Kesällä mieltäni painoi kovasti esikoisen eskarin alkaminen. Voin tunnustaa ihan suoraan, että muutos pelotti. Olin vasta tottunut toistamaan uutta kaava ja oppinut miten selviän arjesta kolmen lapsen kanssa. Kuvio rullasi vihdoin ihan hyvin. Syksyn alkaessa edessä oli jälleen uusi muutos. Kuinka saada esikoinen ajoissa eskariin ja kaikki aamuhommat sujumaan tuplasti nopeammin kuin ennen. Eskarin aloitus oli monessa mielessä aika iso juttu. Syksyn tullen meidän tuli luopua ensimmäistä kertaa omasta täydellisestä kuplasta. Minun oli annettava esikoisen mennä eteenpäin. Päästettävä pikkuisen irti. Ensimmäiset kaksi päivää itkin ja sitten tunne alkoi pikku hiljaa tasaantumaan. Voisi sanoa, että järkiinnyin nähtyäni miten hienosti esikoinen pärjäsi. Nautti olostaan. Tunnustin myös itselleni, että oli aivan turha tuskailla muutosta, joka oli jo tapahtunut. Paluuta entiseen ei ollut. Esikoinen sai elämäänsä kolme mukavan tuntuista uutta aikuista, uusia kavereita ja mielekästä tekemistä. Kotona keskimmäinen ja vauva saivat enemmän huomiota.
Huomenna esikoinen menee ensimmäistä kertaa kaverisynttäreille. Kotiläksyjäkin on jo yhdessä tehty. Tänään tyttö toi kotiin eskarissa tekemänsä ihanan sateenkaarikalan. Yhdessä laulamme eskarin lauluja ja jokaisen päivän jälkeen muutenkin juttelemme, mitä kaikkea kivaa eskarissa on puuhattu. Kotiin tullessa tyttö on selvästi väsynyt ja kiukkua on usein ilmassa. Ruokailun jälkeen katsomme porukalla hetken piirrettyjä. Esikoinen saa tovin levähtää ja sitten mietimme yhdessä, mitä kivaa tekemistä keksimme ennen isän kotiin saapumista. Vaatteet katsotaan illalla valmiiksi aamua varten. Minä herään aikaisemmin tekemään aamupalat ja yritän ajoittaa vauvan ruokinnan optimaalisesti. Välillä ajoitus on pielessä. Kolmen pikkuisen muuttujan kanssa ei aina suju kaikki kuten on suunnitellut. Toisinaan taistellaa vaatteiden pukemisesta tai aamupala on vääränlaista. Rukoilen usein, että aamulla ei sataisi, jos olen liikkeellä vaunuilla kolmen lapsen kanssa.
Eskarin mukana on tullut joukko uusia asioita muistettavaksi. Laput kulkevat kodin ja eskarin välillä. On vanhempainiltaa ja vanhempaintoimikuntaa. Ti ja to liikuntaa salissa. Pe lelupäivä. Eskarikuvaus ja keskustelua opintosuunnitelmasta. Pitää muistaa ensimmäistä kertaa kirjoittaa nimet jokaiseen takkiin ja kenkään. Näin vauva-arjen keskellä kymmenet oman arjen asiat tippuvat pois mielestä. Kovalevy on täynnä. Pelkään jatkuvasti, että unohdan jotakin tai jokin asia jää hoitamatta. Aivot kaipaisivat välillä unta. Pusken eteenpäin kahvin voimalla. Sokerin käyttöä olen onneksi pystynyt vähentämään. Arjen avuksi olemme päättäneet hankkia keittiön seinään valkotaulun. Ei enää irtolappusia, vaan asiat kunnolla järjestykseen, että muistaisi edes ne tärkeimmät menot ja lopettaisi SEKOILUN. Kuulostaako tutulle?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.