torstai 5. marraskuuta 2015
DIY- rintakoru
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Meidän tiimi ei luovuta!
Meillä pikku mies konttaa ahkerasti äidin perässä huoneesta toiseen, hymyilee herkästi, istuu vannassa ja pärskyttää vettä käsillään. Nukkuu hieman huonosti, koska etuhampaat ovat puhkeamassa. Istua tönöttää syöttötuolissa keskustelemassa kaikkien kanssa ja pudottelee samalla leluja alas lattialle. Kuka nostaa? Hups, pudotin sen taas. Kamalan kiva leikki. Meillä on ollut monta kivaa aurinkoista päivää putkeen ja olemme olleet kaikki ulkosalla. Olen haravoinnut viimeisiä lehtiä kasaan. Piha alkaa olla mallillaan. Yksi omenapuu pitää tiukasti kiinni vielä lehdistään. Koti on saanut olla hieman rempallaan. Elämä näkyä.
Esikoisen kanssa teen tehtäväkirjasta ison tytön tehtäviä kerran päivässä. Pikku mies nukkuu silloin sopivasti päivänokosia. Muutenkin olen yrittänyt löytää päivästä aikaa barbileikeille, muovailulle ja yhdessä piirtelylle. Yrittänyt pitää kiinni siitä mitä olen milloinkin tytölle luvannut. Olen ottanut nyt hieman uutta asennetta tähän arkeen. Tunteja päivään ei saa lisää millään, mutta aina voi miettiä miten ajan käyttää. Olen yrittänyt järjestää siivouksen/pyykinpesun/ruoanlaiton sillä tavalla, että saisin keskitettyä hommat tietyille päiville. Blogin kirjoittamisen olen jättänyt myöhäiseen iltaan/yöhön. Valokuvaamiseen ei vain oikein tahdo löytyä aikaa. Se täytyy vielä korjata.
Iltasella minä nukutan vauvan ja isäntä esikoisen. Olemme pyrkineet saamaan lapset nukkumaan kello 20 mennessä (ei tod. aina onnistu). Vauva nukahtaa aika nopeasti ja kirjoitan blogia samalla, kun odotan, että isäntä tulee iltateelle saatuaan oman projektinsa nukahtamaan. Saatamme saada jopa elokuvan katsottua yhdessä. Tuntuu ihan taivaalliselle saada istua sohvalla toisen kainalossa.
Meillä on kotona nyt menossa pienoiset erikoisjärjestelyt ja joudumme nukkumaan eri sängyissä, kuten varmasti tosi monen muunkin lapsiperheen vanhemmat. Inhoan tätä tilannetta syvästi. Vintille saa jossakin vaiheessa makuuhuoneen, mutta juuri nyt lapset ovat liian pieniä ja rappuset liian vaaralliset. Vintti pitäisi myöskin remontoida. Huokaisu. Juuri nyt haaveilen, että saisin jokaisena yönä nukkua mieheni vieressä. Ylimääräinen leikkihuone olisi myös kiva. Haaveilen talosta paremmalla pohjaratkaisulla.
Arki voi olla kuluttavaa ja uuvuttavaa. Pahinta minusta kuitenkin on se jatkuva ikävä toisen luo. Toivon, että me vielä perheenä keksitään miten me saisimme homman toimimaan paremmin. Kaikista tärkeintä on tietysti olla tiimi. Monet asiat arjessa voivat luoda, joko etäisyyttä tai tiivimpää me-henkeä. Omaan tiimiin kannattaa panostaa. Jos aina tekee asiat samalla tavalla on järjetöntä odottaa eri lopputulosta.
Sotkua ja äidin takkuisia hiuksia- Elämää lapsiperheessä. Suukko.
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Tervetuloa - hassunkurinen mobile
Tervetuloa blogin pariin te kaikki uudet seuraajat! Olen ilahtunut, että viime aikoina todella moni on painanut sitä tykkää painiketta Facebookin puolella. Hiljakseen on tullut myös uusia seuraajia twitterin ja Instagramin puolelle. Snapchatin lupailen ottaa haltuun heti, kun avautuu sellainen ikkuna, että voin siihen perehtyä.
Mobilen valmistamiseen tarvitset henkarin, rautalankaa, lajitelman hauskan värisiä helmiä/nappeja, tapettia ja kangasta sekä valmiita styrox-kuvioita. Sitten vain leikataan ja liimataan homma kasaan. Saa hassutella!
Alku ja loppu
Sä voit aina aloittaa alusta.
Sanoa mä jätän eilisen pois kuormasta.
Mikään ei mun siipeä roikota.
Tänään.
Surut pyyhin pois mielestä.
Annan askelteni viedä.
Eteenpäin.
Sua en silti unohda.
Kuljet aina mun mukana.
Tuskin sitä tiedät.
Sydän.
Ei se tunne enää kipua.
Uusi aamu sarastaa ja
kaikki kauneimmat värinsä paljastaa.
Asioiden merkitykset vaihtelee,
kun vuodet seuraa toisiaan.
Kaikki kulkee yhä radallaan.
Ei kumpikaan meistä pudonnut laidalta maan,
vaikka emme toisiamme saaneetkaan.
En koskaan uskaltanut sulle sanoa sanaakaan.
En tavoittaa.
En tavoittaa.
Kesät syksyiksi vaihtui.
En ehtinyt sun matkaan.
Joku meni menojaan.
perjantai 30. lokakuuta 2015
DIY- Keijupannat
Piipertelin omin pikku kätösin perheen tytölle leikkeihin Keijupannat. Olin laittanut talteen rikki menneet hiuspannat jo tovi sitten. Purin pannoista vanhat päälliset pois ja kieputin tilalle iloisen väristä kangasta ja välillä heitin mukaan muratinlehtiä ja kangaskukkasia. Ja valmista tuli. Mitäs pidät?
tiistai 27. lokakuuta 2015
DIY- lahjarasia ja voita lippuja Kädentaitomessuille
En nyt sano, että minulla olisi tapana säästää ihan kaikki. Katson kuitenkin aika tarkkaan mitä heitän pois. Usein jostakin rikkoutuneesta tavarasta saa heti ajatuksen. Pienellä vaivalla monesta ylijäämätavarasta saa loihdittua jotakin kaunista. Kiertotalous todellakin kannattaa. Tarvikkeita ei tarvitse ostella mahdottomasti. Ihan pienilläkin jutuilla tekee todella paljon. Musta synkkä rasia saa uuden elämän, kun sen koristelee värikkäillä tapetinpaloilla, napeilla ja vanhoilla pelikorteilla.
Minä saan yhteistyössä Messukeskuksen kanssa arpoa blogissani yhden lippupaketin, joka sisältää kaksi pääsylippua Kädentaitomessuille. Messut pidetään siis Helsingissä 6.-8.11.2015 Nyt kannattaa osallistua arvontaan, mikäli sinua kiinnostaisi piipahtaa messuilla! Messuilla on esillä myös minun pienoinen projektini. Ja toki voit törmätä messuilla myös minuun. Minut tunnistaa helposti rinnassani roikkuvasta blogipassista.
Arvonta starttaa NYT ja päättyy ti 3.11.2015 kello 24.00 Mukana arvonnassa olet kommentoimalla tähän postaukseen toimivalla sähköpostiosoitteellasi! Lisäarpoja voit lunastaa liittymällä blogini lukijaksi, tykkäämällä blogin Fb-sivuista tai seuraamalla minua Instagramin/twitterin/Bloglovingin kautta. Arpoja on siis tarjolla max 6 kpl per osallistuja. Ilmoitathan monella arvalla olet mukana. Onnea matkaan!
Kannattaa ehdottomasti tutustua etukäteen messujen monipuoliseen OHJELMAAN. Samalla lipulla voi näkeä ja kokea paljon. Messuilla nähdään!
maanantai 26. lokakuuta 2015
Tässä ajassa...
Joku sanoo, että tästä maailmasta on
mennyt toivo.
Koneet pauhaa ja ihmiset hajoo.
Sydämet pystyyn lahoo.
Älä usko sitä, joka
sinut maahan tallaa.
Anna unelmillesi siivet ja
näät et ne kantaa.
Joku sanoo, että pimeys voittaa.
