Kyllä nyt voi olla itseensä tyytyväinen. Sain tänään tehtyä nimittäin vaatekaappien siivouksen. Olenkin kirjoitellut tuossa aikaisemmin, että minulla on kamala vimma järjestää talon joka kaappi kuntoon. Tänään tuli siis tehtyä se ehdottomasti isoin urakka pois mielestä vaivaamasta. Lajittelin vaatteet ja vuodevaatteet kahteen kasaan: osan laitoin suoraan roskiin ja osan vien kierrätykseen. Saa paremman mielen. Samalla katsastin tulevan vauvan vaatteita myös ja osan pesinkin tänään puhtaaksi ja huomenna viikkaan kaappiin odottamaan. Tein myös listan laitokselle tarvittavista tavaroista ja perjantaina olisi tarkoitus käydä tarvittavat hommat ostamassa ja pakata laukku laitokselle valmiiksi. Esikoista odottaessani olin ehdottoman luottavainen siihen laskettuun aikaan ja päivämäärään ja nyt tuntuu, että kaikki pitää saada kiireellä valmiiksi. En tiedä mistä paniikki johtuu?
Edessä on vielä reissu Ikeaan ja tänään ajattelin katsella kaiken valmiiksi jo etukäteen tuolta nettisivuilta. Vauva tarvitsee uuden reunapehmusteen pinnasänkyyn ja tyttö taas isomman patjan/sijauspatjan uuteen sänkyynsä. Lisäksi muutama lipasto tarvittaisiin taloon lisää. Vauvalle ajateltiin tällä kertaa hankkia pullonlämmitin (saattaa säästää hermoja varsinkin yölliseen aikaan) ja lisäksi tarvitsemme uuden itkuhälyttimen rikkoutuneen tilalle.
Vielä on edessä huoneiden vaihto eli vanhempien makuuhuone ja tytön huone vaihtavat paikkaansa, jotta saadaan paremmin nukkumarauha koko perheelle vauvan saapuessa kotiin. Tyttö saa isomman huoneen itsellensä, kun puramme huoneesta edellisen omistajan vaatekaapit. Toivon, että seinässä olisi kipsilevyt valmiina ja muutenkaan ei ilmaantuisi mitään ikäviä yllätyksiä, vaan homma saataisiin nopeasti toteutettua. Tytön pitää saada ensin totutella rauhassa uuteen huoneeseen. Ajattelin hankkia uuden yövalon huoneeseen, jos se helpottaisi sopeutumista.
Meillä on nyt hieman haasteellista ollut tuo nukuttaminen. Kaikki meni hienosti 1,5 vuoden ikään saakka. Tyttö rauhottui omaan sänkyynsä ja jäi kuuntelemaan soittorasiaa ja katselemaan yövaloja ihan rauhassa ja nukahti. Sitten tyttö varttui ja rupesi näkemään paljon unia. Oli vaikea rauhoittua yksin. Nyt tyttö vaatii joka ilta nukuttajan huoneeseen ja toisinaan heräilee öisin uniinsa ja äiti nukkuu useimmiten vieressä. Nukuttajaksi kelpaisi vain äiti ja vain suuren taistelun jälkeen toisinaan isä. En tiedä vielä yhtään miten hoidan kahden lapsen nukuttamisen vauvan saavuttua. Vai onko niin, että vauvan nukuttaa isä ja isomman tytön äiti. Vinkkejä ja kokemuksia jakoon!! Seuraavassa muutama yövalo jota olen harkitsemassa. Eivät ole mitään töpseliin laitettavia Aku Ankka valoja. Taas näitä omia traumoja.
torstai 23. lokakuuta 2014
Valmistautumista ja varustelua tulevaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mira-Marie

Follow Me
BLOG ARCHIVES
-
►
2022
(6)
- kesäkuuta (2)
- huhtikuuta (1)
- maaliskuuta (2)
- tammikuuta (1)
-
►
2021
(5)
- joulukuuta (1)
- marraskuuta (2)
- maaliskuuta (1)
- tammikuuta (1)
-
►
2020
(38)
- joulukuuta (5)
- marraskuuta (2)
- lokakuuta (3)
- syyskuuta (1)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (1)
- kesäkuuta (4)
- toukokuuta (3)
- huhtikuuta (3)
- maaliskuuta (6)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (4)
-
►
2019
(70)
- joulukuuta (4)
- marraskuuta (6)
- lokakuuta (5)
- syyskuuta (8)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (4)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (5)
- huhtikuuta (11)
- maaliskuuta (7)
- helmikuuta (5)
- tammikuuta (6)
-
►
2018
(97)
- joulukuuta (6)
- marraskuuta (8)
- lokakuuta (7)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (6)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (10)
- toukokuuta (9)
- huhtikuuta (9)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (10)
-
►
2017
(129)
- joulukuuta (11)
- marraskuuta (10)
- lokakuuta (11)
- syyskuuta (11)
- elokuuta (13)
- heinäkuuta (9)
- kesäkuuta (11)
- toukokuuta (11)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (11)
- helmikuuta (11)
- tammikuuta (14)
-
►
2016
(121)
- joulukuuta (13)
- marraskuuta (9)
- lokakuuta (10)
- syyskuuta (2)
- elokuuta (8)
- heinäkuuta (19)
- kesäkuuta (18)
- toukokuuta (12)
- huhtikuuta (7)
- maaliskuuta (10)
- helmikuuta (6)
- tammikuuta (7)
-
►
2015
(94)
- joulukuuta (8)
- marraskuuta (11)
- lokakuuta (18)
- syyskuuta (7)
- elokuuta (9)
- heinäkuuta (7)
- kesäkuuta (7)
- toukokuuta (6)
- huhtikuuta (6)
- maaliskuuta (4)
- helmikuuta (4)
- tammikuuta (7)
-
▼
2014
(25)
- joulukuuta (7)
- marraskuuta (5)
- lokakuuta (13)
Suositut tekstit
-
*Kaupallinen yhteistyö Putiikki Pietamo Tunnustan. Minä olen sitä tyyppiä, joka kulkee viikosta toiseen äitinuttura/hätäponnari keikkue...
-
Koska se tarkkaan ottaen alkoi? Oliko se raskauden edettyä yli puolivälin vai alkoiko se jo sitä ennen. Keveys ja ilo tuntui vaihtuneen kire...
-
Ihana Bridget Jones . Oli huikeaa tavata sinut taas pitkästä aikaa. Mitä sitten, jos kasvosi ovat hitusen muuttuneet siitä, kun viimeksi tap...
-
Viime lauantaina istuin penkillä Pohjoisesplanadilla. Ihan vain itsekseni. Lempeässä auringon paisteessa. Katsoin hetken Helsinkiä turistin ...
-
Mitä se tarkoittaa, kun voi nähdä toisen surun, vaikka se yritetään kätkeä. Paketoitu pikku rasia sydämen takana. Tyhjään katsovat kasvot va...
-
Talossamme on ehditty viettää jo monet lasten syntymäpäivät, mutta sunnuntaina meillä oli ensimmäistä kertaa teema. Oli todella helppoa p...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.