Kädentaitomessut

Viime lauantaina tieni vei Kädentaitomessuille Helsinkiin. Odotukset olivat aika korkealla. Ajattelin, että löydän messuilta paljon kaikkea kivaa ostettavaa. Lähdin hakemaan askartelutarvikkeita ja kalusteita nukkekotiin. Muutamia ostoksia kyllä tein, mutta mukaani lähti lähinnä sisustustavaraa. Löysin kivan pienen tuikkulyhdyn ja kynttilänjalan sekä pienen mietelauseella varustetun "palikan". Ostin myös pussillisen kivoja nappeja ja tietysti lakuja!

Käväisin myös Taika-lehden pisteellä katsomassa Vuoden Askartelija 2015 kilpailun satoa. Siellä roikkui seinällä minunkin kilpailutyöni. Ensimmäistä kertaa elämässäni osallistuin kilpailuun ja tuloksena oli pääsy toiseen vaiheeseen ja sijoittuminen kovatasoisessa kilpailussa 10 parhaan joukkoon. Tuo saavutus tuntuu minusta aivan voitolta. Aika oli kortilla kilpailutöitä tehdessä ja suurin tavoitteeni olikin saada kaikki valmiiksi ja säilyttää töissäni tuo minulle rakas punainen lanka eli kierrätys. Laittelen teille kuvia portfoliostani, kun saan sen takaisin maailmalta kotiin.

Kuvia messuilta on nyt aika vähän tarjolla. Perheen pikku neiti oli mukana reissussa ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Eniten vietimme aikaa ihmetellen lehmiä, kalkkunoita, poneja ja tipuja. Tyttö hyöri ja pyöri ympärilläni, vaikka isikin oli mukana. Päätin laittaa kameran laukkuun muutaman tärähtäneen kuvan jälkeen. Olimme perheenä liikkeellä ja kyllä tyttö ansaitsi koko huomioni. Bloggaus saa välillä väistyä oikean elämän tieltä.

Do what you Love.

Bloggers' Inspiration Day - Indiedays & Instrumentarium yhteistyö

Reilu viikko sitten piipahdin Kampissa Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa. Pieni meno oli todella tervetullutta vaihtelua kotiäidin päiväohjelmaan. Ehdottomasti hauskinta oli päästä sovittamaan erilaisia kehyksiä Instrumentariumin pisteelle. Sain opastusta juuri minulle sopivien silmälasikehysten valintaan. Luonnollisesti olisin itse valinnut täysin mustat kehykset, joten oli todella mielenkiintoista kokeilla hieman jotakin muuta tyyliä.

Heritage-merkin mallisto huokuu luksusta. Laadukkaat ja kauniisti muotoillut kehykset ovat saaneet parikseen kimaltavat ja säihkyvät Swarovski kristallit. Ajattomat ja klassiset kehysmallit tuovat tullessaan tuulahduksen menneiltä ajoilta. Mallisto on ehdottomasti tyylitaitoisen naisen valinta. Kauniit kehykset ja sipaisu punaista huulipunaa huulille luovat vastustamattoman tyylin, joka sopii arkeen ja juhlaan. Voiko kukaan vastustaa kiusausta päästä oikean ammattivalokuvaajan kameran eteen seisomaan? Minäkin osallistuin Indiedaysin ja Instrumentariumin tarjoamaan blogiyhteistyöhön, jonka tuloksena syntyi nämä kauniit kuvat. Kiitos Tim Kiukas. Käy sinäkin kurkistamassa uutta kehysmallistoa ja valitse omat suosikkisi!

Säihkettä ja laatua.

Kauniista kehyksistä tulee väistämättä mieleeni vanha Hollywood.

DIY- rintakoru

Tässä olisi taas tarjolla pikaohje tällä kertaa rintakorun valmistukseen. Rintakorun olen koonnut vanhoista korvakorun osista, rautalangasta ja silmukanpitimestä. Mukaan vielä kauniin värinen satiininauha ja se on siinä. Mikäli sinulta ei löydy kotoa silmukanpidintä voit koota korun myös isoon hakaneulaan. Koristuksena voi käyttää melkein mitä tahansa. Silmukanpidin on sen verran paksu, että se tekee melkoisen reiän puseroon. Ehdotan korua käytettäväksi hyvin löysästi kudotun neuleen kanssa tai villakangastakin rintamukseen. 

Meidän tiimi ei luovuta!

Meillä pikku mies konttaa ahkerasti äidin perässä huoneesta toiseen, hymyilee herkästi, istuu vannassa ja pärskyttää vettä käsillään. Nukkuu hieman huonosti, koska etuhampaat ovat puhkeamassa. Istua tönöttää syöttötuolissa keskustelemassa kaikkien kanssa ja pudottelee samalla leluja alas lattialle. Kuka nostaa? Hups, pudotin sen taas. Kamalan kiva leikki. Meillä on ollut monta kivaa aurinkoista päivää putkeen ja olemme olleet kaikki ulkosalla. Olen haravoinnut viimeisiä lehtiä kasaan. Piha alkaa olla mallillaan. Yksi omenapuu pitää tiukasti kiinni vielä lehdistään. Koti on saanut olla hieman rempallaan. Elämä näkyä.

