia olisin toiminut monessa kohtaan eri tavalla. Olisin ottanut enemmän riskejä  ja pyrkinyt elämään mahdollisimman normaalisti. Perheellisenä sitä kuitenkin ajattelee toisin. Toki olen halunnut pitää lapseni turvassa, mutta myös omasta turvallisuudesta huolehtiminen on ollut iso juttu. Lapsillamme on vain meidät.

Rokotteiden myötä ilmassa on toivoa. En päästä mieltäni kuitenkaan vielä karkaamaan. Tarvitsemme keskittymistä näin viime metreillä. Hoidetaan homma hallitusti ja hyvin, jotta normaali koittaisi meille kaikille mahdollisimman nopeasti. Elämästä ei koskaan tiedä. Tuon lausahduksen voi meistä varmasti allekirjoittaa kaikki. Kukaan ei olisi voinut tammikuussa 2020 kertoa, miten lyhyessä ajassa maailma ympärillämme muuttuisi. Menneet kuukaudet ovat voineet tuntua kuin suurelle testille. Epävarmuus kuuluu kuitenkin osana jokapäiväistä elämäämme. Asioilla on myös aina kaksi puolta. Elämä voi myös yllättää suloisella tavalla. Toivon teidän kaikkien vuoteen 2021 voimaannuttavia ja iloisia yllätyksiä. Viekäämme tulevaan myös kaikki tämän vuoden suomat viisaudet ja opit.  

Tyypit - Vaali asennetta

*Kaupallinen yhteistyö 

Weecos & Tyypit

Yksi tämän vuoden ehdottomista piristysruiskeista on ollut yhteistyö Tyypit merkin kanssa. Meillä jokaisella on elämässä hetkiä, jolloin arki tuntuu vetävän meitä alaspäin. Silloin on parempi täyttää jääkaapin ovi hyvää asennetta huutavilla postikorteilla. Jokaisen askel painaa kulkiessamme lumettomassa joulukuun illassa. Silloin on tärkeää muistaa pitää heijastin matkassa. Itseäni hymyilyttää, kun tiedän takissani roikkuvan hauskan viestin. Päällisin puolin näytän ihan väsyneelle kotiäidille, joka juoksee pihamaalla corgin perässä, mutta minulla on salainen supervoima. Huumori.

Voimalauseet toimivat. Minä sain Tyypit tuotteiden kautta positiivisen muistutuksen siitä, että asennetta tulisi vaalia. Vuosien varrella olen kesyyntynyt ja tasaantunut. Liikaa. Tyypit osaa kääriä isonkin asian atomeiksi ja värittää sen ympärille kauniit karkkivärit ja laittaa pupun kylkeen. Kotimaisissa tuotteissa peräänkuulutetaan pehmeitä arvoja ja rohkaistaan jokaista vaalimaan hitusen asennetta.

Tyypit on myös paljon muuta. Valikoimaa kannattaa todella tutkailla tarkalla silmällä. Pupujen ja iskevien lauseiden seasta löytyy, myös jotakin todella tyylikästä ja vaativaankin makuun sopivaa. Coco roikkuvat korvikset kuuluvat Tyypit Flapper-mallistoon ovat saaneet vahvasti vaikutteita 1920-luvun riemukkailta vuosilta. Mieleeni tulee heti F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu kirja. Minäkin olisin halunnut tanssia Gatsbyn kuuluisissa juhlissa.

MEA upcycle studio

*Kaupallinen yhteistyö MEA upcycle studio & Weecos

Minä olen jo pidemmän aikaa rakentanut sellaista vaatekaappia, jonka voisin todella tuntea omakseni. Olen jo vuosia sitten luopunut kertakäyttömuodista. Valinta on ollut helppo ja luonnollinen. En ole koskaan ollut muodin perässä juoksevaa sorttia. Kotiäitinä elämä on myös luonnollisesti eri tahtista. Olen todella miettinyt millaisissa vaatteissa viihdyn. Arvostan kestäviä materiaaleja ja ajattomuutta. Viihdyn paremmin yksinkertaisissa vaatteissa, joiden väripaletti on maltillinen. Minusta on kuitenkin kiva, että vaatteissa on aina jokin kiva juju. Minusta on ihanaa yhdistellä vaatteita toisiinsa ja saada aikaan erilaisia kokonaisuuksia. Asusteilla voi maustaa saman mekon juhlaan tai arkeen.

MEA upcycle studio:n takaa löytyy muotoilija Elina Korri. Yrityksen ajattomat ja tyylikkäät tuotteet valmistetaan uudelleenkäytetystä tekstiilimateriaalista. Kiertotalous on jo pitkään ollut kaikkien huulilla ja ohjaa monien ostopäätöksiä. Moni meistä ei halua enää kuormittaa ympäristöä tarpeettomasti, vaan etsiydymme sellaisten valmistajien pariin, jotka pidentävät jo olemassa olevien tekstiilimateriaalien elinkaarta. Rikkinäiset farkut saattavat housuina olla käyttöikänsä päässä, mutta niissä on vielä paljon käyttökelpoista materiaalia jäljellä. 

Fringe denim tunika tummassa sävyssä tuntui heti ensinäkemältä kuin puuttuvalta palaseltani. Farkkutyttö minussa rakastui. Odotan kovasti kaikkien rajoitusten purkamista, jotta pääsen ulkoiluttamaan kaunista tunikaa. Sillä välin pyörähtelen peilin edessä kotosalla ja suunnittelen yhteisiä seikkailujamme, joita on edessä lukuisia.

"Jokainen MEA:n tuote on uniikki. Farkkukangas on uudelleenkäytettyä. Tällä tavalla vaatteen valmistuksen vaikutus ympäristölle on mahdollisimman pieni."

Lupaus jo joulukuussa

Vuosi lähestyy loppuaan ja usein se saa meidät arvioimaan kulunutta vuotta. Missä onnistuimme ja missä emme. Saavutimmeko tavoitteemme vai jäikö ne vajaiksi. Teemme tilinpäätöstä siitä, millaisista palasista haluamme koostaa tulevan vuoden. Luovummeko jostakin ja teemme tilaa jollekin uudelle. Jaamme asioille plussia ja miinuksia. Osa meistä rakastaa tehdä listoja. Listataan vuoden huippuhetkiä ja silmäillään viime vuoden puolella kirjoitettua bucket listausta. Minä tunnustan tekeväni kaikkea edellä mainittua. Tänä vuonna olen tehnyt jo yhden ison päätöksen koskien tulevaa vuotta. Minun aikomukseni on pitää entistäkin tiukemmin kiinni jostakin, jota rakastan yli kaiken. Minä kirjoitan tulevana vuonna entistä enemmän.

Blogi on saanut tovin kärsiä siitä, että olen suunnannut tekemistäni enemmän Instagramin puolelle. Olen saanut huomata, miten vaikeaa eri somekanavien kesken on pitää tasapainoa. Rakastan Instagramia ja sitä upeaa ja nopeaa ajatustenvaihtoa teidän kanssanne ja ymmärrän kyllä, että blogit koetaan välillä hivenen kömpelöiksi suositun sovelluksen rinnalla. Jotakin kertoo kuitenkin se, että kaikista toisenlaisista uumoiluista huolimatta blogit porskuttavat yhä. Minäkin olen osittain sitkeästi pitänyt pientä kipinää yllä. Blogi on toinen kotini. Juuri nyt hivenen laiminlyöty, mutta kyllä tämä tästä vielä suurella rakkaudella saadaan herätettyä henkiin.

Omistan siis tulevan vuoden 2021 blogilleni. Tämä on lupaus. Tavoitteeni ovat maltilliset ja realistiset. Kirjoitan siitä, minkä tiedän. En lähde kilpailemaan tai vertailemaan tekemisiäni suhteessa muihin. Tiedostan olevani kaikessa hivenen old school ja pystyn kyllä elämään asian kanssa. Kaikista eniten toivon kohtaavani kaikki vanhat ystäväni kommenttiboxissa. Usein ne suurimmat oivallukset kaikkien asioiden suhteen syntyvät juuri yhteisen keskustelun kautta. Kenties tekin kahlaatte tällä hetkellä ruuhkavuosien keskellä ja pääsemme jakamaan yhdessä tätä enemmän ja vähemmän kirottua elämänvaihetta.

