tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pihakeinu lisää onnellisuutta


En ole kaivanut tutkimustuloksia aiheesta, mutta näin mututuntumalla luulen olevani oikeassa. Kiikuttelu omalla pihamaalla lisää onnellisuuden tunnetta ja huomattavasti. Keinun heijaava liike on rentouttava ja jollakin tapaa lohtua tuova. Aikuisena ei enää pääsee kipuamaan kenenkään syliin. Keinussa saa tavallaan tuntea olevansa sylissä. Sitä huomaa päästävänsä irti. Kroppa ei enää tunnu jäykälle ja hartiat eivät kiristä. On tilaa onnellisille ja tyytyväisille ajatuksille. Pihamaalla voi sulkea silmänsä ja kuunnella tuulen huminaa. Pikkuinen sadekuurokin on ihan hauska istua läpi katoksen suojissa. Minä kestän aika huonosti suoraa auringonpaistetta, joten tästäkin syystä keinun katos on todella hyvä. Talon Pikku Tähti viihtyy myös pihakeinussa äidin sylissä.

Pihakeinu on ollut koko perheen haaveena jo pitkään. Monta kesää ehti vierähtää ilman keinua. Pienoisesti harmittaa, että asia otti niin paljon aikaa. Nyt se kuitenkin on täällä. Yksi syy lisää pitää tästä talosta ja pihasta. Sijoitimme pihakeinun lähelle leikkimökkiä, hiekkalaatikkoa ja lasten keinuja, jotta voin hyvin pitää silmällä perheen lapsia yhdessä vauvan kanssa. Toki jos vanhemmat lapset päättävät ottaa alleen vauhdikkaat menopelinsä, niin joudun minäkin nousemaan ylös keinusta. Pahus sentään.

Tämä kesä on parempi kesä pihakeinun ansiosta. Perinteinen pihakeinu sopii kauniisti meidän rintamamiestalon pihapiiriin. Hyrisen tyytyväisyyttä. Ja jos joku teistä ihmettelee viimeisen kuvan ilmapalloja ja muita koristeita, niin pihakeinu oli syntymäpäivälahja perheen isälle. Pitihän lahjaa hieman koristella. Kortin teimme lasten kanssa katuliiduilla pihakivetykseen. Kiikkumisiin!





Yhteistyössä Always somewhere else ja Veken Kaluste

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Sienilamppu on vauvan huoneen helmi!


Siinä se nyt vihdoin nököttää lipaston päällä vuosien odottamisen jälkeen. Muistan kuinka haaveilin esikoisen huonetta sisustaessani sienilampusta. Päädyin silloin ostamaan viimeisillä palkkarahoillani sienijakkaran. Jakkarastakin on ollut paljon iloa ja yhä se meillä on ahkerassa käytössä. Rakastan kärpässieniä. Sienilamppu valaisee yöllä kauniisti ja hempeästi vauvan huonetta. Yövalvomiset tuntuvat vähemmän rankoille, kun voi keinutuolista ihailla lampun punaista hohdetta.

Omia unelmia on kyllä kiva toteuttaa. Pienet jutut ovat yllättävän tärkeitä. Tänä keväänä taloon on kannettu kaksi keinutuolia: musta ja valkoinen. Voisi sanoa, että me lasten kanssa kiikumme aamusta iltaan. Olo tuntuu onnellisemmalle. Positiivisesti omaan mielialaani on myös vaikuttanut vintin pienen huoneen remontointi vauvaa varten. Toisinaan meno on aika villiä ja silloin on ihanaa, että on paikka, johon voi vetäytyä vauvan kanssa. Päätä on puristanut huomattavasti vähemmän kuin ennen. Kerrassaan loistavaa. Elämässä on selkeästi juttuja, joita voi tavoitella pitkällä aikavälillä ja sitten on nippu pieniä juttuja kuten: keinutuoli, sienilamppu, suklaapizza ja kapselikeitin. Pienet jutut ovat usein täysin mahdollisia, kun niihin vain suuntaan aktiivisesti ajatuksensa. Kohti unelmia ja niiden yli.





lauantai 24. kesäkuuta 2017

Makuuhuoneen uudet tuulet - Harmaata ja pinkkiä


Eniten meidän talossa on käytetty aikaa lastenhuoneiden sisustamiseen. Selvästi huonommalle huomiolle on jäänyt vanhempien makuuhuone. Saatuani tilaisuuden tehdä yhteistyötä Cellbes:n kanssa päätin hieman päivittää makuuhuoneen ilmettä. Makuuhuoneemme seinät ovat vaaleanharmaat ja muuten huoneessa on mustavalkoinen väritys. Päätin valita rohkeasti pinkit pussilakanat piristämään huonetta. Tämän verran pinkkiä saa sietää myös perheen mies. Meillä nukutaan monta tyynyä pään alla, joten päädyin hankkimaan vielä toisen setin tyynyliinoja. Harmaa ja pinkki sopivat kyllä kauniisti yhteen.


