tiistai 28. maaliskuuta 2017

Viimeiset heipat ennen H-hetkeä!


Viimeiset kaksi viikkoa ei ole mennyt aivan kuten kuvittelin. Meidän koko perhe on ollut kipeänä ja viimeiseksi tauti iski minuun. Jaksoin toivoa vielä muutama päivä sitten, että ehtisin viettää ennen sektiota muutaman terveen päivän. Olo ei ole kuitenkaan korjaantunut normaaliksi vieläkään. Hieman olen harmitellut huonoa tuuriani. Minä olen todella harvoin sairaana. Pitikin sattua juuri tähän saumaan. Sanomattakin on selvää, että talossa on riittänyt runsaasti puuhaa, kun olemme laittaneet kaikkea valmiiksi vauvaa varten. Välillä olen joutunut luovuttamaan ja antanut perheen isän tehdä hommia puolestani. Olen tyytynyt seuraamaan sivusta. Lapset ovat olleet kovin innoissaan, kun isä on kotona ja minä myös. Meillä on ollut oikein hauskaa yhdessä.

Huominen vielä ja sitten koittaa H-hetki. Blogi hiljenee nyt toviksi. En ole tehnyt postauksia varastoon ja ajastellut niitä teille. Palaan blogin ääreen, kun olen kotiutunut ja toipunut. Huomenna keskitytään perheeseen. Tehdään yhdessä jotakin mukavaa. Torstaina lähden aikaisin aamusta kassini kanssa laitokselle. Kovasti tuleva jännittää. Jännitän toki leikkausta, mutta myös vauvan tapaamista. Millaisen vauvan saan syliini. Onko tulokas tyttö vai poika. Onko rauhallinen tuhisia vai jotakin aivan muuta. Kaikki otetaan vastaan. Täytyy todeta, että odotus on kyllä kulunut näin viimeisellä kerralla aivan mahdottoman nopeasti. Kaikki on onneksi sujunut varsin mallikkaasti. Veriarvot ovat hitusen heitelleet, mutta muuten olen jaksanut ihan hyvin. Pitäkää minulle peukkuja, että kaikki sujuu hyvin myös viimeisellä etapilla! Hieman surkuttaa olla erossa lapsista. Ikävä on varmasti sairaalassa kova. Yritän muistuttaa itseäni, että kyse on kuitenkin pienestä hetkestä. Nauttikaa te muut hieman oikukkaasta, mutta ihanan keväisestä säästä. Yritän palata pian takaisin.

PS: Tänään istuin hetken pihalla auringonpaisteessa. Silmät suljettuina. Hetki oli täydellinen. Pikku Herra touhotti vieressä köttikärryjen kanssa. Könysi hetkeksi istumaan kainalooni. Mies puuhaili pihaa kuntoon. Toisinaa noissa pienissä hetkissä on kaikki, jos tiedätte mitä tarkoitan. Olen niin onnellinen.

2 kommenttia:

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.