Elämän sillisalaatti blogi

Minusta on ollut todella kiva kirjoitella elämän sillisalaatti blogia. Olen kokenut sen itselleni ainoaksi oikeaksi tavaksi tehdä tätä hommaa. Blogissa on saanut näkyä ne asiat, mitkä kulloinkin mielessäni pyörivät. Alkuvuodesta olen kuitenkin selaillut kauniita sisustusblogeja ja ajatellut miten ihania ne ovat. Blogeissa on selkeä tyyli ja ajatus. Lukija osaavat ennakoida, mitä milloinkin on tulossa. Sillisalaatti blogissa on se vaara, että toiset lukevat mielellään joitakin juttujani ja toiset jutut eivät taas kiinnosta yhtään. DIY-postakset saavat usein aikaan piikkejä kävijöissä ja mukaan liittyy uusia seuraajia. Kyseiset lukijat eivät taas välttämättä tykkää kotiäiti jutuistani tai soittolistoistani. Sisustus jutut tuntuvat kiinnostavan teistä monia. Väliin mahtuu kuitenkin postauksia milloin mistäkin. Olen pohtinut pystyisinkö kirjoittamaan toisenlaista blogia. En taida olla siihen tarpeeksi kurinalainen. Minulla lähtee helposti kirjoitukset lapasesta. Lifestyle on ihanan armollinen aihepiiri. Perhelifestyleblogi voi olla lähes mitä tahansa.

Ihmisillä on kiire. Tiedän ja tunnen sen saman kiireen itsekin. Luen blogeja saman verran kuin ennenkin, mutta en ehdi enää kommentoida. Blogin Instagram-tili on mukavan aktiivinen. Siellä on helppoa painaa sydäntä ja tykätä. Kirjoittaa nopeasti kommentti, kun selailee kaunista kuvavirtaa. Yhtenä päivänä julkaisin aika henkilökohtaisen mietteen Instagramissa. Jostakin syystä sinne tuntuu olevan paljon helpompi kirjoittaa. Blogissa pelkään synkistellä. Toisaalta haluaisin olla mahdollisimman rehellinen aina ja kaikesta. Jokainen kerta, kun olen saanut kirjoitetuksi, että jokin asia sattuu ja särkee sydämen/koti on sotkussa/piparkakkutalo on vino/jäädyke näyttää ihan aivoille..olen päässyt lähemmäksi sitä, mitä haluan tämän blogin olevan. En pidä täydellisyydestä. En halua kirjoittaa täydellisestä maailmasta/täydellisestä kodista/täydellisestä perheestä ja parisuhteesta. Minun elämässäni kaikki on lohdullisen niin ja näin. Asiat ovat luultavasti samoin kuin sinulla tai jollakin muulla. Ja siksi blogini ei voi koskaan olla vain särkymätöntä kauniiden kuvien virtaa.

Arkikuvia olisi kiva ottaa enemmän, mutta usein olen lasten kanssa niin kiireinen, että en vain ehdi. Ja olen huono ottamaan kuvia nopealla tahdilla. Toivottavasti osaan kirjoittamalla avata sitä, mitä en välttämättä osaa ja pysty teille kuvin esittämään. Toisten bloggareiden hienoja kirjoituksia lukiessa iskee välillä hirmuinen itsekritiikki. Minä pääsen usein niin kierrellen ja kaarrellen asiaan. On ollut ja tulee myös jatkossa olemaan aikoja, jolloin blogia on haasteellista ylläpitää ja kuljettaa mukana arjen keskellä. Välillä mietin olenko tehnyt tätä vain liian kauan. Moni tuttu bloggari on laittanut pillit pussiin ja lopettanut. Miksi siis jatkaa, kun niin moni on jo todennut blogit kuluneiksi ja samaa toistaviksi. Yhteistyöt koetaan rasittaviksi, mutta arvonnat ovat kaikista kivoja. En tarvitse blogia sinänsä mihinkään...ollakseni jotakin enemmän..ollakseni jotakin, mitä en oikeasti ole. Pidän blogia, koska haluan vilpittömästi kirjoittaa ja aiheita riittää. Kirjoitan itselleni ja kirjoitan teille. Kirjoitan, jotta itse muistaisin mitä mietin ja tunnen. Muistaakseni kuka oikeasti olen. Blogi ei ole muuttumassa sisustusblogisksi, vaikka ne kauniita ovatkin. Kotini on siihen hommaan liian sotkuinen. Täällä yhä tehdään asioita projekteina ja pyrähdyksinä ja välillä kirotaan ja kiitellään tätä elämää. Toivottavasti se sopii teille.