Vaihtoon meni myös makuuhuoneen vanha matto. Uusi matto noudattaa huoneen tuttua mustavalkoista värimaailmaa. Vanha yöpöytäkin piristyi mukavasti uusien tekstiilien ansiosta.


Koristetyynyjä ei voi olla koskaan liikaa. Harmaan huovan kaveriksi valitsin vielä puuvillapuolipanamasta tehdyt "Enjoy today" ja "Fly me to the moon" koristetyynyt. Kätevästi samasta paikasta sai hankittua myös edulliset sisätyynyt. Monesti on käynyt niin, että olen innolla hankkinut uudet koristetyynyt ja sitten ne ovat jääneet pitkäksi aikaa lojumaan, kun en ole saanut hankituksi niihin sopivia sisätyynyjä. Kuulostaako tutulle?


Olen nähnyt monissa sisustuslehdissä ja blogeissa vaaterekkejä vanhempien makuuhuoneessa ja mietin pitäisikö sellainen hankkia myös meille. Lähes kaikki vaatteeni ovat mustavalkoisia, joten ne sopisivat mukavasti sisustukseen. Tämänkin kauniin mekon saisi vaaterekissä kivasti esille. Eihän ihan kaikkea tarvitse piilottaa komeroihin. Onko teillä vaaterekki makuuhuoneessa? Onko ratkaisu ollut toimiva? 


Pienen muutoksen myötä on kiva pujahtaa vastapestyihin ja mankeloituihin petivaatteisiin. Koko talossa mennään, niin lasten ehdoilla, että välillä sitä unohtaa, että aikuisetkin tarvitsevat ja ansaitsevat oman viihtyisän tilansa. Ajattelin vielä etsiä tilaan, jonkin omaa silmää miellyttävän julisteen. Yksi ehdokas on jo mielessä.




Yhteistyössä Always somewhere else ja Celbes

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Somat kirpputorilöydöt


Tässä se on postaus, joka on pitkään lojunut arkistossa. Laitetaan siis vihdoin julkaisuun nämä äidinkin mielestä ihanat söpöliinit. Löysin nämä somat minimaailmat läheiseltä kirpputorilta. Kerran olen törmännyt kyseisiin pieniin taloihin ja niiden asukkaisiin Instagramin puolella. En tiedä mitä sarjaa nämä kyseiset lelut ovat. Oletko sinä leikkinyt pienenä kyseisillä leluilla? Kirpputorilta kotiutui tosiaan pussi, joka sisälsi nämä kaksi asumusta, jotka ovat ilmeisesti kahvila ja kauppa. Pussissa oli mukana myös erä sekalaisia tavaroita. Osa tavaroista kuuluu ilmeisesti koulurakennukseen ja kauneussalonkiin. Olisi kyllä mukavaa saada kokonainen pikkuinen kylä kasaan.

Meidän Neiti Pippuri tykkää kovasti leikkiä näillä leluilla. Ja ovathan nämä myös sisustuksellisesti kiva pitää hyllyn päällä esillä. Löytöjen tekeminen on kyllä todella hauskaa. Koskaan ei voi tietää, mitä hauskaa eteen tupsahtaa. Tavaroiden karsimisen myötä olen kyllä tullut tarkemmaksi sen suhteen, mitä kirpputorilta kotiutan. Monet kauniit peltipurkit, ristipistotaulut ja retro tekstiilit ovat jääneet muiden löytäjien käsiin. Monta kertaa olen kävellyt kirpputorin läpi ja jättänyt ostokset kokonaan tekemättä. Ihmettelen tätä muutosta itsekin. Onko teille muille käynyt samoin?

torstai 22. kesäkuuta 2017

Tunnelmalliset teekutsut pihamaalla

 

