Esikoisen huone - muutoksia edessä

Esikoisen huone on pysynyt melkoisen muuttumattomana viimeisen vuoden. Suurin mullistus on ollut uuden turvallisemman sängyn hankinta huoneeseen. Hutera kirjahylly on myös vaihtunut tukevampaan kirjakaappiin. Muuten kalustus ja varsinkin järjestys on pysynyt samana. Lelujen ja kirjojen säilytystä olen yrittänyt monin tavoin tehostaa. Käytössä on kannellisia laatikoita, koreja ja vanha matkalaukku. Välipäivinä olen laittanut rikkinäisiä leluja pois. Mikään ei todellakaan ole ikuista lastenhuoneissa.

Huoneeseen on muuttamassa vanha kampauspöytäni. Lupasin sen tyttärelleni. Se on juuri nyt kivan kokoinen kaluste hänelle. Kampauspöytää voi käyttää kätevästi, vaikka piirustuspöytänä. Prinsessa varmasti myös kaunistautuu sen äärellä. Pöydän yläpuolelle suunnittelin kauniita tylli pompomeja. Nukkekoti ja PS- kaappi muuttavat esikoisen huoneesta leikkihuoneeseen. Lupasinkin tyttärelleni, että tulevana sunnuntaina meillä on remontti nukkekodissa. Muutama ikkuna ja ovi kaipaavat liimausta ja tapetointia tulee korjata. Remontin jälkeen voimme sitten sisustaa yhdessä. Joulupukki toi uusia kalusteita lahjaksi. Tästä lisää blogissa myöhemmin.

Vintissä alkaa hetken päästä masuvauvan huoneen laitto. Äidin työpöytä ja tavarat saavat väistyä uuteen paikkaan. Paljon pitää huonekaluja ja tavaroita uudelleen sijoittaa eri huoneisiin. Ja varmasti edessä on myös karsintaa. Lähinnä tämä koskee käsityötarvikkeitani. Nyyh. Luvassa siis kääntöä ja vääntöä, sekä remonttia.

Koska joulu pitää laittaa pakettiin?

Hartaasti ja ajatuksella rakennettu jouluni. Pitäisikö sinut pakata jo laatikoihin. Tapaninpäivänä moni tuntui jo huiskivan joulukuusta pihalle ja koristeita alas tasoilta. Kertoilivat kuinka haluavat aloittaa uudenvuoden juhlinnan ilman vanhan vuoden roskia ja pyykkejä. Korjasivat siis joulun pois ja aloittivat muutenkin siivoamisen. Meillä on ollut perinteenä, että joulu loppuu loppiaiseen. Joulukuusi pidetään sisällä siihen asti, mikäli se vaan kestää. Meillä ei ole kiirettä pois joulun suloisesta tunnelmasta. Lapset saavat leikkiä koristeilla ja jouluherkkuja syödään myös pitkään. Nuutinpäivään asti ei meilläkään silti juhlita.

Kaikki maailmassa tuntuu nopeutuneen. Miksi meillä on niin kiire? Kaikki pitäisi elää pikakelauksella. Minä jurnutan vastaan. Pidän jalkani jarrupolkimella. Ärsyynnyn usein jo rakettimainoksista, jotka tipahtavat postilaatikkoon joulun keskellä. Normaalisti minä olen menossa monessa asiassa jo täyttä vauhtia eteenpäin ja kurkkimassa nurkan taakse malttamattomana. Joulu on ainut poikkeus vuodessa milloin todella pysähdyn. Jätän kotona imurin rauhaan ja annan lelujen kasaantua isoiksi röykkiöiksi olohuoneeseen. Uudenvuodenaatto juhlitaan läpi samalla hartaudella joulun kanssa. Lasten myötä olen innostunut uudestaan raketeista ja tinan valamisesta. Ruoka näyttelee tietysti myös suurta osaa. Syödään ja herkutellaan rauhassa. Ruokapöydästä ei ole kiire pois. Lapset saavat valvoa pidempään.

