tiistai 26. syyskuuta 2017

Ne pienet kysymykset


Viimeisen vuoden olen yrittänyt kuulostella itseäni herkemmin. Toisinaan se on tarkoittanut väsymyksen tunnustamista ja ääneen sanomista. Arki on toki jatkanut radallaan, mutta olen osannut madaltaa sopivissa paikoissa omaa vaatimustasoani asioiden suhteen. Välillä olen heti aamusta päättänyt, että tänään koti saa olla rempallaan ja pyykit pesemättä. Tänään riittää se, että selviää päivästä. Kaikki kotiäidit tietävät miten pitkiä päivät voivat olla. Päiviä seuraavat usein levottomat yöt. Lapset heräilevät vuoronperään ja tuttipulloja lämmitetään meillä vielä kahdesti yön aikana. Olen myös oppinut hiljalleen ottamaan apua vastaan läheisiltäni. Ympärilläni on ihania ihmisiä, jotka haluavat helpottaa arkeni, miksi minun tulisi kieltää apu itseltäni. Lapsetkin nauttivat isovanhempien läheisyydestä ja seurasta.

On hyvä osata sanoa stop. Pitää tauko, kun ohimossa alkaa tuntumaan tuttu särky. Vauva sylissä on helppo rauhoittua. Poski poskea vasten omakin syke hidastuu. Riittää, että on läsnä ja lähellä. Tiukassa paikassa voi keittää kahvia ja varmistaa, että juo kupillisen kuumana. Kotiäidillä ei ole kellokorttia, vaikka välillä siltä tuntuukin. Monessa kirjoittamassani postauksessa on ollut esillä arjen pieniä oivalluksia. Minulla on käynnissä herkkä uudelleenohjelmointi, jossa korvaan vanhoja ja toimimattomia ajatuksiani uusilla. Oman elämän muuttaminen paremmaksi ei ole pieni projekti. Vanhat ajatusmallit istuvat tiukassa. Taistelu on kuitenkin voitettavissa. Se kysyy kuitenkin muutoshalua. Yritän olla uudessa elämässäni mahdollisimman positiivinen, avoin ja utelias. Hyvälläkin asenteella ollaan välillä aallonpohjalla. Siihen on hyvä valmistautua!! Harmaita päiviä varten on nollaus. Uusi aamu on taas uusi mahdollisuus.

Itselle on hyvä tehdä ihan konkreettisiä lupauksia. Kirjoita blogia vain silloin, kun todella jaksat. Älä revi väkisin. Muista hengittää välillä syvään. Irrota itsesi arjesta pienillä jutuilla. Olisiko elämä mielenkiintoisempaa, jos vastaisi KYLLÄ esitettyihin ehdotuksiin. Elämä voi olla ihana ketjureaktio. Usein positiiviset asiat poikivat lisää hauskoja kokemuksia. Muista kysyä itseltäsi kysymyksiä. Miltä minusta tuntuu? Mitä haluaisin elämältäni tänään? Mitä voin tehdä itse onneni eteen? Kuinka voisin paremmin? Kuinka voisin tehdä jonkun toisen onnelliseksi? Mitä kohti haluan mennä? Mikä on minulle tärkeintä? Uskaltaisinko? Miksi ei?

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.