Tänää meillä sataa lunta ja tuule melkoisesti. Takana on monta aurinkoista päivää. Sää ei tänään vaikuta kovin keväiselle, mutta syvällä sisälläni odotan jo kevättä. Pienet merkit lisääntyneestä valosta luovat toivoa. Valokuvaaminen helpottuu ja sitä kautta on helpompi työstää uusia postauksia. Kirjoittamisen rytmi pysyy varmasti jatkossakin samana eli sitä teen silloin, kun kaikki muut talossa nukkuvat. Yön hiljaisuudessa pystyn paremmin keskittymään.
Olen pienoisesti mielessäni myös hautonut blogimuuttoa. Uuden alustan opettelu tuntuu kivalle haasteelle. Halu tehdä tätä hommaa on vain kasvanut viimeisen vuoden aikana. Tuntuu, että olen löytänyt sen oman juttuni ja aivan täydellisesti. Bloggaaminen on siitä loistava harrastus, että tässä pääsee hyvinkin tarkasti näkemään oman kehittymisensä eri osa-alueilla. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen tekemiseeni. Tunnen iloa kehittymisestäni ja blogin eteenpäin menosta. Kiitollinen teistä ihanista seuraajista!
Todella kivoja juttuja on taas tulossa! Olen innoissani. On hienoa päästä jakamaan ne teidän kanssanne. Ja näin kotiäitinä on todella piristävää, että on jotakin mitä odottaa. Se auttaa jaksamaan. Bloggaamista voin todellakin suositella. Varsinkin kaikki te kotiäidit, jotka rakastatte kirjoittamista tai valokuvaamista. Oletteko koskaan ajatellut blogin perustamista? Tämän harrastuksen kautta saa paljon uusia ystäviä ja vertaistukea. Tämä on minulle palanen jotakin omaa. Tähän maailmaan ei tiskivuoret ja likaiset pyykit pyykkikorissa yllä. Unohdan kiireisen arjen hetkeksi. Yön hiljaisuudessa kukaan ei tarvitse minua. Saan keskittyä omaan juttuuni. Ilmoitus uudesta kommentista blogissani saa hymyn huulilleni. Ei tarvitse olla tähtibloggari. Tämä on hauskaa puuhaa muutenkin! Pieniä tarinoita, mutta kuitenkin Elämän kokoisia.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti