perjantai 28. lokakuuta 2016

Onko blogini pelkkää höttöä? Kuvapotpuri + Arvonnan voittaja!


Omaan tekemiseensä suhtautuu varmasti aina kriittisesti. Pitkään blogia pitäneenä tiedän jo melkoisen paljon blogimaailmasta ja sen kirjoittamattomista säännöistä. Tiedän millainen vakavasti otettava blogi on. Se tarjoaa seuraajilleen ajankohtaisia aiheita, kärkkäitä mielipiteitä ja ajattelemisen aihetta. Kaikessa tekemisessä pyritään pysymään ajan hermolla ja ennakoimaan. Aallonharjalla voi olla raskasta pysytellä vuodesta toiseen. Itse olen ottanut selvästi maltillisen askeleen taaksepäin. Varmasti riskinä on, että blogini on jatkossa ainakin hetken pelkkää höttöä. Kyllä minulla yhä on mielipiteitä jokaisesta aiheesta. Jostakin syystä en vain halua niitä tänne kirjoitella. Haluan juuri nyt täyttää blogini suloisilla kuvilla ja karkkiväreillä. Suotakoon se minulle. Tarvitsen tätä juuri nyt. Aurinko ei ole näyttäytynyt kokonaiseen viikkoon. Perheessä jyllää kamala flunssa. Nukun huonosti ja olen veltto tiskirätti.

Selasin tovi sitten blogiani ja totesin, että vuosia kestänyt kirjoitteluni on tuottanut melkoisen paljon myös ihan asiallisia postauksia. Niitä voi käydä lukemassa täältä ja täältä. Olen avannut elämääni ja tuntemuksiani ja saanut siitä vain positiivista palautetta. Mitään kirjoittamaani en kadu. Jokaiselle asialle on oma aikansa. Ja varmasti vielä palaan painavien asioiden äärelle. Lähitulevaisuudessa postailen kuitenkin enemmän diy-projekteista, sisustamisesta, arjen pienistä ihanista jutuista ja tietysti äitiyspakkauksesta!! Tietysti tunnelmoidaan myös lähestyvää Joulua. Toivottavasti pysyt mukana.


Onnittelut S Lisa! Voitit blogin arvonnassa itsellesi Putiikki Pietamon ihanan pannan. Laitan sinulle sähköpostia tulemaan. Ihanaa viikonloppua teille kaikille. Ja kaunis kiitos arvontaan osallistumisesta. Viimeistään joulukuussa laitetaan taas jotakin kivaa arvontaa pystyyn. Nyt voi saada itselleen hauskan fiiliksen kuvapotpurin avulla!









maanantai 24. lokakuuta 2016

Vanhan kirjan tuunaus Vol 2


Vanhan kirjan työstäminen jatkuu. Odotan selvästi jo ensilunta ja mietin lintujen talviruokintaa. Lähestyvän talven vaikutus näkyy selvästi tuunauksessa. Kirjan sivut olisivat varmasti tyystin erilaisia, jos olisin aloittanut kirjan tekemisen keväällä tai kesällä. Tällä kertaa käytin kirjan sivujen koristamiseen tapettia, paljetteja, koristenauhaa, hilettä, lehtiä ja pitsiteippiä. Pitsiteipit ovat konevirkattua puuvillaseos-pitsiä. Itse laitoin pitsiteipin leikattuihin päihin aavistuksen erikeeperiä. Liima kuivuu läpinäkyväksi. Näin pitsiteipin leikatut päät pysyvät kauniimmin kasassa. Toki teipin takana kulkeva liimapinta pitää pitsiteipin aisoissa, mutta pieni varmistus ei ole pahasta. Teippitarhan valikoimista löytyy pitsiteippiä monessa eri värissä. Pitsiteipillä voisi mainiosti koristella, vaikka astiakaapin hyllynreunat tai käyttää sitä lasipurkkien koristeena. Pitsiteipillä saa myös helposti kivan säväyksen joulukortteihin!

Muistakaa käydä osallistumassa blogin kivaan ARVONTAAN. Vielä on hetki aikaa osallistua.

