perjantai 23. helmikuuta 2018

Vanhemmille omaa tilaa!


Elämä on juuri nyt siinä pisteessä, että pieni aikuisille täysin rauhoitettu tila tulisi todella tarpeeseen. Koko talo tuntuu lasten huvikummulta ja meidät aikuiset on törkätty tylysti sivuun. Aikaisemmin asia ei juuri vaivannut ja olen aina ollut aika rento tyyppi lasten sotkujen suhteen. Meillä raastetaan pahvilaatikoita leikkeihin ja leikkejä ei tarvitse siivota pois, jos leikki on kesken. Yritän vain imuroida taidokkaasti ja puikkelehtia lelujen lomitse. Talon huonejärjestys on sovitettu sen mukaan, että lapsille jää erikseen leikkihuone talon alakertaan. Olohuoneessa on tilava arkkupöytä, jonka sisään mahtuu lisää leluja ja keittössä on kori piirustustarvikkeille. Ihan ilolla meillä on moni asia ajateltu lasten vinkkelistä. Lasten meno on kuukausien saatossa tullut villimmäksi. Meillä kyllä ohjeistetaan, komennetaan, kehoitetaan ja asetetaan rajoja, mutta juuri nyt talon vanhimmat lapset muodostavat yhdessä sellaisen kokonaisuuden, että huh, huh. Meidän vanhempien tekisi välillä mieli paeta hetkeksi omaan rauhaan tasoittelemaan verenpainetta. Tahti on jälleen kiristynyt.

Aikaisemmin minua ei myöskään häirinnyt jakaa makuuhuonettamme Pikku Herran kanssa. Oli ihan mukavaa pitää kädestä tuntitolkulla ja höpistä, lorutella, sekä laulaa illan pikkutunneille asti. Päivän viimeiset tunnit olivat sitä meidän kahdenkeskeistä aikaa. Vauvan saavuttua taloon päivät ovat rytmittyneet luonnollisesti aivan eri tavalla. Pikku herran uhmis ja esikoisen väsymys eskaripäivän jälkeen on sellainen yhdistelmä, että muutaman minuutin välein, joku suuttuu jostakin tai tapahtuu haaveri. Talo täyttyy huudosta, itkusta ja liian riehakkaista leikeistä. Iltaisin olen aivan väsynyt. Haluaisin vetäytyä omaan makuuhuoneeseen nukkumaan ilman ylimääräistä ohjelmaa.


Meillä on talon vintissä periaatteessa ihanteellinen pohja, joka mahdollistaa lasten jakamisen toiseen huoneeseen lempeästi. Välimatkaa on noin metrin verran ja näköyhteys säilyy, jos huoneiden välillä oleva ovi on auki. Keskimmäinen lapsemme ei vain halua taittaa tätä pientä matkaa. Esikoinen oli aikoinaan todella helppo opettaa omaan huoneeseensa nukkumaan. Nyt tilanne on aivan toinen. Keskimmäinen on jo niin iso, että osaa todellakin laittaa hanttiin ja itkeä silmät punaiseksi ja huutaa, niin että talon vauvakin säikähtää. Vauvan synnyttyä ajattelimme, että olisi helpompaa opettaa vauva nukkumaan viereisessä huoneessa huonosti nukkuvan Pikku Herran sijaan. Ajatuksena oli turvata pikkuisen vauvan yöunet.

Viikonloppuna purin vanhempien makuuhuoneesta pois kaikki söpöt jutut. Pinnasänky jäi yhä paikoilleen, mutta muuten huone sisustettiin kahta aikuista ajatellen. Iso askel meille. Muutos teki hyvää. Tila on kauniin mustavalkoinen ja siellä täällä on lämmittäviä elementtejä. Millaisia nukkumajärjestelyjä teillä on?