Enemmän aikaa minulle

Ihana joulukuu on täällä. Uusi kuukausi täyttää minut lempeydellä itseäni kohtaan. Tänään havahduin, miten pitkään olen kohdellut itseäni säälimättömästi. Olen arvostellut ja moittinut itseäni projektin aikataulun venymisestä, läsnäolon puutteesta ja vetämättömästä olosta. Olin tyystin unohtanut lieventävät asianhaarat. Jo monta kuukautta olen nukkunut jälleen rikkonaisia öitä. Jatkuvat herätykset sävyttävät jokaista yötäni. Nukun lastenhuoneen sohvalla vähintään puolet yöstä. Univajeesta huolimatta olen pysynyt monen asian suhteen tehokkaana. Arki ei ole kärsinyt ja olen hoitanut kaikki sometyöt aikataulussa. Keskeneräinen projekti on pysynyt liikkeessä ja asiaa on edistetty, vaikka homma ei vielä maalissa olekaan. Lapset, koira ja koti on hoidettu.

Ainut asia, jota olen toistuvasti laiminlyönyt olen minä itse. En ole pitänyt kiinni omista rajoistani ja oikeuksistani. En ole huolehtinut omasta jaksamisestani. Elämä on juuri nyt hektistä, mutta voisin silti varata itselleni parturin. Voisin opetella ottamaan omaa aikaa. Minun ei tarvitse aina olla kaikille saatavilla. Arjesta varmasti löytyisi myös minulle ihan omia palasia, jos vain tarttuisin tilaisuuksiin hanakammin.

Olen jo pitkään tiedostanut, että puhuessani en juuri koskaan totea suoraan tekeväni jotakin, vaan aikomukseni alkavat aina kysymyksellä. Olisi aika kivaa vaihteeksi vain todeta, että: "Äiti ottaa nyt vähän omaa aikaa". En tiedä pääsenkö koskaan, niin pitkälle, mutta toivoisin ainakin näkeväni itseni hivenen positiivisemmassa valossa. Elämää ja arkea tarkastellessa saan lopulta hämmästyttävän paljon aikaiseksi. Leivon omat kakkuni ja asennan tonttuoven. Päivitän blogia ja muita somekanavia. Huolehdin kotona aina ja kaikesta. Loihdin tarvittaessa nopeasti naamiaisasun esikoiselle ja jaksan innostua jokaisesta juhlapyhästä. Suunnittelen kivoja yllätyksiä ja rapsuttelen corgia. Ehdin vastata jokaiseen minulle lähetettyyn viestiin jokaisessa somekanavassa. Kannan huolta ikääntyvästä äidistäni ja hoidan hänen asioitaan. Kastelen viherkukkaset ja juttelen niille lempeästi. Miksi en voisi jutella lempeästi myös itselleni? Suoda omaa aikaani myös itselleni?

Ensilumi ja ärsyttävä sinnikkyys

Perjantaina meillekin satoi vihdoin ensilumi ja peitti hetkeksi alleen syksyn viimeiset puista pudonneet lehdet. Tänä vuonna ei pihahommien kanssa ollut missään vaiheessa sellaista suurta puhuria ja intoa tehdä. Yleensä rakastan haravoida ja siistiä pihaa. Tänä vuonna olen viikkoja katsellut kottikärryihin nojaavaa haravaa. Lopulta homma tuli tehdyksi. Huokaisu. Pienistä asioista huomaa, että elämässä on kuormitusta, joka painaa alaspäin ja latistaa. Olen aina ollut sellaista sitkeää sorttia, joka ei osaa antaa periksi. Toisinaan se on ollut ihan hyväkin juttu, mutta jatkuvalla yrittämisellä on myös varjopuolensa. Jatkuva yrittäminen väsyttää henkisesti ja fyysisesti. Sinnikäs yrittäjä hakkaa ns. päätään seinään. Välillä olisi hyvä arvioida tilanne. Jäänkö selkeästi häviölle vai onko tässä vielä jotakin voitettavaa? Olisi terveempää ja palkitsevampaa suunnata oma energia sellaisiin asioihin, joihin todella voi vaikuttaa.

Pettymystä seuraava turhautuminen on jotakin, joka jää minulla kiertämään systeemiin ja saa koko olon kireäksi. En oikein tiedä, mitä tehdä koko tunteen kanssa. Olen myös todella huono hyväksymään asioita sellaisella: "Elämä on- tyylillä". Yritän luontaisesti aina tehdä asioista parempia. Korjata rikkinäisen. Samalla tulen ottaneeksi kannettavakseni paljon enemmän vastuuta ihan kaikesta.

Tällä hetkellä elämässäni on muutamia asioita, joiden suhteen käyn jatkuvaa vuoropuhelua siitä, että kykenenkö hyväksymään nykyisen tilanteen vain en. Pienoisesti pelkään, mitä asioiden hyväksyminen ja taistelun päättäminen omalta osaltani minussa aiheuttaa. Pelkään periksi antamisen syöksevän minut alakuloisuuteen. Taistellessa voi sentään uskoa, että tulee vielä päivä, kun asiat kääntyvät edukseni. Valkoista lippua heiluttamalla joudun luopumaan myös toivostani.

Toki en edes itse halua, että elämäni ja arkeni olisi pelkkää asioiden kanssa taistelua. Uskon, että muutaman oikean ratkaisun päässä odottaisi suotuisampi lopputulos ja seesteisempi arki. Välillä ärsyttää olla sellainen ihminen, joka näkee oman visionsa edessään yhtä todellisena ja värejä täynnä, kun toiset näkevät oikean elämän.

Tulevaisuus näyttää epäselvälle

Maanantai. Tiistai. Keskiviikko... Päivät juoksevat samanlaisena virtana eteenpäin. Kolme lasta ja koira, sekä talo pitävät minut täysin työllistettynä. Meillä ei enää kukaan lapsista nuku päiväunia, joten voitte kuvitella, miten kiivas tahti meillä talossa on. Haluaisin kirjoittaa blogia enemmän, mutta tällä hetkellä aikaa on rajatusti. Mielessä ei ole kuitenkaan kertaakaan käynyt, että laittaisin ns. pillit pussiin. Tällä hetkellä tämä blogi tuntuu Instagram-tilin ohella ihanalle tavalle levähtää hetki ja koota ajatuksia. Kirjoittaminen pitää minut kiinni siinä ihmisessä, joka olen kaiken tämän kuormituksen alla. Olen myös sitä mieltä, että minun tulisi raivata enemmän tilaa kirjoittamiselle, koska tämä harrastus selkeästi tukee jaksamistani.

Pää tuntuu jatkuvasti hivenen sumuiselle. Minun pitäisi olla nyt terävänä miettimässä, mitä rupean tekemään elämäni kanssa. Kotiäitivuodet ovat takanapäin ja olen saanut huomata, miten vaikeaa on edes ajatuksen tasolla olla taas aktiivinen osa ympäröivää maailmaa. Omassa kuplassa eläminen on saanut minut epäilemään lähes kaikkia asioita, joita pidin ennen varmana, kuten ammatinvalintaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ainut väylä takaisin työelämään käy koulunpenkin kautta. Olen yrittänyt miettiä omia vahvuuksiani ja osaamista. Tällä hetkellä näen oman itseni kovin negatiivisessa valossa. En tavoita omaa ammatillisuuttani. Kaiholla muistelen entistä minääni, joka valmistui ja marssi itsevarmasti tekemään unelmiensa työtä. Olinko se todella minä?

Kotiäitivuosina olen hoitanut kotia ja lapsia. Olen kirjoittanut blogia ja ylläpitänyt some-kanavia, sekä perustanut Maitokahvimedia yhteisön. Ainut harrastukseni on ollut kirjoittaminen ja kuvaaminen. Olen kerännyt oppia markkinoinnista ja asettanut itselleni somessa uusia ja uusia tavoitteita. Kotielämän ohella some on tarjonnut minulle valtavan määrän onnistumisia. En kuitenkaan usko, että harrastuksesta voisi tulla työ. Liiketoiminnan ammattitutkinto, Visualisti olisi aivan upea juttu, mutta tällä hetkellä Helsinkiin meno opintojen perässä tuntuu melkoisen epätodennäköiselle vaihtoehdolle. Olen laittanut lapset edelle aivan kaikessa, niin monta vuotta. Tuntuu vaikealle ohjelmoida itsensä uudestaan. 

Ymmärrän kuitenkin, että minulla on edessäni monta hyvää vuotta työelämässä. Minun tulee saavuttaa jokin selkeys sen suhteen, mitä ryhdyn tekemään. Monesti olen ajatellut, kuinka helppoa olisi ollut vain jatkaa tutussa työssä ja jättää perheen perustaminen vain ajatukseksi. Asuisin luultavasti vieläkin Helsingissä ja tekisin työtä samassa työyhteisössä. Säästäisin rahaa matkustaakseni ympäri maailmaa lomillani. Täysin turhaa ajatusten pyörittelyä. Tulevaisuus näyttää siis vähintäänkin epäselvälle ja aika on loppumassa. Voitte kuvitella, että pienoinen ahdistus nostaa päätänsä.