Arjen koittaessa palaan takaisin tuttuihin rytmeihin ja otteeni tiukkenee. Palaan taas ns. omiin uomiini. Siivoan, pesen pyykkiä, järjestelen leluja, valmistan tylsiä arkiruokia ja pidän tarkkaa huolta lasten rytmeistä. Elän taas katse suunnattuna johonkin uuteen projektiin ja olen huono olemaan läsnä nykyhetkessä. Olen siis parhaimmillani jouluna, välipäivinä ja uudenvuodenaattona. Ei siis ihme, että minulla ei ole kiirettä siivota joulua pois nurkista.

Meidän Joulu - Tervetuloa kurkistamaan!

Pari sanaa meidän Joulusta ja sitten annan kuvien puhua kerrankin puolestaan. Joulua vietettiin perinteisin menoin. Aaton vietimme yhdessä mieheni perheen kanssa. Pikku Tontut vilistelivät pitkin ja poikin ja jaksoivat oikein mallikkaasti odottaa lahjojen jakamista. Joulupäivänä äitini saapui meille syömään ja leikkimään lasten kanssa. Tänä vuonna kuusi on notkunut koristeista. Joulukoti on hehkunut värejä. Joulupöytään varasimme perinteiset herkut ja uunikasvikset. Jälkiruokana oli mascarponemousse. Kahvipöydässä nähtiin sen sijaan jotakin uutta. Panostin pieniin herkkuihin. Kokeilu oli niin onnistunut, että päätimme jatkaa sitä myös tulevina vuosina. Teimme myös huomion, että perheemme syö eniten kalaherkkuja. Ensi vuonna panostamme siis entistä enemmän kaloihin, mäteihin ja salaatteihin. Tyydymme pienempään kinkkuun. Uunikasvikset ovat meillä jo perinne, jotka ovat syrjäyttäneet perinteiset laatikot.

Lahjojen hankkiminen oli tänä vuonna myös melkoisen vaivatonta. Sisustajan karkkikaupasta eli Coloresta oli helppoa hankkia pieniä, mutta hauskoja lahjoja läheisille. Ensimmäistä kertaa napsin myös muutaman kuvan lahjoista ennen paketointia ihan vain sulostuttamaan blogia. Pikku Neiti auttoi joulukorttien valmistamisen kanssa. Muutenkin perheen Neiti Pippuri kunnostautui auttamaan äitiään Joulun alla oikein urakalla. Kiltisti on kerännyt leluja koreihin, että äiti ei niihin kompastuisi.

Tapaninpäivä oli ehdottomasti Joulunpyhistä ihanin. Silloin saimme olla perheen kesken. Lämmitimme saunan rennosti jo päivällä. Söimme hyvin ja nautimme pitkästä aikaa haudutetun kello viiden teen. Leikimme lasten kanssa ja vain nautimme toistemme seurasta. Miten teidän Joulu sujui?

Joulun helpoin ja maistuvin herkku!

On tullut aika laittaa taas jakoon hyväksi havaittu herkku. Tätä jälkiruokaa on syöty meidän talossa nyt parina Jouluna. Valmistus on nopea ja helppo. Lopputulos suorastaan vastustamaton. Raikkaat hedelmät antavat mukavasti vastapainoa jouluaterian vahvoille makuvivahteille.

Mascarponemousse (noin 8 hengelle)

450 g mascarpone tuorejuustoa

4 keltuaista

100 g sokeria

1 dl vispikermaa

4 kiwiä

Purkillinen säilykepersikoita

Koristeluun marenkia

Laita mascarpone isoon kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää munankeltuaiset ja sokeri joukkoon ja sekoita hyvin. Vatkaa vispikerma kevyeksi vaahdoksi ja sekoita se valmiiseen seokseen. Kuori ja pilko hedelmät. Asettele mascarponemoussea ja hedelmiä tilavaan lasikulhoon kerroksittain. Anna moussen levähtää jääkaapissa noin tunti ennen tarjoilua. Halutessasi voit koristella herkun marengeilla.

