Miten sitä voisi kirjoittaa ja avata oman elämänsä tärkeintä ihmissuhdetta niin, että osaisi sanoiksi pukea tämän tunteen, jota sinua kohtaan kannan mukanani vuodesta toiseen. Sanat eivät tunnu riittävän. Me olemme kai aika erikoinen pari. Yhteistä polkua olemme tallanneet kohta 20- vuotta. En vaihtaisi hetkeäkään pois ja tämä ei tarkoita sitä, että suhteemme ja avioliittomme olisi jotenkin kupruton ja täydellinen. Epätäydellisyys on parasta meissä. Epätäydellisyys on todellista. Me olemme rehellisesti yhdessä. Sinä ja minä. Olen tässä sinua varten yhtä tosissani kuin aina ennenkin. Kerätään yhä yhteisiä muistoja ja biisejä omaan ääniraitaamme.
Meidän yhteiseen elämäämme on mahtunut paljon erilaisia vaiheita: 16- vuotiaiden teinien ensi-ihastuminen, yhteen muuttaminen kamalaan ensiasuntoon ja opintotuella sitkuttelu, ensimmäiset vuodet duunareina huonoissa työpaikoissa ja uusien suuntien etsiminen urapoluilla, irtiottoja, kasvamista, naimisiinmeno ilman suurempia hössötyksiä 10 yhteisen vuoden jälkeen, muutto parempien töiden perässä suureen kaupunkiin, oman kodin ostaminen ja haaveiden toteuttaminen, toistemme uudelleen löytäminen ja perheen perustaminen. Iloa, surua, itkua, naurua, huumoria ja rakkautta on riittänyt jaettavaksi runsaalla kädellä. Ja ärsytyksen aiheita (tämän totean kaikella lämmöllä).
Vieläkin voin katsoa sinua ja nähdä sinussa sen saman pojan, johon joskus nuoruudessani rakastuin. Toki olemme molemmat aikuistuneet sen jälkeen ja välillä naurammekin omalle keski-ikäisyydellemme, joka ilmenee lähinnä vaihtuneilla kiinnostuksenkohteilla ja siinä, että sinä haluat katsoa telkkarista A-studiota ja murtomaahiihtoa. Olet paras ystäväni koko maailmassa. Meidän kodissamme mekastetaan ja riidellään rehellisesti, meillä pyydetään anteeksi ja halitaan riidan päälle eikä koskaan mennä nukkumaan vihaisina.
En ole koskaan edes osannut kuvitella elämääni ilman sinua. Me yhdessä olemme olleet aina jotakin sellaista mistä en ole ollut valmis luopumaan. Me olemme aina kannatelleet toisiamme. Juuri nyt elämme uutta elämänvaihetta suhteellisen tuoreina vanhempina. Elämän meille asettamat haasteet ovat erilaisempia kuin ennen. Yhteistä aikaa ei juuri ole ja välillä terapeuttisesti haaveilemme jo eläkevuosista. Lupaan sinulle, että en hukkaa meitä arjen keskelle. En koskaan pidä sinua itsestäänselvyytenä. Sinä olet minulle korvaamaton.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.