Keväiset ristiäiset saivat öljyämään puutarhakalusteet ja istuttamaan orvokit amppeleihin muita vuosia aikaisemmin. Pihan pienet kunnostustyöt aloitettiin myös jo alkukesästä. Pihan herätessä eloon olemme viettäneet lasten kanssa paljon aikaa ulkosalla. Pihapelit on kaivettu varastosta, leikkimökki siivottu ja järjestetty. Leikkimökki on kuumalla ilmalla välillä turhan pieni ja ahdistava leikkejä varten. Leikkimökin suojiin on kyllä mukava mennä pitelemään sadetta. Hauskasti joskus osuu kohdalle niitä muutaman sekunnin kestäviä kesäkuuroja.



Pihaan on löytänyt tiensä monen vuoden haaveilun jälkeen myös pihakeinu. Keinu saapui kotiovelle lavan päällä. Sanoinkin heti miehelleni, että lava tulee laittaa varmaan talteen. Lavan päällä on lapsista kiva istua ja leikkiä. Lava estää kyllä mukavasti räsymattoa kastumasta, jos ruohikolla on jäljellä vielä aavistus aamukastetta. Lavan reunat ja naulan paikat on kuitenkin syytä tarkistaa hyvin, että ne eivät aiheuta leikkiessä haavoja!

Lava on toiminut meillä pienenä esiintymislavana ja teekutsujen näyttämönä. Teekutsuja varten pitää tietysti olla astiasto ja tarjottavaa. Teekannua ja kuppisettiä koristava hiirulainen on kyllä äidistäkin melkoisen söpö! Kauniin roosan väriset kivikeramiikka astiat kestävät kuusivuotiaan leikeissä jo ehjinä. Lavan päällä on myös hauska tehdä palapelejä ja muita puuhasteluja. Perheen Pikku Herrakin kasaa mielellään kuutiopalapelejä. Millaisia pihaleikkejä teidän pihallanne leikitään?



Yhteistyössä Always somewhere else ja Minime.fi

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Pikkuinen vauhtihirmu - Potkupyöräilyn opettelu


Kaksi viikkoa on Pikku Herra jaksanut kertoa jokaiselle taloon saapuneelle vieraalle, kuinka hänelle on tulossa ihan oma potkupyörä. Nukkumaan mennessä myös päivän viimeiset ajatukset ovat liikkuneet potkupyörän ympärillä. Perjantaina paketti haettiin postista kotiin ja potkupyörä laitettiin valmiiksi menokuntoon seuraavaa päivää varten. Koko perjantai-illan Pikku Herra kulki sisällä kypärä päässään. Kyllä meitä hieman hymyilytti pojan innostus ja riemu. Onhan se varmasti aivan upeaa, että vihdoinkin saa ihan oman menopelin, kun on pitkään katsonut sivusta isosiskon pyöräilyä.

Pukyn valmistamat potkupyörät ovat saavuttaneet hurjan suosion. Suuren kiinnostuksen ymmärtää. Potkupyörä on mainio ensiaskel, joka valmentaa polkupyöräilyyn. Tasapainon löytäminen on pyöräillessä varmasti helpompaa, kun on saanut siihen tuntumaa jo potkupyörän kanssa. Meille kotiutui Pikkufillari.fi:n kokoelmista tosiaan Puky LR M-malli. Matalan painopisteen ansiosta potkypyörä on helposti hallittavissa. Sivustolta löytyy runsaasti apua ja vinkkejä oikean pyöräkoon valitsemiseen. Lisäksi samasta paikasta saa kätevästi pyöräilykypärät ja muut varusteet.


Potkupyörässä on tukeva ohjaustanko, josta pieni potkuttelija saa hyvän otteen. Paljon kehuja saa myös todella laadukas pyöräilykypärä. Hauskan ulkomuotonsa lisäksi kypärä istuu Pikku Herran päähän täydellisesti. Kypärän kiinnitys ja pehmukkeet ovat täydelliset. Olemme ostaneet esikoisellemme pyöräilykypäröitä jo useampia, joten vertailupohjaa löytyy. Uuden taidon oppiminen on hauskaa ja haastavaa. Isän kanssa on ollut turvallista opetella potkuttelua ihan rauhassa. Välillä tulee Pikku Herralle väsymys kesken puuhien ja silloin voi isä ottaa potkupyörän kätevästi kannettavakseen kantohihnan avulla. Meillä on kesä täynnä vauhdin hurmaa!!







Yhteistyössä Always somewhere else ja Pikkufillari.fi

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Puutarhaunelmia vol 4 - Kivikkopenkki


Kivikkopenkin lähtötilanne oli aika hurja. Toisaalta tuollaisessa täysin villiintyneessä istutusalueessa on myös oma viehätyksensä. Kasvit olivat iloisesti limittäin ja lomittain. Kuka oli vallannut enemmän alaa ja kuka vähemmän. Isot kivet olivat lähes peittyneet kasivien alle. Muistelin kuinka ensimmäisenä keväänä siivosimme pihaa roskista ja istutimme kasveja pitkälle kesään asti. Kesä oli vielä silloin kuumimmista kuumin. Odotin perheemme esikoista. Synnytystä edeltäneenä iltana työnsin vielä pihassa kottikärryjä. Muistot saavat minut melkein nauramaan.

Lapsia on nyt tupsahdellut muutama lisää ja pihalle on jäänyt aina vain vähemmän aikaa. Sen myötä myös omat fiilikset pihaa kohtaan muuttuivat. Ilonaiheesta tulikin murheenkryyni. Siksi tämä pieni projekti on ainakin itselleni nyt hirmuisen rakas ja tärkeä. Me emme myllerrä koko pihaa, mutta olemme aloittaneet ympäristön muokkaamisen meille kivemmaksi.


Nyt luomme taas uusia puutarhamuistoja. Koko perhe on ollut mukana puuhassa. Lapset ovat saaneet työnnellä multaa pienillä kottikärryillään ja kastella kukkasia. Pysyvät mukavasti lähettyvillä ja mekin voimme isännän kanssa keskittyä istutustöihin. Vauva nukkuu päikkäreitä vaunussa. Iloinen tyttö ratsastaa välillä kepparilla työmaan ohitse ja nauraa.


Kivikkopenkin osalta aloitimme kokonaan alusta. Poistimme kivet, kaivoimme kasvit ylös maasta ja lisäsimme penkkiin uutta multaa. Tämän jälkeen asettelimme kivet uusille paikoilleen ja istutimme osan vanhoista kasveista takaisin penkkiin hivenen harvennettuina versioina. Kivikkopenkkiin istutettiin uutena kasvina tuivio. Odotan mielenkiinnolla miten se lähtee leviämään ja kuinka se muuttaa istutusalueen ilmettä. Siirsimme pihan eri kolkista muutaman havupuun tuivion kaveriksi.




Vielä on paljon puuhaa edessä, mutta jo nyt voi fiilistellä ja seurata miten jo istutetut kasvit tulevat paikoillaan viihtymään. Tuttujen kasvien kohdalla kuten säleikkövilliviini tietää suunnilleen miten kasvi parhaiten viihtyy ja kuinka sitkeä se on. Tänä keväänä ja vielä kesän alussa olosuhteet ovat olleet melkoisen haastavat.


Yhteistyössä Always somewhere else ja Viherpeukalot.fi

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Unelmia metsästämässä


Ilman unelmia on musertavaa elää. Jokainen meistä tarvitsee elämäänsä rakkautta, kumppanuutta ja unelmia. On enemmän kuin hyvä, että elämästä löytyy jokin asia tai asioita joita kohti kurkottaa. Jokainen kaipaa omalle kartallensa kiintopisteitä. Välillä on polku risukkoinen ja määränpää ei ole näkyvissä ja pitää kaivaa kompassi esille. Hienointa tietysti on, jos viereltä löytyy ystävä jonka kanssa suuntaa voi katsoa yhdessä. Toisinaan unelmien perässä on mentävä määrätietoisemmin ja toisinaan meno voi olla verkkaisempaa ja voi kiertää maisemareitin kautta. Moni sanoo, että taitelulla matkalla on suurempi merkitys kuin itse määränpäällä.

Välillä elämässä nostetaan sattuma-kortti. Jälkikäteen voi vain ihmetellä miten pienestä asiat voivat toisinaan olla kiinni. Se on samalla pelottavaa ja toivoa antavaa. Vuorotellen meistä varmasti jokainen näkee elämän sattumanvaraisuuden ja suuren suunnitelman sekä johdatuksen. Toisinaan on kivempi ajatella etenevänsä vain elämän oikusta toiseen ja välillä taas suuri tarkoitus lohduttaa ja antaa turvaa.