Day in Helsinki - Hääpäivää viettämässä

Viime lauantaina suuntasimme mieheni kanssa kohti Helsinkiä. Autossa totesin, että minusta on tullut todella hidas. Lähtövalmistelut sujuivat minulta kotosalla, niin hitain liikkein, että aloin jo ärsyttämään itse itseäni. Missä se entinen tehokas tyyppi oikein on? Kadonnut. Helsingissä tarkoituksenamme oli hoitaa tehokkaasti jouluostokset ja käyttää muu aika leppoisaan yhdessäoloon. Ajattelin, että ehdimme tehdä yhtä ja toista päivän aikana. Tunnit kuitenkin kuluivat hurjaa vauhtia. Saapuessamme Helsinkiin olimme jo myöhässä aikataulusta. Parkkipaikkaa sai etsiä ja lopulta se löytyi monen korttelin päästä hotellista (tai ainakin minusta tuntui siltä). Pääsimme hotellille reilun tunnin myöhässä. Heitimme kassit huoneeseen ja suuntasimme kohti Stockmannia. Halusin ehdottomasti käydä ostamassa muutaman uuden koristeen kuuseen ja herkkuja kahvipöytään.

Alkoi jo hämärtää. Taivaalta satoi räntää. Ihanat jouluvalot ja tavaratalon jouluikkuna jaksoivat silti ilahduttaa. Saimme ostokset tehtyä ja päätimme siirtää joulumarkkinoille menoa seuraavaan päivään. Jalkojani särki tavattomasti ja oli jo kiire syömään. Koukkasimme hotellin kautta Raffaelloon illalliselle. Illallisen jälkeen yritin vielä taapertaa pitkin katuja, mutta hotellin lämmin suihku, peti ja töllöstä tuleva elokuva alkoivat houkuttaa aina vain enemmän.

Yövyimme ensimmäistä kertaa Boulevardilla Klaus K Hotellissa. Meistä on aina mukava vaihtaa paikkaa ja kokeilla uusia hotelleja. Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja hotellissa oli kiva tunnelma. Huone ja yleiset tilat olivat myös oikein siistit. Huoneeseen olisin kaivannut vedenkeitintä ja murukahvia. Ja aina ilahduttaa, jos kylpytuotteet eivät ole suuria pumppupulloja. Jäin kaipaamaan myös kylpytossuja. Pieniä juttuja, mutta saattavat jäädä monella mieleen. Aamiainen taas oli todella hyvä. Runsas ja monipuolinen. Pöytiin tarjoiltiin smoothie shotteja.

Mukava reissu ja hieman erilainen viikonloppu. Oli ihanaa syödä rauhassa ja istua hieman iltaa yhdessä. Vihdoinkin ehdimme hieman jutella ja vain olla kahden. Kuuluisat akut saivat kyllä latausta. Lähestyvä Joulu sai meidät kyllä reissun aikana hieman juoksentelemaan ja säntäilemään kaupoissa, mutta sekin oli ihan kivaa puuhaa. Lahjoja oli mukava hankkia yhdessä. Ei tarvinnut pitää neuvonpitoa kännykällä toisen etsiessä lahjoja yksinään. Vaihtelua. Päivästä jäi lämmin hymy viipyilemään kasvoille. Mieheni on oikea kultakimpale. Rakastan sinua. Suukko. Hyvää hääpäivää. Kiitos jokaisesta päivästä. Jokaisesta hetkestä.

Kuinka Joulu rakentuu olohuoneeseen + Arvonnan voittaja!

Hiljakseen on Joulu saapunut myös meidän olohuoneeseen. Tänä vuonna meillä tunnelmoidaan lämpöisen punaisen ja kiiltävän kullan sävyissä. Aikaisempina vuosina meidän talossa on ollut käytössä paljon sinisiä ja hopeisia koristeita. Tänä vuonna on todellakin lämpöisen tunnelman vuoro. Kuinka suloista on viettää Joulua villasukat jalassa, takan rätistessä taustalla ja suloisten Jouluvärien loistaessa ympärillä.