 Yhteistyössä MiruMaru ja Teippitarha

torstai 20. lokakuuta 2016

Bad Hair Day - Pelastus ja ARVONTA

*Kaupallinen yhteistyö
Putiikki Pietamo

Tunnustan. Minä olen sitä tyyppiä, joka kulkee viikosta toiseen äitinuttura/hätäponnari keikkuen. Hiukseni ovat harmikseni pitkät ja usein suihkun jälkeen en ehdi niitä kuivatella ja harjata. Kokoan vain nopeasti hiukset yhteen ja teen pikaisen solmun pääni päälle. Näin hiukset eivät ainakaan roiku tiellä. Sitä voi kuvitella minkä näköiset hiukseni ovat päivän päästä. Huh, huh. Tosin muutama takku tukassa tuo äitinutturalle myös hienosti pysyvyyttä eikä muotoilutuotteita tarvita (hah). Ongelma numero kaksi: Olen sävyttänyt hiuksiani vuosien varrella vain hellillä värishampoilla. Kestovärit olen jättänyt suosiolla rauhaan. Hiusteni tyvi ei ole onneksi vielä harmaa, mutta selkeästi erivärinen. Suorastaan häiritsevässä määrin. Hiukseni ovat tummanruskeat, mutta tyvi taas lähes kultaisen värinen. Poden pysyvää hiuskriisiä. Menon sattuessa kohdalle vääntelen hiuksiani tuskaisesti.



Olo ei ole ruusuinen nyt muutenkaan. Raskauden hehkua saa etsiä suurennuslasilla. Mikä siis neuvoksi? Eihän sitä haluaisi tuntea oloaan kurjaksi. Nyt seuraa oiva vinkki! Putiikki Pietamon valikoimista löytyy hurmaavia pantoja ja pipoja. Kampauksen voi edelleen pitää samana, mutta tyyli muuttuu huolitellummaksi pannan avulla. Ja isossa kriisissä koko pään voi piilottaa kauniiseen pipoon! Nerokasta. Seuraksi vielä hauskat korvakorut. Kasvoille hymy ja tarvittaessa vielä ripaus huulipunaa. Nyt voi jo näyttäytyä oman pihapiirin ulkopuolella.


Yksi blogin pitämisen kivoimmista puolista on se, että pääsee tutustumaan uusiin inspiroiviin yrityksiin ja kertomaan niistä myös eteenpäin. Putiikki Pietamon takaa löytyy kunnon annos Tamperelaista äitienergiaa. Itselleni on myös hyvin tärkeää, että voin jakaa yrityksen arvot. Kotimaisuus, ekologisuus, eettisyys ja iloinen ote ovat asioita, jotka tempaavat minut mukaansa. Putiikki Pietamo on iloinen kangaskauppa ja paljon muuta! Rohkaisen Tampereella liikkujia poikkeamaan Sulapuronkadulla.


Ilokseni saan arpoa yhdelle onnekkaalle kauniin pannan!! Arvonta alkaa NYT ja päättyy 27.10.2016 kello 24.00 Jätä sähköpostiosoitteesi ja nimeä Pietamon kokoelmista suosikki pantasi ja olet mukana arvonnassa. Lisäarpoja voit lunastaa liittymällä blogini lukijaksi, tykkäämällä blogin FB-sivusta tai seuraamalla touhujani Instagramin puolella. Arpoja jaossa siis max 4 kpl per osallistuja. Ilmoita monella arvalla olet mukana! Onnea arvontaan kaikille.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Putiikki Pietamo

maanantai 17. lokakuuta 2016

LivBoxista lahjarasia


Paperiaskartelu on sitten ihanaa. Tarvikkeita ei juuri tarvitse ja tulos on aina varsin mukava. Minulla on tapana säästää kaikki tukevat pahvirasiat. LivBox rasiasta saa tehtyä täydellisen lahjapaketin. Rasia on juuri oikean kokoinen. Lahjan saa paketoitua rasiaan helposti ilman ylimääräistä säätämistä. Lisäksi ei tarvitse pelätä lahjan särkymistä. Koristeluun käytin Tapettitehtaan näytepaloja ja Tigerin koristepaperia. Ihana perhonen on myös peräisin samasta kaupasta. Uskon, että kaunis paketti jatkaa elämäänsä vielä paketin aukaisemisen jälkeen. Rasiassa voi säilöä, vaikka valokuvia ja onnittelukortteja.  Paketointi on puoli lahjaa!





Paketin sisään kätkin onnittelukortin, jossa käytin samaa koristepaperia kuin itse lahjarasiassa.

torstai 13. lokakuuta 2016

Kun rakkaus on kerran syttynyt ...


Odotan joulukuuta. 14.12 saa ensi-iltansa Lucasfilmin ROGUE ONE. Tunnustaudun faniksi. Olen ollut sitä pienestä asti. Rinnassani palaa ikuinen liekki kapinallisten puolesta. Muistan kuinka melkein vuosi sitten liimauduin elokuvasalin pehmeään penkkiin ja näin ensimmäistä kertaa Star Wars: The Force Awakens elokuvan. Valkokankaalle marssitettiin kaikki lapsuudestani rakkaat hahmot, kapinallisten tutut oranssit haalarit ja hävittäjät. Hetkessä minut pyyhkäistiin mukaan tarinaan. Jatkumo elokuvasarjan ensimmäisiin osiin: Uusi toivo, Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu oli ilmeinen. Huomasin liikuttuvani. Oli aivan, kun olisin ollut taas lapsi, joka ihastelee nopeasti kiitäviä aluksia ja valosapelien välähdyksiä. Lapsi, joka toivoo, että hyvä kukistaa pahan. Elokuva lunasti kaikki odotukseni. Myös tulossa olevan elokuvan  traileri lupaa hyvää.


Olen erityisen ilahtunut siitä, että uusimmissa elokuvissa on annettu enemmän liikkumatilaa nuorille naisille. Voisi jopa sanoa, että elokuvat nojaavat vahvoihin naisnäyttelijöiden suorituksiin. Daisy Ridley nähtiin sitkeänä ja neuvokkaana taistelijana ja samanlaista sisua on luvassa myös Felicity Jonesilta. Ja elokuvat ovat teemoiltaan aina yhtä ajankohtaisia. Meitä riivaa sama hyvän ja pahan ikuinen taistelu. Taistelemme voittaaksemme pimeyden itsessämme ja maailmassa. Pienoisesti kadehdin tuota kaukaista galaksia, jossa pahan voi hävittää yhdellä puhtaalla osumalla Kuolemantähden ytimeen. Meillä asiat ovat huomattavasti monimutkaisempia. Voima on kuitenkin todellinen. Meillä on tuolle energiakentälle vain monta eri nimeä. Se ympäröi meidät ja kaiken elollisen. Voima virtaa meissä kaikissa. Kun rakkaus on kerran syttynyt kipinä säilyy ikuisesti. Edes aikuiseksi kasvaminen ei vie mitään pois siitä kokemuksesta, joka minua joulukuussa odottaa.

"Yes. a Jedis's strength flows from the Force. But beware of the dark side. Anger, fear, aggression: the dark side of the Force are they. Easily they flow, quick to join you in a fight. If once you start down the dark side path, forever will it dominate your destiny, consume you it will".

-Yoda 

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Mistä minä saan voimaa?

Ihana 47 palasta -bloggaaja Agu kirjoitti viehättävän postauksen siitä, mitkä ovat hänen arkensa piristäjiä. Mikä saa hänet jaksamaan arkea kotona kolmen pienen lapsen kanssa. Postaus sai minut ajattelemaan. Pohdin millaiset asiat pitävät minua pinnalla. Jo yli kuukauden ajan olen huomannut itsessäni pieniä merkkejä siitä, että mielialani on laskussa. Kolmen kuukauden jatkuva pahoinvointi on verottanut voimiani. Odotukseen kuuluu muutenkin väsymys. Jouduin pitämään pitkään hiljaisuutta blogin puolella, koska en yksinkertaisesti pystynyt istumaan koneen äärellä. Ja tämä on kuitenkin sitä mitä rakastan tehdä. Olen pystynyt suoriutumaan vain pakollisesta arjen pyörittämisestä (hampaat irvessä). Ihanan karmea odotus. Toki tunnen silti suurta kiitollisuutta siitä, että asiat ovat juuri kuten ne nyt ovat. Tästä masuvauvasta en luopuisi mistään hinnasta.

