torstai 24. syyskuuta 2015

Karkumatkalla

Kinttupolut ovat kasvaneet umpeen.
Aurinko ei lämmitä selkää kuten ennen.
Mikään ei ole kuten ennen.
En edes minä.

Kuinka rohkealta täältä tuntui joskus lähteä.
Ja kuinka rohkealta tuntui palata.
Aikuisena.
Oppirahansa maksaneena.
Nyt kuitenkin usein mietin
olinko täällä koskaan onnellinen.

Kaikki tuntuu kutistuneen.
Tuntuu siltä, että en kuuluisi tänne enää.
Tämä luku kirjoitettiin jo aikoja sitten.
On väärin palata silloin, jos on karkumatkalla.

Silloin ei löydä rauhaa missään.
Ei edes paikasta, jota joskus kutsui kodiksi.
Nyt täälläkin voi eksyä.

Poissa on keltainen hirsihuvila.
Pihakaivo ja taikavarpu.

2 kommenttia:

  1. Kliseet on totta: "Onnellisuus ei ole päämäärä vaan se on tapa matkustaa" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa!! Ihanaa syksyä sinulle ja värikkäitä lehtiä!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.