Muutamilla jutuilla olohuone sai aivan uuden ilmeen. Vähensin huoneesta hieman leluja ja osan laitoin piiloon somaan Kettu-säilytyskassiin. Tilavassa kassissa lelut ovat hyvässä tallessa ja lasten on helppo ottaa ne esille leikkiä varten. Päällystin vanhan olohuoneen pöydän lahjapaperilla ja tapetilla. Meillä ei perinteiset liinat pysy paikoillaan kovin pitkään ja pöytä ehdottomasti kaipasi jotakin piristettä. Rakastan vanhaa pöytäämme. Se on ihanan reilun kokoinen ja siihen lapset mieluusti leikkinsä kokoavat. Pöytä kaipaa kuitenkin pintakäsittelyä, jota emme ole tässä kaikessa kiireessä ehtineet tehdä. Lahjapaperi ja tapetti pelastivat paljon. Myöhemmin lisäsin vielä lahjapaperin ja tapetin reunoihin koristeteippiä. Näin pienet sormet eivät heti pääse repimään päällystä pois. Kaukaa katsoessa näyttää aivan kun pöydällä olisi iso joululiina.

Ennen ison kuusen paikalleen asentamista nautimme hetken pöytäkuusesta. Minusta kuusi on niin söpö, että laitoin sen oksalle vain yhden koristeen. Tämän vuoden ehdoton lempikoristeeni on ripustettava pöllökoriste. Yksinään koriste pääsee kauniisti oikeuksiinsa pöytäkuusessa. Pöytäkuusen jalkana toimii vanha Riihimäen lasipurkki. Pöytäkuusen vierelle asettelin Jingle Bells-valoköynnöksen. Kokeilin LED-valoja myös seinällä olevaan peiliin. Peili heijastaa valoa kauniisti pimenevässä illassa. Valoköynnöksen rusetit ovat kyllä melkoisen söpöjä ja tietysti kulkusista kuuluu myös kilinää.

Vanha Askon sohva sai ylleen kauniin puuvillaisen tilkkutäkkipeiton (koko: 180 x130 cm). Olohuoneessa jo olleet tyynynpäälliset sopivat peiton kanssa kivasti yhteen. Meillä ei ole koskaan ollut päällistä olohuoneen sohvassa. Melkoisen helppo niksi huoneen yleisilmeen muuttamiselle. Millaisia värejä teidän olohuoneestanne löytyy tänä vuonna? Oletteko tehneet uusia hankintoja? Myös kirpputoreilla voi törmätä upeisiin koristeisiin!! Lastenvaatteiden ja lelujen jälkeen meidän talossa säilötään eniten joulukoristeita. Vaihtelen hieman mitä koristeita kulloinkin laitan esille. Kaikki eivät yksinkertaisesti mahtuisi esille samanaikaisesti. Jokainen Joulu ostan muutaman koristeen lisää. Joudun oikein pidättelemään itseäni, että en innostuisi liikaa. Joulu on vain kerran vuodessa. Siitä pitää ottaa kaikki irti.

Yhteistyössä MiruMaru ja Colore

PS: Nuppu Print Companyn arvonnan voitti yhdellä arvalla osallistunut anonyymi kommentoija. Voittajalle on lähtenyt sähköposti. Kaunis kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Minulla onkin teidän varallenne jo uusia suunnitelmia. On ilo ilahduttaa!!

Leikkihuoneen muuttuvat sisustusratkaisut

Meidän talossa on tavarat ja huonekalut muuttaneet ahkerasti paikkaa. Pidän kyllä sisustamisesta, mutta minusta olisi ihanaa, jos tavaroille ja huonekaluille olisi olemassa se yksi ja ainut paikka. Minusta on ihanaa olla kylässa kodeissa joiden järjestys pysyy jotakuinkin samana vuodesta toiseen. Pysyvyydessä on jotakin lohdullista. Itse en ole sitä nykyisessä kodissa saavuttanut. Varsinkin leikkihuone on ollut jatkuvassa muutoksessa. Toki perheemme tarpeetkin ovat muuttuneet moneen kertaan tässä talossa asuessamme. Tärkeintä on ollut turvata jokaiselle perheenjäsenelle rauhalliset yöunet ja nukkumajärjestelyjä on siksi vatvottu moneen kertaa. Ja tullaan vatvomaan tulevaisuudessakin uuden vauvan myötä.

Värimaailma huoneessa on pysynyt muuttumattomana. Mustavalkoinen ryhdittää huoneen kirkkaita värejä. Myös lelusäilytys on pysynyt suurimmaksi osaksi leikkihuoneessa. Oviaukossa on välillä keinuttu puukeinussa ja automatto on toimittanut myös päiväpeiton virkaa. Vaatekaappia on koristettu pienillä viireillä ja seinät ovat saaneet koristukseksi kauniita julisteita ja kortteja. Suurimman muutoksen leikkihuoneeseen on tuonut lasten pöytäryhmän saapuminen. Keltainen pöytä jakkaroineen loi lapsille kivan paikan monenlaiseen leikkiin. Kattovalaisin on myös pysynyt paikoillaan varsin pitkään. Tällä hetkellä katosta roikkuvat vielä värikkäät tunnelmavalot. Muutamia juttuja on siirtynyt vinttiin taaperon nurkkaukseen.

Uuden vauvan myötä talossa pyörähtää käyntiin vielä kerran rankempi huonekaluruletti. Jälleen kerran pitää varmistaa huonejärjestykset kuntoon. Tavoitteena olisi, että jokaiselle perheenjäsenelle löytyisi talosta rauhallinen paikka. Toivon kovasti, että tuleva vauva olisi superhyvä nukkuja. Se helpottaisi arkea kovasti. Lisäksi tarvitsemme jälleen kerran myös lisää säilytystilaa. Huokaisu. Ennen kevättä täytyy käydä läpi kaikkien lastenhuoneiden tavarat ja osa päätyy luultavasti kiertoon. Tuleva joulu tuo tullessaan taas uuden lastin leluja. Tämä on varmasti aivan tuttua monessa kodissa. Olemmekin tänä vuonna yrittäneet miettiä järkevät lahjat lapsille. Kumpainenkin saa meiltä vanhemmilta vain muutaman paketin. 

Yes, I Can Do It!

Välillä näin kotiäitinä ajattelee, että ei saa aikaiseksi mitään näkyvää. Aika kuluu tehokkaasti arjen pyörittämisen ympärillä. Onneksi on blogi. Tänne jää konkreettinen muistojälki kaikista niistä pienistä jutuista, mitä teen arjen ohella. Toisinaan on hauska kelata itsekseen postauksia kuukauden taaksepäin ja huomata, että on sittenkin pystynyt repimään jostakin aikaa myös omalle tekemiselle. Se on terapeuttista ja tärkeää! Usein kirjoittelen postauksia öisin kaikkien muiden nukkuessa ja valokuvia räpsin viikonloppuisin. Tämä työskentelytapa vaatii suunnitelmallisuutta. En voi mennä blogissa eteenpäin vain postaus kerrallaan ja fiiliksen mukaan. Ensimmäisenä myönnän, että bloggaaminen on ihan hullujen hommaa. Ilman tätä harrastusta en kuitenkaan osaisi oikein olla. Tämä on elämäntapa.

Tänään taputan itseäni pienoisesti olkapäälle. Hieno juttu, että olen ehtinyt tutustua uusiin joulukirjoihin, tehdä kortteja, paketteja, pieniä yllätyksiä ja tuunata vanhaa kirjaa. Postauksia on syntynyt blogiin taas kivaa tahtia ja kotona on ehditty myös jatkamaan Kon Maritusta ja sisustamista. Jouluvalmistelut ovat myös käynnissä. Lahjat ovat hankittu ja joulukortit tehty. Joulun tarjoilujakin on ehditty jo pienoisesti suunnittelemaan. Joulun jälkeen ryhdymme valmistautumaan vauvan tuloon. Tulossa siis remonttia ja höpinää äitiyspakkauksesta ja muista hankinnoista. Tällä viikolla laitetaan vielä käyntiin uusi ja erittäin ajankohtainen arvonta. Pysy siis kuulolla! Eli Yes, I Can Do It! Tässä arjen keskellä. Lasten pyöriessä ympärillä. Blogi elää ja voi hyvin. Pysyy aktiivisena. Ja minulla itselläni fiilis hyvänä.