perjantai 23. helmikuuta 2018

Vanhemmille omaa tilaa!


Elämä on juuri nyt siinä pisteessä, että pieni aikuisille täysin rauhoitettu tila tulisi todella tarpeeseen. Koko talo tuntuu lasten huvikummulta ja meidät aikuiset on törkätty tylysti sivuun. Aikaisemmin asia ei juuri vaivannut ja olen aina ollut aika rento tyyppi lasten sotkujen suhteen. Meillä raastetaan pahvilaatikoita leikkeihin ja leikkejä ei tarvitse siivota pois, jos leikki on kesken. Yritän vain imuroida taidokkaasti ja puikkelehtia lelujen lomitse. Talon huonejärjestys on sovitettu sen mukaan, että lapsille jää erikseen leikkihuone talon alakertaan. Olohuoneessa on tilava arkkupöytä, jonka sisään mahtuu lisää leluja ja keittössä on kori piirustustarvikkeille. Ihan ilolla meillä on moni asia ajateltu lasten vinkkelistä. Lasten meno on kuukausien saatossa tullut villimmäksi. Meillä kyllä ohjeistetaan, komennetaan, kehoitetaan ja asetetaan rajoja, mutta juuri nyt talon vanhimmat lapset muodostavat yhdessä sellaisen kokonaisuuden, että huh, huh. Meidän vanhempien tekisi välillä mieli paeta hetkeksi omaan rauhaan tasoittelemaan verenpainetta. Tahti on jälleen kiristynyt.

Aikaisemmin minua ei myöskään häirinnyt jakaa makuuhuonettamme Pikku Herran kanssa. Oli ihan mukavaa pitää kädestä tuntitolkulla ja höpistä, lorutella, sekä laulaa illan pikkutunneille asti. Päivän viimeiset tunnit olivat sitä meidän kahdenkeskeistä aikaa. Vauvan saavuttua taloon päivät ovat rytmittyneet luonnollisesti aivan eri tavalla. Pikku herran uhmis ja esikoisen väsymys eskaripäivän jälkeen on sellainen yhdistelmä, että muutaman minuutin välein, joku suuttuu jostakin tai tapahtuu haaveri. Talo täyttyy huudosta, itkusta ja liian riehakkaista leikeistä. Iltaisin olen aivan väsynyt. Haluaisin vetäytyä omaan makuuhuoneeseen nukkumaan ilman ylimääräistä ohjelmaa.


Meillä on talon vintissä periaatteessa ihanteellinen pohja, joka mahdollistaa lasten jakamisen toiseen huoneeseen lempeästi. Välimatkaa on noin metrin verran ja näköyhteys säilyy, jos huoneiden välillä oleva ovi on auki. Keskimmäinen lapsemme ei vain halua taittaa tätä pientä matkaa. Esikoinen oli aikoinaan todella helppo opettaa omaan huoneeseensa nukkumaan. Nyt tilanne on aivan toinen. Keskimmäinen on jo niin iso, että osaa todellakin laittaa hanttiin ja itkeä silmät punaiseksi ja huutaa, niin että talon vauvakin säikähtää. Vauvan synnyttyä ajattelimme, että olisi helpompaa opettaa vauva nukkumaan viereisessä huoneessa huonosti nukkuvan Pikku Herran sijaan. Ajatuksena oli turvata pikkuisen vauvan yöunet.

Viikonloppuna purin vanhempien makuuhuoneesta pois kaikki söpöt jutut. Pinnasänky jäi yhä paikoilleen, mutta muuten huone sisustettiin kahta aikuista ajatellen. Iso askel meille. Muutos teki hyvää. Tila on kauniin mustavalkoinen ja siellä täällä on lämmittäviä elementtejä. Millaisia nukkumajärjestelyjä teillä on?

4 kommenttia:

  1. Kuullostaa tutulta 20 vuoden takaa. Lapset olivat niin erilaisia itsenäistymään pienenä. Kyllä se joskus vielä helpottaa ja tulet kaipaamaan noita aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus leikkisästi puhumme jo mieheni kanssa, että tämäkin elämänvaihe "kultautuu" pian ja kaiholla muistelemme tätä aikaa. Pirteitä pakkaspäiviä sinulle!!

      Poista
  2. Meillä lapsia vain kaksi. Esikoinen juuri ja juuri alle kolmen. Mutta sitä vauhtia on ja desipelit nousee. Aina aamuisin toivon, että ehditään ulos ennen kuin menee överiksi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä myös sinulle!! Ihanaa ja ihan karmeaa on tämä arki =) Oma asenne toki ratkaisee kaiken. Välillä sitä ihailtavasti handlaa kaiken ja huumorikin nostaa päätänsä ja välillä taas noh...

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.