Kirjoita se ulos itsestäsi

Kenties se johtuu kauneimman syksyn sammumisesta. Kenties se johtuu pitkästä ja uuvuttavasta juoksusta, joka ei ota päättyäkseen. Kenties elämän epätasapaino ruokkii lähes kieroutuneella tavalla luovuuttani. Sanoja alkaa tipahdella mieleen. Runoja, lyriikoita ja postauksia. Syvälle sukeltaessa sitä tuntuu löytävän paljon ammennettavaa. Tuntuu melkein siltä kuin mennyt elämä ja kaikki sen valinnat, tähtihetket ja pettymukset uisivat vastaan. Huomaan itkeväni usein. Suru tuntuu vyöryvän ylitseni. En tarkalleen tiedä, mitä suren. Oikea vastaus olisi varmasti en mitään ja ihan kaikkea. 

Katselen lehtien ja kirjojen maisemia ja toivoisin, että voisin jättää ihan koko elämäni pieneksi hetkeksi taakseni. Mennä johonkin ihan uuteen paikkaan ja vain hengittää. Haluaisin olla ihan jossakin muualla. Mukana vain kamera, vihko ja kynä. Haluaisin kirjoittaa kaiken tämän rintaa puristavan pois itsestäni. Kuvata sieluni maisemia. 

Välillä mietin, että miten tämän jatkuvan kohinan keskellä voisi saada aikaan mitään järkeviä päätöksiä tai päätöksiä ylipäätään. Miten voi päästä minkään asian kanssa eteenpäin, kun energia menee täysin ympäröivän kaaoksen hallintaan. Olen jo tovin tajunnut, että elämästäni puuttuu tyystin sellainen ihminen, joka kannustaisi minua siinä, mitä yritän saada aikaan. Suurimmaiksi osaksi tunnen epäonnistumista elämän eri osa-alueilla. Samalla pitäisi luoda täysin uutta väylää elämään. Tunnen suurta riittämättömyyttä.

Kirjoittaminen lohduttaa. Olen kiitollinen blogin olemassaolosta. Tämä on ollut vuosien varrella minulle se oma paikka purkaa sisäistä lastia. Toki tänne on eksynyt myös ilon pirskahduksia.Olen hyvilläni, että olen vuodesta toiseen jaksanut jatkaa. Näissä pienissä kirjoituksissa olen aidoimmillani ja sen ihmisen tavoittaminen on minulle tärkeää. En halua unohtaa itseäni, vaikka tyrskyt lyövät vasten kasvojani. Yhä haaveilen, uskon unelmiin, luon uutta ja yritän järkeillä vanhaa. Yhä olen sitkeä, turhautunut ja pitelemätön. Tiedän olevani voimakas. Taskuraketti. Tulikärpänen. Älä elämä tallaa sieluni päälle.

Aika juoksee liian nopeasti

Jokainen syksy minulla on sama fiilis. Aika suorastaan juoksee. Syksyn ensimmäisestä viileästä tuulesta on vain kevyt henkäys siihen, kun kaikki puut ovat tiputtaneet lehtensä. Minä haluaisin jäädä syksyn syliin ikuisesti. Saan voimaa ympäröivästä luonnosta ja tunnen olevani enemmän oma itseni. Olen syntynyt kesällä, mutta olen aina ja ikuisesti syksynlapsi. Aikaa ei kuitenkaan voi pysäyttää. On vain kyettävä olemaan mahdollisimman paljon läsnä hetkessä. Tallettaa muistojen lokeroihin jälleen yksi rakas syksy tuoksuineen ja väreineen. Ilman raikkaus ja valo, joka ei ole liian kirkas, vaan juuri sopiva.

Ajan juoksemisesta puheen olleen minä unohdin hääpäivän. Synti olisi suurempi, jos mieheni olisi muistanut merkkipäivämme. Syyspäiväntasaus oli ja meni. Toivoisin, että arkemme ei olisi sellaista, että se suorastaan pakottaa meidät unohtamaan toisemme. Välillä todella pelkään, että näistä ruhkavuosista ei voi selvitä yhdessä läpi. Olen huomannut, että etsiydyn iltaisin omaan rauhaani ja mieheni tekee samoin. Etäisyys välillämme tekee kipeää. Olemme yhä rakastuneita ja toistemme parhaita ystäviä, mutta olemme yksinkertaisesti aivan liian väsyksissä yhtään mihinkään. Kaipaan yhteistä aikaa ja irtiottoa. Mahdollisuutta nähdä toinen ilman arjen raskasta kuormitusta. Kannan liian usein sisälläni tunnetta, että minulla ei ole mitään annettavaa.

On melkein ihan hullua, kuinka kovasti olen panostanut elämänmuutokseen ja kokonaisvaltaiseen uuteen ajatteluun. On harmillista kirjoittaa perään, että konkreettiset tulokset ovat olleet silti aika laihoja. Olen ollut jo pidemmän aikaa todella turhautunut. Välillä tuntuu melkein kiroukselle nähdä oma visio lähes elävänä silmien edessä ja samalla olla tosielämässä todella kaukana sen toteutumisesta. Ja kuitenkin pitää uskoa. En osaa luovuttaa. Pelkään luovuttaa. Toivon elämääni seesteisiä vuosia, jolloin minun ei enää tarvitse taistella elämäni peruspalikoista, vaan ne ovat vihdoin kunnossa. Pitkän sepustuksen päätteksi voin todeta, että elämäni on tällä hetkellä sellaisessa painekattilassa, että kaikki ainekset keittää kohta yli. Täältä blogista on turha etsiä täydellisyyttä. Voimia teille kaikille elämän haasteisiin. Ei anneta periksi. Haluan uskoa, että hyvä tulee hyvän luokse.

Jatuli - Helsingin katujen sykkeessä

*Kaupallinen yhteistyö 

Jatuli & Weecos

Heinäkuusta tähän päivään olen kulkenut todella mielenkiintoista matkaa. Olen saanut tutustua upeisiin suomalaisiin merkkeihin Weecos ambassador yhteistyön kautta. Olen enemmän kuin kiitollinen saamastani mahdollisuudesta. Syksyn väriloisto on kenties nyt tääällä etelässä kauneimmillaan. Syksyn mentyä menojaan saan yhä pukeuta ihaniin syksyisiin sävyihin. Jatuli:n  Nockturne takki oliivin ja munakoison huikeissa sävyissä ovat kuin syksy itsessään. Täydellisiä syviä sävyjä, joihin voi melkein uppotua.

Nockturne takki on myös ihanan monikäyttöinen. Takki sopii rennosti farkkujen kaveriksi tai luo todella tyylikkään kokonaisuuden yhdessä hameen kanssa. Itse käytän paljon hameita ja kaipaan usein hameen kaveriksi pidempää takkia. Ilmettä voi helposti muutella asusteilla. Nockturne takin kanssa sopii kaniisti yhteen ruskea nahka ja ruusukulta.

Pidempään minua seuranneet tietävät, että rakastan korvakoruja. Jatuli:n Cry me a river- korvakorut sopivat saumattomasti yhteen Nockturne takin kanssa. Rakastan korun välkehtivää ja peilaavaa pintaa. Korujen nimi muistuttaa minua yhdestä kaikkien aikojen kauneimmasta kappaleesta. 

Jatuli:n juuret löytyvät Helsingin katujen sykkeestä. Merkin alta löytyy upeita ja näyttäviä vaatteita ja asusteita.  "Jatuli is a Helsinki based designer laobel. Vaguards, wanderers and dreamers, step into the adventure". Vaatteista ja asusteita huokuu vahva usko omaan tekemiseen ja rohkeus, joka rikkoo rajoja. Liitytään mekin mukaan tähän mahtavaan viestiin. Kannetaan itsemme ylpeydellä ja ollaan rohkeasti omanlaisia.

Klaus Haapaniemi Giants - Satumaisia kuoseja

*Kaupallinen yhteistyö

Klaus Haapaniemi Giants 

Weecos 

Ihanat ja rikkaat kuosit suoraan satukirjojen sivuilta. Siinä on mielikuva, joka nousee ensimmäisenä mieleeni ajatellessani Klaus Haapaniemi Giants malliston luomuksia. Lastenvaatemallisto on syntynyt yhteistyössä vaatesuunnittelija Tiina Salmelan kanssa. Luonnonmukaisista materiaaleista valmistetut vaatteet ovat mukavia päällä ja kestävät pesua ja käyttöä. Vaatteiden tyyli kestää vertailua vuodesta toiseen. Luonto on vahvasti läsnä lastenvaatemalliston vaatteissa. Äitinä ilahdun aivan erityisesti siitä, että voin pukea lapseni vaatteisiin, jotka antavat lasten olla lapsia. Kuka meistä ei haluaisi viipyillä satujen maailmassa mahdollisimman pitkään. Viipyillä lähimetsän seikkailuissa ja nähdä pintaa syvemmälle.

