Perjantaina meillekin satoi vihdoin ensilumi ja peitti hetkeksi alleen syksyn viimeiset puista pudonneet lehdet. Tänä vuonna ei pihahommien kanssa ollut missään vaiheessa sellaista suurta puhuria ja intoa tehdä. Yleensä rakastan haravoida ja siistiä pihaa. Tänä vuonna olen viikkoja katsellut kottikärryihin nojaavaa haravaa. Lopulta homma tuli tehdyksi. Huokaisu. Pienistä asioista huomaa, että elämässä on kuormitusta, joka painaa alaspäin ja latistaa. Olen aina ollut sellaista sitkeää sorttia, joka ei osaa antaa periksi. Toisinaan se on ollut ihan hyväkin juttu, mutta jatkuvalla yrittämisellä on myös varjopuolensa. Jatkuva yrittäminen väsyttää henkisesti ja fyysisesti. Sinnikäs yrittäjä hakkaa ns. päätään seinään. Välillä olisi hyvä arvioida tilanne. Jäänkö selkeästi häviölle vai onko tässä vielä jotakin voitettavaa? Olisi terveempää ja palkitsevampaa suunnata oma energia sellaisiin asioihin, joihin todella voi vaikuttaa.
Pettymystä seuraava turhautuminen on jotakin, joka jää minulla kiertämään systeemiin ja saa koko olon kireäksi. En oikein tiedä, mitä tehdä koko tunteen kanssa. Olen myös todella huono hyväksymään asioita sellaisella: "Elämä on- tyylillä". Yritän luontaisesti aina tehdä asioista parempia. Korjata rikkinäisen. Samalla tulen ottaneeksi kannettavakseni paljon enemmän vastuuta ihan kaikesta.
Tällä hetkellä elämässäni on muutamia asioita, joiden suhteen käyn jatkuvaa vuoropuhelua siitä, että kykenenkö hyväksymään nykyisen tilanteen vain en. Pienoisesti pelkään, mitä asioiden hyväksyminen ja taistelun päättäminen omalta osaltani minussa aiheuttaa. Pelkään periksi antamisen syöksevän minut alakuloisuuteen. Taistellessa voi sentään uskoa, että tulee vielä päivä, kun asiat kääntyvät edukseni. Valkoista lippua heiluttamalla joudun luopumaan myös toivostani.
Toki en edes itse halua, että elämäni ja arkeni olisi pelkkää asioiden kanssa taistelua. Uskon, että muutaman oikean ratkaisun päässä odottaisi suotuisampi lopputulos ja seesteisempi arki. Välillä ärsyttää olla sellainen ihminen, joka näkee oman visionsa edessään yhtä todellisena ja värejä täynnä, kun toiset näkevät oikean elämän.