#slowmorning - Muumit ja suuri tuhotulva

*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Tove Jansson alkoi ideoida kirjaa Muumit ja suuri tuhotulva sotatalvena 1939. Puolivalmis satu sai lopullisen muotonsa vasta vuonna 1945. Kirjan kannen mukaisesti satu alkaa kahden hahmon taivaltaessa läpi synkän metsän. Tummasävyinen metsä äänineen pienoisesti hirvittää kulkijoita. Muumimamma pitää kädestä pientä Muumipeikkoa ja yhdessä nämä kaksi hahmoa taivaltavat eteenpäin. Muumimamman laukusta löytyy kaikki tarpeellinen. Pari kuivia sukkia saa Muumipeikon mielen paremmaksi.

Matkan edetessä Muumimamman ja Muumipeikon seuraan liittyy uusia tuttavuuksia. Arka Nipsu pääsee taittamaan jännittävää matkaa yhdessä lempeän parivaljakon kanssa. Yhteinen seikkailu on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kyhjöttää yksin metsässä. Mitä kaikki oikein etsivät? Muumipappa on kadonnut ja vaarallisen matkan päässä odottaa Muumilaakso. Pimeyden keskellä valoa hohtaa kaunis Tulppaana. Tulppaanan loiste saa suuren käärmeenkin väistymään. Seurue pääsee hetkeksi levähtämään täydellisen oloiseen maailmaan, jossa aurinko loistaa lämpöisenä ja kaikki ympärillä on rakennettu makeista herkuista. Levähdys on tervetullut, mutta lopulta tarvitaan Muumimamman mahapulveria.

Suuren meriseikkailun roiskeet kastelevat matkalaiset. Tulppaana löytää oman prinssinsä lasitornista. Pian alkaa sataa. Sade jatkuu ja jatkuu. Pian ympärillä on vain kelluvia huonekaluja. Ilman vanhan marabu herran tarjoamaa apua Muumipapan löytäminen tulvan keskeltä olisi ollut mahdotonta. Tarina saa lopulta onnellisen päätöksen. Tulvan jäljiltä löytyy Muumilaakso ja Muumitalo. Seurue on saapunut uuvuttavan matkan jälkeen kotiin.

Lopulta kaikki on, kuten olla pitää. Perhe yhdistyy ja elämä alkaa. Onnellinen loppu. Kuinka sitä toivoisikaan, että meidän jokaisen tarinaan olisi kirjoitettu onnellinen loppu. Meitäkin pelottaa kulkea pimeässä. Pimeä saa pelot valloilleen. Aamunkajossa kaikki näyttää erilaiselle. Aikuistakin voi pelottaa, huolettaa ja surettaa. Me tämän elämän Muumimammat olemme kuitenkin vahvoja lapsiamme varten. Suojelemme ja luomme turvaa omille Muumipeikoillemme. Käsi pienessä kädessä on vakaa. Kirjan kaunis kuvitus ja lempeän jännittävä tarina tempaavat mukaansa lukijan ja pienen kuulijan

Toivo tuli taloon

*Kaupallinen yhteistyö
Rahula
Päijätmedia

Monet teistä on ihanasti elänyt mukana meidän koiranpennun odotuksessa, saapumisessa ja uuden arjen opettelussa. Voitte uskoa, että talossa on riittänyt ihanasti melskettä. Monta viikkoa valmistauduimme koiranpennun saapumiseen. Sisällä talossa vaihdoimme järjestystä ja samalla tarkistimme, että kaikki paikat ovat pennulle turvallisia. Hankimme ajoissa asiaan kuuluvat tarvikkeet. Haimme pennun kotiin Pohjanmaalta, joten hän tuli kotiin turvallisesti kuljetuskopassa. Kuljetuskoppa meiltä löytyi talosta jo ennestään, sillä olemme entisiä kissan omistajia. Seuraavassa listaa hankinnoistamme. Osan hankinnoista saimme yhteistyönä Rahulan kautta.

Ruokakupit

Ruoka-alusta

Makuualusta 

Pentuhäkki (käytetään vain rajaamaan pois vaaralliset alueet) 

Koirashampoo

Hammasharja & tahna 

Korvanpuhdistin aine

Harja

Säädettävä panta 

Talutin

Lelu

Mushi puppy pakaste

Pure Natural Chicken puppy

Teimme monta nimilistaa ja mietiskelimme nimeä todella pitkään. Kotiin tultuamme tokaisin, että koiranpentu näyttää aivan Toivolle. Nimi Toivo tuli listan ulkopuolelta. Myöhemmin huomasimme, että koiranpentu saapui meille Toivon nimipäivänä. Koko jutusta kehkeytyi ihana muisto. Toivo on kotiutunut meille hämmästyttävän nopeasti. Meillä on omat toimivat rutiinimme ja pentu on kestänyt hyvin meidän meluista arkeamme. Lapsetkin ovat toki hienosti osanneet ottaa Toivon huomioon. Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Minä olen ihan rakastunut Toivoon. Lepertelen ja lässytän, juttelen päivän asioita, pidän sylissä, rapsutan ja leikin. Pieni otus on tuonut elämääni valtavasti iloa. 

Toivo kasvaa ihan hirmuista vauhtia ja on osoittautunut luonteeltaan lempeäksi ja yllättävän rauhalliseksi. Lempipuuhia on pallojen kanssa leikkiminen. Iso pihamaa on kyllä todella iso plussa. Meillä riittää tilaa yhteisille seikkailuille. Hiljalleen laajennamme reviiriä. Tänään on vuorossa ensimmäinen madotus. Meillä jatkuu täällä yhteinen kesäloma ja se sujuu täysin lasten ja Toivon ehdoilla. Juuri nyt en kaipaa peruuntuneita kesäreissuja ja ulkomaan matkaa. On ihana vain olla ja ihmetellä Toivon puuhia. Blogin Instagram-tilillä pääset ihmettelemään myös Toivon touhuja

Toivoisin, että osaisin kertoa teille, miten ihanaa on taas kuulla talossa koirantassujen tapsutusta. Talossa myös leijailee kevyt kukkaistuoksu. Tuoksu tulee Toivosta. Hän on ihana tuoksukoira.

#slowmorning - Tärkeintä tänään

*Kirja saatu kustantajalta
Tuuma

Maaretta Tukiaisen Tärkeintä tänään - Näin saat vähemmällä enemmän kirja kuljettaa meitä kohti yksinkertaisempaa elämää lempeästi vaihe vaiheelta. Kirja saa lukijansa positiivisella tavalla kyseenalaistamaan totutut asenteet ja ajatusmallit. Ihminen kaipaa luonnostaan yksinkertaista elämää, mutta meillä on myös taipumus elää tulevassa tai menneessä, sekä ympäröidä itsemme turhalla materialla. Asioista luopuminen on meille vaikeaa ja haasteellista. Usein luovumme asioita vasta viimeisellä kierroksella ja pakon edessä. Luopuminen on valinta, joka saa meissä aikaan kuohuntaa. Luopumisesta seuraava tyhjyys saattaa hetkellisesti ahdistaa. Luopuminen kuitenkin mahdollistaa uuden kasvun. parhaillaan luovumme jostakin voimiamme vievästä ja saamme tilalle asioita ja ajatuksia, jotka tukevat kasvuamme.

"Miten vähemmän voisi muka olla enemmän? Se

on mahdotonta. Enemmän on enemmän!"

- Yngwie Malmsteen

Kirja koostuu viidestä osasta. Alussa keskitytään ajan ja elämän syklisyyteen. Sanomattakin on selvää, että jokaisen meistä tulisi löytää arkeensa oma toimiva rytmi. Toimivan rytmin ansiosta kykenemme keskittymään. Vain keskittynyt mieli voi viedä asioita haluttuun suuntaan. Toinen osa keskittyy minimalismiin. Keskiössä on se, miten eri tavoilla vähemmän voi olla enemmän. Kolmannessa osassa tutuksi tulee ns. kolmeen pisteen menetelmä (elämä, viikko, päivä). Oman elämän tarkastelu kokonaiskuvasta lähikuvaan ja lopulta tarkennukseen. Kirjan neljäs osa avaa yksinkertaistamisen kokemusten tasolle. Kirja tarjoaa erilaisia malleja jäsentää arkea, jotta se tuntuisi yksinkertaisemmalle. Viides osa tarjoilee tiivistettynä asian ytimen.

Yksinkertaisen elämän tavoitteleminen on mahdollista meille kaikille. Sen eteen kannattaa nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Hyvän elämän tavoittelu ei koskaan ole turhaa. Yksinkertaisuus auttaa sinua olemaan se, joka todella olet. Minimalistinen onni on tuntuu olevan jotakin sellaista, joka istuu luonteeseemme ja tapaamme elää.