Aili Owls mekko  mystisine pöllöineen ilmentää lastenvaatemalliston tunnelmaa täydellisesti. Aivan kuin sadussakin tummat ja vaaleat sävyt sekoittuvat keskenään kauniiksi kokonaisuudeksi. Kuosin keskiössä on upea pöllö, joka on varsin mielenkiintoinen eläin. Saduissa neuvoa mennään kysymään usein, juuri viisaan pöllön luota. Pöllö onkin tunnettu viisauden, filosofian ja intuition symboli. Pohjoismaissa se on myös ukkosen jumalan Ukon lintu. Vallattoman mystinen otus.

Me poimimme kuopuksen kanssa yhdessä omenoita koriin ja teimme myöhemmin omena-kaurapaistosta. Meidän pihapiiri on mukavan iso. Mielestäni se on parhaimmillaan juuri syksyisin. Pihamme vanhat omenapuut levittävät oksansa melkein maahan asti ja niiden alla on ihanaa seisoskella. Ilmassa on hieman sellaista salaisen puutarhan tunnelmaa. Pihapiirissä käy myös aikamoinen tohina, kun vain malttaa itse olla paikoillaan ja tarkastella ympäristöä. Puissa laulelevat linnut, orava loikkii aidan päällä ja naapureiden kissat vaeltavat pihan poikki. Toisinaan pihaan eksyy myös siilejä. Meidän pihalla kaikki saavat olla rauhassa ja temmeltää. 

Perheen kuopus on varsinainen kukkakeiju ja pienten ötököiden ystävä. Menneenä kesänä pelastimme monta leppäkerttua ja tuupertunutta kimalaista kukkapenkkiin turvaan. Hän huomaa kaiken tielleen osuvan. Välillä tuntuu, että linnut ja oravat seuraavat häntä, kuten Lumikkia konsanaan. Nyt hän huiskii pitkin pihamaata mekossa, joka on täynnä pöllöjä. Ilmassa tuoksuu omenat ja märkä nurmi.

Everyday Design - Kätevästi piilossa

*Kaupallinen yhteistyö

Everyday Design

Kierrätys näyttelee yhä suurempaa osaa arjessamme. Välillä ihmettelen miten vähän keskustelua käydään siitä, miksi kierrätys toisinaan tökkii. Viimeistään ruuhkavuosien keskellä huomaa, kuinka pienistä asioita paisuu lopulta suuria. Parhaiten kierrätys toimii silloin, kun et joudu ajattelemaan koko asiaa, vaan kaikki soljuu arjessa ihan itsestään oikeille paikoilleen. Verenpaine suorastaan kohoaa, kun kaapin avattua kaikki kierrätykseen kerätyt lehdet kaatuavat eteisen lattialle. Kierrätettävää materiaalia kertyy pienessäkin ajassa yllättävän paljon ja sen säilyttäminen kysyy tilaa. Kukaan meistä ei halua kiikutta kierrätyspisteelle muutamaa lasipurkkia tai tyhjää maitotölkkiä kerrallaan. Haluamme viedä ison kasan ja mielellään kerran kuukaudessa. Välissä kuskaamme pantillisia pulloja. Kyse on lopulta aika isosta määrästä aikaa ja viitseliäisyyttä kiireisen arkemme keskellä.

Tilan puute näyttelee isoa osaa ongelmassa. Usein kierrätyspisteet sullotaan pieniin keittiönkaappeihin. Kierrätys on ollut pitkään asia, jonka olemme halunneet pitää poissa näkyvistä. Minä suosin ajattelua, jossa kierrätys nähdään osana sisustusta. Tätä samaa ajatusta löytyy kotimaisen Everyday Design:n:n ajattomissa tuotteissa. Esteettiset arvot kuuluvat myös kierrätykseen.  Helsinki-teline todellakin lunastaa kaikki lupauksensa.

 

Helsinki-telineeseen on saatavana juuttikasseja eri väreissä (musta, beige, luonnonvalkoinen), sekä  isoja paperikasseja (valkoinen ja ruskea). Pussin ollessa täysi, voit nostaa sen kätevästi telineestä pois ja kiikuttaa kierrätettävän materiaalin kierrätyspisteelle.Teline toimii parhaiten silloin, kun telineitä on kotona kaksi. Kahden telineen väliin saa kätevästi asetettua vielä yhden paperipussin. Näin sinulla on keräyspiste kolmelle eri materiaalille. Meillä teline toimii kierrrätyspapereiden kierrätyspisteenä ja sointuu kauniisti yhteen keittiön muun sisustuksen kanssa.Teline sopii monenlaiseen kotiin ja värivaihtoehtoja löytyy jokaiseen makuun. Telinettä voi hyödyntää myös monella muulla tavalla. Se toimii kätevästi myös säilyttämiseen: sukan kutojan lankakerät, lasten lelut tai pelihullun pelit ja ohjaimet saa helposti ja nopeasti siivottua pois vieraiden tieltä. Makuuhuoneen puolella Helsinki-teline voi kätkeä sisäänsä lukutoukan kirjapinot. Monikäyttöisyys tuo Helsinki-telineelle huomattavaa lisäarvoa. Teline on myös oiva lahja uuteen kotiin tai sisustajalle, jolla on jo kaikkea.

Muotoiluhuone Tuokio - Iloa elämään Raumalta

*Yhteistyössä Weecos & Muotoiluhuone Tuokio

Tovi sitten kerroinkin teille pääsystä Weecos-lähettiläiden joukkoon. Ilokseni pääsen esittelemään teille uuden yhteistyökumppanin Raumalta. Muotoiluhuone Tuokio hurmaa tuotevalikoimallaan. Itseäni ilahduttaa aivan erityisesti heidän rohkea värien käyttönsä. Minähän tunnetusti rakastan värejä, vaikka olen itse värien suhteen välillä hivenen neuvoton. Uskon kuitenkin vahvasti eri väreissä piileviin voimiin. Tummat värit antavat muille väreille lisähehkua. Kontrasti on ihana asia ja saman ilmiön voi nähdä myös meidän ihmisten elämässä ja arjessa. Tallessa-juliste vie minut takaisin nuoruuteni siniseen värikauteen. Sinisen eri sävyt ja värin intensiivisyys vie mennessään.

Muotoiluhuone Tuokion slogani kuuluu: "Jokainen on ansainnut pienen tai isonkin palan jotain kaunista. Iloa. Valoa. Onnea". Allekirjoitan täysin. Koruja, printtejä ja kuosimuotoilua runsaalla kädellä tarjoileva Muotoiluhuone Tuokio on oman alansa piristysruiske. Raumalaisuus näkyy ja kuuluu tuotteissa. Iloinen asenne elämään ja käsillä tekemisen vaaliminen on hieno ja arvostettava asia. Vanhan hyvän ajan havinaa löytyy myös Tuokio-korusarjan pitsikuvioista. Kaulakoru ja korvakorut on valmistettu kotimaisesta, sertifioidusta koivuvanerista ja korumetalliosat ovat laadukasta, puhdasta ja nikkelitöntä 304-terästä.

Juuri nyt suuri osa paperituotteista on reilussa alennuksessa verkkokaupassa. Käy ihmeessä kurkistamassa löytyisikö jotakin mukavaa itselle tai lahjaksi. Edessä on luultavasti melkoisen haastava syksy. Tulevien aikojen melskeessä pieni rohkaiseva viesti ystävälle postikortin muodossa on ihan timanttia. Säilytetään ilo, valo ja onni myös vapaan kesän jälkeen.

Susanna Nurminen design

*Kaupallinen yhteistyö
Weecos #weecosambassador
Susanna Nurminen design

Elämä on täynnä iloisia yllätyksiä. Minut on valittu yhdeksi Weecos-lähettilääksi. Weecos on Tampereelta käsin toimiva digitaalinen kauppapaikka, josta löytyy satoja ekologisesti ja eettisesti toimivia designmerkkejä. Onko Weecos sinulle entuudestaan tuttu? Olen todella otettu tästä kunniasta päästä edustamaan Weecosia ja siellä toimivia merkkejä, sillä kaikki Weecosissa myytävät tuotteet on valmistettu ympäristöä, ihmisiä ja eläimiä kunnioittaen.

Ilokseni pääsen esittelemään teille Tampereen Kalevassa toimivan Susanna Nurminen design merkin koruja. Susanna Nurminen design valmistaa koruja vanhoista hopea- ja alpakkalusikoista, sekä ylijäämänahasta. Pyrkimyksenä on muuttaa tarpeettomaksi käynyt materiaali koruksi, jonka tarina jatkuu kantajansa mukana. Susanna Nurminen käyttää töissään melkein pelkästään kierrätysmateriaaleja ja haluaa, että myös koru on purettavissa osiksi ja osat eroteltavissa uuteen käyttöön.

Suzi-riipus on valmistettu vanhasta alpakkaruokalusikasta ja kasviparkitun vyönahan leikkuujätteestä. Palloketju on terästä. Värivaihtoehdot hopea/musta tai hienostunut nude. Samaan sarjaan kuuluu myös korvakorut, jotka on valmistettu vanhan hopealusikan pesistä sahatuista suikaleista ja samaten vyönahan leikkuujätteestä.

Suzi-sarjassa musta nahka yhdistyy kiiltävään hopeaan ja terävään muotokieleen. Lopputulos on särmikäs ja persoonallinen. Hienostuneella tavalla rokahtava. Kaulakoru inspiroi minua ottamaan hieman erilaisen kuvan. Olkoon kuvan nimi "Girl Gone Wild". Meissä kaikissa on villimpi puoli, vaikka se ei aina näy päällepäin. Antakaa tälle tytölle hitusen vapautta ruuhkavuosista, niin kyllä räjähtää.

#slowmorning - Muumit ja suuri tuhotulva

*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Tove Jansson alkoi ideoida kirjaa Muumit ja suuri tuhotulva sotatalvena 1939. Puolivalmis satu sai lopullisen muotonsa vasta vuonna 1945. Kirjan kannen mukaisesti satu alkaa kahden hahmon taivaltaessa läpi synkän metsän. Tummasävyinen metsä äänineen pienoisesti hirvittää kulkijoita. Muumimamma pitää kädestä pientä Muumipeikkoa ja yhdessä nämä kaksi hahmoa taivaltavat eteenpäin. Muumimamman laukusta löytyy kaikki tarpeellinen. Pari kuivia sukkia saa Muumipeikon mielen paremmaksi.

Matkan edetessä Muumimamman ja Muumipeikon seuraan liittyy uusia tuttavuuksia. Arka Nipsu pääsee taittamaan jännittävää matkaa yhdessä lempeän parivaljakon kanssa. Yhteinen seikkailu on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kyhjöttää yksin metsässä. Mitä kaikki oikein etsivät? Muumipappa on kadonnut ja vaarallisen matkan päässä odottaa Muumilaakso. Pimeyden keskellä valoa hohtaa kaunis Tulppaana. Tulppaanan loiste saa suuren käärmeenkin väistymään. Seurue pääsee hetkeksi levähtämään täydellisen oloiseen maailmaan, jossa aurinko loistaa lämpöisenä ja kaikki ympärillä on rakennettu makeista herkuista. Levähdys on tervetullut, mutta lopulta tarvitaan Muumimamman mahapulveria.

Suuren meriseikkailun roiskeet kastelevat matkalaiset. Tulppaana löytää oman prinssinsä lasitornista. Pian alkaa sataa. Sade jatkuu ja jatkuu. Pian ympärillä on vain kelluvia huonekaluja. Ilman vanhan marabu herran tarjoamaa apua Muumipapan löytäminen tulvan keskeltä olisi ollut mahdotonta. Tarina saa lopulta onnellisen päätöksen. Tulvan jäljiltä löytyy Muumilaakso ja Muumitalo. Seurue on saapunut uuvuttavan matkan jälkeen kotiin.

Lopulta kaikki on, kuten olla pitää. Perhe yhdistyy ja elämä alkaa. Onnellinen loppu. Kuinka sitä toivoisikaan, että meidän jokaisen tarinaan olisi kirjoitettu onnellinen loppu. Meitäkin pelottaa kulkea pimeässä. Pimeä saa pelot valloilleen. Aamunkajossa kaikki näyttää erilaiselle. Aikuistakin voi pelottaa, huolettaa ja surettaa. Me tämän elämän Muumimammat olemme kuitenkin vahvoja lapsiamme varten. Suojelemme ja luomme turvaa omille Muumipeikoillemme. Käsi pienessä kädessä on vakaa. Kirjan kaunis kuvitus ja lempeän jännittävä tarina tempaavat mukaansa lukijan ja pienen kuulijan

Toivo tuli taloon

*Kaupallinen yhteistyö
Rahula
Päijätmedia

Monet teistä on ihanasti elänyt mukana meidän koiranpennun odotuksessa, saapumisessa ja uuden arjen opettelussa. Voitte uskoa, että talossa on riittänyt ihanasti melskettä. Monta viikkoa valmistauduimme koiranpennun saapumiseen. Sisällä talossa vaihdoimme järjestystä ja samalla tarkistimme, että kaikki paikat ovat pennulle turvallisia. Hankimme ajoissa asiaan kuuluvat tarvikkeet. Haimme pennun kotiin Pohjanmaalta, joten hän tuli kotiin turvallisesti kuljetuskopassa. Kuljetuskoppa meiltä löytyi talosta jo ennestään, sillä olemme entisiä kissan omistajia. Seuraavassa listaa hankinnoistamme. Osan hankinnoista saimme yhteistyönä Rahulan kautta.

Ruokakupit

Ruoka-alusta

Makuualusta 

Pentuhäkki (käytetään vain rajaamaan pois vaaralliset alueet) 

Koirashampoo

Hammasharja & tahna 

Korvanpuhdistin aine

Harja

Säädettävä panta 

Talutin

Lelu

Mushi puppy pakaste

Pure Natural Chicken puppy

Teimme monta nimilistaa ja mietiskelimme nimeä todella pitkään. Kotiin tultuamme tokaisin, että koiranpentu näyttää aivan Toivolle. Nimi Toivo tuli listan ulkopuolelta. Myöhemmin huomasimme, että koiranpentu saapui meille Toivon nimipäivänä. Koko jutusta kehkeytyi ihana muisto. Toivo on kotiutunut meille hämmästyttävän nopeasti. Meillä on omat toimivat rutiinimme ja pentu on kestänyt hyvin meidän meluista arkeamme. Lapsetkin ovat toki hienosti osanneet ottaa Toivon huomioon. Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Minä olen ihan rakastunut Toivoon. Lepertelen ja lässytän, juttelen päivän asioita, pidän sylissä, rapsutan ja leikin. Pieni otus on tuonut elämääni valtavasti iloa. 

Toivo kasvaa ihan hirmuista vauhtia ja on osoittautunut luonteeltaan lempeäksi ja yllättävän rauhalliseksi. Lempipuuhia on pallojen kanssa leikkiminen. Iso pihamaa on kyllä todella iso plussa. Meillä riittää tilaa yhteisille seikkailuille. Hiljalleen laajennamme reviiriä. Tänään on vuorossa ensimmäinen madotus. Meillä jatkuu täällä yhteinen kesäloma ja se sujuu täysin lasten ja Toivon ehdoilla. Juuri nyt en kaipaa peruuntuneita kesäreissuja ja ulkomaan matkaa. On ihana vain olla ja ihmetellä Toivon puuhia. Blogin Instagram-tilillä pääset ihmettelemään myös Toivon touhuja

Toivoisin, että osaisin kertoa teille, miten ihanaa on taas kuulla talossa koirantassujen tapsutusta. Talossa myös leijailee kevyt kukkaistuoksu. Tuoksu tulee Toivosta. Hän on ihana tuoksukoira.

#slowmorning - Tärkeintä tänään

*Kirja saatu kustantajalta
Tuuma

Maaretta Tukiaisen Tärkeintä tänään - Näin saat vähemmällä enemmän kirja kuljettaa meitä kohti yksinkertaisempaa elämää lempeästi vaihe vaiheelta. Kirja saa lukijansa positiivisella tavalla kyseenalaistamaan totutut asenteet ja ajatusmallit. Ihminen kaipaa luonnostaan yksinkertaista elämää, mutta meillä on myös taipumus elää tulevassa tai menneessä, sekä ympäröidä itsemme turhalla materialla. Asioista luopuminen on meille vaikeaa ja haasteellista. Usein luovumme asioita vasta viimeisellä kierroksella ja pakon edessä. Luopuminen on valinta, joka saa meissä aikaan kuohuntaa. Luopumisesta seuraava tyhjyys saattaa hetkellisesti ahdistaa. Luopuminen kuitenkin mahdollistaa uuden kasvun. parhaillaan luovumme jostakin voimiamme vievästä ja saamme tilalle asioita ja ajatuksia, jotka tukevat kasvuamme.