Päivät tuntuvat loppuvan lyhyeen, kun nukahtaa taaperon kanssa jo kello 20. Tavallaan minusta tuntuu aika yksinäiselle odottajalle. Omia fiiliksiä ei tarvitse pahemmin jakaa aviomiehelle, jota ei juuri ehdi näkemään. Keskustelu vaatii kuitenkin jonkinlaista läsnäoloa. Kyllä, jaksan vielä nauraa tälle meidän elämäntilanteellemme. Toistaiseksi. Kenties tämä on kuitenkin hyvä paikka miettiä tosissaan elämän ilonaiheita ja voimavaroja. Ajattelin täyttää postauksen kivoilla kuvilla.


Kukkaset ja kynttilät
Ilmapallot
Hattara ja hassut juhlat
Suklaakakku
Kirpputorit
Sisustaminen
Pilailutarvikkeet
Lasten kanssa leikkiminen
Tontut ja Joulu
Elokuvat
Käsityöt
Kirjat
Luonto
Ystävät
Kirjeet ja paketit
Syksy ja lisääntyvä pimeys
Kirjoittaminen
Pienet projektit
Hyvä ruoka
Toisen ihmisen hymy 
Pyöräily
Rakkauslukot
Valokuvaus
Riipputuoli
Korvakorut
Muumit
Irtokarkit
Jouluvalot
Uuden taidon oppiminen
Kumisaappaat
Lautapelit






Monta syytä hymyyn.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Sydän kuplamuovissa


Odotus herkistää. Sitä huomaa kääntyvänsä hiljalleen sisäänpäin. Kenties sitä yrittää herkeämättä kuunnella kuinka elämän säikeitä punotaan oman kropan sisäpuolella. Huomaan kuinka haasteellista on purkaa tuntoja ulospäin. Tämä matka on kovin yksityinen. Kirjoittelen siitä pieniä palasia tänne blogin puolelle. En kuitenkaan julkaise kuvia kasvavasta masustani tai kirjoita raskaudesta viikko viikolta. Rajoja on joskus vaikeaa, mutta tarpeellista vetää. Tämä matka ja seikkailu kuuluu eniten elämäni rakkaille ihmisille. Masuvauva on jo osa meidän perhettä. Vauvasta puhutaan paljon ja arvuutellaan mahtaako se olla tyttö vai poika. Muistuttaako luonteeltaan enemmän esikoista vai kuopusta. Jännitämme saako vauva veljensä tavoin ruskeat silmät. Ja vauva kuulostelee meitä. Millainen perhe minua odottaa.

Haluaisin käpertyä omaan pieneen pesään perheeni kanssa. Sulkea pois muun maailman. En halua minkään kaukaisenkaan kaiun puhkaisevan tätä kuplaa. Ahdistun herkästi päivän uutisista, jotka eivät tunnu lupailevan pienille kasvaville taimille mitään hyvää. Suren ja murehdin muiden ihmisten kohtaloita. Itken yksinkertaisemman ajan perään. Haluaisin kääriä sydämeni kuplamuoviin, jotta se kestäisi paremmin maailman menoa. Minusta tuntuu, että olen syntynyt kaksi sukupolvea liian myöhään. Minut on tarkoitettu elämään erilaista elämää. Ja täällä minä kuitenkin olen: 2000-luvun hulinassa, kiireessä ja melskeessä.

Toivon, että osaisin opettaa lapsilleni satunnaisen irtautumisen taidon. Välillä voi laittaa kännykän kiinni, sulkea tietokoneen ja television. Voi unohtaa viikoksi uutiset ja some-päivitykset. Voi laittaa kynttilän palamaan ihan tavallisena päivänä. Hauduttaa teetä huolella ruusukannussa. Puhaltaa pölyt pois vanhoista LP-levyistä ja laittaa ne taas soimaan. Nauttia pienoisesta särinästä. Toivottavasti tämä piiskuinen blogi voisi tarjota pienen levähdyshetken välillä myös teille lukijoille. Vaikka blogi onkin osa alati liikkeessä olevaa maailmaa, niin toivon osaavani tuottaa sellaista sisältöä, joka rauhoittaa ja edustaa tietynlaista ajassa pysähtymistä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Vanhan kirjan tuunaus Vol 1


