maanantai 11. heinäkuuta 2016

“All children, except one, grow up.”


Voisiko 50m päästä omalta kotiovelta löytyä seikkailu?
Kyllä, jos asenne on kohdillaan!

Kuinka helposti me ryhdymme noudattamaan tiettyä kaavaa? Seikkailu häviää arjesta helposti, jos asiaan ei kiinnitä huomiota. Tuttu kaava tuo mukanaan turvallisuutta. Ruuhkavuosissa rämpivänä äitinä ja vaimona tiedän, että myös väsymys saa meidät usein uriutumaan. Aivot voivat olla ns. virransäästötilassa. Arjen rutiinien ja palikoiden siirtelyssä ei tarvitse käyttää niin paljon energiaa, kun elää jatkuvan toiston maailmassa. Toki arjessa täytyykin olla omat toimivat kuviot. Arjen ulkopuolelle jää kuitenkin myös runsaasti aikaa. Usein noudatamme kaavaa myös vapaalla. Tähän aikaan minä haluaisin tarttua ahnaammin. Tuntuu, että vasta viimeisen vuoden aikana olen todella ymmärtänyt mistä tässä kaikessa on oikein kyse.

Mitä aikuisuuteen kuuluu? Paljon hyviä asioita kuten perheen perustaminen ja vastuun ottaminen perheen hyvinvoinnista. Usein luulemme, että tähän pakettiin kuuluu tietty vakavamielisyys. Aikuisena ollaan tylsiä. Minä haluan olla aikuinen, mutta mausteilla. Haluan säilyttää itsessäni iloisen ja kujeilevan puoleni. Haluan vaalia sisälläni kikattavaa lasta. Tämä ei tarkoita sitä, että laittaisin arkeni lasten kanssa jatkuvasti ranttaliksi. Toki talossamme säilyy päivärytmi ja tietyt säännöt. Ja olen yhä kehno leikkimään lasteni kanssa (tätä näkymätöntä lihasta tulisi todellakin jumpata). Otan nyt kuitenkin asiakseni aina viikonloppuisin mahdollisuuksien mukaan tuoda koko perheemme elämään hitusen seikkailua. Lupaan, että teemme aina kerran viikossa jotakin meille kaikille uutta. Pienen mietinnän jälkeen tajusin, että ilman toteutusta olevia suunnitelmia ja ajatuksia on elämässämme häkellyttävän paljon. Huolestuttavaa ja hälyyttävää. Minä haluan tähän taloon lisää riemunkiljahduksia. Haluan ottaa kaiken irti tästä esikoisen viimeisestä vapaasta vuodesta. Luulen, että tällä reseptillä vuodesta tulee paras tähän mennessä. Ja kenties tämä into tarttuu myös muihin lähelläni eläviin ihmisiin.

Elämä ei muutu hauskemmaksi tai kevyemmäksi itsestään. Kaikki kysyy oikeinlaisen asenteen kaivamista itsestään. Ole sinä se pieni kipinä ja valo. Päätä, että seuraava 12 kk on omistettu todelliselle elämiselle. Hoida lapset ja työ. Pese pyykit ja lämmitä maksalaatikkoa. Maksa laskut ja tarkista, että vakuutukset ovat kunnossa. Ja ELÄ. Miltä sinun elämäsi näyttää juuri nyt? Minä astun ulos omasta laatikostani ja lähden perheeni kanssa seikkailuun. Haastan sinut mukaan? Näe ja koe elämä. Laadi oma Bucket List. Nyt tai ei koskaan.

“All the world is made of faith, and trust, and pixie dust.”
― J.M. Barrie, Peter Pan

6 kommenttia:

  1. Tämä pisti kyllä miettimään omaakin arkea. Jotenkin sitä elää tietyssä rytmissä ja tekee asiat aina samalla tavalla. Tuo ideasi että kerran viikossa tekisi perheen kanssa jotain erikoisempaa kuulostaa just siltä että nappaan tämän vinkin itsellekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli itselleni ihan AHAA-elämys. Olen tosi pitkään tuskaillut arjen kanssa ja yrittänyt oikeasti miettiä vaihtoehtoja miten oman fiiliksen saisi nostettua aallonpohjalta ylös. Jotakin konkreettista ja toteutettavissa olevaa idistä olen miettinyt ja nyt se sitten tuli keksittyä..ehkä moni on tajunnut tämän jo ennen minua. Olen kenties keksinyt pyörän uudelleen. Uskon kuitenkin, että ero entiseen tulee olemaan huima! Huikkaise kuulumisiasi, jos lähdet hommaa toteuttamaan!! Ihanaa viikkoa.

      Poista
  2. Onpa ihana postaus!! Pitäisi ottaa itseääkin niskasta kiinni ja koittaa välillä tehdä jotain hauskaa perheen kesken! Työn ja sen perus arjenpyörittämisen keskelle jää niin kiinni ja sitten selittelee itselleen ettei ole aikaa muuhun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Inka kovasti! Me täällä jo koko perhe suunnitellaan, mitä kivaa tehdään su, joka on nyt päätetty viralliseksi perhepäiväksi! Toivottavasti teilläkin Inka lähtee homma käyntiin. Tavoitteet vain itselle ja omalle perheelle sopiviksi!

      Poista
  3. Hyviä ajatuksia! Pitäisi itsekin aina muistaa että se onni on tässä ja nyt eikä huomisissa joita ei ehkä tulekaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra! Minä olen niin ollut ikuisuuden sellainen SITTEN KUN ihminen! Tässäkin hommassa pikkuisen saa olla sellainen..suunnittelen aina sunnuntaisin ohjelmaa koko perheen kanssa..saa elää sunnuntaista sunnuntaihin. Hihii. Hyvää torstaita snulle!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.