perjantai 18. maaliskuuta 2016
Minä pidän sinulle paikkaa ...
Kirjoitellaan päivän kuulumisia. Meillä on täällä ihan huikea keli. Pihapuut saavat tuulelta kyytiä, aurinko paistaa ja välillä pyryttää. Ulkona keli näyttää ihan minulta. Olen sekoitus sitä ja tätä. Kuopus tuhisee päikkäreitä ja esikoinen on pienenä potilaana. Kiikuttelen mehua ja niistän nenää. Yritän pitää potilaan tyytyväisenä. Toivoisin, että voisin vetää päälleni ulkotakin ja saappaat ja mennä pihamaalle seisomaan. Ihastelemaan luonnon suurta näytöstä, joka on luotu ihan minua varten. Seisoisin tuiskeessa ja antaisin tuulen tarttua kaulukseeni. Viedä murheeni etäämmäksi.
Elämä on todellakin ihmeellistä. Toisaalta se antaa, niin paljon ja toisaalta taas vie rankalla kädellä. Odottamattomat repäisyt kouristavat syvemmin. On sitten kyse ihmissuhteiden rikkoutumisesta tai läheisen ihmisen menettämisestä lopullisesti. Monille asioille elämässä on oma syklinsä. Minä olen aina ollut itsepäinen. En ole osannut luopua. Välillä olen pitänyt kiinni jostakin itsepintaisesti. Kuunnellut sydäntäni. En ole suostunut antamaan periksi (en tuumaakaan). Ja kerran se on todellakin ollut se ainoa ja oikea tapa.
Elämässä on kuitenkin riittämiin asioita, jotka tulee niellä mukisematta. Rimpuilu sydänverellä ei auta. Huomaan olevani tilanteessa, missä sydän ei suostu uskomaan. Minä pidän sinulle paikkaa. Ja sinä et enää tule. Suru on myös kaunista. Se on kunnioittamista. Minä muistan sinut.
Kaikki elämäni menetykset ovat muuttaneet minua peruuttamattomasti. Elämä muuntuu ja saa uusia muotoja. Kasvaminen tekee välillä kipeää. Ja kasvamistahan tapahtuu ihan jatkuvasti. Välillä isoina harppauksina ja välillä taas yksittäisten asioiden ymmärtämisen kautta. Pienten ilojen kautta löytää takaisin polulle. Tuuli, aurinko ja pieni tuiske. Hyvää viikonloppua kaikille! Hali. Kiitos, että jaksatte lukea ja vierailla blogissani, vaikka juuri nyt kirjoittelu on saanut hieman tummempia sävyjä. Kohti aurinkoa mennään jokaisella askeleella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mira-Marie
Follow Me
BLOG ARCHIVES
-
►
2022
(6)
- kesäkuuta (2)
- huhtikuuta (1)
- maaliskuuta (2)
- tammikuuta (1)
-
►
2021
(5)
- joulukuuta (1)
- marraskuuta (2)
- maaliskuuta (1)
- tammikuuta (1)
-
►
2020
(38)
- joulukuuta (5)
- marraskuuta (2)
- lokakuuta (3)
- syyskuuta (1)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (1)
- kesäkuuta (4)
- toukokuuta (3)
- huhtikuuta (3)
- maaliskuuta (6)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (4)
-
►
2019
(70)
- joulukuuta (4)
- marraskuuta (6)
- lokakuuta (5)
- syyskuuta (8)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (4)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (5)
- huhtikuuta (11)
- maaliskuuta (7)
- helmikuuta (5)
- tammikuuta (6)
-
►
2018
(97)
- joulukuuta (6)
- marraskuuta (8)
- lokakuuta (7)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (6)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (10)
- toukokuuta (9)
- huhtikuuta (9)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (10)
-
►
2017
(129)
- joulukuuta (11)
- marraskuuta (10)
- lokakuuta (11)
- syyskuuta (11)
- elokuuta (13)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (11)
- toukokuuta (11)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (11)
- helmikuuta (11)
- tammikuuta (14)
-
▼
2016
(121)
- joulukuuta (13)
- marraskuuta (9)
- lokakuuta (10)
- syyskuuta (2)
- elokuuta (8)
- heinäkuuta (19)
- kesäkuuta (18)
- toukokuuta (12)
- huhtikuuta (7)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (7)
-
►
2015
(94)
- joulukuuta (8)
- marraskuuta (11)
- lokakuuta (18)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (9)
- heinäkuuta (7)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (6)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (4)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (7)
-
►
2014
(25)
- joulukuuta (7)
- marraskuuta (5)
- lokakuuta (13)
Suositut tekstit
-
Talossamme on ehditty viettää jo monet lasten syntymäpäivät, mutta sunnuntaina meillä oli ensimmäistä kertaa teema. Oli todella helppoa p...
-
Kaksi viikkoa on Pikku Herra jaksanut kertoa jokaiselle taloon saapuneelle vieraalle, kuinka hänelle on tulossa ihan oma potkupyörä. Nukk...
-
Blogin nimen vaihtaminen on ollut mielessäni jo pitkään. MiruMaru on alunperin vanha lempinimeni lapsuudesta tai paremminkin rallatus korvis...
-
Minä rakastan kirjoja. Vanhoissa kirjoissa on usein kauniita kansia. Hylättyjä kirjoja löytyy kierrätyskeskusten ilmaispuolelta, lehtiroskik...
-
*Kaupallinen yhteistyö Olenkin blogissa ehtinyt jo aikaisemmin mainita Bulba:n ihanasta diffuuserista, joka on ollut jo tovin yksi ar...
-
Kohta se on taas edessä. Neuvola. Iiks. Meillä ei ole mennyt esikoisen kanssa neuvolakäynnit ihan putkeen. Pieni tyttö jännittää itse paikka...
<3 <3
VastaaPoistaIso sydän myös sinulle. Kiitos. Valoisaa Palmusunnuntaita.
PoistaHalaus ja <3!
VastaaPoistaKiitos. Todellakin. Ihan sydämen pohjasta.
Poista