Vihdoinkin sain uuden projektin polkaistua käyntiin. Tovi sitten oli puhetta vanhojen kirjojen tuunauksesta ja silloin lupailin uutta postaussarjaa tämän kiinnostavan aiheen ympärille. Vanhojen kirjojen tuunaus on rakkaus, jota olen kuljettanut mukanani jo pitkään. Olen hyödyntänyt harrastustani myös työssäni nuorten parissa ja viime vuoden kilpailutyössäni. Aina silloin tällöin aloitan uuden kirjan ja täytän sen sivut erilaisilla kuvilla, piirustuksilla, maalauksilla tai aivan millä tahansa. En aseta itselleni mitään ehtoja työskentelyyn. Terapeuttista. Todella. Hienoin juttu harrastuksessa on se, että se ei maksa juuri mitään. Vanhoja kirjoja annetaan usein ilmaiseksi kierrätyskeskuksissa ja askartelumateriaaliksi kelpaa se mitä kaapista löytyy.


Päätin käyttää uudessa kirjassani Teippitarhan ihastuttavia koristeteippejä. Piristin vanhan kirjan sivuja riisipaperista valmistetuilla washiteipeillä, sekä kauniilla muotoonleikatulla muoviteipillä. Erilaisilla teipeillä saa helposti kivaa ilmettä! Teipit ovat myös erittäin monikäyttöisiä. Teippitarhan valikoimasta jokainen löytää taatusti jotakin mihin tykästyä. Suosittelen lämpimästi!


Julkaisen blogissa lisää kirjan aukeamia sitä mukaa, kun niitä valmistuu. Samalla tutustutaan myös uusiin teippeihin ja muihin hyödyllisiin tarvikkeisiin ja työvälineisiin. Ensimmäinen aukeama juhlistaa syksyä ja selvästi on näkyvissä jo joulun odotus. Taidetaan myös pienoisesti etsiä avaimia onneen.




Yhteistyössä Always somewhere else ja Teippitarha

torstai 6. lokakuuta 2016

Miten pärjäsimme ennen ilman?


17.10 alkaen saan taas nauttia viikottaisen annokseni tervettä järkeä. Katsojien riemuksi Marja Hintikka Live palaa lohduttamaan meitä väsähtäneitä vanhempia aina maanantaisin. Kanava on tietysti Yle TV2. Elämään ja maailmaan palaa taas tasapaino. Marja Hintikka tarjoilee meille kolmannen tuotantokauden jaksoissa kattavan valikoiman aiheita, jotka varmasti koskettavat. Hellästi ja samalla räväkästi Marja, Heikki ja Jenny ravistelevat meitä vanhempia hereille. Itse olen kokenut lukemattomia ahaa-elämyksiä aikaisempien kausien aikana. Välillä on pelottavaa huomata miten paljon lukkiutuneita ja perittyjä asenteita omasta päästä oikein löytyykään. Onneksi me ihmiset olemme kuitenkin kykeneväisiä muutokseen.

Maailmassa kohisee miljoonat äänet. Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että lapsia ei synny Suomessa tarpeeksi. Samaan aikaan puhutaan kuitenkin myös kotiäitivihasta. Meiltä löytyy myös tilastotietoa aivan kaikesta. Elämme todellakin tiedon aikakautta. Marja Hintikka tietää, että tilastollisesti alle kahden vuoden ikäero lasten välillä vähentää vanhempien eliniänodotetta. On myös ollut yleistä puhetta siitä, että kolmas lapsi on monessa perheessä virhe. Avioerotilastoja on laadittu jo vuodesta nakki. Ahdistavaa. Myönnän, että suunnitellessamme kolmatta lasta minunkin mielessäni vilahti ajatus siitä, että lisäänkö perheemme kuormitusta tarpeettomasti. Jaksaisimmeko vanhempina pikaisen paluun vauva-aikaan (juurihan siitä pääsimme). Onneksi kuitenkin sydän voitti! Halu elää tätä elämää ilman pelkoja ja peikkoja. Ajatellen, että kaikista yhteiskunnan ja tutkitun tiedon kasaamista paineista huolimatta meidän perhe on päättänyt kasvaa vielä yhden jäsenen verran. Kolminkertaistamme tämän suuren rakkauden määrän.