Elämässä tulee väistämättä eteen myös kausia jolloin tuntuu, että unelmat ovat kadonneet. Unelmia ei löydä edes kiven alta. Silloin elämä tarjoaa hetkellisesti varjoa auringonpaisteen sijaan. Unelmatkin kuten muutkin asiat elämässä tulee löytää ja tehdä itse näkyviksi. Unelmat eivät vain putoa polullemme. Ajatukset pitää usein aktiivisesti suunnata asioihin jotka tuottavat iloa. Saman polun varrelta löytyvät unelmat kuin aamun kastepisarat puiden lehdillä. Unelmien eteen tulee myös tehdä töitä. Liian helpolla saatu ei tuo samaa onnea kuin kovalla työllä ansaittu.

Kirjoittakaa unelmat muistiin. Miettikää miten ne voisi tehdä todeksi pieni askel kerrallaan. Kesä on vasta alussa. Mitä sinä haluaisit tehdä juuri tänä kesänä. Tämän kesän varalle voi vielä ripotella pieniä unelmia. Tänään voi myös käynnistää jonkin suuren suunnitelman ja tähdätä pidemmälle. Voi ajatella, että kahden vuoden päästä kesäkuussa me pakataan reput ja lähdetään yhdessä kotipihasta kohti maailmaa.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Puutarhaunelmia vol 3

Meidän pieni projekti pihamaalla etenee ihan mukavasti. Eteen on tullut tapaus vanhat kaivon kivet. Näitä vanhoja kaivon paikkoja löytyy pihastamme kaksi ja ne sijaitsevat heti keittiön ikkunan alla. Isot kivet näkyvät myös suoraan juhannusruusu pensaiden läpi vieressä sijaitsevalle kävelytielle. Oletteko te koskaan tarkastelleet pihaanne ikään kuin ohikulkijan silmin? Itse huomasin tarkastelevani pihamaatamme juurikin tästä vinkkelistä. Kiersin tonttia ympäröivät kävelytiet ja katsoin pihaamme ns. uusin silmin. Tästä sain ajatuksen miettiä jotakin suunnitelmaa kaivon kivien ympärille. Kivet kuitenkin on ja pysyy. Lisäksi kivet ovat isoja ja hallitsevia. Omasta mielestäni kuitenkin osittain ihan kauniitakin sammaleineen.

Itselleni on noussut hyvin tärkeäksi se, että piha näyttäisi edes kohtuullisen siistille ohikulkijoiden silmissä. Toki on myös edelleen suunnitelmissa kohentaa erityisesti ns. lähipihan aluetta, joka taas luo eniten viihtyisyyttä meidän asukkaiden päivittäiseen elämään. Päätin korostaa kiviympyröitä kivikkopenkin harvennuksesta yli jääneillä kasveilla. Poistimme "nurmikkoa" kivien ympäriltä, lisäsimme multaa ja istutimme kasvit kiertämään kivien koko kehän. Varmasti kokonaisuudesta tulee ihan kiva, kunhan kasvit lähtevät kunnolla kasvamaan. Ajattelin myös laittaa kaivonkansien päälle muutaman ruukun kesäkukille ja kerätä vielä pikkuisia kiviä somisteeksi. Palaan vielä asiaan kuvien muodossa.

Seuraavaksi käymme rikkakasvien kimppuun. Kovasti on mieheni, joka vuosi kylvänyt kalkkia ja ruohonsiemeniä pihamaalle. Edelleenkään ei voi sanoa, että meillä olisi jokaisessa pihan kolkassa kaunis nurmikko. Edellinen omistaja oli päästänyt pihan pahasti sammaloitumaan ja kasvamaan rikkaruohoa. Helpoin tie olisi asentaa vain uusi nurmikko, mutta tyydymme nyt hoitamaan vanhaa nurmikkoa ainakin toistaiseksi. Onko teillä menossa pihamaalla omaa projektia? Minulle saa vinkata hyviä ideoita!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Pikku Tähden huone - Harmaata vai valkoista


