tiistai 4. marraskuuta 2014

Kaksplus


Vihdoinkin voin paljastaa teille kaikille, että blogini kaikessa vaatimattomuudessaan on valittu Kaksplussan uuteen blogiyhteisöön! Olen super, super onnellinen ja kiitollinen tästä hienosta mahdollisuudesta, joka blogilleni on suotu. On mahtavaa päästä mukaan upeaan porukkaan. Odotan ja toivon kovasti uusia ystäviä ja teidän lukijoiden kommentteja! Blogi pysyy omalla paikallaan täällä tutussa osoitteessa, mutta näkyy nyt myös Kaksplussan sivustolla.

Yritin tässä miettiä oikein oivan keinon, miten voisin hieman kertoilla itsestäni, perheestäni ja elämästäni siten, että tultaisiin kaikki tutuiksi. Mitä keltaisessa rintamamiestalossa oikein tapahtuu? Millaista elämää siellä vietetään ja millainen perhe siellä asuu? Perheeseeni kuuluu siis hieman yli 3- vuotias Pikku Neiti, aviomies (jonka kanssa olemme olleet yhdessä jo ikuisuuden), tammikuussa syntyvä masuvauva ja äkäinen Mauno corgi. Belgianpaimenkoira Martti on myös täysvaltainen perheenjäsen meille, vaikka asuukin nyt appivanhemmilla. Kaikki meillä rakastaa pitkäksi venyneitä aamuja, pitää sunnuntaita viikon parhaana päivänä ja ovat sitä mieltä, että pannari pelastaa usein tiukassa tilanteessa.

Tervetuloa mukaan kaikki uudet ja vanhat lukijat. Tiedossa kaikkea vanhaa ja tuttua: sisustamista, kädentaitoja, leipomista, kirjoja ja elokuvia, koiraelämää ja tavallista arkea. Pieni muutos tulee varmasti siihen, että kirjoitan rohkeammin lapsiperheen asioista.Tuntemuksista, mitä omassa päässä vielä näin odotusajalla liikkuu, sekä tulevasta uudesta elämänvaiheesta vauvan saavuttua taloon. Periaatteeni kuvauksen suhteen pysyy ennallaan eli en kuvaa perheenjäseniä tunnistettavasti. Meidän perheen julkkis taitaa olla Mauno corgi. Toivon, että moni tavallani ajattelisi, että kelpaan porukkaan, vaikka blogini ei ole täynnä kuvia perheestäni. Elämästämme kirjoitan kuitenkin aidosti ja rehellisesti.

Tätä bloggaamista voisi kutsua minun kohdallani tule ulos kuorestasi projektiksi. Tiedän, että moni minut tunteva ei käyttäisi minusta ikinä sanaa ujo, mutta se on se syvin olemus minussa, jonka olen aina ollut erittäin hyvä kätkemään. Huomaan, että pikku hiljaa uskallan täällä blogimaailmassakin enemmän. Onneksi me ihmiset kehitytään ja mennään eteenpäin jokainen tavallaan. En oikein osaa pitää itseäni ns. bloggarina. Bloggari on joku muu tyyppi. Minä olen minä. Minusta ei tehdä juttuja lehtiin, enkä minä kulje kutsuilla, tuote-esittelyissä tai palkintogaaloissa. Se maailma on jotakin sellaista, mitä itsekin katselen kuin lasin takaa. Minulle riittää, että saan kirjoittaa. 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti