sunnuntai 17. toukokuuta 2020

#slowmorning - Muumipappa ja meri


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Olen monesti miettinyt, mistä ihmisten ehtymätön rakkaus Muumeja kohtaan oikein kumpuaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hahmojen epätäydellisyys tekevät heistä suloisen ulkomuotonsa ohella helposti lähestyttäviä. Kirjojen hahmot laitetaan usein myös erikoisiin olosuhteisiin. He joutuvat sietämään epävarmuutta ja pelkoakin. Jokainen hahmo pääsee loistamaan omien vahvuuksiensa kautta, mutta myös näyttämään oman herkkyytensä ja vajaavaisuutensa. Toisinaan hahmot tekevät erehdyksiä ja vääriä päätöksiä. Tuskastelevat valintojaan ja yrittävät pärjätä kuohuvien tapahtumien keskellä. Toki on myös lohdullista tietää, että kirjoissa päädytään monen käänteen kautta onnelliseen tai vähintäänkin toiveikkaaseen lopputulokseen.

Muumipappa ja meri päätyi luettavakseni aikana, jolloin maailma ympärilläni muuttui uskomattoman nopeasti. Perheen elinpiirin kutistuminen kotoisiin nurkkiin tuntui hyvin samankaltaiselle kuin Muumiperheen oleskelu majakkasaarella. Toki he lähtivät saarelle Muumipapan innoittamana suuri seikkailu mielessään, kun meidät taas ajoin tilanteeseen näkymätön yhteinen uhka.Tapa tulkita kirjojen tekstejä on vahvasti sidoksissa siihen, milloin kirja käsiimme etsiytyy. Toisenlaisena aikana olisin kiinnittänyt huomioni kirjassa tyystin eri seikkoihin. Saaren ympäröivä meri edusti minulle pitkälti aikamme epävarmuutta. Toisinaan tunsin mielikuvitukseni kiikuttavan meren aaltoja ja kuohupäitä. Valtavan suuri meri on hypnoottisen kaunis. Luonnonvoimat voivat kuitenkin luoda myrskyn lähes hetkessä ja pyyhkäistä pois rannalla sijaitsevan kalastajan vaatimattoman asumuksen.

Kenties Muumipappa julistaisi itse itsensä kirjan kiistattomaksi päähenkilöksi. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin enemmän Muumipeikon salaisuuksiin ja yöllisiin kohtaamisiin Mörön ja Merihevosten kanssa, sekä Muumimamma ajatuksiin ja sisäiseen kuohuntaan. Yleisesti en koskaan samaistu Muumimammaan, mutta nyt tunsin hänen kanssaan suurta yhteenkuuluvuutta. Oli aivan kuin hänen tuntemuksensa olisi sekoittunut omiini. Muumimamma maalaa majakan seinään kotoisaa puutarhaansa ja uppoutuu itse maalaukseensa ja muuttuu hetkeksi lähes näkymättömäksi. Itse näin Muumimamman käytöksessä paljon merkkejä siitä, että Muumipapan suunnitelmien perässä juokseminen vei hänen voimiaan. Sydämeni lähes särkyi lukiessani Muumimamman ponnekkaista yrityksistä luoda majakkasaarelle oikea puutarha. Meri ja karut olosuhteet pyyhkivät pois kovan työn aikaansaamat ponnistelut.

Kirja tarjosi minulle kuiteinkin suuressa määrin lohtua ja ymmärrystä. Ilman suuria tunteita ja liikutusta ei tätä kirjaa voi lukea.
"Hänen katsellessaan taivasta iltarusko hiipi seinää pitkin ylöspäin ja sytytti kukat hänen puutarhassaan. Ne tulivat eläviksi ja alkoivat hehkua. Puutarha avautui, haravoitu käytävä, jonka perspektiivi oli vähän omituinen, muuttui aivan oikeaksi ja vei suoraan kuistille. Äiti laski käpälänsä puunrungolle, se oli lämmin auringosta, hän tunsi sireenien puhjenneen kukkaan".

- Muumipappa ja meri

0 kommenttia:

Lähetä kommentti