Kohti tulevaa

Monesti näin vuoden viimeisenä päivänä summataan kulunutta vuotta. Minä kokoan tänään kivoja hetkiä Instagramin tarinoiden puolelle, mutta muuten en ajatellut purkaa vuotta 2020 atomeiksi. Vuosi on ollut merkillinen ja outo. Uskon, että tarvitsen vähän aikaa ja tilaa työstämiseen. Luultavasti palaan tämän vuoden tunnelmiin ja fiiliksiin, kun olemme vihdoin pystyneet elämään kappaleen normaalia. Etäisyys tekee ihmeitä. Lyhkäisesti totean varmasti monen suulla, että elämä ei säästänyt meitä kolhuilta poikkeustilasta huolimatta. Monelle meistä kasaantui voimia vieviä asioita urakalla. 

En oikeastaan suuntaa ajatustani edes vuoden 2021 tavoitteisiin. Odotan maltillisesti, että maailma palautuu edes osittain raiteilleen. Varovaisesti toivon, että pääsisimme kesän lopulla mieheni kanssa yhteiseen reissuun. Maailman ollessa vakaampi otan myös askeleen kohti jotakin uutta. Monesti olen tämän vuoden puolella ajatellut, että ilman lapsia olisin toiminut monessa kohtaan eri tavalla. Olisin ottanut enemmän riskejä  ja pyrkinyt elämään mahdollisimman normaalisti. Perheellisenä sitä kuitenkin ajattelee toisin. Toki olen halunnut pitää lapseni turvassa, mutta myös omasta turvallisuudesta huolehtiminen on ollut iso juttu. Lapsillamme on vain meidät.

Rokotteiden myötä ilmassa on toivoa. En päästä mieltäni kuitenkaan vielä karkaamaan. Tarvitsemme keskittymistä näin viime metreillä. Hoidetaan homma hallitusti ja hyvin, jotta normaali koittaisi meille kaikille mahdollisimman nopeasti. Elämästä ei koskaan tiedä. Tuon lausahduksen voi meistä varmasti allekirjoittaa kaikki. Kukaan ei olisi voinut tammikuussa 2020 kertoa, miten lyhyessä ajassa maailma ympärillämme muuttuisi. Menneet kuukaudet ovat voineet tuntua kuin suurelle testille. Epävarmuus kuuluu kuitenkin osana jokapäiväistä elämäämme. Asioilla on myös aina kaksi puolta. Elämä voi myös yllättää suloisella tavalla. Toivon teidän kaikkien vuoteen 2021 voimaannuttavia ja iloisia yllätyksiä. Viekäämme tulevaan myös kaikki tämän vuoden suomat viisaudet ja opit.