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Kauniisti esille


Moderni, leikkisä ja kotimainen Laa Laa Living:n ratkaisi ihastuttavalla tavalla pienen ongelmani. Tässä elämän huiskeessa ja hektisessä rytmissä moni asia on aina hukassa. Korvakorut ovat minulle ehdottomasti yllätys, yllätys asuste nro. 1  Harmillista, että tunnun hukkaavan korvakorujani tämän tästä. Olen säilytellyt korujani pitkään vanhoissa makeis/keksirasioissa ja kenkälaatikossa. Miksi piilotella kannen alla jotakin kaunista, jonka voi laittaa esille? Korvakorut ja muut korut pysyvät myös paremmassa kunnossa, kun jokainen niistä saa roikkua seinäristikossa ihan itsekseen. Onhan se myös kivaa, että asiat, jotka tekevät onnelliseksi ovat näkyvillä? Korujen lomaan olen asetellut voimalauseita sisältäviä kortteja muistuttamaan minua tärkeistä asioista.



Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että sisustuksessa kannattaa ennakkoluulottomasti yhdistellä uutta ja vanhaa, modernia ja klassista, sekä kylmiä ja lämpimiä elementtejä. Kerroksellisuus ja rohkeat valinnat tekevät kodista paljon kiinnostavamman ja persoonallisen. Seinäristikko on monessa mielessä todella kiva sisustuselementti, sillä sen voi ripustaa tilaan kuin tilaan. Ristikko toimii mainiosti muistitauluna ja korutelineenä ja sen ilmettä on helppo muuttaa klipseillä ja koukuilla.

Ristikkoa voi myös hyödyntää juhlakoristeena. Lisää pieni led-valosarja kiemurtelemaan ristikkoon tai täytä se kukkasilla. Seinäristikoita saa mustana ja valkoisena, sekä eri muodoissa. Meille kotiutui Talo Seinäristikko (mitat: Leveys 45 cm, korkeus 75 cm) ja se löysi paikkansa vanhempien makuuhuoneesta. Seinäristikon voi halutessaan kiinnittää seinään tai laittaa nojaamaan rennosti seinää vasten. Minä suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Minä rakastan hiljalleen herääviä aamuja. Tunnelma makuuhuoneessa on vielä utuisen pehmeä. Hiljalleen valonsäteet eksyvät huoneeseen. Ikkunasta näkyvät lumiset puut. Viikonloppuisin haen aamulla kupillisen kuumaa kahvia keittiöstä ja kipuan takaisin vinttihuoneeseen.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Laa Laa Living

lauantai 10. helmikuuta 2018

Ilahduta äitiä!


Kuva viitteellinen. Yllätettävälle lähetettävä paketti on tietysti YLLÄTYS.

Maitokahvimedia ja Ainu etsivät yhdessä yllätettävää äitiä. Haku on käynnistynyt Maitokahvimedian Instagram-tilillä ja on voimassa 24.2.2018 saakka. Löytyisikö sinun lähipiiristäsi ystävä, joka odottaa pienokaistaan maailmaan tai on jo syntyneen vauvan äiti? Odotusaika on ihanaa aikaa, mutta samalla moni odottava äiti voi tuntea yksinäisyyttä. Sukulaiset ja ystävät voivat asua matkan päässä. Nyt olisi mahdollisuus etäältäkin ilahduttaa ihmistä, joka pyörii mielessä. Me autamme sinua yhdessä Ainun kanssa.


Ainun vauvanhoitotarvikkeet ovat ihana ystävä vauva-arjen keskellä. Tuotteet ovat kotimaisia ja laadukkaita. Tuotteiden turvallisuus on tietysti ensiarvoisen tärkeää ja Ainuun voi luottaa 100% Itseäni viehättää myös tuotteiden pehmoinen värimaailma ja iloiset kuva-aiheet. Ainun valikoima on laaja ja se sisältää monipuolisesti kaikkia niitä perustarvikkeita, joita vauva-arjessa tarvitaan. 