"Miten vähemmän voisi muka olla enemmän? Se

on mahdotonta. Enemmän on enemmän!"

- Yngwie Malmsteen

Kirja koostuu viidestä osasta. Alussa keskitytään ajan ja elämän syklisyyteen. Sanomattakin on selvää, että jokaisen meistä tulisi löytää arkeensa oma toimiva rytmi. Toimivan rytmin ansiosta kykenemme keskittymään. Vain keskittynyt mieli voi viedä asioita haluttuun suuntaan. Toinen osa keskittyy minimalismiin. Keskiössä on se, miten eri tavoilla vähemmän voi olla enemmän. Kolmannessa osassa tutuksi tulee ns. kolmeen pisteen menetelmä (elämä, viikko, päivä). Oman elämän tarkastelu kokonaiskuvasta lähikuvaan ja lopulta tarkennukseen. Kirjan neljäs osa avaa yksinkertaistamisen kokemusten tasolle. Kirja tarjoaa erilaisia malleja jäsentää arkea, jotta se tuntuisi yksinkertaisemmalle. Viides osa tarjoilee tiivistettynä asian ytimen.

Yksinkertaisen elämän tavoitteleminen on mahdollista meille kaikille. Sen eteen kannattaa nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Hyvän elämän tavoittelu ei koskaan ole turhaa. Yksinkertaisuus auttaa sinua olemaan se, joka todella olet. Minimalistinen onni on tuntuu olevan jotakin sellaista, joka istuu luonteeseemme ja tapaamme elää.

"Jos tahtoo tuloksia, nöyrtyy tekemään.

Jos kaipaa selkeyttä, karsii tekemisiään.

Jos haluaa merkitystä, elää sen mukaan, mikä on tärkeää".

- Maaretta Tukiainen

Olethan jo tutustunut Entä jos -kaupan valikoimiin?

#slowmorning - Tekemisen pehmeys

Ette usko, miten vapautunut fiilis on tällä hetkellä blogin suhteen. Koko homma saa vihdoinkin mennä ihan omalla painollaan. En vaadi itseltäni enää älyttömiä suorituksia. Tähän pisteeseen on kuljettu pitkä tie. Blogi on aina edustanut minulla jotakin täysin omaa. Tekeminen on palkinnut monin eri tavoin. Vuosiin on silti mahtunut myös paljon niitä hetkiä, jolloin en olisi jaksanut tai pystynyt, mutta olen pakottanut itseni suoriutumaan. Pitkän päivän jälkeen saatoin kirjoitella blogia öisin, jotta pysyisin jossakin tahdissa. Oli kaikenlaisia typeriä minimissään kahdeksan postausta kuukaudessa tavoitteita. Kolmen lapsen kanssa sellainen tahti on aivan päätöntä, varsinkin kun kyseessä on harrastus. Kaikki sellainen on loistanut poissaolollaan jo pitkään ja olen siitä hyvilläni. 

Minulla on aina ollut vahva tarve kirjoittaa. Pukea tuntemuksiani sanoiksi. Ihmiselle joka on sosiaalisissa tilanteissa yllättävän ujo (vaikka kukaan minut tunteva ei koskaan sanoisi niin) ja muutenkin elämässään introvertti jonkinlainen purkukeino on melkein elinehto. Varmasti kirjoittaisin avoimemmin ja rehellisemmin monesta asiasta, jos blogini ei koskaan olisi noussut blogimerestä ja ottanut omaa paikkaansa. Olen ujo ja vetäytyvä myös somessa. Välillä minusta ja ajatuksistani voi saada paremmin kiinni ja saatan tulla jonkin asian kanssa ulos, mutta enimmäkseni pysyn hivenen etäällä. Saatan kertoa, että olen väsynyt, mutta en kerro mitä asioita väsymykseni takana piilee. Se on tapa suojella ihmisiä lähelläni ja tietysti myös minua itseäni. Osittain se johtuu myös siitä, että pelkään negatiivisuutta. En haluaisi jakaa sellaista eteenpäin, mikä voi viedä voimia toiselta.

Tekemisen painopiste on siirtynyt enemmän ja enemmän Instagramin suuntaan, jonka koen jostakin syystä itselleni helpommaksi tavaksi päivitellä juttuja. Blogi kuitenkin on ja pysyy. Täydellisten kuvakulmien aika on kuitenkin ohi. Riman asettaminen kovin ylhäälle, joka asiassa syö iloa tekemiseltä. Nautin yhä kaikesta pienestä ja ihanasta. Toivon kuitenkin, että kaikki te näkisitte, kuinka armollisuus ja pehmeys on laskeutunut kaiken tekemiseni ylle. Maitokahvimedia ei ole täydellinen. Minä en ole täydellinen. Epätäydellisyys on ihan ok. Tavoitteita saa toki olla ja hiljaisia toiveita, mutta elämä on tarkoitettu ennen kaikkea elettäväksi ja koettavaksi. En halua pyyhkäistä elämästäni jatkuvasti valtavaa määrä iloa pois sen vuoksi, että minun pitäisi suoriutua ja suoriutua.

Lopuksi haluan sanoa kiitos. Kiitos, että yhteisön ja blogin ympärillä on valtava määrä ihania ihmisiä. Olen aina kokenut, että kuljemme matkaa yhdessä. Elämän haasteet ovat usein yhteneväiset. Olen saanut teiltä kaikilta valtavasti tukea ja ihanaa kannustusta. Olette läsnä ilossa ja surussa. Te olette paras osa tätä välillä hullultakin tuntuvaa hommaa. Ja kyllä. Minäkin ajattelen useimmiten, että hullua hommaa tämä on. En rakentele mitään ihmeellisiä linnoja somettamisen ympärille. Suurin toiveeni juuri nyt on, että tavoittaisitte kaiken keskeltä sen, kuka minä oikeasti olen.

#slowmorning - Uuden edessä

Oma arkeni on alkanut hiljaisesti, mutta samalla varmasti muuttua. Hidas muutos on lempeä. Kenties se on itselleni se ominaisin tapa tehdä muutosta todeksi. En muista, että olisin koskaan ollut erityisen nopea käänteissäni. Tämä tietysti johtuu osittain siitä, että en erityisemmin pidä muutoksista, vaikka ymmärränkin niiden tarpeellisuuden ja väistämättömyyden. Hiljaisen muutoksen keskellä pystyn kuitenkin järjestelemään ajatuksiani ja tunteitani paremmin, sekä miettiä asioita monelta eri kantilta, joka on minulle lähes elinehto. Haluan aina nähdä mahdollisimman selvästi mihin olen menossa.

Olen tosi pitkään halunnut pitää elämäni peruselementit muuttumattomina, vaikka se on tarkoittanut osittain oman elämäni hyllylle laittamista. Olen kokenut, että tarjoan lapsilleni jotakin sellaista tärkeää ja arvokasta, joka piirtyy heidän mieliinsä ja kantaa heitä läpi elämän. Läsnäolo. Olen ollut vierellä jokaisessa hetkessä. Olen kiitollinen, että olen saanut siihen mahdollisuuden. Elämäni on vihdoin siinä pisteessä, että arkeeni on tullut pieniä hetkiä, jolloin minua ei enää tarvita ihan jokaiseen asiaan. Lapseni ovat kasvaneet. Ajatella. Aika on kulunut kuin varkain. Ajan lisääntyminen on saanut minut suuntaamaan katsettani enemmän ja enemmän tulevaisuuteen.

Nyt alkaa olla käsillä minun aikani. Mitä kaikkea minä vielä voinkaan tehdä. Rehellisesti sanottuna tunnen itseni nyt paremmin. Tiedän paremmin, mihin kaikkeen minusta todellisuudessa on. Hiljaisina vuosina olen oivaltanut itsestäni paljon uusia asioita. Voisi sanoa, että olen rakentanut itseni uudestaan. Olen aina tiennyt olevani taistelija ja selviytyjä. Elämäni on kuitenkin ollut jo pitkään sellaista, että en ole tarvinnut ominaisuuksia, jotka joskus olivat tärkeitä. Lasten myötä maailmani on täyttynyt pehmeillä arvoilla. Tunnen kuplivaa iloa ja positiivista jännitystä elämän seikkailujen edessä. Lapset toimivat myös inspiraation lähteenä. Minä haluan näyttää tyttärilleni, että naisen elämässä on monia erilaisia rooleja. Jokainen voi koota sellaisen paletin, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Lapset tulevat jatkossakin ensin kaikessa, mitä teen, mutta tulevaisuudessani on nyt tilaa myös toisenlaisille asioille. Urapolun suhteen olen miettinyt muutamia erilaisia kuvioita ja aika näyttää, mikä suunnitelmistani toteutuu. Luotan siihen, että asiat järjestyvät usein ihmeellisellä tavalla. Töitä tulee kuitenkin tulevaisuuden eteen tehdä. Ajatukset tulee asettaa käytäntöön.