Esikoisen kanssa teen tehtäväkirjasta ison tytön tehtäviä kerran päivässä. Pikku mies nukkuu silloin sopivasti päivänokosia. Muutenkin olen yrittänyt löytää päivästä aikaa barbileikeille, muovailulle ja yhdessä piirtelylle. Yrittänyt pitää kiinni siitä mitä olen milloinkin tytölle luvannut. Olen ottanut nyt hieman uutta asennetta tähän arkeen. Tunteja päivään ei saa lisää millään, mutta aina voi miettiä miten ajan käyttää. Olen yrittänyt järjestää siivouksen/pyykinpesun/ruoanlaiton sillä tavalla, että saisin keskitettyä hommat tietyille päiville. Blogin kirjoittamisen olen jättänyt myöhäiseen iltaan/yöhön. Valokuvaamiseen ei vain oikein tahdo löytyä aikaa. Se täytyy vielä korjata.

Iltasella minä nukutan vauvan ja isäntä esikoisen. Olemme pyrkineet saamaan lapset nukkumaan kello 20 mennessä (ei tod. aina onnistu). Vauva nukahtaa aika nopeasti ja kirjoitan blogia samalla, kun odotan, että isäntä tulee iltateelle saatuaan oman projektinsa nukahtamaan. Saatamme saada jopa elokuvan katsottua yhdessä. Tuntuu ihan taivaalliselle saada istua sohvalla toisen kainalossa.

Meillä on kotona nyt menossa pienoiset erikoisjärjestelyt ja joudumme nukkumaan eri sängyissä, kuten varmasti tosi monen muunkin lapsiperheen vanhemmat. Inhoan tätä tilannetta syvästi. Vintille saa jossakin vaiheessa makuuhuoneen, mutta juuri nyt lapset ovat liian pieniä ja rappuset liian vaaralliset. Vintti pitäisi myöskin remontoida. Huokaisu. Juuri nyt haaveilen, että saisin jokaisena yönä nukkua mieheni vieressä. Ylimääräinen leikkihuone olisi myös kiva. Haaveilen talosta paremmalla pohjaratkaisulla.

Arki voi olla kuluttavaa ja uuvuttavaa. Pahinta minusta kuitenkin on se jatkuva ikävä toisen luo. Toivon, että me vielä perheenä keksitään miten me saisimme homman toimimaan paremmin. Kaikista tärkeintä on tietysti olla tiimi. Monet asiat arjessa voivat luoda, joko etäisyyttä tai tiivimpää me-henkeä. Omaan tiimiin kannattaa panostaa. Jos aina tekee asiat samalla tavalla on järjetöntä odottaa eri lopputulosta.

Sotkua ja äidin takkuisia hiuksia- Elämää lapsiperheessä. Suukko.

Tervetuloa - hassunkurinen mobile

Tervetuloa blogin pariin te kaikki uudet seuraajat! Olen ilahtunut, että viime aikoina todella moni on painanut sitä tykkää painiketta Facebookin puolella. Hiljakseen on tullut myös uusia seuraajia twitterin ja Instagramin puolelle. Snapchatin lupailen ottaa haltuun heti, kun avautuu sellainen ikkuna, että voin siihen perehtyä.

Mobilen valmistamiseen tarvitset henkarin, rautalankaa, lajitelman hauskan värisiä helmiä/nappeja, tapettia ja kangasta sekä valmiita styrox-kuvioita. Sitten vain leikataan ja liimataan homma kasaan. Saa hassutella!

Alku ja loppu

Sä voit aina aloittaa alusta.

Sanoa mä jätän eilisen pois kuormasta.

Mikään ei mun siipeä roikota.

Tänään.

Surut pyyhin pois mielestä.

Annan askelteni viedä.

Eteenpäin.

Sua en silti unohda.

Kuljet aina mun mukana.

Tuskin sitä tiedät.

Sydän.

Ei se tunne enää kipua.

Uusi aamu sarastaa ja

kaikki kauneimmat värinsä paljastaa.

Asioiden merkitykset vaihtelee,

kun vuodet seuraa toisiaan.

Kaikki kulkee yhä radallaan.

Ei kumpikaan meistä pudonnut laidalta maan,

vaikka emme toisiamme saaneetkaan.

En koskaan uskaltanut sulle sanoa sanaakaan.
En tavoittaa.

Kesät syksyiksi vaihtui.

En ehtinyt sun matkaan.

Joku meni menojaan.

DIY- Keijupannat

Piipertelin omin pikku kätösin perheen tytölle leikkeihin Keijupannat. Olin laittanut talteen rikki menneet hiuspannat jo tovi sitten. Purin pannoista vanhat päälliset pois ja kieputin tilalle iloisen väristä kangasta ja välillä heitin mukaan muratinlehtiä ja kangaskukkasia. Ja valmista tuli. Mitäs pidät?