Eilisen tunnelma oli meillä varsin rauhallinen ja harmoninen. Pidin ihan tietoisesti taukoa bloggaamisesta ja keskityin viettämään itsenäisyyspäivää perheeni kanssa. Heti aamusta tyttö haki yhdessä isänsä kanssa pienen pikkujoulukuusen olohuonetta koristamaan. Lämmittelimme saunaa, sytyttelimme kynttilöitä ja tarjolla oli herkullinen illallinen. Omassa uunissa paistettiin myös ensimmäiset joulutortut. Toki katselimme myös Linnanjuhlia. Ulkotulet ja lyhdyt paloivat pihassa yöllisille tunneille asti. Saimme kauniin lumipeitteen koristamaan pihapiiriä, joka myös nostatti samalla tunnelmaa. Yöllä sipsuttelin sukkasillani keittiöön juomaan ja ihastelin pihatulia, lumiukkoa ja Mörköä, jotka olivat päivän tuoksinnasssa ilmestyneet tuijottamaan kohti taloa. Hetki tuntui täydelliselle. Olohuoneessa Mauno nukkui kuusenvalojen loisteessa.
Mietin hetken sitä miten monet juhlapyhät lipuvat ohi saamatta sen pahemmin elämää pysähtymään. Itsenäisyyspäivä ja joulu selkeästi sekoittavat totutun hektisen rytmin ja repäisevät meidän suomalaiset hetkeksi pois oravanpyörästä. Itsenäisyyspäivä merkitsee itselleni paljon. Olen siinä mielessä onnekas, että sodanajan tarinat ovat välittyneet minulle suoraan siltä ikäpolvelta, jotka ovat itse henkilökohtaisesti kokeneet nuo rankat vuodet. Tarinat kietoutuvat osaksi sukuhistoriaani ja ne kuultuaan saa aivan erilaisen kosketuspinnan asiaan. Toivon todella, että jokaisessa suvussa nuo tarinat säilyisivät, vaikka kertojien rivistö hupenee. Meidän muiden tehtävä on muistaa mitä meille on kerrottu ja välittää viesti uusille sukupolville. Jokaisella suvulla ja perheellä on oma tarinansa. Aikanaan minä siirrän tarinat eteenpäin omille lapsilleni.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.