Älä anna sille sitä voimaa.
Pieni liekki.
Se lämmittää tän kylmän maan.
Riittää vaan, että uskotaan.
Tässä ajassa kaikki vielä on mahdollista.
Älä purista kättäsi nyrkkiin.
Avaa silmäsi ja katso itse.
Toiset saa sanoa mitä vaan.
Ne ei saa tätä rakkautta horjumaan.
Huutakaa, vaikka kuorossa.
Minulla ei ole teille aikaa.
Kuura piirtää kohta kauniit kukkaset.
Vielä löytyy joku, joka valaisee.
Tän tien,
tän polun,
tän taipaleen.
Pelastaa maailman minulle.
Vielä löytyy joku, joka valaisee.
Tän tien,
tän polun,
tän taipaleen.
Pelastaa maailman minulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Mira-Marie
Villasukkia ja sadepäiviä rakastava ikuinen runotyttö kirjoittelee elämästään keltaisessa rintamamiestalossa. Tarinoita ruuhkavuosista, rakkaudesta ja haaveista.
Follow Me
BLOG ARCHIVES
-
▼
2022
(6)
- kesäkuuta (2)
- huhtikuuta (1)
- maaliskuuta (2)
- tammikuuta (1)
-
►
2021
(5)
- joulukuuta (1)
- marraskuuta (2)
- maaliskuuta (1)
- tammikuuta (1)
-
►
2020
(38)
- joulukuuta (5)
- marraskuuta (2)
- lokakuuta (3)
- syyskuuta (1)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (1)
- kesäkuuta (4)
- toukokuuta (3)
- huhtikuuta (3)
- maaliskuuta (6)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (4)
-
►
2019
(70)
- joulukuuta (4)
- marraskuuta (6)
- lokakuuta (5)
- syyskuuta (8)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (4)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (5)
- huhtikuuta (11)
- maaliskuuta (7)
- helmikuuta (5)
- tammikuuta (6)
-
►
2018
(97)
- joulukuuta (6)
- marraskuuta (8)
- lokakuuta (7)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (6)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (10)
- toukokuuta (9)
- huhtikuuta (9)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (10)
-
►
2017
(129)
- joulukuuta (11)
- marraskuuta (10)
- lokakuuta (11)
- syyskuuta (11)
- elokuuta (13)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (11)
- toukokuuta (11)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (11)
- helmikuuta (11)
- tammikuuta (14)
-
►
2016
(121)
- joulukuuta (13)
- marraskuuta (9)
- lokakuuta (10)
- syyskuuta (2)
- elokuuta (8)
- heinäkuuta (19)
- kesäkuuta (18)
- toukokuuta (12)
- huhtikuuta (7)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (7)
-
►
2015
(94)
- joulukuuta (8)
- marraskuuta (11)
- lokakuuta (18)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (9)
- heinäkuuta (7)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (6)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (4)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (7)
-
►
2014
(25)
- joulukuuta (7)
- marraskuuta (5)
- lokakuuta (13)
Suositut tekstit
-
* Kaupallinen yhteistyö Jollyroom Sain ilokseni mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Jollyroomin kanssa ja piristää hieman lastenhuonee...
-
*Kaupallinen yhteistyö Lush Päätin repäistä viikonloppuna itseni irti totutusta kaavasta ja vietin kotosalla rentouttavan Spa-hetk...
-
Kaksi lasta. Talosta ei löydy yhtään täytettyä vauvakirjaa. Mikä tähän tilanteeseen voi olla syynä? Rehellisesti sanottuna en ole löyt...
-
*Kaupallinen yhteistyö Putiikki Pietamo Tunnustan. Minä olen sitä tyyppiä, joka kulkee viikosta toiseen äitinuttura/hätäponnari keikkue...
-
Kuinka monta kertaa olen miettinyt itsekseni, että tämä on ihan hullua hommaa? Lukuisia ja taas lukuisia kertoja. Huokaillut, pyöritellyt...
-
Blogin nimen vaihtaminen on ollut mielessäni jo pitkään. MiruMaru on alunperin vanha lempinimeni lapsuudesta tai paremminkin rallatus korvis...