 "Minä lukeudun niihin äiteihin, jotka eivät jaksa pähkäillä perushankintoja kaupan hyllyjen välissä ikuisuuksia. Tässä kiireisessä elämänvaiheessa sitä haluaa asioiden toimivan mahdollisemman helposti ja vaivattomasti. Miksi vaihtaisin hyväksi havaitun merkin toiseen. Ainun valikoimista olen aina löytänyt juuri meidän lapsille sopivat tuotteet. Mielestäni Ainussa parasta on se, että se kulkee vierellä koko vauvavuoden."

PS: Kannattaa laittaa ehdottomasti seurantaan myös Ainun Facebook-sivut ja Instagram-tili! Ainu järjestää paljon hauskoja kilpailuja ja arvontoja.

Yhteistyössä Maitokahvimedia ja Ainu

tiistai 6. helmikuuta 2018

Uusi projekti alkaa


Sisustusohjelmissa olen monesti törmännyt siihen, että varsinkin makuuhuoneisiin halutaan saada hotellimaista tyyliä. Muhkeat vuoteet ja isot valaisimet, sekä näyttävät peilit kuuluvat yleelliseen ilmeeseen. On totta, että hotelleissa silmä lepää, kun kaikki huoneessa on tarkasti mietitty. Värisävyt, materiaalit tai tyylisuunnat eivät riitele keskenään. Hotellihuoneessa vallitsee harmonia. Erityisesti pidän hotellien runsaista verhoista, jotka pitävät huoneen ihanan levollisena ja estävät herättävät valonsäteet.aamuisin. Ikkunassa on usein kolme erillistä verhoa: näyttävä sivuverho, hieman jämäkämpi pimennysverho ja lopuksi kevyt valoverho. Huoneissa ei ole koskaan mitään liikaa tai liian vähän.



Meillä on pian alkamassa operaatio makuuhuone. Jälleen kerran vaihdamme talossa huonejärjestystä. Tällä kertaa puuhat kohdistuvat talon kahteen yläkerran huoneeseen. En ihan jaksa uskoa, että osaisin sisustaa vanhempien uudesta makuuhuoneesta hotellihuoneen tapaista tilaa. Yritän kuitenkin unohtaa talon muut huoneet makuuhuonetta rakentaessani. Tuleva makuuhuoneemme saa vapaasti olla erilainen paikka. Tärkeintä on, että huoneessa viihdytään. Talon muut huoneet saavat olla iloisen huvikumpumaisia. Makuuhuoneesta tulee kuitenkin meidän vanhempien yhteinen paikka. Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen olemme saamassa oman huoneen. Tämä on meille todella iso juttu. Millaisia makuuhuoneita teillä on? Onko teillä kestänyt kauan saada oma makuuhuone takaisin? Itse pelkään hieman kuinka perheen Pikku Herra suhtautuu tulevaan muutokseen. Onneksi huoneet ovat ihan toisissaan kiinni ja välioven voi pitää auki.

lauantai 3. helmikuuta 2018

#slowmorning - Kahvia ja 80-luvun parhaat


Musiikki kuuluu niin oleellisesti aamuihini ja täyttää ajatukseni, että ajattelin laatia soittolistat eri vuosikymmenistä. Ihan vuodesta nakki en kuitenkaan aloita, vaikka musiikkiaarteita toki olisi paljon tarjolla. 80-luku on hyvä iloinen aloitus. Monta vuotta ajattelin, että tuo vuosikymmen ei tarjonnut, juuri mitään muistamisen arvoista missään suhteessa. Aika on kuitenkin kullannut muistot ja ihan jo fiilistelen muutamia juttuja. Olihan ne isot tupsupipot aika veikeitä!! Jostakin syystä mieleeni ovat jääneet aivan erityisesti näyttävät korvakorut ja rullaluistimet. Ja olihan se LP-levyjen ostaminen levykaupasta aika makeeta. Sain todella paljon musiikillisia vaikutteita isoveljeltäni ja vielä tänäkin päivänä muistan kaikki Eppu Normaalin laulujen sanat ulkoa. Kaikki 80-luvun Rock bändit ovat minulle myös tuttuja. Itse fanitin tietysti Dingoa. Laitetaan siis biisit soimaan ja juodaan monta kupillista kuumaa kahvia. Sunnuntaina on lupa kerätä herkkuja lautaselle aamupalan jälkeen. Hemmotelkaa itseänne!!