#slowmorning - Ruutuvapaata koululaisille

*Kirja saatu kustantajalta
Otava

Tällä kertaa esittelyssä on kirja, josta on ollut meidän perheessä paljon iloa ja hyötyä. Ruutuvapaata koululaisille kirja sisältää sata kivaa tekemistä ja puuhaa, jossa unohdetaan kännykkä, tabletti ja televisio. Varsinkin viime kuukausien aikana kaikki kiva tekeminen ja uudet ideat ovat olleet enemmän kuin tervetulleita. Kirja on laittanut vipinää myös perheen aikuisiin. Omituiset ajat ovat muistuttaneet myös meitä aikuisia hauskuuden tärkeydestä. Ilo löytyy yhteisestä tekemisestä ja myös meidän aikuisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että olemme aidosti läsnä ja annamme kännyköiden olla rauhassa.

Kirja tarjoaa tekemistä sisälle ja ulos. Erilaiset tekemiset aktivoivat mielikuvitusta ja luovuutta. Parhaassa tapauksessa kirja antaa lempeän sysäyksen tekemiseen ja idea jalostuu lasten ryhtyessä toimeen. Äitiä ilahduttaa erityisesti se, että kirja ohjaa hyödyntämään eri tavalla kierrätysmateriaaleja. Kirjaa voi kätevästi hyödyntää myös kaverisynttäreiden ohjelmaa suunniteltaessa.

"Kirja on mielestäni tosi kiva, koska siinä on paljon mukavaa tehtävää, vaikka sadepäiväksi. 

Oman rohkeuden testaaminen, ötökkäsokkelo ja kokin maistiainen on erityisen hauskoja juttuja. Maria on muutenkin tosi kiva".

- Tytär 8-vuotta

Maria Kangaskortet on tosiaan kiva, kuten tyttäreni asian ilmaisi. Olen itsekin katsellut arkiruokavinkkejä hänen YouTube-kanavalta. Kirja edustaa samaa mutkatonta ja helposti lähestyttävää tyyliä. Kirja innostaa koko perhettä tai kaveriporukkaa pelaamaan, leikkimään ja suorittamaan tehtäviä. Kirjasta löytyy myös itsenäistä tekemistä, kun koululainen haluaa puuhailla rauhassa. Tämän opuksen kanssa ei taatusti ole tylsää hetkeä. Kirja kannattaa ottaa ehdottomasti mukaan kesän mökkireissulle, jossa eteen tulee taatusti myös sadepäiviä.

#slowmorning - Muumipappa ja meri

*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Olen monesti miettinyt, mistä ihmisten ehtymätön rakkaus Muumeja kohtaan oikein kumpuaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hahmojen epätäydellisyys tekevät heistä suloisen ulkomuotonsa ohella helposti lähestyttäviä. Kirjojen hahmot laitetaan usein myös erikoisiin olosuhteisiin. He joutuvat sietämään epävarmuutta ja pelkoakin. Jokainen hahmo pääsee loistamaan omien vahvuuksiensa kautta, mutta myös näyttämään oman herkkyytensä ja vajaavaisuutensa. Toisinaan hahmot tekevät erehdyksiä ja vääriä päätöksiä. Tuskastelevat valintojaan ja yrittävät pärjätä kuohuvien tapahtumien keskellä. Toki on myös lohdullista tietää, että kirjoissa päädytään monen käänteen kautta onnelliseen tai vähintäänkin toiveikkaaseen lopputulokseen.

Muumipappa ja meri päätyi luettavakseni aikana, jolloin maailma ympärilläni muuttui uskomattoman nopeasti. Perheen elinpiirin kutistuminen kotoisiin nurkkiin tuntui hyvin samankaltaiselle kuin Muumiperheen oleskelu majakkasaarella. Toki he lähtivät saarelle Muumipapan innoittamana suuri seikkailu mielessään, kun meidät taas ajoin tilanteeseen näkymätön yhteinen uhka.Tapa tulkita kirjojen tekstejä on vahvasti sidoksissa siihen, milloin kirja käsiimme etsiytyy. Toisenlaisena aikana olisin kiinnittänyt huomioni kirjassa tyystin eri seikkoihin. Saaren ympäröivä meri edusti minulle pitkälti aikamme epävarmuutta. Toisinaan tunsin mielikuvitukseni kiikuttavan meren aaltoja ja kuohupäitä. Valtavan suuri meri on hypnoottisen kaunis. Luonnonvoimat voivat kuitenkin luoda myrskyn lähes hetkessä ja pyyhkäistä pois rannalla sijaitsevan kalastajan vaatimattoman asumuksen.

Kenties Muumipappa julistaisi itse itsensä kirjan kiistattomaksi päähenkilöksi. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin enemmän Muumipeikon salaisuuksiin ja yöllisiin kohtaamisiin Mörön ja Merihevosten kanssa, sekä Muumimamma ajatuksiin ja sisäiseen kuohuntaan. Yleisesti en koskaan samaistu Muumimammaan, mutta nyt tunsin hänen kanssaan suurta yhteenkuuluvuutta. Oli aivan kuin hänen tuntemuksensa olisi sekoittunut omiini. Muumimamma maalaa majakan seinään kotoisaa puutarhaansa ja uppoutuu itse maalaukseensa ja muuttuu hetkeksi lähes näkymättömäksi. Itse näin Muumimamman käytöksessä paljon merkkejä siitä, että Muumipapan suunnitelmien perässä juokseminen vei hänen voimiaan. Sydämeni lähes särkyi lukiessani Muumimamman ponnekkaista yrityksistä luoda majakkasaarelle oikea puutarha. Meri ja karut olosuhteet pyyhkivät pois kovan työn aikaansaamat ponnistelut.

Kirja tarjosi minulle kuiteinkin suuressa määrin lohtua ja ymmärrystä. Ilman suuria tunteita ja liikutusta ei tätä kirjaa voi lukea.

"Hänen katsellessaan taivasta iltarusko hiipi seinää pitkin ylöspäin ja sytytti kukat hänen puutarhassaan. Ne tulivat eläviksi ja alkoivat hehkua. Puutarha avautui, haravoitu käytävä, jonka perspektiivi oli vähän omituinen, muuttui aivan oikeaksi ja vei suoraan kuistille. Äiti laski käpälänsä puunrungolle, se oli lämmin auringosta, hän tunsi sireenien puhjenneen kukkaan".

- Muumipappa ja meri

Menneet päivät ja mietteet

Omituisesti näihin päiviin yhdistyy kipuilu ja oman elämän tiivistyminen kotoisiin nurkkiin. Yhdessä vietetty aika on aina ollut meidän perheessä jotakin, joka kuuluu yleisesti lomakausiin. Tavallinen elämä meidän talossa on pitänyt aina sisällään paljon erillään olemista. Kotikoulu on mennyt ihan omalla painollaan, mutta muuten on ollut paljon sietämistä ja opettelua siinä, että olemme koko ajan yhdessä. Erikoisissa tilanteissa sitä useasti huomaa, kuinka urautunut sitä on tässä kotona hoitamaan asiat omalla tavallaan. Tunnustan, että en pidä siitä, että joku sotkee alati aikatauluja tai hajottaa toimivaa pakettia. En toki haluaisi olla tylsä, mutta moni juttu on arjessa testattu jo moneen kertaan. Minä vain tiedän paremmin, mikä toimii. Moni kotiäiti varmasti kulkee päiviä läpi osittain virransäästö päällä. Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin niiden täytyy olla. Päivään mahtuu vääntämistä ja kääntämistä muutenkin. Valitsen taisteluni viisaasti.

On varmasti aika selvää, että meidän talossa vanhemmat käyttävät paljon aikaa kinasteluun. Hienoa olisi päästä helpommalla, mutta jotenkin sitä on hermot kireällä ja ärtynyt. Yritän keksiä lapsille kivoja juttuja ja puuhaa, mutta kyllä se oma mieli laahaa pohjamudissa. Jos saisin edes hetken viettää rauhassa antaisin kyyneleiden tulla. Sisällä on iso lasti turhautumista ja mielipahaa. Seison omien haaveideni savuavilla raunioilla. Tässäkin tilanteessa luon jo uusia suunnitelmia. Keskitän tarmoni johonkin muuhun ja pysyn puuhakkaana. Samalla kuitenkin möykky sydämen päällä on varsin todellinen. Nukun huonosti ja alakulo on alati läsnä. Oma arki jo sellaisenaan on melkoisen kuluttavaa. Talossa vilistää kolme voimakastahtoista lasta, jotka vuorotellen purkavat tunteensa minuun.