"Jos tahtoo tuloksia, nöyrtyy tekemään.

Jos kaipaa selkeyttä, karsii tekemisiään.

Jos haluaa merkitystä, elää sen mukaan, mikä on tärkeää".

- Maaretta Tukiainen

Olethan jo tutustunut Entä jos -kaupan valikoimiin?

#slowmorning - Tekemisen pehmeys

Ette usko, miten vapautunut fiilis on tällä hetkellä blogin suhteen. Koko homma saa vihdoinkin mennä ihan omalla painollaan. En vaadi itseltäni enää älyttömiä suorituksia. Tähän pisteeseen on kuljettu pitkä tie. Blogi on aina edustanut minulla jotakin täysin omaa. Tekeminen on palkinnut monin eri tavoin. Vuosiin on silti mahtunut myös paljon niitä hetkiä, jolloin en olisi jaksanut tai pystynyt, mutta olen pakottanut itseni suoriutumaan. Pitkän päivän jälkeen saatoin kirjoitella blogia öisin, jotta pysyisin jossakin tahdissa. Oli kaikenlaisia typeriä minimissään kahdeksan postausta kuukaudessa tavoitteita. Kolmen lapsen kanssa sellainen tahti on aivan päätöntä, varsinkin kun kyseessä on harrastus. Kaikki sellainen on loistanut poissaolollaan jo pitkään ja olen siitä hyvilläni. 

Minulla on aina ollut vahva tarve kirjoittaa. Pukea tuntemuksiani sanoiksi. Ihmiselle joka on sosiaalisissa tilanteissa yllättävän ujo (vaikka kukaan minut tunteva ei koskaan sanoisi niin) ja muutenkin elämässään introvertti jonkinlainen purkukeino on melkein elinehto. Varmasti kirjoittaisin avoimemmin ja rehellisemmin monesta asiasta, jos blogini ei koskaan olisi noussut blogimerestä ja ottanut omaa paikkaansa. Olen ujo ja vetäytyvä myös somessa. Välillä minusta ja ajatuksistani voi saada paremmin kiinni ja saatan tulla jonkin asian kanssa ulos, mutta enimmäkseni pysyn hivenen etäällä. Saatan kertoa, että olen väsynyt, mutta en kerro mitä asioita väsymykseni takana piilee. Se on tapa suojella ihmisiä lähelläni ja tietysti myös minua itseäni. Osittain se johtuu myös siitä, että pelkään negatiivisuutta. En haluaisi jakaa sellaista eteenpäin, mikä voi viedä voimia toiselta.

Tekemisen painopiste on siirtynyt enemmän ja enemmän Instagramin suuntaan, jonka koen jostakin syystä itselleni helpommaksi tavaksi päivitellä juttuja. Blogi kuitenkin on ja pysyy. Täydellisten kuvakulmien aika on kuitenkin ohi. Riman asettaminen kovin ylhäälle, joka asiassa syö iloa tekemiseltä. Nautin yhä kaikesta pienestä ja ihanasta. Toivon kuitenkin, että kaikki te näkisitte, kuinka armollisuus ja pehmeys on laskeutunut kaiken tekemiseni ylle. Maitokahvimedia ei ole täydellinen. Minä en ole täydellinen. Epätäydellisyys on ihan ok. Tavoitteita saa toki olla ja hiljaisia toiveita, mutta elämä on tarkoitettu ennen kaikkea elettäväksi ja koettavaksi. En halua pyyhkäistä elämästäni jatkuvasti valtavaa määrä iloa pois sen vuoksi, että minun pitäisi suoriutua ja suoriutua.

Lopuksi haluan sanoa kiitos. Kiitos, että yhteisön ja blogin ympärillä on valtava määrä ihania ihmisiä. Olen aina kokenut, että kuljemme matkaa yhdessä. Elämän haasteet ovat usein yhteneväiset. Olen saanut teiltä kaikilta valtavasti tukea ja ihanaa kannustusta. Olette läsnä ilossa ja surussa. Te olette paras osa tätä välillä hullultakin tuntuvaa hommaa. Ja kyllä. Minäkin ajattelen useimmiten, että hullua hommaa tämä on. En rakentele mitään ihmeellisiä linnoja somettamisen ympärille. Suurin toiveeni juuri nyt on, että tavoittaisitte kaiken keskeltä sen, kuka minä oikeasti olen.