Juha Tapio Tavastialla - Kiitos

Juha Tapion torstainen Tavastian keikka oli aikamoinen elämys. On upeaa katsella artistia, joka todella antaa itsestään kaiken. Sitä iloisuuden, energian ja lämmön määrää, joka keikasta välittyi on vaikeaa sanoiksi pukea. Uskon, että moni lähti keikalta pois keveämmällä mielellä. Uskoen, että elämä kantaa ja, että olemme rakkauden arvoisia. On todella inspiroivaa nähdä toisen ihmisen toteuttavan omaa intohimoaan. Lahjakkuus ei yksin riitä, ellei sisältä löydy sitä voimakasta draivia, joka saa asiat liikkeelle. Ja me tavikset tarvitsemme valoisia ääniä luotsaamaan meitä läpi tämän elämän. Juha Tapion laulut luovat uskoa..me selviämme kyllä..me loistamme kaikki omalla tavallamme... Eikö ole hienoa saada kuljettaa noin hienoja viestejä ihmisille?

Nuorempana biisit ja artistit merkitsivät huimasti. Elettiin ja hengitettiin sanoituksia ja seurattiin listoja. Juostiin kauppaan ostamaan kauan odotettua albumia. Ja musavideot. Ei varmasti tarvitse sanoa enempää. Musiikki elää mukana kasvussa ja kuohuissa. On voimabiisejä joihin tukeutuu, kun elämä murjoo, on biisejä joihin valjastaa oman pienen kapinan ja vastarinnan, on kappaleet helliin hetkiin, kipuun ja rakkauteen. Ja aika usein kappaleet nostattavat kyyneleet ja tunteet pintaan. Jokainen meistä yrittää välillä kätkeä kipua. Elää tätä elämää. Selviytyä. Musiikki kuitenkin tavoittaa meidät. Hipaisee jotakin meissä.

Jos elämässä ei olisi musiikkia..apua. Eihän sellaista voi edes kuvitella. Minulle on ystävä joskus sanonut, että herään eloon tanssilattialla. Ja se on täysin totta. Olen aika pidättyväinen noin muuten, mutta tanssilattialla unohdan tyystin ympäröivän maailman. On vain biitti mitä seurata. Mitä, jos varaisit lipun keikalle? Ketä sinä menisit katsomaan?

Juha Tapio sai minut ajattelemaan, että on tärkeää kirjoittaa tätä blogia. Minäkin olen monen muun tavalla tuskastellut tätä hommaa. Miettinyt onko tässä mitään mieltä. Haluanko olla tukemassa omalla toiminnallani jotakin sellaista maailmaa mihin en itse usko. Toki en ole missään vaiheessa halunnut rakentaa tästä blogista paikkaa, missä kaikki on aina hyvin ja täydellisesti. Olen aina halunnut pysyä itselleni ja teille uskollisena. Blogimaailma on kuitenkin melkoisen mutkikas paikka. Ja mitä lähempänä ydintä seisoo, sitä enemmän se vaikuttaa myös omaan elämään. Olen saanut huomata, että joudun elämään tietynlaisen ristiriidan kanssa. Toisaalta olen todella yksityinen ihminen ja toisaalta taas haluan kirjoittaa. Tuoda valoa maailmaan yksi postaus kerrallaan. Teille. Tämä on pientä ja vaatimatonta, mutta minun tieni silti. 

Ja pitihän Juha Tapiolle viedä pieni paketti. Kiitos roudarille, joka huolehti paketin perille.