MHL:n paluu ohjelmistoon pelastaa kohta minun viikkoni. Säädän taajuuteni kuulemaan ainoastaan järkipuhetta vanhemmuudesta ja ruuhkavuosista. Poimin talteen jokaisen vinkin, jolla voin helpottaa perheemme arkea. Annan itselleni luvan muuttaa ajatusmaailmaani parempaan suuntaan. Odotan kovasti 24.10 käytävää erokeskustelua ja sen tuomia uusia tuoreita näkökantoja asiaan. Pelastaako ero perheen? Milloin ero on oikea ratkaisu? 31.10 puolestaan pohditaan yksinäisyyttä vauva-aikana. Miltä vanhemmuus pahimmillaan oikein tuntuu? Koko kausi on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen! Myös MHL:n tietokilpailu kokee uudistuksen! Lähde mukaan tekemiseen ja vastaa kyselyyn TÄSTÄ.

Todellakin. Miten pärjäsimme ennen ilman Marja Hintikka Liveä? Itse niputtaisin tämän ohjelman nerokkuudessaan samaan nippuun e-pillerien ja valmisruokien keksimisen kanssa. Ilman näitä kolmea nerokasta keksintöä joutuisimme takaisin kivikauteen. Eläköön vapaus mielipiteeseen ja omaan tahtoon! Kiitos arjen pienistä helpotuksista.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Bridget Jones's Baby - Ja minun myös


Ihana Bridget Jones. Oli huikeaa tavata sinut taas pitkästä aikaa. Mitä sitten, jos kasvosi ovat hitusen muuttuneet siitä, kun viimeksi tapasimme. Minunkin kasvoni ovat vuosien saatossa hieman valahtaneet. Ja Herra Mark Darcy. Sinusta on tullut mieheni tapaan melkoinen Hopeakettu. Tämän sanon kaikella kohteliaisuudella. Ryhtisi on edelleen kohdallaan ja olet yhä melkoisen vetävä ilmestys pitkässä villakangastakissasi. Iloitsen myös suuresti siitä, että saan kokea äidiksi tulemisen iloa yhdessä Bridget Jonesin kanssa. Perjantaina kävin ensimmäisessä ultrassa ja sieltä pääsinkin suoraan elokuvasalin viihtyisään pimeyteen. Bridget Jones suoriutui 9 kk urakasta minua nopeammin ja sai synnytyslääkärikseen Emma Thompsonin. No tarinamme ei myöskään ole yhteneväiset sen suhteen, että itselläni olisi epäilystä lapseni isästä. Ja Daniel Cleaver ei myöskään ole koskaan kuulunut elämääni. Minulla on vain oman elämäni Herra Darcy. Ei nyt sentään juristi, mutta lähes yhtä vakava hahmo.

Romanttinen komedia on toisille suorastaan kirosana. Monen kriitikon mielestä elokuva ei tarjoa katsojille mitään uutta. Haloo, eikös se idea ole juuri siinä? Tärkeintä kuitenkin on, että elokuva koskettaa katsojaa. Bridget sai minut nauramaan ja liikuttumaan. Katsoessani tuttuja hahmoja valkokankaalta tajusin meidän kaikkien ikääntyneen. Hauskojen kohtausten lomaan oli ripoteltu muutamia oikein koskettavia hetkiä. Toisinaan vain muutama lause saa kyyneleet virtaamaan. Sanoisin, että elokuva osasi sohaista muutamaan kipupisteeseeni oikein loistavalla menestyksellä. Ja kuinka helppoa Bridget Jonesiin onkaan samaistua. Minäkin saan olla kömpelö, hassu, lievästi tyylitön ja täysin rakastettava.

Bridget Jones sai vihdoin onnellisen lopun. You Go Girl! Sinä olet sen ansainnut. Ja myös me sinua rakastavat katsojat olemme sen ansainneet. Kaikkea hyvää koko perheelle. Itse toivon vähemmän pomppuista menoa laitokselle mennessä. Yes, we are having a baby. Elokuvan soundtrack jää soimaan mieleeni vielä vuosiksi.

Toivon kovasti, että blogin hiljaisuus olisi nyt takanapäin. Postailen yhä vointini mukaan. Ensimmäinen kolmannes pahoinvointeineen on nyt takana ja toivottavasti tästä on suunta ylöspäin. Paljon on mielessä kaikkea kivaa teidän varallenne. Huomenna tieni vie neuvolaan. Ihanaa loppuviikkoa kaikille.