maanantai 13. marraskuuta 2017

Puuttuva palanen


Välillä minusta tuntuu, että olen kuin suoraan Passengerin biisistä. Pienoisesti turhauttavaa, mutta minkäs teet. Pysähtyminen on aina ollut minulle vaikeaa. Pysähtyminen hetkeen. Läsnäolo. Suurin määräävä piirre minussa tuntuu olevan levottomuus. Se on piirre, joka on ollut  minussa aina. Olen aina jossakin muualla. Keskitän ajatukseni usein menneeseen tai tulevaan. Ohjelmoituasi itsesi katsomaan tiettyyn suuntaan, siitä on vaikea oppia ulos. Olen pitänyt itseäni todella syvällisenä tyyppinä ja se varmasti pitää paikkaansa kyllä osittain. Isojen juttujen kohdalla en kuitenkaan anna itselleni lupaa mennä kovinkaan syvälle. Tajusin asian oikeastaan vasta kuukausi sitten. Menin yhteen isoon tilanteeseen melkoisen valmistautumattomasti. Syy oli yksinkertaisesti. Paketti oli liian iso purtavaksi. Oli  helpompi pilkkoa juttu osiin ja heittää osat pikku lokeroihin ja sitten mennä sen yhden lokeron mukaan ja unohtaa muut. Jälkeenpäin olen ollut iloinen, että uskalsin, vaikka tilanne ja tapaaminen vei minulta paljon voimia. Loppujen lopuksi minulla oli vain voitettavaa.

Suurin pakan sekoittaja on oman perheen perustaminen. Kolmen lapsen äitinä löytää itsensä täysin uudesta ja erilaisesta roolista. Tähän elämänvaiheeseen ei voi juuri valmistautua. Kukaan ei tiedä etukäteen millainen äiti tulee olemaan. Matkaan kuuluu rankkaa itsekritiikkiä ja iso kasa epäonnistumisia. Lapset vaativat läsnäoloa. Olen siis todellakin joutunut jumppaamaan näkymätöntä lihastani. En voi vetäytyä syrjään, se ei ole vaihtoehto. Oma keskeneräisyys on myös julmasti näkyvillä. Asiaa ei voi väistää. Sitä on katsottava suoraan silmiin. Armo on oltava läsnä arjessa. Minä teen parhaani. Tiedän, että tulen jatkuvasti paremmaksi äidiksi ja paremmaksi vaimoksi. Odotan silti kovasti, että lapseni kasvavat aikuisiksi ja voin kertoa heille puuttuvasta palasesta, josta vielä nyt ei voi paljoa puhua.


...Well you only need the light when it's burning low
Only miss the sun when it starts to snow..
...Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you're missing home...

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.