Viikonloppu kului pihamaalla kivipenkin parissa. Ehdin vasta tänään hieman hätäisesti sovittelemaan kahta eri laskosverhoa Pikku Tähden huoneeseen. Kesän tässä vaiheessa illat ja yöt ovat vielä pimeitä, joten paksu verho tekee huoneen helposti liian pimeäksi. Ohuempi verho taas päästää päivällä liikaa valoa huoneeseen. Pulmallista. Hieman on ollut myös "murhetta" löytää huoneeseen sopiva yövalo. Huoneessa olevat lamput ovat yöllä liian kirkkaita. Laitoinkin viikonloppuna tilauksen menemään. Tilasin jotakin sellaista, josta olen haaveillut jo vuosia. KonMarituksen jälkeen olen joutunut perustelemaan itselleni kaikki hankintani. Olen myös huomannut, että ns. heräteostokset ovat loppuneet kokonaan ja nykyisin maltan myös odottaa, että kohdalleni osuu juuri oikea esine tai huonekalu. Haudon mielessäni unelmia ja toteutan niitä maltilla. Odotus on oikeastaan hauskaa.

Pikku Tähden huone koostuu enimmäkseen vanhoista huonekaluista ja osa on vielä hankittu käytettynä. Uusi Ristomatti Ratian Aitta-matto on kyllä osoittautunut todella hyväksi valinnaksi huoneeseen. Selkeän maton kaveriksi on helppo yhdistellä erilaisia tekstiilejä. Laskosverhoista molemmat sopivat hienosti maton kanssa yhteen ja pirteä lattiatyyny, sekä jakkara piristävät yleisilmettä oikein mukavasti. Mustat tuolit taas nitovat huoneen tyylin yhteen.


Huoneen ehdoton suloisuus on mummon virkkaama päiväpeitto. Päiväpeitto on aarre, jonka säilytän huolella. Perheen Pikku Herralla on myös kastelahjaksi saatu sinisävyinen päiväpeitto. Virkkaus on taito, jonka todella haluaisin ottaa haltuun.


Pidättekö te enemmän harmaasta vai täysin valkoisesta laskosverhosta? Kumpi sopii paremmin maton kanssa yhteen?


Yhteistyössä Always somewhere else ja VM Carpet

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Puutarhaunelmia vol 2


Tänään on sää ollut melkoisen oikukas. Olenkin ollut todella onnellinen, että hoidimme viime viikonloppuna pihamaalla eteenpäin pientä projektiamme. Sää oli puuhastelulle tuolloin huomattavasti suotuisampi. Meidän pihassa on edellisen omistajan jäljiltä istutusalue ja sadevesi valuu rännejä pitkin pieneen pihalla sijaitsevaan altaaseen. Pienten lasten vuoksi altaan päälle on rakennettu tukeva kansi. En ole altaaseen ja istutusalueeseen kovinkaan ihastunut ja jossakin välissä toivon pääseväni rakennelmasta kokonaan eroon. Juuri nyt en kuitenkaan jaksa ajatella miten rännien vesi johdettaisiin muualle, saati sitten kaivaa putkia ylös maasta tai hakata betonia rikki. Tyydyn raivaamaan sisäänkäynnin lähellä olevat penkit epämieluisista rikkakasveista ja istuttamaan tilalle jotakin kauniimpaa.


Meillä on koko perhe ollut puuhassa mukana. Kottikärryillä on työnnetty vuoroin uutta multaa istutusalueelle, sekä kärrätty innokkaita pikku apureita. Pikkuiset haravat ja kastelukannut ovat heiluneet ahkerasti. Lapset ovat töiden lomassa ihmetelleet leppäkerttuja, pihapiirissä viihtyvää oravaa, sekä juuri kortteliin muuttanutta pulua. Yhteinen puuhastelu on kyllä melkoisen mukavaa.


 Istutusalueen kasvit:



Istutusalueesta tulee varmasti oikein hieno, kun perennat kukkivat ja leviävät. Havut ja koristeruohot saavat myös vähän tuuheutta ja pituutta kesän aikana. Palataan reunapenkin tunnelmiin vielä myöhemmin. Seuraavaksi työstetään umpeenkasvanutta kivikkopenkkiä.



Pihamme saa tulevaisuudessa myös kaunista punaista hehkua kahdesta Mongolianvaahterasta. Puun viereen keräsimme kaikki tontin eri kolkista löytyneet sipulikasvit ja päälle kylvimme kesäkukkien siemeniä.




Yhteistyössä Always somewhere else ja Viherpeukalot.fi