Muumilaakson kertomuksia

*Kirja saatu kustantajalta
Tammi

Kirjan avatessaan voi tuntea ihanaa jälleen näkemisen riemua. Kuinka voikaan ilostua suunnattomasti nähdessään tutut ja turvalliset hahmot tervehtimässä kirjan sivuilla. Aivan, kun ne sanosivat: "Ihana nähdä sinua. Missä olet oikein piileskellyt". Yhteinen seikkailu voi taas alkaa. Muumilaakson kertomuksia jaksaa lukea aina uudestaan ja uudestaan. Ajatella, että Tove Jansson kirjoitti lähes 75 vuotta sitten kirjat, joihin tarinat perustuvat. Maailma on mennyt paljon eteenpäin monin eri tavoin, mutta yhä yhteinen lukuhetki ennen nukkumaanmenoa on arvossaan. Kuvat kuljettavat sanojen ohella tarinaa eteenpäin. Kauniit värit, sympaattiset hahmot ja pienet yksityiskohdat muodostavat upean kokonaisuuden. Kirja sisältää kertomukset: Matka Muumilaaksoon, Muumipeikko ja taikahattu, sekä Muumipeikko hattivattien saarella.

Kertomukset ovat täynnä tunteita. Ne kosketttavt syvältä. Toisinaan kouraisevat jopa sydänalasta. Parasta Muumilaakson kertomuksissa on se, että Tove ei luonut Muumeille täydellistä maailmaa, jossa kaikki olisi aina hyvin. Tarinoissa kiukutellaan, ollaan surullisia ja välillä saattaa jopa pelottaa. Toisinaan kärsitään pienestä epämukavuudesta. Metsän varjoista tuntuu aina tuijottavan silmäpari. Onneksi Nipsu siellä vain on matkaseuraa vailla. Matkat ovatkin usein haasteita täynnä. Onneksi Nuuskamuikkusen soitto pelottaa pois hurjan käärmeen. Onneksi tarjolla on nokipannukahvia.

Minä asun vähän missä milloinkin,

Nuuskamuikkunen vastasi ja kaivoi esiin neljä kahvimukia.

Tänään täällä, huomenna jossain toisaalla.

- Nuuskamuikkunen

Nuuskamuikkusen elämäntavassa on viisauden siemen, josta meidänkin tulisi ottaa oppia. Miksi ihmeessä me tarvitsemme, niin paljon tavaraa ympärillemme? Kaikesta tulee vain hankalaa. Totta. Tavarat eivät tuo mukana onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Vähempi on enempi. Tarinoissa tuntuu olevan, niin monta kerrosta, että ei edes aikuisen mieli yllä avaamaan kaikkia salaisuuksia. Toisaalta olisi ihana, jos tarinat pysyisivät aina sellaisina, kun ne olivat kuullessani ne ensikertaa. En miettisi nyt, miksi Muumipappa on sellainen kun on. Muumimamman osa ei ole helppo. Hän on saanut rinnalleen "aviomuumin", joka seikkailee ja katoaa omille retkilleen. Saa Muumimamman itkemään pikkuisen. Miehet! Oli miten oli... rakastan Muumeja ja ihanat otukset kuuluvat elämäni jokaiseen päivään. Jos minä saisin hypätä keskelle Muumien touhuja haluaisin viettää yhden illan Muumitalon puutarhassa juhlimassa. Kentien taikurikin ilmestyisi paikalle ja taivas täyttyisi raketeista.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Tammi