maanantai 5. tammikuuta 2015

Jos kukaan ei järjestä vauvakutsuja?


Yksinäisyys. Yksinäisyys ei ole jotakin, joka alkaa vasta kotiäitiyden myötä, vaan jo odottava äiti voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Uskaltaisin väittää, että elämämme on risaisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Enää juuri kukaan ei asetu kotoisasti asumaan yhteen ja ainoaan paikkaan ja rakenna elämäänsä muuttumattomuuden varaan. Välillä tuntuu siltä, että ainoa pysyvä asia tässä meidän ajassamme on jatkuva uuteen sopeutuminen. Työpaikkojen perässä on mentävä ja ylitettävä kuntien ja kaupunkien rajat. Välimatkat omaan sukuun ja perheeseen voivat olla välillä huimiakin. Ystävät jäävät pitkin poikin maailmaa. Ei ole helppoa ystävystyä ja hankkia uusia kavereita varsinkaan aikuisena. Kaikki meistä ei ole sitä sosiaalista perhekerho ainesta. Ja kuitenkin jokainen meistä tarvitsisi ystävän.

Yksinäisyys voi korostua pienissä asioissa. Näin oman odotukseni loppuvaiheessa raskausviikolla 39+1 mieleeni tuli, että kukaan ei ole järjestämässä minulle vauvakutsuja. Hetken mietin miten mukavaa se olisi, jos joku muistaisi minua ja saisin koottua kotiini kaikki rakkaat ystävät ja kaverit vuosien varrelta. Olisi ihana kuulla kaikkien kuulumiset. Elämä on kuitenkin heittänyt meidät kaikki erilleen ja osa elää vielä ihan eri elämänvaihetta. Mitä siis tehdä jos kukaan ei ole järjestämässä niitä vauvakutsuja? Pitäisikö tuntea itsensä vieläkin yksinäisemmäksi. Pitäisikö omaa oloaan pahentaa ja lukea eri julkaisuista vinkkejä siitä miten kivat yllätyskutsut järjestetään. 

Jokainen odottava äiti ansaitsisi oman hetkensä. Ajatus juhlista on kieltämättä kaunis. Minä päätin, että en jää asiaa murehtimaan ja järjestän itse itselleni pienen tauon arjesta. Seuraksi halusin oman rakkaani. Varasimme lähikaupungista hotellin ja pakenimme sinne yhdeksi yöksi. Kävimme rauhassa syömässä pitkän kaavan mukaan ja nautimme kahdenkeskeisestä ajasta. Pakkasin mukaan kasvonaamion ja päätin olla tunnin lämpöisessä suihkussa, jos siltä tuntuisi. Tehdä kaikkea sitä mihin normaalisti ei ole aikaa. Tehdä ei yhtään mitään. Yhdessä. Kannatti. Suosittelen.

Oman hetken ottaminen onnistuu tietysti myös ihan kotonakin. Tärkeintä on, että tekee jotakin mistä tulee itselle hyvä mieli. Oma koti-spa-hetki voi olla ihan yhtä rentouttava tapa juhlistaa omaa aikaa. Saunaan lempituoksua, kynttilöitä, saunahunajaa, uudet ihanan tuoksuiset pesuaineet ja pesukukka. Saunan jälkeen huolellinen ihon kuorinta ja kosteutus. Kylpytakki ja tohvelit jalassa nauttimaan mansikoita ja alkoholitonta kuohuvaa hienosta lasista. Hemmottele itseäsi! Loppuraskauden vaivat vaivaavat toisia enemmän ja toisia vähemmän. Monella yöunet jäävät lyhyiksi. Nyt on tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista, sekä kerätä voimia tulevaan koitokseen. Miten sinä hemmottelisit itseäsi?

2 kommenttia:

  1. Minulla oli vauvakutsut kun odotin esikoista, mutta toisen kohdalla tiesin että ei ole tulossa, koska kaveriporukassamme ei toisen kohdalla ollut enää tapana järjestää. Halusin kuitenkin jotain ja koska la oli sopivasti joulukuussa järjestin Halloween-Pikkujoulut. En muista enää oliko nyyttäriperiaate vai teinkö kaiken, mutta kivaa oli! Ja tulikin mieleen, miksei voisi järjestää vauvakutsuja itse? Eihän se ole ihan sama kuin kavereiden yllätys, mutta uskon että mukavaa! Kaiverit eivät välttämättä ymmärrä että äiti kokee kutsut tärkeiksi tain sitten eivät vaan saa aikaiseksi, jos ketään selkeää vastuuhenkilöä ei ole ja kaikilla on vähän kiire....

    VastaaPoista
  2. Minusta on hyvä juttu kutsua ystäviä, vaikka itse kylään nyyttärien hengessä. Jos vain on jaksamista odottavalla äidillä. Tärkeintä kuitenkin tehdä jotakin mistä tulee itselle hyvä mieli, vaikka pientäkin. Esikoista odottaessani ei ollut kutsuja enkä osannut tehdä muuta, kun talon remonttia. Nyt osasin hieman relata. Hyvä minä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.