Minua ei paina sosiaalinen eristyneisyys. Viihdyn yksin. Perheen perustamisen jälkeen en ole oikeastaan pystynyt kunnolla lataamaan akkujani. Olen lähinnä yrittänyt kehitellä erilaisia tapoja selviytyä kuormituksesta. Rakastan eläväisiä lapsiani ja perhettäni, mutta toisinaan haluaisin vain juosta kaikkea karkuun. Tiedän olevani usein ärtynyt ja lyhytjännitteinen ja kannan siitä paljon huonoa omaatuntoa. Ei ole helppoa olla introvertti lapsiperheessä. Me aikuiset olemme kuitenkin alati venyviä ja sopeutuvia. Osaamme laittaa välillä itsemme ja omat tarpeemme syrjään ja tehdä kaikkemme lastemme eteen. Haasteellisempaa minulle on päästää irti unelmasta. Tämä aika muovaa kovalla kädellä meidän kaikkien elämää. Harva meistä osasi aavistaa, mitä tämä vuosi toisi tullessaan. Henkilökohtaiset uhraukset tuntuvat pieniltä, kun ne heijastaa suurta taustaa vasten. Ja siltikin meillä on lupa surra eilistä päivää, jolloin kaikki näytti omassa elämässämme kovin toisenlaiselta. Moni on varmasti kokenut tavallani ovien sulkeutuvan ympärillään.

Toki tässäkin ajassa on mahdollisuutensa. Kenties juuri nämä poikkeusolot saivat minut vihdoin tekemään päätökseni sen suhteen, mitä lähden seuraavaksi tavoittelemaan. Kenties yksi etappi johdattaa minut seuraavaan ja pääsenkin lopulta toteuttamaan sen suurimman haaveeni hieman eri tavalla. Olen aina ollut huono luopumaan asioista, joihin uskon koko sydämestäni. Nyt täytyy vain paiskia lujasti töitä ja todeta, että maali häämöttää kauempana kuin ajattelin, mutta kenties sinne vielä voi kuitenkin päästä. Huomaatteko. Toiveikkuus nousee minussa kaikesta huolimatta, vaikka olisin juuri ottanut iskun vastaan. Se on melkein ärsyttävää.

Tove Jansson - Katse horisontin yli

*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Erikoisina ja haastavina aikona haluaa usein palata tuttujen ja lohtua tuovien asioiden äärelle. Minä olen menneinä viikkoina lukenut enemmäin kuin pitkiin aikoihin. Olen lukenut yksin ja olen lukenut lapsilleni. Olen suorastaan hautautunut Tove Janssonin tuotantoon. Kahvikupin ääressä ole selaillut itsekseni Katse horisontin yli kirjaa, joka sisältää sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta. Kirjan kantta koristaa pieni punainen saaristolaismökki. Mietin millaiselta tuntuisi asustaa tuollaisessa turvallisessa pesässä meren myrskytessä ympärillä. Oudolla tavalla tiedän vastauksen. Tuttu arki loistaa poissaolollaan ja koko maailma myrskyää. Minä luen satuja ja loruja pienessä vinttihuoneessa lapsilleni.

Katse horisontin yli kirja ei olisi voinut tulla elämääni parempaan aikaan. Löydän sivuilta vahvistusta siihen, että tästäkin ajasta selvitään. Muumit ovat syntyneet sota-aikana, jolloin varmasti useammat ihmiset etsivät mielessään pakopaikkaa vallitsevalta tilanteelta ja sen tuomilta uhkakuvilta. Muumipeikko ja pyrstötähti kuvaa monella tapaa maailman loppumista ja heijastelee pelkoa totaalisesta maailman tuhosta. Valkoiset pullakat isoine kuonoineen suojautuvat luonnonkatastrofin keskellä luolaan ja varaavat sinne mukaansa kaiken tarpeellisen. 

Tiesitkö, että Tove piti itseään ensisijaisesti taidemaalarina. Hän oli saanut laadukkaan ja klassisen koulutuksen ammattiin, jota harjoitti läpi koko elämänsä. Kirjan sivuilla pääsee rauhassa ihastelemaan Toven maalauksia. Toven lahjakkuus veti häntä moniin eri suuntiin: kuvittajaksi erilaisiin julkaisuihin, sarjakuvapiirtäjäksi, teatteriin Muumi tarinoiden siirtyessä näyttämölle, kirjojen kirjoittajaksi ja taidemaalariksi, sekä suurten monumentaaliteosten tekijäksi. Sitaateissa ja maalauksissa on yhä nähtävissä aikaansa nähden moderni nainen, joka oli nähnyt maailmaa. Tarinoiden ja maalausten tummissa sävyissä on myös nähtävillä nainen, joka kärsi ajoittain masennuksesta ja haaveili myös perinteisemmästä elämästä. Elämä vei kuitenkin toisaalle. 

Tarinat ja hahmot ovat kestäneet aikaa. Arka tarvitsee yhä vierelleen toisen vielä aremman kasvaakseen rohkeuteen. Lukija ei voi olla liikuttumatta  hienoista tarinoista, joissa kuten elämässä muutenkin valon rinnalla kulkee pimeys. Kaikelle on oma paikkansa. Kevät on aina täynnä toivoa.

Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle,
 joka oli laelta kirkkaan sininen ja puunlatvojen yläpuolelta merenvihreä. 
Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. 
Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa
 ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa.

- Näkymätön lapsi

Kevätlaulu

SmartStore Collect - Tyylikästä kierrättämistä

*Kaupallinen yhteistyö
Orthex Group
PR-näyte PerPR

Moni on siivonnut ja järjestellyt kotiaan viimeisten viikkojen aikana. Mielekäs puuhastelu pitää mielen virkeänä. Kyselin Instagramin puolella seuraajiltani vaikuttaako kodin tilanpuute siihen, kuinka tunnollisesti kierrätät. 64% vastaajista vastasi myöntävästi. Uskon, että monella ihmisellä olisi haluja tehostaa omaa kierrätystä, mutta kodin tilanahtaus asettaa puuhalle rajoituksia ja esteitä. Oma kotimme ei ole tässä suhteessa poikkeus. Kierrätyksen toteuttaminen käytännössä on ollut työn ja tuskan takana. Välillä olen ollut suorastaan turhautunut ja ärsyyntynyt. Pulman ollessa päivittäinen se alkaa nakertaa jaksamista ja innokkuutta. Onneksi Orthex Group: n SmartStore tarjoaa pulmaan ratkaisun.

Nyt voin helpottuneena sanoa, että asiat sujuvat. Taloon saapunut kierrätysmuovista valmistettu SmartStore Collect Kierrätys- ja säilytysratkaisu ei ole turhaan voittanut palkintoja maailmalla (Red Dot Awards: Product Design muotoilupalkinto 2020, Iconic Interior ja German Design Awards 2020). Kotimainen Pentagon Design on suunnitellut tuotteen, joka todella toimii. Itse pidän erityisesti siitä, että tuote on monikäyttöinen. Kierrätys- ja säilytysratkaisua voi hyödyntää kotona monin eri tavoin. Ulkonäkönsä puolesta sen voi sijoittaa hyvinkin erilaisiin tiloihin. Perineteisesti kierrätys on ollut meillä jotakin, joka halutaan pois näkyviltä. Epäkäytännöllisten ratkaisujen sullominen pieniin kaappeihin on tehnyt kierrätyksestä osin kömpelöä ja toimimatonta. Kierrätyksen tulisi olla jotakin, joka toteutuu helposti normaalin arjen keskellä.

Kierrätyspiste sijaitsee meillä nykyisin keskeisellä paikalla kotimme keittiössä. Pääsääntöisesti kierrätettävä materiaalikin pyörii selkeästi eniten juuri kotimme sydämessä. Näin säästämme selvää aikaa. Tyylikkyydestä ei tarvitse antaa periksi tuumaakaan. Bambukansi antaa Collect-kierrätysratkaisulle huolitellun ilmeen. Meillä kierrätyspiste toimii myös kätevänä laskutasona ja sen päälle voi halutessaan myös istahtaa.

Smart Store Collect Kierrätys-ja säilytysratkaisu:

Suuren laatikon vetoisuus on 76 litraa

Sisälle mahtuu 3 kpl kierrätysmuvista valmistettua lajitteluastiaa

Lajitteluastioiden kahvat pitävät roskapussin siististi paikallaan

Astioihin on saatavilla myös kansia

Tuotteen muoviosat valmistetaan

Orthex Groupin pohjoismaisissa tehtaissa