#slowmorning - Mitähän se äiti tahtoo?

Äitienpäivä. Lasten kortit ja pienet lahjat ilahduttavat kovasti. Parhaita lahjoja ikinä. Sitä tietää, että aarteita vaali vielä sittenkin, kun lapset ovat jo isoja ja muuttaneet pois kotoa. Vanhana ja harmaana sitä avaa muistojen laatikon ja käy lävitse kaikki sinne kertyneet kortit ja pikkuiset lahjat. Mitähän sitä sillon toivoo kaikista eniten? Sitä toivoo, että aikuiset lapset tulisivat katsomaan, vaikka elämä on varmasti heillä silloin täynnä jännitystä. Toivon, että lapset pitäisivät äitiään ihan ok tyyppinä. Ihmisenä, jolle voi aina kertoa rehellisesti miten asiat ovat ja, joka ymmärtää tuomitsematta.

Tällä hetkellä suurimmat toiveeni kohdistuvat omaan puolisooni. Toivoisin tukeä äitiyteen, jotta osaisin olla paras äiti lapsilleni. Toivoisin, että perheen toinen aikuinen katsoisi vähän minunkin perääni ja kehoittaisi minua välillä lepäämään. Ottamaan itselleni niitä pieniä tärkeitä hetkiä, koska hän tietää kuinka vaikea minun on irrottautua perhe-elämästä edes hetkeksi. Kaikki tietävät, että arkea jaksaa paremmin, kun saa hetken aikaa välillä olla rauhassa. Olen introvertti ja väsyn välillä kamalasti melusta ja levottomuudesta ympärilläni. Salaa tunnen syyllisyyttä, vaikka en voi omille piirteilleni mitään. Olisi helpompi ymmärtää itseään ja olla hivenen armollisempi, jos vierestä kuuluisi toisen aikuisen järjen ääni. Sanoisi välillä, että minä riitän juuri tällaisena. Mitähän se äiti tahtoo äitienpäivänä? Ei kalliita lahjoja tai brunssia, vaan ymmärrystä ja lempeitä kehoituksia. Pikkuisen kehuja.

Juo kahvisi kuumana porstuan rappusilla auringon paistaessa kasvoillesi.

Kipaise kirpputorille.

Pakkaa kassi ja lähde uimahalliin.

Ota kamera ja lähde kuvaamaan hetkeksi.

Kirjoita postaus rauhassa.

Katso dekkari vintissä.

Lue yksi luku kirjasta.

Rauhoitu ja vedä syvään henkeä.

Lähde lenkille.
Hoida kukkapenkkejä.

Mene elokuviin.

Tapaa ystävä.

Osta uusi kesämekko.

Näytät tänään oikein kivalle. Sinulla on huulipunaa.

=)