maanantai 30. tammikuuta 2017

Apua, mihin laitan vauvani?


Pesänrakennusvietti on vienyt minut mennessään. Huomaan kuinka hermoilen ja huolehdin kovasti siitä, mihin uusi tulokas tulee talossamme mahtumaan. Yöllä ennen unta järjestelen mielessäni huoneita uuteen uskoon. Päivisin piirtelen talon pohjapiirroksia ja sijoittelen huonekaluja uudelleen etsien vimmatusti paikkaa vauvan pinnasängylle. Mietin kuinka pystyisin takaamaan kaikille nukkumarauhan talossa. Tästä kaikesta on varmasti ollut puhetta ennenkin. Olen kesästä asti KonMarittanut tavaraa ulos talosta. Kesällä remontoitiin myös vintillä sijaitseva isompi huone kuopuksen ja äidin nukkumapaikaksi. Olemme viihtyneet vintillä todella hyvin. Nukumme selkeästi paremmin. Isä ja esikoinen nukkuvat taas talon alakerrassa. Järjestely ei missään nimessä ole ihanteellinen. Aikaisemmin nukuimme kuopuksen kanssa alakerran olohuoneessa. Mies on pysynyt paikallaan leikkihuoneen sohvalla. Esikoisen huone on aivan leikkihuoneen vieressä.



Kuopus herää ainakin kerran yössä ihmettelemään ja joskus tulee itkukin. Hän nukkuu vieressäni aina osan yöstä. Esikoinen nukkuu yön omassa sängyssään, mutta haluaa isän turvakseen naapuri huoneeseen. Toivoisin, että talostamme löytyisi tarpeeksi huoneita jokaiselle ja mieluiten talon alakerrasta. Olen myös sitä mieltä, että me vanhemmat ansaitsisimme myös oman huoneen. Remonttiaaltoa ja kalusterulettia jatketaan siis uuden tulokkaan myötä. Olisi hienoa tulevaisuudessa sijoittaa isommat lapset samaan huoneeseen nukkumaan. Kerrossänky olisi tuolloin ideaali ratkaisu. Nukkumisrutiineihin tulisi tuolloin huomattava muutos. Eniten jännitän sitä miten nykyinen kuopus suhtautuu siihen, että uusi vauva tarvitsee äitiä vielä enemmän. Pikku Herra on illalla melkoisen vaativa, vaikka muuten onkin aivan kultainen. Äidin kädestä ei tahdota päästää irti. Ote irtoaa vasta unen tullessa. Ja omaa vikaani olen opettanut hänet nukkumaan vieressäni. Vauvavuotena en olisi muuten saanut nukuttua hetkeäkään.




Meillä on vintillä vielä pieni huone, joka palvelee nyt "työhuoneena". Tästä huoneesta olisi nyt tarkoitus jalostaa jotakin uutta ja käyttökelpoista. Työpöytä siirtyy luultavasti olohuoneeseen. Pyörittelemme mielessämme vaihtoehtoa, jossa koko perhe nukkuisi talon yläkerrassa lähellä toisiaan. Näin valmiiksi hieman väsyneenä näen mielessäni uhkakuvia, jossa kukaan meistä ei nuku esikoisen räpättäessä iltamyöhään omassa sängyssään. Perheen isä narskuttelee yöllä hampaitaan ja aamulla soi kaksi herätyskelloa. Toki aina voi paeta leikkihuoneen sohvalle nukkumaan. Huutaako Pikku Herra silloin suoraa kurkkua äitiä? Vai korraammeko kaikki tyytyväisenä ison katon alla. Kyllä. Käyn ylikierroksilla ja remontti ei ole vielä edes alkanut. Miten sinä olet ratkaissut nukkumajärjestelyt ja huoneratkaisut uuden tulokkaan myötä? Vinkkejä säilytykseen kaivataan myös. Uusi tulokas tuo taas mukanaan kasan uutta tavaraa taloon.

4 kommenttia:

  1. Vinkkejä ei oikein ole jakaa, mutta kivan näköistä teillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten nätisti sanottu. Kiitos. Hetki ennen remonttia. Kohta on kaikki mullin ja mallin

      Poista
  2. Onpas teillä kaunis koti ❤

    Minullakaan ei ole vinkkejä täydelliseen nukkumisratkaisuun, mutta meillähän esikoinen on ollut aina nukkumaan mennessään sellainen "myllääjä". Hän pälpättää ja pölpöttää, niin että saa antaa ohjeita volyymitason laskemisesta porinaääneksi ja sitten saa tyynyt ja peitot kyytiä. Vauva kun tuli taloon, vauva nukkui vanhempien makkarissa eikä välittänyt pätkääkään, vaikka iskä kuorsasi kuin moottorisaha ja esikoinen möykkäsi omassa huoneessaan ennen hiljenemistä. Hän ei siis itkenyt tai potenut seurantarvetta, kunhan purkasi omalla tavallaan päivän kuviot. Vauva lienee tottunut mökään jo mahassa? Ja kun otin esikoisen mukaan vauvanhoitoon (hän jäi pois tarhastakin että saatiin olla yhdessä), ei isompia mustasukkaisuusdraamojakaan tullut. Niiden aika on ollut nyt myöhemmin, hih hih.

    Tsemppiä pohdintoihin. Kyllä se teille hyvä ratkaisu vielä löytyy siinä pesää rakennellessa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämällä se varmasti vain muokkaantuu. Olisi vain niin kiva ennakoida kaikki ja välttyä suuremmilta ongelmilta. Hih. Meillä alkaa esikoisella eskari syksyllä, joten isoja mullistuksia on luvassa muutenkin. Täytyy vain luottaa, että kaikki kyllä järjestyy. Kiitos kommentistasi!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.