torstai 1. helmikuuta 2018

Pieni suru ja suuri ilo


Eilen nukutin hieman levotonta kuopusta. Pidin sylissäni. Silittelin ja heijasin. Ihana pieni lämpöinen nuppu. Kasvanut kovasti. Täyttää jo koko sylin. Siinä hetkessä ja yhteisessä lämmössä tunsin miten kyyneleet alkoivat hiljakseen valua poskilleni. Ajattelin kuinka pidän sylissäni talon viimeistä vauvaa. Ajattelin ensin, että en aiheesta blogiin hirmuisesti kirjoittele. Lapsiluku on kovin henkilökohtainen asia. Odotusaikana en oikeastaan miettinyt koko juttua. Äitipolilla asiaa kysyttiin ja ehdotettiin, että homma hoidettaisiin pois suunnitellun sektio yhteydessä. Ajatus tuntui järkevälle. Asia on kuitenkin niin, että sydän sanoo usein yhtä ja järki toista. Tein päätöksen, joka nojasi täysin järkeen. Laitoin sydämeni hyllylle. Tunteet kuitenkin saavat sinut kiinni, vaikka ihan tietoisesti välttelisit jotakin asiaa. Sektio tuli ja meni. Toipuminen ja vauva-arki veivät ajatukseni toisaalle tehdystä päätöksestä. Väsymys siirsi ajatuksen käsittelyä eteenpäin.

Eilen. Lastenhuoneen yövalon loisteessa tunne vihdoin tuli. Suru. En enää koskaan tunne vauvan hentoisia liikkeitä. En koskaan enää silittele ja höpöttele omalle vauvakummulleni. Ei enää vauvoja meidän taloon. Haluaisin pitää Pikku Tähteni ikuisesti vauvana. Pitää iltaisin sylissäni ja nukuttaa suloisille unten maille. Silitellä nukkuvan vauvan pehmeää poskea. Usein istun keinutuolissa pinnasängyn vieressä vielä pitkään sen jälkeen, kun vauva on jo nukahtanut. Yritän pysäyttää ajan.

Jollakin tapaa juuri nyt ja tässä kohdassa elämääni tajuan ajan rajallisuuden aivan eri tavoin kuin koskaan aikaisemmin. Jokin vaihe on nyt tullut päätökseen. Olen kulkenut yhden polun loppuun. Järkeni sanoo, että kroppani ei olisi yksinkertaisesti enää kestänyt uutta synnytystä. Kolme lasta on loistava saavutus ja voin olla tilanteestamme onnellinen. Synnyttäminen ei ollut asia, joka olisi hoitunut minulta helposti ja ilman ongelmia. Suunniteltu sektio ei jättänyt onneksi mitään sattuman varaan, mutta ei silti tehnyt synnytyksestä minulle helpompaa. Tilanteessa oli läsnä erilaiset pelot ja ahdistukset. Voin vain kaiken jälkeen todeta, että kroppani on antanut sen minkä se on pystyny. Tehnyt työnsä.

Nyt elämä aukeaa eteen hieman muuttuneena. Lapsiluku on täysi. Nyt keskitymme kasvattamaan lapsia ja vaalimaan yhteistä aikaa. Olen äärettömän kiitollinen omista lapsistani ja perheestäni tästä järkyttävästä väsymyksestä huolimatta. Upeita tyyppejä ihan jokainen. Nyt seikkaillaan yhdessä ja etsitään se meidän paikka auringossa. Pieni suru on kuitenkin surtava pois.